Pakistan / Englanti 2008
389 sivua, LIKE
MIKSI?: Leena Lumen suosituksesta.
LYHYESTI: Afganistanin tuhon ja sodan keskellä jotkut selviytyvät, mutta ilman arpia ei kukaan.
TARINASTA: Afganistanin moninainen historia ja uskonnollinen tilanne - erityisesti lähihistorian monimutkaiset konfliktit, saavat äänen kun Afganistanissa asuvan englantilaisen Marcuksen vieraaksi tulee Lara Venäjältä ja David Yhdysvalloista. Heitä kaikkia yhdistää "elävältä haudatut"; mielettömään tappamiseen, loputtomaan väkivaltaan ja tuhoamisen turhuuteen kuolleet läheiset. Mukaan tulee vielä Casa, äärimmäisen hämmentynyt itsemurhapommittajaksi kasvatettu nuori mies, sekä sodan terrorismia vastaan oikeutetuksi tietävä jenkkiagentti James. Kun kehenkään ei voi luottaa, kaikki rakkaat ovat jo kuolleet, kenenkään henki ei maksa mitään ja omat sekä isien synnit ovat liian raskaita - on silti aikaa irrottaa muutama kattoon naulattu kirja, rakentaa kanotti ja pestä seinä, josta paljastuu kauniit Taleban-hallinnon aikana piiloitetut maalaukset.
"Kuinka hän voisi laskea kaikki menetykset? Omat menetyksensä? Tämän maan menetykset?"
FIILIS: Aslam kirjoittaa hengästyttävästi ja runollisesti pahimmat asiat ja silti kaikesta jää kaunis vaikutelma. Afganistanin kaikkialle ulottuva tuho ja silmitön väkivalta saa ihon kananlihalle ja silti löytyy heitä, jotka selviytyvät jotenkin. Kirja on kirjoitettu suomalaisittain vieraasti polveillen, tavalla jossa tapahtumat, näkökulmat ja aikatasot hyppäävät ja vaihtuvat varoittamatta. Tämä ei tällä kertaa häirinnyt minua lainkaan.
Nautin tarinassa siitä, miten kaikki tuli yhteen; kaikki kirjan hahmot, heidän kuolleet ja kadonneet läheisensä ja heidän ristiriitojen, mutta myös sovinnon mahdottomuus. Iloitsin myös sen kuvauksesta, miten kuolleet elivät elävien rinnalla, kokonaan vierellä, läsnäolevina. Heihin tutustui aivan kuin eläviin.
Eniten pidin silti Casan kuvauksesta. Hän on jyrkkä, aivopesty, fundamentalisti ja kuitenkin aivan poikanen vielä. Se ristiriita, jossa häntä kuvataan on todella yleismaailmallisesti tuttu kaikessa uskonnollisessa itsenäistymisessä ja aikuseksi kasvamisessa, mutta siitä harvoin saa lukea näin raastavan piinaavasti ja totuudenmukaisesti.
Islam kuvataan minusta varsin yksipuolisen jyrkäksi kirjassa, jonka missio on tuoda asioiden monet puolet esille. Onneksi mukana on kuitenkin Dunia. Hän haluaa opettaa lapsille kaikkea sitä, mistä Casa ei ole koskaan kuullutkaan. Hyvin ei silti käy kenellekään.
Tämä kirja ei voi olla vaikuttamatta sinuun.
"Hukkuvatko yöperhoset tyyniin vesiin kirkkaina öinä? Niin tapahtuu varmasti joskus. Ne luulevat tyynellä pinnalla kelluvaa kalvonohutta peilikuvaa kuuksi, sillä ne ovat kuin kaksi samassa pajassa lyötyä kolikkoa."
MUUTA: Kansi on tosi kaunis! Suomennos olisi kai voinut olla parempikin. Monet ovat verranneet tätä Hosseinin kirjoihin, minusta tämä on ihan eri. (Leijapojasta pidin muuten aivan erityisesti.)
ERITYISTÄ: Kerrotaan, että Aslam sulkeutui huoneeseensa seitsemäksi kuukaudeksi kirjoittamaan kirjaa, eikä tavannut ketään tuona aikana.
TÄHDET:
+ + + + (+)
Todella hyvä arvio, Anni! Sain tästä irti enemmän kuin itse romaanista, joka ei vaikuttanut minuun samalla tavalla kuin sen "olisi pitänyt". Minut oli ehkä ladattu liian täyteen ennakko-oletuksia Aslamin romaanista. Olen ihan samaa mieltä, että teos on kaunis ja runollinen ja sen henkilöihin kiintyy. Silti kirja oli minulle "vain" yksi lukukokemus muiden joukossa - ja kuitenkin jotain enemmän, arvoitus, joka ei auennut. Nyt luen innolla muiden arvioita ja koetan ymmärtää.
VastaaPoistaCasa oli minunkin suosikkini, koska nuoruus on julmaa aikaa kaikille. Samoin en pitänyt romaanin antamasta islam-kuvasta. En tunne islamia muuta kuin uskontotieteen luennoilta, kaunokirjallisuudesta ja uutisista, mutta Aslamin teoksessa fanaattisuus korostuu.
Hyvä, että kiinnitit huomiota suomennokseen! Se oli ehkä se suurin syy, miksen osannut nauttia kirjasta. Ehkä juuri suomennoksen vuoksi kirjan tyyli ei pysynyt yhtenäisenä ja se vaivasi minua.
Kaikesta huolimatta hieno romaani, jota minä(kin!) suosittelen niille tuttaville, jotka haluavat ajateltavaa.
Waude! Anni, teit elämäsi arvostelun♥ Oikein ronkin tätä, enkä löydä moitteen sijaa. Hienoa, että otit mukaan nuo kattoon naulatut kirjat ja erityisesti sen, että vaikka tarina polveilee ja näkökulmat vaihtuvat, se ei tällä kertaa häiritse ollenkaan, vaan kerronta juoksee kuin kirkas vuoripuro. Rohkeasti otit myös Casan henkilöksi, joka vangitsi huomiosi...olit selvästi irti minun arvostelustani eli nyt saimme loistavasta kirjasta irti enemmän. Aslamin eristäytyminen 7 kuukaudeksi, on osoitus täydellisestä keskittymisestä, jonka tuloksena kirjan taso on timanttisarjaa.
VastaaPoistaKiitos! Linkitän tämän.
Aika paljon sanottu arviosta :) mutta kiitos!
VastaaPoistaOikeasti pelottaa miljoonien ja miljoonien tavallisten muslimien puolesta se, että tämmöinen islam-kuvaus saa aina paljon lukijoita ja huomiota. Vihamielisyys muslimeja kohtaan ruokkii taas lisää vastenmielisyyttä "länttä" kohtaan ja noidankehä on loputon...
Hetkittäin minusta tuntui että kirja on ärsyttävä kun siinä on niin paljon viittauksia loputtomiin terroristitekoihin ja sotaan ja konflikteihin, mutta kokonaisuutena se oli sittenkin eheä kirja.
Minusta on kiva kun on eriäviä kokemuksia kirjoista ja erityisen mukava kun syntyy keskustelua.
Anni, kiitos arviostasi! Sanoit asiat niin hyvin, etten kyllä kerro teille, kun olen kirjan lukenut. ;)
VastaaPoistaNo ei, minulla on tämä kirjastossa varauksessa ja palaan ehkä asiaan.
tuo minun eka kommenttini olli muuten vastaus Lumiomenalle - Leena oli samaan aikaan käynyt myös.
VastaaPoistaLeenalle kiitoS - moitteen sijaa löytyi ainakin monista kirjoitusvirheistä, joita minulle tulee jatkuvasti, mutta suurimman osan korjasin nyt kun kerkesin (kaikkia en huomaa) Ja taidan Leena mennä nyt lukemaan oman arviosi kunnolla. Mukava kun tulee eri näkökulmia!
Ja Ilse, älähän nyt - haluan kyllä heti tietää mitä ajattelet kirjasta!
Ensimmäistä kertaa täällä vierailulla ja ihastuin aivan hirveästi tyyliisi arvostella kirjoja; "miksi, lyhyesti-kohdat jne". Tulen varmasti pian uudestaan, viimeistään kun saan itse tämän Aslamin kirjan luettua loppuun;)
VastaaPoistaAnni, minun mielestäni tämä kirja ei OUDOSTI lisää vihamielisyyttä, vaan avaa ikkunoita ja ehkä jopa ovia. Minähän en kestänyt enää edes sanoja Afganistan ja/tai taleban ja nyt olen viikkoja lukenut Suomen Kuvalehden Afganistan -reprtaasisarjaa.
VastaaPoistaToivon kuitenkin, että kirjan huikea tyylillinen lahjakkuus ei jää poliittisen asian jalkoihin. Pidän syvistä kirjoista, jotka ravistelevat, mutta niiden pitää olla myös lahjakkaasti kirjoitettuja. Tämä oli ja on.
PS. Ja ehdottomasti nämä ovat makukysymyksiä. Toiset haluvat enemmän viihtyä kirjan äärellä ja toiset jotain muuta ja kolmannet jotain siltä väliltä.
VastaaPoistaMinä olen omien latujeni hiihtäjä, enkä katso oikealle enkä vasemalle, kun kerron kirjoista enkä lue muiden arvosteluja ennen kuin olen omani tehnyt jos vain sen voin välttää. Pidän myöskin linjani: Eri mielipiteitä saa tulla asillisesti esitettynä. Joku ei pitänyt Siilin eleganssista ja hän ilmaisi perustelunsa hyvin ja vieläpä mukavasti. Kaikki eivät voi pitää kaikesta samasta!
SUSA - kiva kun tulit ja tule toistekin! Itse tykkään lukea juttuja niin ettei tarvitse kaikkea lukea ja näkee oleellisen helposti: ja jos kiinnostuu niin voi lukea sitten kokonaan :)
VastaaPoistaLeena - missä lukee että lisää oudosti vihamielisyyttä? jos kirjoitin niin, niin sitä en kyllä oikeasti tarkoittanut. Kyllä tämä lisää ymmärrystä, ehdottomasti. Mutta muslimit esitetään silti minusta liian negatiivisessa valossa.
Minä olen koko kesän lukenut Tuhatta loistavaa aurinkoa ja ajattelin, että enää sen jälkeen en tämän kesän aikana Afganistaniin palaa. Kai sitä on palattava kuitenkin tämän sinun tekstisi jälkeen ja elokuussa sitten vielä kerran Marcianon uusimman välityksellä..
VastaaPoistaNiin, ja minä pidin myös siitä Leijapojasta. Tässä uudemmassa ei aivan ylletä mielestäni samaan.
Joana, kyllä tämä on lukemisen arvoinen. EiAfganistanin takia, mutta kirjana. Hosseinin kirjat on jollain tapaa minusta "amerikkalaisia" ja kaupallisempia kuin tämä, mutta kuten sanottu, Leijapoika on upea kirja.
VastaaPoista