riippuvuuksieni historiaa

Sain tunnustuksen useammastakin blogista! Kiitos amma, luru ja virvatuli ! Olen käynyt niin auttamattoman hitaalla tämän helmikuun, etten ole saanut aikaan tunnustaa mitään. Kaikki tutut blogit ovat jo tainneet vastata, mutta jos et ole vielä tunnustusta saanut nappaa se tästä itsellesi.

1. Systemaattinen kirjojen listaamiseni alkoi siitä, kun ensimmäistä lastani odottaessani eräs ystäväni sanoi, etten sitten lapsen syntymän jälkeen enää ehitsi lukea. Pelästyin niin paljon, että päätin ehdottomasti jatkaa lukemista. Lukemistottumuksissani ei tapahtunut muutosta, vaikka vastasyntyneen kanssa lukeminen olikin aluksi varsin satunnaista. Tuosta on nyt pian 6 vuotta aikaa.

2. Olin pitkään riippuvainen Light Colasta. Sitten suuren luomuinnostuksen myötä luovuin siitä, kuten muistakin light-, kevyt- ja valmistuotteista muutama vuosi sitten. En ymmärrä miten on mahdollista, että sorruin uudelleen nyt raskaana ollessani. Virallinen selitys: minulla on ollut aivan älytön hiilihappohimo.

3. Olen vieroittanut itseni Hesarista viimeisten kuukausin aikana. Nyt tosin sorruin ja ostin kokeeksi lukuaikaa digilehteen.

4. Lapsuudessani tv ja radio ovat olleet aina auki. Nykyisessä kodissani ei ole kumpaakaan. Tietokoneet ja älypuhelimet tekevät kaikki niiden "palvelut" mahdolliseksi, mutta taustameluna niitä ei käytetä. Kuten monet lukutoukat, olen varsin herkkä äänille.

5. On vaikea uskoa tätä ihmettä, jota nyt odotan. "Norsun poikasen sikiönkehitys on pisin maaeläimillä tunnettu, 20–22 kuukautta." Raskausviikoissa alan olla samassa kategoriassa (useita pieleen menneitä raskauksia kokeneena), mutta toivottavasti tämä vauva saadaan syliin asti ja hän ei kuitenkaan syntyessään painaisi 100kg ;)

6. En ole koskaan ymmärtänyt miten jotkut ihmiset selviytyvät vain muutamien tuntien yöunilla. Itse olen aina tarvinut paljon unta, 9-10tuntia päivässä on hyvä. Voin kuitenkin todistaa, että "nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin"-sanonta ei pidä kirjaimellisesti paikkaansa.

7. Luovuin kirjojen ostamisesta ja keräämisestä joitain vuosia sitten ja annoin pois lähes kaikki kirjani. Olin aina haaveillut omasta isosta kirjastosta, mutta tulin järkiini. En oikeastaan koskaan palaa aiemmin lukemaani kirjaan. Minulla on jatkuvasti noin 50-70 lainaa kirjastosta (osa on toki lapsen).

 Bonuksena kuva meidän söpöistä pupuista.

Ja sitten, katsokaa Auringon kehrä - postauksen kommentit: Carita Forsgren itse kävi siellä kommentoimassa! Tulossa on pian Haahtelaa ja Makinea, kunhan saan arviot valmiiksi ja herään vihdoin tähän helmikuuhun.

etsivä löytää

Sain Lumiomenalta tunnustuksen! Kiitos! 

Tämä tunnustus haastaa kertomaan 3 tärkeää asiaa ja

 esittämään merkityksellisen kuvan selityksineen.

Kolme tärkeää asiaa:

1) yhteys (läheiisiin ihmisiin)

2) etsintä (joka päivä löydän ja oivallan uutta maailmasta ja itsestäni)

3) yllätyksellisyys (ei käy tylsäksi ja huominen voi yllättää myös iloisesti ;))

Sopivan kuvan etsiminen ei ollutkaan ihan helppoa. Tuossa ylläolevassa kuvassa yhdistyy moni asia, joka kuvaa minulle rakkaita asioita:

tyttäreni ja mieheni (kameran takana), matkustaminen, vuoret, perheen yhdessäolo, hyvät ystävät, viileä, mutta kaunis sää, vähän extremeä, urheilu ja muisto siitä, että monesta syystä tällä retkellä ja matkalla olin aivan erityisen onnellinen.

Kuva on otettu Salt Lake Cityssä syksyllä 2008.

Näitä tunnunstuksia on kiertänyt blogeissa, annan tämän eteenpäin
Ilselle Juuri tällaiseen ja
Vinttikammariin ja
Ammalle, kun blogi juuri muutti
ja siellä arvotaankin,
eli käy kurkkaamassa!

Moni muukin tämän ansaitsisi, mutta nämä mielessä juuri nyt.
 

tunnustus ja tunnustuksia

 

Idoliblogistini INA INAhduksesta antoi minulle tunnustuksen. Oih! 

Pahoittelut, että nyt vasta ehdin sen pariin. 

En ole lainkaan kokenut näitten tunnustusten kanssa, mutta otan tämän kiitollisuudella ja asiaan kuuluvalla nöyryydellä vastaan. Tunnustukseen liittyy asioiden "paljastaminen" itsestään ja tein sitä aivan äskettäin. Mutta riittäähän näitä:

1) Erään tulkinnan mukaan kahden pupun hankkiminen on "kauimpana kuolemasta", puput kuin ovat ns. kuolemattomia, siis sillä tapaa, että voivat lisääntyä nopeasti ja runsaasti.

2) Olen ollut mieheni kanssa kahdeksan vuotta ja toistaiseksi tuntuu edelleen siltä kuin joka päivä tutustuisin häneen lisää.

3) Luin juuri ekan Munroni (miksen ole lukenut aiemmin??) ja ihastuin suuresti. Arviota seuraa pian. 

4) Olen koukussa IFA - pastilleihin. Olin tosin kauhuissani, kun näin niiden tv-mainoksen, sen UU, beibe-beibe... mutta siitä huolimatta ne ovat suosikkini.

5) Meillä ei katsota telkkaria tai kuunnella radiota ja tästä johtuen meillä onkin lähes aina "laite"hiljaisuus. Lukeminen on myös parasta hiljaisuudessa.

6) Minulla on aina jotain opiskelua käynnissä, koska en ole vielä päättänyt mikä minusta tulee isona. (Vaikka siis olen ollut jo vuosikaudet korkeakoulutustani vastaavassa työssä.)

7) Haaveilen vielä joskus juoksevani maratonin. Koska en ole koskaan ollut mikään juoksija, tavoite tuntuu kovalta. Suurella vaivalla ja harjoittelulla olen juossut minulle pitkiä matkoja, mutta maraton on OIKEASTI pitkä. Mutta onhan tässä elämä aikaa.

Minä haluan erityiskiittää bloggaajia, jotka ovat innostaneet minua suuresti ja tukeneet ja auttaneet bloggaamisessa; tiedätte itse keitä oletta ja nuo blogit ovat monesti toistuneet täällä. Suurin osa kirjabloggaajista on juuri nyt julkaissutkin tunnustuspostauksen, joten ymmärrän jos tämä tunnustus ei innosta vastaamaan. Mutta suuren kiitokseni ja halutessaan tunnustuksen saa kaikki blogit jotka löytyvät sivupalkistani! Tämä on sillä lailla tylsää, että melkein kaikki ovat tunnettuja ja pitkäaikaisia kirjabloggaajia. Mutta oikeastaan kaikki ovat esikuviani INAhduksen lisäksi.

Sivupalkin listaan on vihdoin ilmestynyt myös Juuri tällaista- blogi, sekä aivan ensimmäinen kirjablogi, jota aloin lukea eli Sallan lukupäiväkirja.