7. heinäkuuta 2012

Tänä päivänä kaduttaa?




En nyt aio alkaa tehdä mitään henk.koht. salapoliisityötä, vaikka laitankin lusikkani tähän soppaan. Pakko purkaa asiaa täällä, kun kerran kirjotin kirjasta. Laitan vastakkain kaksi asiaa: Helsingin sanomien kuukausiliitteen vaikuttavan artikkelin Minttu Vettenterän kirjasta Jonakin päivänä kaduttaa ja sen mitä olen itse huomioinut projektia seuranneena ja kirjan arvioituani.

1) Pohdin arviossani, onko väliä ovatko henkilöt totta vai eivät. Tätä käyttää myös Minttu omana argumenttinaan. Nyt kuitenkin vaakakupissa on se, että tämä ihminen olisi itse luonut kuolleen tytön päiväkirjamerkinnät sekä lapsensa menttäneiden vanhempien blogitekstit tämän kirjan ohella. Lisäksi hän on myynyt niillä kirjaa, luonut suuren yhteisön (toki hyvälle asialle) ja esiintynyt lukuisissa medioissa asiansa kanssa. Mukamediakriittinen minäni vapisee.

2) Näyttää siltä, että kirja olisi alusta alkaen pitänyt tehdä eri periaatteella jos kaikki on näin salaista. Minusta olisi aivan ok, jos tarina olisi kerrottu yrittämättä tehdä siitä faktista tositarinaa. Eikö semmoinen "pohjautuu tosiatarinaan" - viittaus olisi riittänyt? Kirjan lukijalle on minusta itsestään selvää, että tarinaa on muokattu paljon ja siihen on otettu fiktiivisiä elementtejä. Mutta miksi niin ei voi tehdä avoimesti? Toki tämä herättää myös sen ärsyttävyyden kirjallisuudessa, ettei voi tietää onko mikään enää lopulta totta?

3) Pohdin arviossani sitä, miksi kirja ei ole saanut kustannussopimusta. Minttu antaa blogissaan syyksi kiireen. Miksi kirjalla oli siis niin kiire? Epäilys herää ettei kirjaa ole huolittu, koska faktoja ei ole voitu vahvistaa. Toki kirja olisi tarvinut myös vahvaa editointia, kuten arviossani sanon.

4) Kuten HS:n arviossa mainitaan, tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun joku keksii toimivan nettihuijauksen vakavasta aiheesta. Kamalaa on se, että joku uskaltaa epäillä tällaista hyväntekijää: "kun on sydänverellä tehty näitä hommia ympäri vuorokauden" jne.

5) Sydäntä kylmää se artikkelissa esitetty fakta, että kaikki tämä julkisuus tarkasti kuvatun itsemurhan ympärillä itseasiassa lisää itsemurhariskiä niillä, jotka samaistuvat tapaukseen.

6) Tässähän on sana sanaa vastaan. Itse kallistun sille kannalle, että Suomen the sanomalehti ei tekisi mustamaalausjuttua asiantuntijoiden kera halutakseen vastustaa koulukiusaamisen vastustusta. Eikä edes siksi että heitä olisi suututtanut etteivät saaneet haluamiaan tietoja. Enkeli-Elisan fb-ryhmässä moni tuntuu pitävän hesarin juttua kamalana pahantekona.

7) Minä sanoisin tässä kohtaa, että Elisan vanhemmat ovat aiheuttaneet niin suuria ongelmia Mintulle, että jo kaiken solidaarisuuden nimissä heidän pitäisi tulla julkisuuteen.

8) Mikäli juttu on sepitystä, Minttu tarvitsee pian apua. Tai siis joka tapauksessa tarvitsee. Pian.

Loppuun sanon sen mitä sanon arviossanikin. Asia on äärimmäisen tärkeä ja ansaitsee huomiota. Huomio ja tunteikkaat reagtiot selittyvät myös sillä miten montaa ihmistä kiusaaminen koskettaa.

Mutta kun tulee huijatuksi, pitää voida myöntää se. Vaikka nolottaisi ja suututtaisi ja satuttaisi.

Mikäli näen, että hesarin juttu saa jonkun järkevän vastineen, olen valmis myös perumaan nämä epäilyni. Toivoisinkin, että niin kävisi. Ikävä kyllä en usko niin tapahtuvan.


- Posted using BlogPress from my iPad

59 kommenttia:

  1. Tää oli hirveän hyvä teksti. Vaikea on sanoa, miten itse olisi suhtautunut, jos asiaan olisi mennyt hirvittävän täysillä mukaan.

    Hesarin juttu oli kyllä hirvittävän vakuuttava; lisäksi kuulun itse siihen koulukuntaan, jonka mielestä totuudella valitettavasti on väliä.

    Pahimmalta tuntuu silti tuo mainitsemasi vitoskohta. Jos juttu on sepitettä, se ei ole missään nimessä harmiton höynäytys - eikä se vain hyvää saane aikaan, vaikka olisi tottakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sillä on väliä jos tarkoituksellisesti valehtelee tällä tavalla.

      Poista
  2. Minä olen yksi niistä, jotka kokevat tulleensa petetyiksi. Minulle on eroa sillä, tiedänkö vuodattavani kyyneliä ja ahdistunko oikeasti eläneen ihmisen vai kaunokirjallisen hahmon vuoksi.

    Toit todella hyvin esiin erilaisia huomioita aiheesta. Minua pelottaa lisäksi se, että kiusaamisen vähättelijät (joita on valitettavasti joka puolella) saavat tästä uuden argumentin olla uskomatta jotain oikeasti kiusattua.

    Se, että asian tiimoilta on heitelty todella vakavia syytöksiä Vantaan kaupungin ja koulutoimen suuntaan, ei todellakaan edesauta kiusattuja, jos ja kun koko tarina paljastuu fiktioksi. HSn juttu oli niin perusteellisesti tehty, ettei monellakaan sen lukeneella taida olla enää epäilyksi asiasta.

    Koulukiusaus on aihe, joka on tärkeä, vaikka sitä käsiteltäisiin ihan puhtaan kaunokirjallisestikin. Olisi voitu pelata avoimin kortein ihan alusta sakka. Kirjailija ei varmaan olisi saanut osakseen samanlaista huomiota kuin nyt (huomion ja sympatian hakuahan HS:n jutussa esitettiin päämotiiviksi koko tempaukseen), mutta toisaalta myös nämä potentiaalisesti vahingolliset sivuvaikutukset (kuten mainistemasi kohta 5 tai itse pelkäämäni oikeiden kiusaamistapauksien vähättely) olisi minimoitu.

    Toivon vain koko sydämestäni, ettei koulukiusaus aiheena väisty tämän kohun vuoksi. Ja ettei milloinkaan vähätellä kiusatun ahdinkoa. Ja että ihmiset muistaisivat, että jos kirjailija tunnustaa koko Elisan vanhempimeen olevan fiktiota (monihan epäilee, että kirjailija on vain työstänyt tässä omia kiusaamiskokemuksiaan) petetyksi tulemisen tunne ei käännyt itse aihetta, - siis koulukiusausta vastaan taistelua - vastaan.

    Ihan varmasti on olemassa monta oikeaa "Elisaa". Asialle olisi ollut hyödyllisempää, jos kirjailija olisi kertonut jonkun oikean "Elisan" tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo, että tämän kuplan puhkeaminen aiheuttaa kiusaamisen vähättelyä. Aika paljon on siis pelissä sen kasvaneen kopiointi-itsemurhariskin lisäksikin!

      Poista
    2. Juu samaa mieltä - hyvä pointti tuo että kiusaamista vähättelevät saavat tästä hyvän syyn "ehkä toi on taas yksi valhe lisää" :( kiitos kun kirjoitit muutenkin, tosi ahdistava juttu tämä kaikenkaikkiaan.

      Poista
  3. Peesaan Liinaa...

    Ja vaikka tarkoitus olisi ollut kuinka hyvä - ja kuka niitä tarkoituksia osaa omaltakaan kohdalta loppuun asti perata, saati toisten? - keino oli yksinkertaisesti väärä. Koko jutusta jäi paha mieli, sekä koulukiusattujen että Enkeli-Elisaa tukeneiden puolesta.

    Kyynistävää. Omiaan häivyttämään välittämisen kulttuuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi vielä se seikka, että vaikka kirjaa ei olekaan todennäköisesti tehty ansaintamielessä, se on kiistatta myynyt melkoisesti. Omakustanteesta tulevat rahat tekijälle itselleen. En ole perehtynyt kuvioon, eli onko ollut jokin hyväntekeväisyyskohde rahoille? Nyt viimeistään kannattaisi!

      Poista
    2. Ilmeisesti toi BoD ottaa välistä noiden kirjojen myynnistä ihan reilusti, mutta käteen on varmasti jäänyt rahaa. Sitten on vielä se yhdistys joka tähän liittyen on perustettu :( äääh.

      Poista
    3. Netistä lukemani mukaan tienannut kirjoilla muutamia tuhansia ja tästä summasta on annettu jonkin verran ulkopuoliselle kiusaamisenvastaiselle yhdistykselle/toiminnalle.

      Minä suhtaudun kirjoittajaan niin kuin sairaaseen ihmiseen pitää suhtautua: ymmärtäen ja vähän säälienkin. Vettenterän useiden alteregojen pitämistä blogeista voi päätellä, missä mennään. Hän jopa keskustelee näiden blogien kesken ikään kuin kirjoittajia ja keskustelijoita olisi useita ja selostaa niissä samoja asioita eri ihmisten suulla. Tätä taustaa vasten kirjaprojekti mielikuvitushahmoineen ei ihmetytä minua lainkaan. Vettenterän ei tarvitse hävetä, hänellä on oma ristinsä kannettavana eikä se varmaankaan ole yhtään kevyempi tämän sairaan mielen tekemän huijauksen jälkeen. Hävettävää on lähinnä tiedonvälityksen ammattilaisilla, jotka ovat kirjoittaneet jutusta perehtymättä taustoihin tai luottamatta omiin epäilyihinsä tuon enempää. Elisan bloggaaviin vanhempiin ei muka saatu mitään yhteyttä, mutta silti Yle teki aiheesta keväällä tv-ohjelman, jossa nämä näkymättömät hahmot esiteltiin todellisina ihmisinä. Tätä minä jaksan ihmetellä. Uskon että asiasta opitaan jotain, ainakin vähäksi aikaa.

      Poista
  4. Myönnän, mulla on ollut ihan hiton paha mieli koko päivän :( Osui jotenkin arkaan kohtaan, en osaa edes analysoida, että mikä tässä niin satutti, mutta jäi paha maku suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. Mulla ainakin se että roikkuu näissä blogeissa aika paljon ni sit et ne oiski huijauksia ni suututtaa.

      Poista
  5. Mulla ei ole mitään lisättävää, olen samaa mieltä. Monet tuntuvat nyt tarttuvan siihen, että Vettenterä on ilmeisesti alusta asti kertonut kirjan olevan fiktiivinen, mutta minusta tuo blogin paljastuminen huijaukseksi on pahinta. Toivoisin rehelliisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli sanottu kirjassa niin kummallisesti että ihmettelin sitä arviossani. Mutta että kelsittyjen henkilöiden blogeja ja päiväkirjoja.??! :(

      Poista
  6. Kirjoitit hyvin ja asiaa monelta kantilta pohtien. Itse en Enkeli-Elisaa seurannut kuin ajoittain, mutta itkin totta kai blogin (tai "blogin") äärellä ja kuitenkin hieman ihmettelin kirjaa jo silloin - ehkä siksi, että mielikuvani siitä että kirjalta puuttui jonkinlainen totuus- tai ennen kaikkea asiantuntijapohja on nyt osoittautumassa oikeaksi. Tuntuu kyllä kurjalta. Toivoisin, että tämä toimisi nyt eräänlaisena varoituksena siitä, miten tärkeää on toimia avoimesti alusta saakka. Ja ennen kaikkea toivon, että koulukiusaamiseen kiinnitetään entistäkin enemmän huomiota.

    Tässä on hyvä kirjoitus:

    http://yle.fi/uutiset/juuso_myllyrinne_saako_ihmisia_huijata_tekemaan_hyvaa/6209805

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä melkoinen läksy on tulossa mineen suuntaan. Tuo linkki omi todi hyvä kiitos siitä, linkitinkin fb:ssä jo.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus! Minua houkuttaisi kauheasti kirjoittaa aiheesta omaan blogiin, mutta en ole lukenut kirjaa enkä kyllä tämän jälkeen aiokaan lukea.

    Minusta on erittäin mielenkiintoista, millä tasolla ihmisten medialukutaito on. Enkeli-Elisaa on puolustettu raivokkaasti ja ihmiset, jotka eivät ole edes lukeneet Hesarin juttua, syyttävät lehteä vaikka mistä. Näinkö helppoa on saada ihmiset uskomaan fiktioon? Tulee mieleen Orwell, The Unwritten ja monta muuta...

    Mutta tavallaan kirjoittajaa käy myös vähän sääliksi, ehkä siinä onkin isoin syy miksi epäröin asian käsittelyä omassa blogissa. Onhan varmasti kova paikka, jos ja kun joutuu jossakin vaiheessa itsekin myöntämään, ettei ollut mitään pariskuntaa ja kuollutta lasta. Paitsi tietysti jos kirjoittaja pitää teoriastaan kiinni hamaan ikuisuuteen ja fanaattinen Fb-fanien joukko julistaa uskovansa oikeaan Elisaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli taas hyvä syy etsiä tuo unwritten käsiini ja pian :)

      Minulla toisaalta säälittää ja toisaalta ei. Tämänkaltaiseen huijaukseen kykenevä ihminen voi saada niin paljon pahaa aikaan, että ainakin tää homma pitäisi saada pysäytettyä ja pian. Ehkä se myös putoaa jaloilleen, mutta tuskin kirjailijaksi..,

      Poista
  8. Pari huomiota/kysymystä (en ole lukenut hesarin paperiartikkelia, koska se on kuukausimaksullinen):

    "5) Sydäntä kylmää se artikkelissa esitetty fakta, että kaikki tämä julkisuus tarkasti kuvatun itsemurhan ympärillä itseasiassa lisää itsemurhariskiä niillä, jotka samaistuvat tapaukseen."

    Millä vaikutusmekanismilla tamä toimii? Onko mahdollista, että kokonaisvaikutus on kuitenkin itsemurhia ehkäisevä?


    "6) Tässähän on sana sanaa vastaan. Itse kallistun sille kannalle, että Suomen the sanomalehti ei tekisi mustamaalausjuttua asiantuntijoiden kera halutakseen vastustaa koulukiusaamisen vastustusta. Eikä edes siksi että heitä olisi suututtanut etteivät saaneet haluamiaan tietoja. Enkeli-Elisan fb-ryhmässä moni tuntuu pitävän hesarin juttua kamalana pahantekona."

    Tähän täytyy todeta, että eipä olisi ensimmäinen kerta kun hesari on sekoillut. Hesari esimerkiksi taannoin julkaisi kuvan valkoisesta kärpässienestä kuvatekstillä "sienet ovat parhaimmillaan nuorena". Samana viikonloppuna 4 sairastui sienimyrkytysten takia, 3 joutui teholle...


    "7) Minä sanoisin tässä kohtaa, että Elisan vanhemmat ovat aiheuttaneet niin suuria ongelmia Mintulle, että jo kaiken solidaarisuuden nimissä heidän pitäisi tulla julkisuuteen."

    Elisan vanhemmat ovat menettäneet ainoan lapsensa. Oletteko te nähneet miten rikki vanhemmat menevät kun niiden ainoa lapsi kuolee? Mä löysin parhaan kaverini ruumiin joskus 2007 Otaniemestä hänen sängystään. Lapsen isä oli muutaman vuoden ajan itsemurha-ajatusten kyllästämä ihmisraunio. Minun mielestäni vanhemmat eivät ole mitään velkaa Vettenterälle, heillä on nyt oma elämänsä. Jos ovat olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjoituksesta tulee kuva, että HS olisi vastuussa noista sienimyrkytyksistä. Aika kaukaa kyllä haettu. Jos joku lukee päivän lehteä ja lähtee se mukanaan sienimetsään, niin ei voi muuta kuin ihmetellä ihmislapsen tyhmyyttä.

      Minä uskon Elisan olemassaoloon vasta sitten, kun se pystytään virallisesti todistamaan. Sitä ennen kallistun vahvasti sen kannalle, että ao. kirjailija on mennyt haukkaamaan vähän liian ison palan kakkua. Olisi totisesti pitänyt ajatella kahteen kertaan ennen kuin lähti tämänkaltaiseen projektiin. Tästä ei ole tuloksena muuta kuin negatiivista julkisuutta, uskottavuuden menetys ja paha mieli monelle. Tämänkaltaista julkisuutta ei olisi kaivannut kukaan koulukiusaamisen kanssa tekemisiin joutunut.

      Poista
    2. Tiesin prosoivani tuolla että vanhempien pitäisi tulla julkisuuteen. Mutta oikeasti, ajattelisin ehkä olevani velkaa sen tyttärelleni jonka koko olemassaolo asetetaan kyseenalaiseksi. Oikeasti uskalsin sanoa sen vain koska olen vakuuttunut ettei vanhempia ole olemassakaan. Tämä projekti on joka tapauksessa karannut käsistä, olkoon suru miten pohjaton tahansa.

      Kyseessä ei ollut mikään pikkuartikkeli, vaan 10-12(?)sivua pitkä artikkeli, jota ei ole kirjoitettu vasemmalla kädellä.

      Itsemurhia voi lisätä se, että Elisasta on tullut eräänlainen marttyyri tälle asialle. Hänen yksityiskohtaisesti kuvatulla itsemurhallaan on tätä kautta "suuri tarkoitus" - jos samaistuu siihen voi ajatella että kuoleman jälkeen minustakin tulee tällainen marttyyri.

      Poista
    3. "Tästä kirjoituksesta tulee kuva, että HS olisi vastuussa noista sienimyrkytyksistä. Aika kaukaa kyllä haettu. Jos joku lukee päivän lehteä ja lähtee se mukanaan sienimetsään, niin ei voi muuta kuin ihmetellä ihmislapsen tyhmyyttä."

      Kuva on totaalisen väärä. Tarkoituksena oli kertoa, että hesarikin voi kämmätä ja todella pahasti.

      Poista
    4. Hs voi ja on kämmännyt monesti. En silti usko että näin isoa juttua olisi tehty vaan pahassa tarkoituksessa. Kk-liitteessähän oli myös juttu Auverista, mistä en ollenkaan tajunnut miksi se oli tehty.

      Poista
    5. Janne, hanki se artikkeli käsiisi - siinä vastataan aika seikkaperäisesti esimerkiksi ensimmäiseen kysymykseen. Itse en artikkelin luettuani jaksa uskoa, että nettovaikutus olisi positiivinen.

      Mä oon nähnyt miten rikki vanhemmat menevät, kun yksi (ei välttämättä ainoa) heidän lapsistaan kuolee. Ehkä juuri siksi tämä Enkeli-Elisa on vaikuttanut niin feikiltä - mun on vaikea uskoa, että surevat vanhemmat kykenisivät tekemään tyttärestään tällä tavalla välineen. Vaikkakin sitten "hyvään tarkoitukseen".

      Poista
    6. Artikkelissa haastateltiin ruotsalaista itsemurhatutkijaa, jonka mukaan Enkeli-Elisa-ilmiö on vahingollinen riippumatta siitä, oliko Elisa olemassa vai ei. Itsemurhaajia ei tutkijan mukaan pitäisi julkisesti muistella, koska se luo vaikeuksissa oleville nuorille kuvan, että kuoleman jälkeen ihmiset ymmärtävät, ei pitäisi painottaa yksittäistä syytä, kuten sydänsuruja tai koulukiusausta, vaan painottaa itsemurhan taustalla olevan aina monimutkaisia mielenterveydellisiä ongelmia, eikä itsemurhatavasta pitäisi kertoa yksityiskohtia.

      Minusta pitäisi kysyä pikemminkin, millä vaikutusmekanismilla Enkeli-Elisa ylipäänsä voisi auttaa itsemurha-aikeisia nuoria tai kiusattuja? Auttaako tällainen tunteellinen kauhistelu?

      Poista
    7. Hei, onpas muuten mainio ja terävä kysymys - kun asiaa tarkemmin ajattelee, en minäkään tajua, mitä hyötyä tunteellisesta kauhistelusta VOISI olla.

      Etenkin kun esim. aiheen FB-ryhmästä tulee sellainen olo, että monille ainoaksi toiminnaksi riittääkin kauhistelu (ja Hesarin solvaaminen) - mutta se tehdäänkin sitten perinpohjaisesti.

      Poista
    8. Itsemurhan "tarttuminen" on varsin hyvin tunnettu ilmiö, joka tunnetaan myös nimellä Werther-vaikutus Goethen "Nuoren Wertherin kärsimykset" -kirjan inspiroiman itsemurha-aallon mukaan. Se on helposti todettavissa mm. tilastotieteen keinoin. Yksi esimerkki jonka Kuukausiliite mainitsi oli Marilyn Monroen itsemurha, jota myös kuvattiin mediassa romantisoidussa valossa. Seuraavan kuukauden aikana itsemurhien määrä Yhdysvalloissa kasvoi 12%, monet näistä nuoria naisia jotka olivat kopioineet Monroen kuoleman yksityiskohdat omaan toteutukseensa.

      Vakavista itsemurha-ajatuksista kärsii jopa lähes 10% ihmisistä, mutta hyvin pieni osa heistä toteuttaa aikeensa. Riski kasvaa kuitenkin itsemurha-ajatusten pitkittyessä ja suunnitelmien yksityiskohtaistuessa. Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä jo nuorilla: noin 20–25 % yläasteikäisistä tytöistä ja 15 % pojista on kärsinyt niistä viimeksi kuluneen vuoden aikana.

      Toisin sanoen, itsemurha-ajatukset ovat yleisiä, mutta läheskään jokainen joka sitä harkitsee, vakavissaankin, ei koskaan toteuta aikeitaan.

      Tässä Elisa-tapauksessa huolestuttavaa on, kuinka romantisoidun kuvan itsemurhasta se antaa. Nuori kaunis tyttö nukkuu kalpeana kuolon ikiuneen, jättäen jälkeensä joukon katuvia ihmisiä itseään kaipaamaan ja suuren joukon tuntemattomiakin joiden sankarilliseksi "enkeliksi" tämä ikuisesti nuori vainaja sitten nousee. "Kyllä teitä sitten kaduttaa kun minä olen kuollut." Ratkaisu kestämättömäksi koettuun kiusatuksi tulemiseen esitetään kuin tarjottimella. Esimerkin voima on melkoisen valtava.

      Lisää aiheesta:
      http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemurha
      http://en.wikipedia.org/wiki/Werther_effect

      Poista
    9. Kiitos, hyvää lisätietoa asiaan.

      Poista
    10. En tiedä, ton kampanjan pointti kai on ollut se että kiusaamisesta voi selvitä ja että itsemurha ei ole mikään ratkaisu. Itsemurhista kerrotaan lukuisissa kirjoissa, huovinen kirjoitti pojastaan joka hukuttautui, härkönen siskostaan jne. jos mietitään suomalaisia lähimenneisyyden esimerkkejä. En muista niiden yhteydessä tätä keskustelua, vaikka tunteikasta kuvausta niissäkin on ollut paljon. Mutta ehkä tuollainen nuoren naisen marttyrimainen kuolema on eri asia tosiaan. Osaltaanhan siinä puhuttiin myös median uutisoinnista, ei kirjallisuudesta. Tiedä häntä.

      Poista
    11. Itsemurhan 'tarttuminen' on faktaa, jos vaikka mikään muu ei tässä jutussa sitä olisikaan.

      Luin itse ko. jutun ihan tosissani ääneen miehelleni ja totesin vielä, että 'ihan oikeasti Suomessa koulukiusatuista osa tekee itsemurhan ja osa voi selvitä, vahvana, mutta ei kovana, kuten kävi minulle, tyttärelleni ja parhaalle ystävälleni, joka on muuten nyt koulukuraattori.'

      Hienoa, että otit jutun esiin, Anni. Jos tämä kaikki osoittautuu nyt keksityksi, en näe sitä tulevaisuutta, jossa maassamme ei enää olisi koulukiusaamista. Bluffi olisi nyt alkusoitto vähättelylle ja aidoista uhreista tulisi entistä enemmän uhreja, vailla toivoa.

      Poista
    12. no nythän tämä juttu menee ihan poliisille asti, joten uskon varmasti että totuus tulee esiin. ja aivan varmsti koulukiusaamisesta voi selvitä - vielä kun keksittäisiin miten kukaan ei joutuisi kohtaamaan sitä :(

      minuakin huolestuttaa tämän sopan lopulliset seuraukset. valehtelusta kun ei seuraa koskaan mitään hyvää.

      Poista
    13. Se hyvä asia tässä jutussa on, että mitään niin surullista tapausta kuin "Elisa" ei olekaan olemassa. Koulukiusaamista kyllä, samoin itsemurhia, piittaamattomuutta, laiminlyöntejä ym. mutta ei todellakaan niin kuin sen on Vettenterä kuvaillut.

      Poista
  9. Erittäin hyvää kirjoitusta kiittelen minäkin ja etenkin Sallaa tässä peesailen myös.
    Pelottavaa, miten ihmisten medialukutaito on niin onnetonta. Etenkin tänä päivänä, kun mediaa seurataan niin paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin- taidokkaaseen huijaukseen kyllä uskotaan, mutta onko sitten liikaa myöntää että on väärässä. Tuossa yhdessä kommentissa sanotaan hyvin: kysehän ei ole siitä että kiusaamisen vastustamista yritettäisiin torpata vaan siitä onko Elisa vedätys ja sairaan ihmisen tuotos!?

      Poista
  10. Ja siis vielä: voisihan kuka tahansa tulla julkisuuteen- elisan kaveri, luokkalainen, vanhempien perheenjäsen tms. On todella epätodennäköistä ettei kukaan tämmöisessä joukossa haluaisi kertoa jotain asiasta.

    VastaaPoista
  11. Hyvä tiivistelmä aiheesta. Julkista nettikeskustelua hämärtää se, että tässä on olemassa kaksi täysin erillistä keskustelunaihetta: kiusaamiskeskustelu ja toinen, jossa pohditaan HS:n artikkelin pohjalta onko kyseessä vedätys vai ei. Monella nämä menevät tunnelatauksen vuoksi sekaisin. En ollut perehtynyt aiheeseen ennen kuin luin eilen HS:n jutun, jonka jälkeen surffailin blogeissa yms. ja tein omat johtopäätökseni.

    VastaaPoista
  12. Luin taannoin jonkin verran sitä Enkeli Elisa blogia. En kuitenkaan säännöllisesti ja minulta oli mennyt ohi sekin, että sen pohjalta tehtiin kirja.

    Nyt kun aihe on otsikoissa, olen lukenut aiheesta enemmänkin. Kirjoittaja on sulkenut blogin (salasanan taakse), mutta sanoo Facebookissa että kyseessä on ongelmat Vuodatuksessa. Itse kylläkin pääsen Vuodatuksen blogeihin. Uskonkin, että tässä on kyseessä vedätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Minusta sieltä fb-ryhmästä häviää myös oudosti kommentit jotka ovat kriittisiä ja sille on myös "selitys". Surkeaa kun tämmöinen taitava vedättäjä saa hurjan määrän ihmisiä puolelleen - olen silti varma että koko juttu paljastuu vielä.

      Poista
    2. Minttiksen blogeista (hänellä on niitä useita, joissa hän viittaa toisiin blogeihinsa)ei myöskään löydy yhtään kriittistä kommenttia, vaan ne kaikki vaikuttavat saman henkilön peesausviesteiltä. Lienevät nekin siis Minttiksen itse kirjoittamia.
      Medialukutaidon puutteen lisäksi hämmästelen muitakin seikkoja:
      1) Ihmisten moraalikäsityksiä. Keskustelussa tulee voimakkaasti esille se kanta, että ei ole väliä, vaikka koko juttu olisikin fiktiota, sillä jutun kirjoittajalla on hyvät tarkoitusperät. Saisinko minä sepitellä ystävilleni jutun itsestäni pedofiilin uhrina vain koska aihe on niin tärkeä? Medialukutaitoa pitää olla, mutta se ei poista kirjoittajan velvollisuutta pysyä totuudessa
      2) Ihmisten herkkäuskoisuutta. Juttu on minusta kaiken aikaa haiskahtanut: itse tarinakin on aivan uskomaton. Jutussa paha saa palkkansa: kiusaaja saa rangaistuksen kiusaamisestaan kun oma lapsi kuolee nimenomaan kiusaamisen seurauksena. Tämän lisäksi itsemurhauhrin isän _alkuperäinen kiusattu_ kuin ihmeen kaupalla astuu tarinaan mukaan ja ryhtyy auttamaan perhettä. Uskooko joku ihan oikeasti tällaista? Entä kaikki julkisuudessa esitetyt seikat, jotka puhuvat huijauksen puolesta, niitähän on roppakaupalla.
      3)Ihmisten tapaa olla varma siitä, että on oikeassa. HS:n haastattelemat asiantuntijat eivät näytä vaikuttavan millään tavalla: vaikka tällainen tunteisiin vetova tapa kuvata itsemurhaaja suoranaisena marttyyrina tuomitaan vaarallisena, tavalliset lukijat uskovat edelleen tietävänsä paremmin.
      4) Ihmisten tietämättömyyttä käyttäytymisen lainalaisuudesta. Ei lapsensa itsemurhan kautta menettänyt vanhempi kirjoittele yleviä ja traagisia postauksia teini-ikäisen tyyliin. Hän voi vihata kaikkea: itsensä tappanutta lastaan, (erityisesti) hänen tragediansa kautta sosiaalipornoilevia ja itseään sureviksi mieltäviä ulkopuolisia, kiusaajia, niitä kiusattuja, jotka selvisivät. "Miksun" profiili, kirjoitustyyli ja sureminen ovat kliseisiä ja epäuskottavia, ei sureva vanhempi toimi näin. Varsinkaan hän ei netissä kuuluttaisi surevansa tytärtään täysin fiktiivisenä kuolinajankohtana kuten tämä Minttis väittää - siinä hän menee jo kerta kaikkiaan liian pitkälle.

      Poista
    3. Hyviä pointteja. Minusta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Mutta tietysti kun kyseessä on ilmeisesti sairas ihminen en tiedä miten tarkoituksellista tämä kaikki on ollut.
      Kakkos Ja nelos kohtaan: itse ajattelin, että blogi ja päiväkirjat olisivat olleet totta mutta sitten nämä kehyskertomukset eivät. En niitä niin paljon lukenut, että olisin haistanut mitään ja olen kuitenkin ihan korkeastikoulutettu ja kriittinen ihminen( ainakin luulin niin). Minä olen nähnyt monien ihmisten tekevän surustaan julkista tässä nykynettimaailmassa, ei se nyt niin mahdotonta olisi.
      Mäkin mietin et eikö ihmiset uskalla myöntää olleensa väärässä ja tulleensa huijatuiksi¿ Miksi? Ja just se että annetaan sairaan ihmisen pysyä tässä harhassaan on väärin ja myös se ettei itse voi ymmärtää lopettaa...

      Poista
    4. Vuodatuksen blogeissa on kyllä ongelmia tällä hetkellä. Ei ehkä sellaisia kuin M.V. sanoo, mutta kuitenkin.

      Poista
    5. Anonyymi 20:26:
      Tuo viimeinen pointtisi eli ihmisten tietämättömyys käyttäytymisen lainalaisuuksista on mielestäni todella ajankohtainen. Se näkyy tässä ja paljossa muussa. Aivan kuin emme enää osaisi erottaa huonoa tarinaa todellisuudesta. Huonosti tehdyllä viihteellä saattaa olla tämän kanssa jotain tekemistä: jos katsoo Kaunareita kja Salkkareita ymmenvuotiaasta asti, alkaa kaikki tuntua normaalilta.

      Poista
  13. Minusta tämä on toisaalta valtavan kiinnostava (ja pelottava) ilmiö kulttuurissa ja kirjallisuuden kentässä. Enkeli-Elisa on sensaatio. Sen huomaa jo nettiliikkeistä. Ihmisten kantaaottavuudesta. Tunteiden palosta suuntaan ja toiseen.

    Toisaalta tämä on valtavan, pohjamutia myöten sydäntäsärkevä, sielua raastaen kyntävä ihmistragedia - sillä ei edes tässä ole enää mielestäni väliä, onko juttu totta tai ei. Tragedia on valmis jo tässä ja sitä ei pois pyyhitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että ilmiönä tämä on kovin kiinnostava. Ja totta sekin, etten haluaisi olla siinä kuopassa jonka tämä Minttis on itselleen kaivanut. Toivottavasti hän saa paljon tarvitsemaansa apua ja pian.

      Poista
    2. Ilmiö on Minttistä vielä laajempi. Ainakin minun luottamustani tämä järisyttää. Samoin kuin teki tässäkin keskustelussa mukana ollut Auer-tapaus ilmi ensimmäistä kertaa tullessaan: miten hyvä perheenäiti voi tehdä sellaista, pitää iloisia perheen etua ajattelevia veppisivuja ja olla sitten yhtäkkiä syytettynä murhasta? Miten koulukiusaamisesta valistava kirjailija voi ollakin yhtäkkiä huijari? Mikä muu maailmassamme ei olekaan totta? Mihin voi luottaa? Voiko esim. Hesariin luottaa? Voiko luottaa mihinkään mediaan, voiko ihmiseen/naapuriin/lähimmäiseen luottaa? Näitä kysymyksiä minä mietin, ja uskon että moni muukin. Lintukotoa ei ole. Tässä tulee nopeasti jopa kyyniseksi. Ja se on traagista.

      Poista
    3. mä tunnistan tän saman pelon ja se on ahdistavaa. ja just kun lukee paljon blogeja ja hengaa netissä niin sitten herää se kysymys onko niistä mikään ns. totta. ja kyynistyy, vaikkei haluisi.

      Poista
  14. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Linkitin siihen omasta blogissani, jossa käsittelen asiaa valehtelemisen näkökulmasta. Nämä kommentit luettuani olen tullut siihen tulokseen, että Vettenterä tod. näk. vääristelee juuri mielessään todellisuutta rajusti oman mielensä mukaiseksi. MIkä on siis täysin inhimillistä, vaikka ulkopuolisesta näyttää järjettömältä.

    http://kutri.net/blog/2012/07/10/enkeli-elisa-mannerlaattojen-liikkeet-ja-muita-valheita/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi hyvä kirjoitus, kiitos vinkistä!

      Poista
  15. Tulee mieleen parikin samanlaista tapausta:

    Tuomas Alatalo. Kun esitetiin epäily, että Tuomas Alatalo ei oikeasti ole kirjoittanut mitään nimiinsä pantua, asian olisi voinut ratkaista yksinkertaisella tavalla: Tuomas Alatalo olisi osoittanut tietävänsä yhdenkin asian, jota hänen käsiään näppiksellä pitelevä ei tiedä. Eipä. Epäilijöitä syytettiin vammaisten äänen tukahduttamisesta. Kumma kyllä Tuomas Alatalo kuitenkin katosi julkisuudesta.

    Katja Kettu. Kun Iltalehti epäili kaappausyritystä sepitteeksi, ei suinkaan kiireesti selitetty väitettyjä ristiriitoja (okei, voi olla vaikeaa selittää uskottavasti, miten ihminen, joka on yritetty kaapata väkivaltaisesti ei muista varmasti, tapahtuiko tämä talvella vai kesällä). Syytettiin mediaa ajojahdista ja seksuaalirikosten uhrien syyllistämisestä. Kaappausyritys lopulta unohdettiin armeliaasti, ja Kettu tuskin enää koskaan mainitsee sitä itse.


    Joka kerta tuo hyvä tarkoitus tuntuu olevan tärkeämpi kuin totuus. Pahin on kuitenkin tuo Elisa. Verkossa useampikin koulussa kiusattu on ollut kauhuissaan, koska on aikanaan pohtinut itsemurhaa, että kiusaajia kaduttaisi. Saa nähdä, inspiroiko Vettenterän kirja vielä jonkin todellisen itsemurhan. Silloin viimeistään on aika repiä Vettenterä julkisesti kappaleiksi,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvon kirjailija voisi pidättäytyä myös julkaisemasta tällaisia kuvia itsestään, vaikka toki hänellä siihen oikeus on. Mikä tällaisissa omaitsari kuvissa edes on pointtina?

      http://www.jossainkaukana.net/mora/mustavalkomora.jpg

      http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRcIECCsziiIgVO1MgVZ83UymwoWMJovDpo4BJ4GtqFGOMU86_bkfiQI2xjhQ

      http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSll3ZdIyHpI-uMgzFSFIDGjLERneD2LjS93Zxhg4LknOlsjaHoOcZ9r6di

      Poista
    2. nuo kuvalinkit ei näy, mutta jos jotain tuollaisia kuvia on niin en kyllä enää ymmärrä yhtään mitään.

      Poista
  16. Entä sitten itse kirjan markkinointi?

    Siivoamatonta tietoa löytyi vielä toistaiseksi täältä: http://fi.bod-newsroom.com/2012/05/jonakin_paivana_kaduttaa/

    Helsinki, 28.05.12... (Taustoitukset poistin tämän vastauksen ilmoitettua että saa olla vain 4096 merkkiä, mutta lukenette itse??.

    Tämä tarina on tosi.

    Elisan kokemukset koulussa paljastuvat vasta päiväkirjan löydyttyä tytön kuoleman jälkeen. Päiväkirjamerkinnät havahduttavat Elisan isän, Miksun, omaan menneisyyteensä kiusaajana. Miksu haluaa sovittaa menneitä tekojaan ja kohdata kiusaamansa entiset luokkatoverit. Kohtaamiset ovat vaikeita, eikä kaikkea voi saada anteeksi. Miksu tutustuu Minttu Vettenterään, kirjailijaan, joka tahtoo auttaa Miksua kertomaan Elisan tarinan.
    Elisan päiväkirjamerkinnät toimivat Minttu Vettenterän kirjoitustyön pohjana, kun hän aloitti Elisan vanhempien pyynnöstä prosessin...

    Jonakin päivänä kaduttaa -kirja on ostettavissa suurimmista suomalaisista verkkokirjakaupoista sekä tilattavissa kirjakaupoista kautta Suomen. Kirja tulee myyntiin e-kirjana Applen iBookstoreen alkukesällä.
    Enkeli-Elisan kotisivut:
    www.jossainkaukana.net/elisa
    Ei Kiusata –yhdistys:
    www.eikiusata.net
    Yhteydenotot ja arvostelukappalepyynnöt:
    Miltton Oy, Evi Fagernäs, 09 681 8700, evi.fagernas@miltton.fi
    Toimituksellisiin tarkoituksiin vapaasti käytettävää materiaalia:
    (lähteenä mainittava BoD™ – Books on Demand GmbH):

    Että näin... Ei tästä tule vaikutelmaa FIKTIIVISESTÄ kertomuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii-i. tuo "tämä tarina on tosi" jotenkin viittaisi ei-fiktiiviseen suuntaan ;D

      on tämä melkoinen soppa.

      Poista
  17. Ikävä juttu muttei ainutkertainen.

    Muita samankaltaisia kirjoittajia löytyy, jotka joko blogissa tai sekä/että jonkin omakustanteen avulla ”vedättävät”. Siis toisinsanoen: esittävät ”omakohtaista” tai ”toteenpohjautuvaa” ja kuitenkin jo tekstistä huomaa, että tekijä ei ole oikein aiheensa ”tasalla”. Eli pohjatyö itse aiheesta on hutera, joten itse teos on kuin vuotava vene.
    Olen lukaissut tuon teoksen ”Jonakin päivänä kaduttaa”. Kirjastossa. Lukemiseen meni noin vartti. Kielellisesti teos on omakustannetasoa, siis heikko. Fiktiivisenä tarinana kirja oli epäuskottava – siitä poikkeuksetta tunnistaa omakustanteen.

    Jokainen saa julkaista mitä halua, se ei ole kiellettyä, mutta kirjoittajan on tiedettävä mitä on tekemässä. Mikäli teos on fiktiota (satua, sepitettä, tarinoinintia) , jota kirjallisuus nyt poikkeuksetta on, sitä ei kannatta sotkea ”mukatoteen” tai tehdä mukamas omakohtaista sellaisesta mikä sellaista ei ole. Lukijat jotka aiheesta jotain tietävät ja ymmärtävät, huomaavat ja hoksaavat sen hyvin nopeasti.
    Näitä tulee eteen ja näitä on pilvin pimein verkossa ja blogeissa. Mukamaailmaa ja jonakin toisena esiintymistä. Vettenterä meni vain askeleen pidemmälle kuin moni muu. Mutta hänen bloginsa on kuin taikapeili, se näyttää lukijoille, ei vain Vettenterän moraalin vaan myös koko blogimaailman huijarit, vedättäjät sekä vedätetyiksi tulleet. Hän teki kuitenkin tekonsa (teoksensa) omalla nimellään ja omilla kasvoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ei ole ainutkertainen ei, mutta mä annan kyllä credittiä Vettenterälle siitä, että huijaus on ollut tosi taitava. Kirjan taso ei myökään ole minusta noin huono kun esität - siinä olisi ollut toki paljon kustannustoimitettavaa.

      Ja siis "muut" jotka hoksaavat nopeasti: tässä on mennyt aika kauan tähän hoksaamiseen - kirjoja on myyty läjäpäin, Vettenterä on kiertänyt maata puhumassa kirjastaan/kiusaamisesta, häntä on haastateltu moneen mediaan jne. eikä missään ole esitetty näitä tottuussyytteitä ennen kk-liitteen artikkelia...

      Poista
  18. No niin, olen itse miettinyt viime päivät lähinnä sitä, miten siistiä olisi, jos kaikki tämän asian vatvomiseen käytetty energia ja aika olisi suunnattu sen miettimiseen, miten kiusaaminen saataisiin kokonaan loppumaan. Olisin kiinnostunut kuulemaan sinun näkökulmasi asiaan -- vaikka vain aihetta sivuavien kirjojen näkökulmasta.

    Oma vastaukseni on täällä: http://kutri.net/blog/2012/07/14/kuinka-kiusaaminen-saadaan-loppumaan/

    VastaaPoista
  19. Hyvä kirjoitus!

    Kyseinen kirja on vielä lukematta (ja tällä hetkellä, spekulaatioiden ollessa käynnissä, ei lukuhaluja juurikaan ole), joten en voi sitä kommentoida.

    Tuntuu tosiaan hieman kummalliselta, että kukaan Elisan tuttu/naapuri/joku muu hänet tiennyt/tuntenut ei ole asiaa julkisuudessa kommentoinut (tai minä en ole huomannut). Esimerkiksi perhesurmien yhteydessä on heti joku asiasta "tietävä" tunkenut kommentoimaan iltapäivälehtien lööppeihin. Tarkennan vielä, että en odota tällaisia kommentteja niiden sisällön vuoksi, mutta vain ihmettelen kun niiden puuttumista. Tuntuu pahalta jos kaikki on vain kirjailijan luomaa markkinointia. Kuitenkin itsemurhat ovat valitettavan yleisiä, inhottavaa jos niillä tehdään rahaa muka tositarinana.

    Kaiken kaikkiaan epäselvän oloinen tilanne, toivottavasti selviää. Mikäli Elisa ja hänen tarinansa ovat totta myönnän minäkin ilomielin epäilykseni vääriksi!

    VastaaPoista