5. helmikuuta 2011

riippuvuuksieni historiaa

Sain tunnustuksen useammastakin blogista! Kiitos amma, luru ja virvatuli ! Olen käynyt niin auttamattoman hitaalla tämän helmikuun, etten ole saanut aikaan tunnustaa mitään. Kaikki tutut blogit ovat jo tainneet vastata, mutta jos et ole vielä tunnustusta saanut nappaa se tästä itsellesi.



1. Systemaattinen kirjojen listaamiseni alkoi siitä, kun ensimmäistä lastani odottaessani eräs ystäväni sanoi, etten sitten lapsen syntymän jälkeen enää ehitsi lukea. Pelästyin niin paljon, että päätin ehdottomasti jatkaa lukemista. Lukemistottumuksissani ei tapahtunut muutosta, vaikka vastasyntyneen kanssa lukeminen olikin aluksi varsin satunnaista. Tuosta on nyt pian 6 vuotta aikaa.



2. Olin pitkään riippuvainen Light Colasta. Sitten suuren luomuinnostuksen myötä luovuin siitä, kuten muistakin light-, kevyt- ja valmistuotteista muutama vuosi sitten. En ymmärrä miten on mahdollista, että sorruin uudelleen nyt raskaana ollessani. Virallinen selitys: minulla on ollut aivan älytön hiilihappohimo.
3. Olen vieroittanut itseni Hesarista viimeisten kuukausin aikana. Nyt tosin sorruin ja ostin kokeeksi lukuaikaa digilehteen.


4. Lapsuudessani tv ja radio ovat olleet aina auki. Nykyisessä kodissani ei ole kumpaakaan. Tietokoneet ja älypuhelimet tekevät kaikki niiden "palvelut" mahdolliseksi, mutta taustameluna niitä ei käytetä. Kuten monet lukutoukat, olen varsin herkkä äänille.



5. On vaikea uskoa tätä ihmettä, jota nyt odotan. "Norsun poikasen sikiönkehitys on pisin maaeläimillä tunnettu, 20–22 kuukautta." Raskausviikoissa alan olla samassa kategoriassa (useita pieleen menneitä raskauksia kokeneena), mutta toivottavasti tämä vauva saadaan syliin asti ja hän ei kuitenkaan syntyessään painaisi 100kg ;)

6. En ole koskaan ymmärtänyt miten jotkut ihmiset selviytyvät vain muutamien tuntien yöunilla. Itse olen aina tarvinut paljon unta, 9-10tuntia päivässä on hyvä. Voin kuitenkin todistaa, että "nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin"-sanonta ei pidä kirjaimellisesti paikkaansa.

7. Luovuin kirjojen ostamisesta ja keräämisestä joitain vuosia sitten ja annoin pois lähes kaikki kirjani. Olin aina haaveillut omasta isosta kirjastosta, mutta tulin järkiini. En oikeastaan koskaan palaa aiemmin lukemaani kirjaan. Minulla on jatkuvasti noin 50-70 lainaa kirjastosta (osa on toki lapsen).


 Bonuksena kuva meidän söpöistä pupuista.

Ja sitten, katsokaa Auringon kehrä - postauksen kommentit: Carita Forsgren itse kävi siellä kommentoimassa! Tulossa on pian Haahtelaa ja Makinea, kunhan saan arviot valmiiksi ja herään vihdoin tähän helmikuuhun.

8 kommenttia:

  1. Vau! Pakko kommentoida kun olet ainakin melkein onnistunut kolmessa asiassa, joita olen aina epäillyt mahdottomaksi: vieroittanut itsesi hesarista ja ollut juomatta kevyt-kolaa ja ANTANUT POIS KIRJASI!

    Myönnän että iPadin jälkeen olen alkanut miettiä onko minulla tällaista kirjamäärää enää kymmenen vuoden kuluttua... ja olen päättänyt etten enää hommaa enempää kirjahyllyjä... mutta varmaan tarvittaisiin muutto yksiöön, että saisin karsittua kunnolla. En olen keräilijä mutta taidan olla hamsteri :-D

    VastaaPoista
  2. Booksy - kiitos, kiitos ja voisin tosiaan ottaa enemmän kunniaa itselleni jos totuus ei olisi se että juon taas kevyt-colaa ja luen hesaria (vaikkakin netissä). Kirjojen poissaolo on varmaankin häirinnyt vähiten, koska lukeminen ei ole loppunut missään vaiheessa...
    IPad (ja muut e-kirjalaitteet) voi hyvikin muuttaa ihmisten kirjastoja tulevaisuudessa, mutta ei kirjat varmasti mihinkään häviä. Yksiö olisi kyllä hyvä parannuskeino riippuvuuteen jos toiseenkin ainakin hamstereille ;)

    VastaaPoista
  3. Mie olin ennen tosi koukussa kevyt-juomiin, mutta kärsin lähes päivittäin migreenistä. Vasta kun aloin enemmän tutustumaan makeutusaineisiin ja lääkäri käski jättää kaikki aspartaamia ja glutamaattia sisältävät elintarvikkeet pois ruokavaliosta, pääni selveni.

    En osaa edes kuvailla sitä muutosta. Toki minulla on vieläkin aika ajoin migreeni, mutta ennen minulla särki päätä päivittäin. Minulle kevytlimut ovat suurta myrkkyä ja ennen join niitä päivittäin. Jäin niihin koukkuun diabetesta sairastavan exäni takia.

    Mm. Sweet misery -dokumentti, kemikaalicocktail-blogi ja lääkärin neuvot avittivat päätökseni kanssa. :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten oli mukava lukea näitä tunnustuksia. Meidän paikkakunnan kirjastossa on harmittava raja, että samalla kertaa saa olla lainassa korkeintaan 60 nimekettä... kun laskee minun kirjat, minun lehdet, miehen kirjat, tyttöjen kirjat, musa-cd:t, satu-cd:t ja lasten dvd:t, niin 60 tulee täyteen aivan liian pian!!

    VastaaPoista
  5. Minä juon aika usein lightcolaa tai -Red Bullia, mutten lähellekään riippuvaisuuden astetta. Olen kyllä miettinyt makeutusaineiden mahdollisia haittoja, enkä niitä esim. lapsilleni tarjoa. Mutta kaloreitahan sitä turhamainen nainen muuten miettii, ja lisäksi inhoan sitä karheaa sokerikerrosta, joka sokerijuomista jää hampaisiin. Mieluiten juon kuitenkin kuivaa valkoviiniä, jossa ei ole makeutusaineita eikä liikaa sokeria. :)

    Minulla ei ole halua vieroittaa itseäni Hesarista, mutta nykyisin on usein päiviä, kun sitä ei tule luettua (muuten kuin ilmaista materiaalia netistä), tai jos luenkin, niin vasta illalla. Tämä kyllä harmittaa. Asiaintila liittyy tietenkin pieniin lapsiin sekä myös siihen, että nykyisessä kämpässä Hesaria ei kanneta kotiovelle ja postilaatikolle on kuitenkin lähemmäs sata metriä, eli sen verran, ettei ainakaan meillä tule ihan helposti lähdettyä aamukiireessä hakemaan lehteä, jota ei kuitenkaan ehtisi siinä vaiheessa kuin korkeintaan vilkaista.

    Minäkin olen aika herkkä melulle, ja käyn aina laittamassa musiikkia tai tv:tä pienemmälle tai sulkemassa turhaan pyörivät laitteet. Mies viihtyy hälinän keskellä, ja olen minäkin alkanut sietää sitä lasten myötä vähän paremmin. Silti hiljaisuus on edelleen ihanaa, enkä esim. voisi koskaan hankkia mitään räksyttävää koiraa.

    Ennen lapsia nukuin mielelläni pitkiä yöunia, siis lähinnä venyttäen niitä aamusta (olen aina ollut yökukkuja), mutta nyt olen todennut, että kuusi tuntia riittää varsin hyvin, ainakin jos saan nukkua sen putkeen. Onneksi molemmat lapsemme ovat olleet suhteellisen hyviä nukkujia ja alkavat jo viikonloppuisin nukkua suht pitkiä aamuja (välillä).

    Minusta on kiva, kun on paljon kirjoja. Tykkään esim. leikkiä kirjastonhoitajaa, eli lainaan mielelläni kavereille kirjoja. On ihana miettiä, mistä kukakin pitäisi. Mutta nyt hyllyt pullistelevat sillä tavalla, että pitäisi kyllä tehdä kunnon inventaario. Siellä kyllä on paljon ns. turhiakin kirjoja, joihin en aio itse palata tai suositellakaan niitä kenellekään.

    Nuo kirjailijoiden kommentit on aina kauhean kivoja! Ja onnea loppuraskauteen. Pikkusiskoni odottaa esikoistaan, joskin muutaman viikon sinua jäljessä ilmeisesti. Olen asiasta ihan innoissani. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  6. Hanna - mä tiedän kyllä. Ja noista syistä myös lopettanutkin sen kittaamisen. Mutta ihminen on siitä kumma, että sortuu aika ajoin "vanhaan" eikä siinä mitkään järki syyt sitten auta. Mutta tämän innoittamana aloitin lopettamisen tänään :)

    Virvatuli - meilläkin tuo lainakatto muuttui 100:sta 70:een. Kyllä niistä vaan kertyy, mutta olen oppinut aika hyvin myös hallinnoimaan tuota lainamäärää eikä juuri koskaan tule maksuja muista kuin varauksista. Nyt tosin on yksi kirja hukassa (lapsen), jota en edes muista lainanneeni...

    Karoliina - mukava tutustua sinuunkin tätä kautta paremmin :) Ajatus tavis kokiksen sokerimäärästä saa minut voimaan pahoin, en vain pysty juomaan sitä.
    Eikä minulla suurta tarvetta ole ollut vieroittautua hesarista, mutta onhan se yksi ajanviete vähemmän: uutiset tulee aikalailla saatua toisaaltakin.
    Hiljaisuuden suhteen olemme samanlaisia!
    Kyllä minä edelleen joskus haaveilen omasta "kirjastosta", mutta nyt mennään näin. Minäkin tosin anna usein suosituksia kavereille (aina niitä kirjoja jostain ilmaantuu), mutta pyydän sitten vaan antamaan eteenpäin. Nyt näin, saa nähdä miten joskus.
    Ja kiitos toivotuksista ja onnea tulevalle tädille!

    VastaaPoista
  7. Vähän turhan pikainen kommentti ennen yöunia (jotka jäävät taas liian lyhyiksi...): Minullakin on hiilihappohimo. En lapsena saanut juoda limsaa kuin pari kertaa vuodessa (synttäreillä ja hirvipeijaisissa), joten nyt aikuisena olen ihan houkussa sinun suosikkisi kilpailijaan, Pepsi Maxiin ja raskausaikana tuo himo paheni. En ole päässyt siitä eroon.

    Niin, ja Makinea on tulossa minultakin. Mahtaakohan olla sama kirja. Mielenkiinnolla odotan!

    VastaaPoista
  8. Jes! Ihanaa kuulla, että nykyaikana elää muitakin televisiottomia ihmisiä ;)

    VastaaPoista