25. huhtikuuta 2012

lukujumin aiheuttajat

Yksi syy voi myös olla vaihtoehtoiset aktiviteetit. Hauskan läppäripussukkavirkkauksen ohje täältä.


1. Liian hyvät kirjat
Kirja, jonka jälkeen ei huvita enää lukea mitään muuta, koska se oli vaan niin hyvä, ettei mikään tunnu enää miltään.
Jonathan Franzen: Vapaus

2. Liian huonot kirjat
Kirjat, jotka eivät vaan iske. Varsinkin jos niitä on useampi peräkkäin, alkaa tuntua, ettei lukemisesta saa mitään iloa. Tai sitten jos kirja on sellainen josta pitäisi pitää ja kaikki muut ovat pitäneet.
William Golding: Kärpästen herra

3. Paljon ajatuksia herättävät kirjat
Näitä jää miettimään niin pitkään, ettei uudelle tarinalle riitä päässä tílaa. "Mitähän niille hahmoille sitten tapahtui?" "Miksi asia ratkasitiin niin?"
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

4. Raskaat tarinat
Kirjat, jotka saavat sydämen itkemään, pelkäämään ja tärisemään. Ne voivat olla hyviä kirjoja, mutta sellaisen jälkeen on niin järkyttynyt, ettei uskalla lukea mitään vähään aikaan.
Kluun: Vaimo kävi lääkärissä  (tämän kanssa kylläkin itkin ja nauroin, mahtava kirja!)

5. Kovasti odotettu kirja, johon joutuu pettymään
Tähän kategoriaan kuuluvat myös kirjat, joiden alusta innostuu valtavasi, mutta sitten meno hyytyy. Silloin tuntuu, että varmaan turha lukea mitään kun tuo hyvältä vaikuttanutkaan kirja ei iske.
David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

6. Vahva tarina
Kun on viettänyt pitkää joidenkin henkilöiden ja näiden elämän parissa, voi heistä olla hyvin haikeaa luopua. Tulee olo, ettei heti taas halua tutustua uusiin hahmoihin.
Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä


7. Kirjat, joiden kieli ja/tai tyyli on hiottu ja erityinen - kaikki muu alkaa tunuta tavanomaiselta tai kiireessä tehdyltä hömpältä.
Helmi Kekkonen: Valinta

Varokaa siis, taudin aiheuttajia on kaikkialla! Näitä voisi jatkaa loputtomiin! Mutta lukujumiin on yksi ainoa lääke: lukeminen. Ihan varmasti vastaan tulee kirja, jonka avulla tauti on voitettavissa. Menen siis lukemaan lisää.


14 kommenttia:

  1. Anni, minä hoidan lukujumia tekemällä harrastekirjoja sekä ottamalla yölukuun dekkarin. Vahvojen makujen jälkeen ei todellakaan vähään aikaan maistu mikään muulta kuin liian hailulta.

    Etten palaisi tuhkaksi ja Kartanpiirtäjä, olivat myös minulle vahvoja kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelu on kyllä hyvä lääke, vaikka harrastekirjoja en oikein osaa harrastaa. Pitäisi varmaan keksiä jotain, ehkä valokuvakirjoja?! Dekkari silloin tällöin tekee myös hyvää, ehdottomasti.

      Poista
  2. Minulla on samoja kokemuksia joistain mainitsemistasi kirjoista. Jätin Kärpästen herran kesken, en vaan kiinnostunut siitä tarpeeksi lukeakseni loppuun. Kluunin Vaimo kävi lääkärissä on säilynyt mielessäni siitä asti, kun sen luin jo jokunen vuosi sitten, paljon tunteita herättävä kirja! Nainen, jonka nimi on Nathalien jälkeen petyin Vaimoni eroottinen potentiaali -kirjaan, joka ei yltänyt läheskään Nathalien tasolle. Vapaus ja Etten palaisi tuhkaksi odottelevat hyllyssä, että ehtisin ne lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia- meillä on kyllä ihan samat kolemukset noista kirjoista!! Hauskaa. Jään innolla odottamaan mitä sanot noista odottavista kirjoista.

      Poista
  3. Minä aiheutin tässä juuri itselleni lukujumin yrittämällä selittää itselleni, että kirjastonkirja pitää lukea ensimmäisenä loppuun. Kun kyseessä on yli 1000 sivuinen Kleopatra, joka ei edes ihan hirveästi tempaa mukaansa niin meinasi käydä yleensäkin lukemisen kanssa vähän huonosti. Onneksi tulin järkiini ja totesin, että saahan niitä lainoja uusittua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäkin teen just tota! et joku kirja on luettava NYT vaikka ei huvittaisi ja sitten ei tule luettua ythään mitään...yritän myös luopua tuommoisista.

      Poista
  4. Hih, se tulee monesta suunnasta =)

    Lukujumia hoidan sarjakuvakirjalla, nuortenkirjalla, tietokirjalla. Vähän toisenlaisella tyylillä se lähtee (ehkä) pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikkialla vaaniva pöpö! ja vaihtelua, kyllä!

      Poista
  5. Vpi miten ihana postaus ja tästä taas nappasin pari vinkkiä, kiitos! Tuo Vaimoni kävi lääkärissä kiinnostaa ja pelottaa, nyt odotan Vapautta, se on jo pinossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! ja ei tarvi pelätä, se on oikeasti aivan loistava kirja. toki on aiheeltaan raskas, mutta myös hirmu yllättävä ja ennenkaikkea hauska!

      Poista
  6. Minäkin kuulun siihen ryhmään, joka ei kokenut Kärpästen herraa muuta kuin kohtalaisen tylsähkönä. Ei auttanut, vaikka kuinka sanoi itselleen, että tämähän on klassikko ja plaa plaa. Ihmettelen sitä klassikon mainettakin.

    Minulle oli tulla kirjajumi erään kirjan kanssa, jota en oikein olisikaan jaksanut lukea. Jumista pääsin eroon jättämällä kirjan kesken, mikä on minulle todella harvinaista. Kaiken lisäksi luulen, että kirja on oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen, mutta aika oli nyt väärä. Näin on käynyt minulle muutaman kerran ennenkin ja kun olen myöhemmin lukenut kesken jättämäni kirjan kokonaan, ihmettelenkin miten olen saattanut jättää sen kesken :D

    Tässäpä olikin muuten mielenkiintoisia kirjoja mainittu: täytyy laitella nimiä ylös :)

    VastaaPoista
  7. Voi kyllä, tutulta kuulostaa ;) Luulin jo päässeeni lukujumin niskan päälle, mutta ei. Kesken olevan kirjan kirjoitustapa ärsyttää minua jatkuvasti (vaikka ei periaatteessa saisi, kun kyseessä on kuitenkin elämäkerta), mutta ainakaan vielä en ole pystynyt ottamaan rinnalle toista kirjaa, vaikka kiinnostavia kirjoja on odottamassa vinot pinot.

    Minäkään en Kärpästen herralle lämmennyt, vaan luin sen loppuun lähinnä velvollisuudesta. Onpahan sekin klassikko luettu.

    VastaaPoista
  8. Onpa loistavan osuva analyysi! Tosin sama kirja voi kuulua yhtaikaa useaan eri kategoriaan. Minulle esim. kävi niin viime vuonna: Fletcherin "Noidan rippi" oli niin hyvä, sen tarina niin vahva, se herätti niin paljon ajatuksia ja sen kieli niin käsittämättömän upeaa, etten saanut mitään muuta luettua koko loppuvuonna. Yhä vieläkin on vaikea olla vertaamatta kaikkea lukemaansa siihen.

    VastaaPoista
  9. Ai, ettei Kärpästen herra surise! Kyllä vaan, aikoinaan!

    VastaaPoista