Mitä tiedän pupu(i)sta (2 viikon omistamisen jälkeen):
1) Pupu on supersöpö.
2) Pupu on varsin helppo kotieläin - tämä versio on ainakin sisäsiisti ja kulkee nyt vapaana 24/7 ilman ongelmia. (No, meillä on ollut yksi pupukatastrofi kun tuo oli jostain syystä mennyt riehumaan meidän futon-sänkyyn, mutta eikö se ole aika vähän ongelmia ekalle 2viikolle?)
3) Pupu on aluksi tosi säikky ja vaatii hurjasti kärsivällisyyttä, että se alkaa yhtään luottaa sinuun. Edistystä tapahtuu kuitenkin joka päivä.
4) Meidän Lila vaikuttaa tosi Luomu-pupulta. Hänen herkkujaan on kurkku, porkkana ja voikukanlehdet. Ja tuoresalaatti ja ruoho. Pupukarkit eivät sitä kiinnosta. Myös sähköjohdot ja huonekalut ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.
5) Pupu papanoi aivan uskomattoman määrän papanoita päivässä. Onneksi tuo siis osaa käyttää omaa vessaa. Puput ovat luonnostaan tosi siistejä.
6) Puput tykkäävät koloista. Kaikenlaisista koloista mihin vaan uskaltavat ja keksivät itsensä tunkea.Ne mahtuvat myös erittäin pienistä koloista.
7) Pupu ei luonnostaan tykkää kovin silittelystä ja sylittelystä, mutta siihen voi opettaa.
8) Pupu vaikuttaa 5-vuotiaalle ihan sopivalta lemmikiltä. Toisaalta pupun säikkyys ja lapsen äkkinäiset liikkeet ja äänet aiheuttavat hetkittäin ongelmia. Toisaalta lapsella näyttäisi olevan luontainen kyky ja innostus opetella toimimista eläimen kanssa.
9) Liukkailla lattioilla pupu liukastelee ja törmäilee. Yritän haalia mattoja...
10) Hauskinta on pupun "iloloikat", eli kun pupu esittää jättihyppyjä ja temppuja ollessaan iloisella päällä. Tämä pupu on tullut jäädäkseen :)
Tehän tunnutte ymmärtävän toisianne jo varsin hyvin...! :)
VastaaPoistaMeillä koira on 5 ja lapsi pieni. Hyvin vanhempi väistää palleroa.
Voi ihana pupu! :) Hyvin kuulostaa yhteiselo alkaneen. Olen sitten kissojemme tulon kuullut monilta, että kissat ja kanit ovat yllättävän samanlaisia lemmikkejä: aika helppoja ja itsenäisiä, mutta myös uteliaita, puuhakkaita ja seurallisia. Niitä voi jopa pitää yhtä aikaa lemmikkeinä, mutta se vaatii, että kissa kasvaa heti pennusta pupujen kanssa, eikä siten opi, että pupua voi saalistaa.
VastaaPoistaLila on kyllä varsinainen säihky- ja silkkiturkki. Kyllä hän on selvästi tullut jäädäkseen. :)
Suloinen pupu, ja varsinkin nuo kohdan 10 iloloikat pistivät hymyilyttämään niitä miettiessä:)
VastaaPoistaMeillä on kovasti toivottua pupua rakkaan ystäväni Toffin tehtyä lähtemättömän vaikutuksen 4,5-vuotiaaseen. Mieheni vaan on allerginen kaneille ja kissoille, joten joskus - vuosien kuluttua - meille tulee koira. Teidän yhteiselonne tuntuu sujuvan hyvin ♥
VastaaPoistaTää eläinhomma on minulle ihan vierasta kun olen myös ollut tosi allerginen. Täytyy nyt vaan tosi kovasti toivoa, ettei allergiat palaisi. Ainakin vielä näyttää hyvältä.
VastaaPoistaJenni - kävin muuten lukemassa sinun ihanista kissoista! Tosi söpöläisiä! Ja hienoja kuvia heistä!
Lumiomena - me mietittiin koiraa, mutta päädyttiin nyt sitten hitusen helppo hoitoisempaan eli pupuun. Lemmikeistä on kivaa myös haaveilla :)
Kiitoksia! Meille tuli eka kissa vahingossa, sen piti tulla vai yöksi hoitoon sukulaiselta... Toinen tuli sitten jo ihan tarkoituksella. En osannut aavistaa ollenkaan, miten paljon eläimistä on iloa! Ja muuten, minäkin olen allerginen ja aluksi sainkin kissasta oireita, mutta nyt puolitoista vuotta myöhemmin en saa oireita enää kissoista enkä esim. heinistäkään yhtä paljon kuin ennen. Siedätyshoito toimii.
VastaaPoistaHeipsanrallaa! Eksyin juuri ensimmäistä kertaa blogiisi ja täällä olikin oikein sopivasti minua varten postaus - minä kun olen kovin eläinrakas ja puput lähellä sydäntä :)
VastaaPoistaMeiltä löytyykin peräti 9 kappaletta pupujusseja ja pienimuotoisesti kasvatankin. Pienimuotoisesti kyllä todellakin, sillä lemmikkejä nuo kaikki töpöttimet pääasiassa ovat :)
Onko pupu tyttö vai poika?
Etenkin tyttökaneilla on tapana saada ns.murrosikä tuossa noin 6kk-12kk iässä. Silloin ne alkavat olemaan selvästi itsepäisempiä ja saattaa alkaa murinaakin kuulumaan jos tapahtuu jotain mistä ARVON NEITI ei tykkää ;)
Lapsi ja eläimet kuuluvat yhteen.
VastaaPoistaJenni - mahtavaa kuulla, että olet päässyt allergioistasi! WAU! Olen kyllä kuullut nyt useamminkin tämmöisiä tarinoita ja itsellänikin siihen on viitteitä kun pystyn käymään tallilla ilman oireita. Mut kiva kuulla.
VastaaPoistaMarika - kiva kun löysit blogiin! Sinulla onkin kyllä melkoinen pupuperhe kotona! Hyvä tietää niin voin kysyä jos tulee kysyttävää. Meidän pupu on oikeasti poika, mutta tyttäreni haluaa et se on tyttö ;) Saa nähdä millainen murrosikä tuolle sitten tulee...
Hannele - niin se taitaa olla!
Jaahas poika - siinä tapauksessa odotettavissa saattaa olla seinään pissailua.. :) Hihih, eikös kuulostakin aivan ihanilta otuksilta?! ;)
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistalöysin blogisi nyt ensimmäisen kerran jättämäsi kommentin kautta, ja ihanaa, heti kanijuttuja! Itselläni (ja olen siis jo 23...) on kaksi pupua, tuollaisena 5 vuotiaana oli myös :). Kanit on tosiaan aiiivan ihania. Ja siinä mielessä paljon helpompi ratkaisu kuin koira, että yhden yön reissuilla pupun voi jättää kotiin kunhan vaan ruokkii tarpeeksi.
Saatoit jo tietääkin, mutta näin paljonnähneenä pupunomistajana antaisin teillekin yhden neuvon: Tarjotkaa kanille tosi paljon kovaa purtavaa, jotta sen hampaat kuluisivat tasaisesti. Ylikasvaneet hampaat ja hammaspiikit poskihampaissa ovat nimittäin aika tavallisia ongelmia kaneilla. Esimerkiksi pajut, omenapuut, mustikanvarvut yms ovat sopivaa kovaa purtavaa. Valitettavasti ainakaan minä en ole niitä mistään eläinkaupoista oikein löytänyt, joten maalla vieraillessa keräilenkin noita sitten vanhempien mailta oikein urakalla.