Lauren Oliver: Delirium -rakkaus on harhaaYhdysvallat 2011 (Suom.2011)
WSOY, 350s.
GENRE: Nuortenkirja, dystopia. Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville.
MISTÄ?: Kirjaston uutuushyllystä, aikuisten puolelta :O
MIKSI?: Viehätyin Oliverin Kuin viimeistä päivää - romaanista. En kuitenkaan intoutunut tästä aiheesta, ennen kuin näin kirjan aivan lumoavan kannen.
LYHYESTI: Kaikista tappavista tappavin: Rakkaus surmaa, kun sen saa ja kun sitä ei saa.
FIILIS: Minä tiedän, että siihen voi sairastua ja se voi tehdä melkinpä hulluksi. Olen kokenut kaikki oireet: mietteisiin vaipuminen, hikoilu, henkisen havainnoin heikkenenminen, ajatusten harhailu, päättelekyvyn aleneminen, epätoivon kaudet, arvaamaton käytös jne.
Kirja sijoittuu tulevaisuuden Portlandiin, jossa tähän kaikkialle levinneeseen epidemiaan ja yhteiskunnan tuholaiseen, sairauteen nimeltä amor deliria nervosa (rakastuminen), on vihdoin keksitty parannus. 18- vuotiaana kaikki viedään proseduuriin (aivoleikkaus), jonka jälkeen ihmiset eivät tunne enää suuria tunteita mihinkään suuntaan. He elävät suunnitellusti ja ennakkoarvattavasti heille annettujen puolisoidensa kanssa yhteiskunnan tiukan valvonnan alla.
Lena uskoo, etenkin sen jälkeen miten hänen äidilleen kävi, että kaikki on hänen parhaakseen, eikä hänen toimenpiteeseen olekaan enää kuin kolme kuukautta. Mutta sitten hän kuitenkin sairastuu. Ja kaikki alkaa näyttää toisenlaiselta.
Kirjan ajatusleikki ja kuvaus tällaisesta yhteiskunnasta on valtavan kutkuttava! Toteutus on kuitenkin aika nuortenkirjamainen ja jokseenkin ennalta-arvattava. Mietin, että mistä se tulee - aikuisten kirjoja lukiessa ehkä samaistuu enemmän ja voi tuntea olonsa nostalgiseksi. Näiden ensisuudelmien aikana tuntee olonsa vähän vaivautuneeksi ja suoraan sanottuna, no, vanhaksi. Luultavasti joudun silti lukemaan myös jatko-osat.
TOISAALLA: Anu ihastui ja luki kirjan kerralla ja Kirjavinkeissä yllätyttiin positiivisesti - eikö muut ole lukeneet tätä? Vinkatkaa, jos teiltä löytyy arvio.
TÄHDET:
+ + + +
So American - haasteessa ei ollut kai mitään tällaista kategoriaa nuortenkirjoille, mutta taidan pystyttää sellaisen? Ala-kategorioista tulee suoritetuksi New York.
Kuulostaa addiktoivalta. Se tosin vähän ihmetyttää, että miten tuollainen "yhden idena kirja" mahtaa toimi sarjana+ Tuntuuko, että tämä jätettiin kovin kesken?
VastaaPoistaKuulostaapa oudolta idealta noin äkkiseltään. Mitenkähän syvälle sitä mennäänkään, rakkauskin kun on aika moni-ilmeistä. Meneekö samantien äidinrakkaus, lähimmäisenrakkaus, etc.
VastaaPoistaOnhan se usein niin, että äidn rakkaus lapseen toisinaan / ajoittain ohittaa rakkauden kumppaniin.
Ja sitten: tulevaisuus on aina jokin synkkä ja piilossa oleva valtarakennelma, joka vain määrää ihmisiä tekemään sitä ja tätä. Milläköhän nojalla.
Tessa- mä olin vähän pettynyt et tää olikin trilogia. Loppua kohti alkoi käydä selväksi että kirja jää "kesken". Taitaa olla kovasti muodissa nyt nää jatko-osat nuortenkirjoissa.
VastaaPoistaHeli- hyvä kysymys! Kyllä se rakkausjuttu oli laitettu kattamaan kaikki ihmissuhteet. Ihmisistä tuli enemmän robottimaisia kuin ns rakkauden vastakohtia. Siis rakkaudettomuus tarkoitti kaikkien suurien tunteiden poistumista, ilon ja surun ja epätoivon ja kauneuden jne. Mutta jätti kuitenkin tarpeen "huolehtia annetuista tehtävistä" eli vaikka lastenhoidosta. Kaikki tuntui leikkauksen jälkeen laimealta.
Mä unohdin muuten sanoa arviossa et yksi hienoimpia juttuja kirjassa oli Shhh - kirja, joka oli eräänlainen uusi Raamattu. Ihailin kirjailijan työtä noiden lainausten kanssa!
VastaaPoistaHeli- on tosiaan kautta aikain kirjallisuudessa ollut se linja et tulevaisuus nähdään aika totalitaarisena ja synkkänä. Ehkä kirkas tulevaisuus ei olisi kiinnostava :)
Hmm kuulostaa sen verran kutkuttavalta, että pakko pistää lukulistaan!
VastaaPoistaMinun fiilikseni taisivat osua aika yksiin omiesi kanssa - idea on todella mielenkiintoinen, mutta totuus kerrassaan liian, no, nuortenkirjamainen. (Arvioni kirjasta löytyy täältä.) Kyllä Deliriumissa paljon koukuttavaakin toki oli - siitä todisteena jo sekin, että luin juuri kirjan jatko-osan. Tietyt kliseet alkoivat kuitenkin ärsyttää yhä enenevissä määrin, ja jälkikäteen sitä ihan puhisee monille kirjan yksinkertaistuksille ja helpoille ratkaisuille. Jäi mietityttämään, että olisikohan sitä sittenkin jo auttamattomasti liian vanha tietyn genren kirjoja lukemaan...
VastaaPoistaToisaalta, kaikesta väninästäni huolimatta tulen luultavasti lukemaan sarjan viimeisenkin osan kunhan se ilmestyy. Jotain kirjailija on siis selvästi tehnyt oikein!
kirjan idea kuulostaa aika erilaiselta mitä tähän mennessä olen lukenut, varmaan ihan hyvä. pakko koittaa tämäkin lukea!
VastaaPoistahttp://princess-skysthelimit.blogspot.com/