15. maaliskuuta 2012

Voi takakansi minkä teit!



Mun on nyt pakko saada jakaa teidän kanssanne tämä takakansiahdistus. En kestä enää! Tiedoksenne pahimmat takakansikamaluudet:

A) Kirjasta kerrotaan takakannen ensimmäisessä lauseessa se, mihin lukija pääsee aikaisintaan sivulla 150. Usein vasta myöhemminkin. Miten loputtoman ärsyttävää onkaan lukea kirjaa niin, että joutuu koko ajan odottamaan kirjailijan vihdoin pääsevän ns. alkuun. Kirjabloggauksen aloittelijatkin tietävät, ettei juonta saa spoilata.

B) Kirjan takakannessa kerrotaan kirjasta kaikki. Joskus törmää pienellä fontilla kirjoitettuun takakanteen  ja siinä esitellään kaikki kirjan henkilöt ja tapahtumat ja vähän analyysiäkin koko hommasta. Kopioimalla tämän, voit palauttaa sen kirjallisuusesseenä vähintäänkin lukiotason opinnoissa. Minun päässäni käy vaan ajatus, että jos minun pitää lukea kaikki tuo vakuuttuakseni kirjasta, se ei varmaankaan ole minua varten.

C) Takakannesta ei saa mitään tolkkua. Siitä ei siis selviä mitään siitä mistä kirja kertoo, vaan yleisemmin höpistään "unenomaisuudesta" tai "arvoituksellisuudesta". Minä luen ne tarkoittamaan sekavaa, ja sellaista ettei edes kustannustoimittajalla ole ollut mitään tajua siitä mistä kirjailija kirjoittaa.

D) Takakansi ei vastaa lainkaan sisältöä. Tämä on se kirja, jossa lukija vilkuilee aina välillä takakantta ja ihmettelee, että onkohan siihen tullut vahingossa väärä teksti? Onko takakannen kirjoittaja ollenkaan lukenut kirjaa?


E) Takakannessa liioitellaan käsittämättömästi. Tiedättehän nämä, jossa suomalaisen  kirjailijan esikoista verrataan Dostojevskiin ja sitä pidetään maailmankirjallisuuden uutena varmana klassikkona.

F) Takakansi tekstiä ei ole. Sinulla siis ei ole mitään keinoa tietää kirjasta mitään. Tämä on verrannollinen siihen, että takakansiteksti on yksi lause kuten "Ulkona oli kylmä." Mikä on siis aivan sama asia, kuin että takakantta ei ole ollenkaan.

(listaa saa jatkaa kommenteissa, olkaa hyvä)

No, nyt te sitten tietysti kysytte, että millainen sen takakannen pitäisi olla. Minunhan ei tarvitsisi kertoa, koska blogi mahdollistaa tämmöisen puskista huutelun. Mutta itse tykkäisin että takakansi on:

1) lyhyt, sanotaanko nyt korkeintaan kolme lyhyttä kappaletta

2) sisältää muutaman lauseen luonnehdinnan kirjasta esittelemällä esim. henkilöhahmon, aikakauden, genren ja/tai viittaa johonkin kirjassa käsiteltävään asiaan spoilaamatta mitään

3) kertoo muutamalla sanalla kirjailijasta

4) sisältää jonkun lyhyen lainauksen kirja-arviosta tämän tai edellisen kirjan osalta tai vaihtoehtoisesti jonkun hyvin kiinnostavan lauseen kirjasta.

No, kertokaahan miten pahasti olen väärässä? :D Ja ymmärrän, että takakansi on haastava juttu ja on kiire ja ja ja. Sillä on kuitenkin niin paljon merkityistä yhdessä kansikuvan kanssa, etten voi olla ihmettelemättä yhä uudelleen ja uudelleen näitä takakansia joihin törmään. Tarkoituksellisesti en nyt nosta tähän yhtään tiettyä takakantta ja on niitä onnistuneitakin. Mutta sanottakoon, että itse luen takakannen vain pakon edessä.

49 kommenttia:

  1. Olen todella samaa mieltä kanssasi! Minä olen jättänyt takakansien lukemisen lähes kokonaan, joskus tosin sattumalöytöjen kanssa kirjastossa tai kaupassa mutta jos olen vaikka varannut jotain niin takakansi on nounou. Juuri tuon spoilausjutun vuoksi. Kirjablogeja sen sijaan uskaltaa yleensä aika huoletta lukea, teksteistä kun yleensä on helppo bongata se juonta avaava ja skipata se jos haluaa mutta enpä koe spoilaantuneeni blogien kautta kuin yhden kerran ja sekin oli ihan pieni juttu. Mutta tulenpa katselemaan jos jollain muulla olisi jotain järkevämpää sanottavaa myöhemmin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lukiessahan ei aina voi tietää spoilautuvansa - siis useinhan sen ymmärtää vasta jälkeenpäin. siksi pitäisikin voida luottaa siihen, ettei kukaan tahallaan spoilaa. Joskus käy kyllä hassusti myös niin, että kirja voi takakannestaan huolimatta olla oikein hyvä :)

      Poista
  2. Hyvä lista! Takakansi on kyllä varmasti mahdottoman vaikea kirjoitettava, kun siinä pitää olla yhtä aikaa sopivan selkeäsanainen kiinnostuksen herättämiseksi ja sopivan epämääräinen jännityksen säilyttämiseksi.

    Olen viime aikoina lukenut jonkin verran ranskalaisia kirjoja, ja täytyy sanoa, että yksi takakansitekstilaji, josta en tykkää yhtään, on joidenkin ranskalaisten kustantamojen tapa laittaa takakanteen vain pätkä kirjan tekstistä, ei mitään muuta. Usein pätkä on vielä sellainen, josta ei minusta saa juurikaan tolkkua siitä, mistä kirja kertoo. Takakansitekstistä ei siis ole mitään iloa ennen kirjan lukemista, ja kirjaa lukiessa ihmettelee vain, että milloinkahan se pätkä nyt tulee vastaan. Tällainen marmatus tällä kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ehkä nuo ranskalaiset on just yrittäny välttää ton hankaluuden ja laittaa mutkat suoriksi lainaamalla vaan tekstiä. Mutta jos se on ainoa viite kirjaan, niin ei se sellaisenaan oikein toimi.

      Ja tämä postaus/ ketju on tehty just tätä marmatusta varten :)

      Poista
  3. Monia hyviä pointteja, Anni. On ihan totta, että jos takakansi spoilaa, menee osa kirjasta pilalle. Liian pitkiä takakansitekstejä ei jaksa lukea, mutta itse kyllä luen innolla takakansitekstit, koska juuri niiden (tai kansiliepeen tekstin) avulla kirjan kehys selviää tai herättää tarpeeksi kiinnostusta lainaamista tai ostamista ajatellen.

    Unenomainen ja arvoituksellinen -> Joel Haahtelan kirjat. ;) Minuun nuo sanat kyllä vetoavat. Mutta se on enemmän oman kirjamaun asia kuin takakannen ongelma, luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä minäkin niitä luen sellaisista kirjoista joista en ole ihan varma haluanko lukea. olen kehittänyt kyllä jonkun ihme vilkuilevan lukutyylin, jossa yritin poimia jotain vaan tekstistä. Ja onhan niitä tosiaan hyviäkin tekstejä.

      Ja siis unenomainen ja arvoituksellinen on ihan ok jos se vastaa sisältöä eikä tarkoita vaan jotain epämääräistä.

      Poista
  4. Minusta takakansitekstin pitäisi olla lyhyt ja ytimekäs kuvailu teoksen alkuasetelmista. Harvoin niitä itse luen, oikeastaan vain silloin kun en ole kansikuvasta tai nimestä saanut varmuutta genrestä. Etten vaan lainaa väärää lukemista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä lisä toi alkuasetelma - pointti. ja onhan se siis kamalaa jos tulee väärä kirja lainatuksi.

      Poista
  5. Luen takakansitekstejä kyllä, koska en ole kauhean tarkka niistä spoilauksista mitä toki tulee joskus vastaan...mutta toki on niitäkin kirjoja jotka luettuaan huomaa että takakansitekstin kirjoittaja ei todellakaan ole lukenut kirjaa tai sitten on tarkoituksella vääristelemässä sitä.

    Lurun mainitsema tapa että laitetaan sinne vain pätkä siitä kirjasta on kyllä ärsyttävä, itse pidän kuitenkin vielä rasittavampana erityisesti amerikkalaisten kustantamojen suosimaa tapaa laittaa sinne takakanteen pelkästään blurbbeja joissa joku nimekäs kirjailija kehuu tätä kirjaa upeaksi jne, tai sitten pätkiä arvosteluista joissa kehutaan kirjailijan edellistä kirjaa (hyvällä säkällä sisäkannesta voi löytyä jotain selitystä mitä se tämänkertainen kirja oikein käsittelee).

    Mutta tuo Johnnyn ajatus että kuvataan lyhyesti niitä alkuasetelmia on kyllä hyvä, jotain vihjeitä yleisestä genrestä ja tyylistä saa myös antaa. Pidän myös niistä kirjojen ensimmäiselle tai viimeiselle sisäsivulle laitetuista kirjailijan minibiografioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on superrasittavaa, jos kehutaan vaan edellistä kirjaa. Se on suorastaan anteeksiantamatonta jos kyseessä oleva opus on surkea. välillä tuntuu myös et ne kehulauseet on ostettuja - lähempi tarkastelu osoittaa, että saman kustantamon huippunimi ylistää toista vähän tuntemattomampaa... tulee huijattu olo.

      Poista
    2. Uskon kyllä että ainakin jonkin verran tapahtuu noiden kehujen ostoa, ja se kai on ihan yleistä että saman kustantamon huippunimi kehuu uutuutta. Toisaalta ainakin yhdestä kirjailijasta, joka on noita blurbbeja tehnyt paljon, tiedän että on muutenkin hyvin ahkerasti ollut tukemassa ja nostamassa uusia ja aloittelevia kirjailijoita eli oletan että osa niistä on myös ihan rehellistä innostusta...mutta ei niitä silti ihan täydestä tule otettua.

      Poista
    3. Niin, mä oon kans ajatellut, että menestynyt kirjailija voi varmaan kutenkin vaikutaa siihen millainen lainaus hänen nimissään painetaan.

      Poista
    4. Jos löytyy joku helmi, niin on hienoa et kirjailija antaa tuntmattomalle kirjalle oman suosituksensa. Aina ei vaan voi olla ihan varman onko suositus aito.

      Poista
    5. Muistelen nähneeni jossain englanninkielisessä kirjablogissa "Follow the blurb" -haasteen (tms.), jossa oli siis ideana lukea jokin kirja, katsoa kuka toinen kirjailija sitä kannessa blurbbaa ja lukea seuraavaksi jotain tältä kirjailijalta, jne. jatkaa suositusten ketjua eteenpäin. Ihan vekkuli idea, mutta toiminee parhaiten englanninkielisissä kirjoissa, kun Suomessa tätä ei niin paljon harrasteta.

      Poista
    6. aika hauska idea "Follow that blurb!", mutta tosiaan ei taida Suomessa toimia.

      Poista
  6. :) Mainioita! Olen monesti puhkunut raivosta, kun olen tajunnut, että takakansi paljastaa juonenkäänteen vähintäänkin kirjan puolivälistä. Minkä ihmeen takia??? En kaipaa juonipalkastuksia vaan opastusta nimenomaan genrestä ja esim. aikakaudesta. Olisi mukava kuulla takakansitehtailijoiden näkemys tästä asiasta. Ja voisi olla mukavaa järjestää "Huonoin takakansiteksti" -kilpailu....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Voiko ärsyttävämpää olla. Nyt lukemassani kirjassa olen sivulla 125 eikä se vieläkään ole päässyt takakansikohtaan, siis siihen mistä luulin kirjan alkavan?!

      Huonoin takakansiteksti -kilpailu! Mainio idea! Täytyypä kehitellä tuota...

      Poista
    2. Huonoin takakansiteksti -kisaan löytyykin heti hyvä ehdokas, uusi pokkaripainos Nathanael Westin Miss Lonelyheartsista...ei spoilata kirjaa mutta takakannessa puhutaan 20-luvulle sijoittuvasta hilpeästä komediasta jossa takana käsitellään kipeämpiäkin asioita, kun todellisuudessa kirjassa ollaan syvällä 30-luvun lamakaudessa ja ryvetään ahdistuksessa ja kärsimyksessä jossa on mausteena hieman sysimustaa huumoria...
      Tuo oli hämännyt toista bloggaajaa pahasti niin että piti sitten puolustella kirjan ansioita, mutta todeta että tuo oli kyllä erittäin harhaanjohtava takakansi.

      Poista
    3. mahtavaa! pitääkin tsekata tuo lonelyheart... kyllä nyt luulisi edes aikakauden osuvan oikeaan :O hilpeä ja kepeä tuntuvat olevan myös aika monitulkintaisia sanoja.

      Poista
  7. Täällä yksi nyökyttelijä.
    Kaipaan takakansitekstiltä juuri noita samoja asioita. Erittäin hyvässä takakansitekstissä olisi vielä jokin koukku, joka houkuttelee lukijaa avaamaan kirjan. Tyyliin "Mutta eräänä päivä kylän rauhan rikkoi sinne saapunut muukalainen, jossa oli jotakin outoa. Oliko se edes ihminen?" (olettaen, että tuo ei tosiaan tapahdu puolivälissä kirjaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi on hyvä Morre ja jäi multa pois, siis toi jokin houkuttelukoukku.

      Poista
  8. Niin ja tähän on vielä lisättävä se erittäin ärsyttävä seikka, että joissain englanninkielisissä kirjoissa on joskus ekalla sivulla pätkä jostain keskeltä kirjaa ja sen lukee helposti vahingossa ja on ihan eeeeiii..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oikeesti!? Miten mä en oo törmänny noihin? mä varmaan skippaan useimmiten kaikki tommoset alkusivut... Mä tiedän muuten ihmisiä, jotka lukevat vikan sivun ekaksi. Sitä on kyllä vaikeaa ymmärtää.

      Poista
  9. Olen joutunut kirjoittamaan takakansitekstit useimpiin tietokirjoihini sekä romaaneihini. Varsinkin romaanien kanssa se on yllättävän vaikeaa puuhaa. Minusta on ainakin omia romaanejani ihan älyttömän vaikea kuvailla niin, ettei spoilaisi mitään. Yleensä kirjassa kuitenkin tapahtuu jo ensimmäisen 10 sivun aikana jotain, mitä ei mielellään takakannessa kertoisi ja sitten on vaikea sanoa yhtään mitään, jos tämän ohittaa.

    En välttämättä edes lue kirjojen takakansitekstejä aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä uskon, että se on tosi hankalaa - ja useimmiten joku varmasti löytää valittamista joka tapauksessa. Ehkä meidän pitäisi huonoin takakansi- kisan sijaan keksiä itse loistavia takakansia kirjoille :)

      takakansi on helppo ohittaa, jos on muutenkin päättänyt lukea kirjan.

      Poista
  10. Apua, riensin heti lukemaan uudelleen kustannustoimittajani ehdotuksen dekkarini esittelytekstiksi :D Näin raastavan kritiikin jälkeen tuli kamala tunne, että kaikki varmaan inhoavat sitä, vaikka itse ihastuinkin ;)

    Minusta tuo ajatus kirjan alkuasetelmasta on koko jutuj juju, ja se tulee omanikin esittelytekstissä esille. Tekstin raakaversion laati kustannustoimittaja, mutta hioimme sitä vielä yhdessä. Jonkun lauseen lisäsin minä, mutta kyllä kustannustoimittajalla on hiukan objektiivisempi näkemys siitä, miten esitellä kirja lyhyesti ja ytimekkäästi. Kirjailijahan on aiheesta laverrellut sen kirjan verran, joten kaiken keskittäminen muutamaan lauseeseen on yllättävän vaikeaa. Oma kustannustoimittaja oli mielestäni keksinyt pari kutkuttavan kuvailevaa lausetta, toivottavasti romaani sitten vastaa niihin mielikuviin, joita esittelyteksti lukijoissa herättää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, tämähän on nyt kovin yleisellä tasolla puhuttua. mä luulen, et se jos kirjailija on kustannustoimittajan kanssa hionut takakantta riittää varmistamaan että se on hyvä. pieleen ne menee silloin kun koko teksti on unohdettu ja päivää enen painoa pitää "keksiä" jotian tms.

      can't wait sitä sun kirjaa!

      Poista
  11. Mulla ei ole onneksi ihan hirveitä takakansispoilereita osunut kohdalle. Muistan vaan, että jossain kirjassa odotin just jotain juttua tulevaksi takakannen perusteella ja sit se olikin joku pikkujuttu keskellä kirjaa. Nuo muut kohdat on kyllä vähintään yhtä ärsyttäviä kuin spoilaukset! Mulla yks kaveri on just tehnyt sen valinnan, ettei yleensä lue niitä kuin vasta kirjan lukemisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, paras hetki lukea takakansiteksi on jut kirjan lukemisen jälkeen, mutta ei siinä kyllä mitään järkeä oo ;D

      Poista
  12. Oi kyllä, takakannet tosiaan herättävät toisinaan kummastusta, ärtymystä ynnä muita tuntemuksia. Nykyään luen niitä aika harvoin (ainakaan ennen kirjan itsensä lukemista), useimmat lukupäätökset kun tulee tehtyä blogien perusteella. Sattumalta vastaan tulevista, kiinnostuksen herättävistä kirjoista toki tulee luettua.

    Alkuasetelma ja jotain osviittaa siitä millainen kirja esim. tyyliltään/tunnelmaltaan on kyseessä, kiitos! Kenties pikkuinen päähenkilön esittely ja mahdollisesti jokin koukku, ainakin jos kirjan muutenkin on tarkoitus olla juoneltaan koukuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyykin koota näitä vinkkejä vielä lisäksi. hyviä pointteja!

      Poista
  13. Täällä on se bloggari, jonka Miss Lonelyheartsin takakansiteksti oli johtanut harhaan. Se kieltämättä antoi ainakin minulle ihan väärät ennakko-oletukset kirjasta.

    Minulla on myös mielessä yksi esimerkki huonosta takakansitekstistä. Evelyn Waugh'n Menneen maailman pokkaripainoksen takakannessa ensinnäkin kerrotaan juonesta hyvin laveasti (muistaakseni jonnekin kirjan puoliväliin asti), ja lisäksi tekstistä huomaa että se on kirjoitettu elokuvaversion perusteella, koska muutama juonenkäänne on elokuvassa erilainen kuin kirjassa, ja ne ovat sitten päätyneet sinne takakanteen.

    Voin oikeastaan allekirjoittaa nuo sinun ehtosi hyvälle takakansitekstille. Tosin kirjailijasta en välttämättä kaipaa tietoja takakannessa, vaan ne voi mieluummin sijoittaa kansiliepeisiin. (Tarkkaa touhua tämä hyvän takansitekstin viilaaminen :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kustannustoimittaja oli katsonut elokuvan" :D *reps* Mä muuten oikeastaan takotin kaikkea teksitä mikä löytyy kirjan taka/etukansista tai liepeistä, mutta en jakasanut alkaa erottelemaan. keltaisessa kirjastossa nää on tehty musta tosi hyvin ja huolella - takakannessa niitä lainauksia ja toisessa liepeessä ns. takakansteksti ja toisessa kirjailijaesittely. TOIMII!

      Poista
  14. Hyvä lista, josta olen kanssasi samaa mieltä! Eräässä takakannessa mainostettiin, että myöhemmin kirjan kertojana toimii henkilö se ja se. Juu, kyllähän se tosiaan toimikin - nimittäin ihan kirjan lopussa about kahden sivun verran. Mitä järkeä edes mainita tuollaista takakannessa!?

    Täällä on myös paljon takakansia, joissa ei lue muuta kuin lehtien tai muiden kirjailijoiden kommentteja. Koko takakansi täynnä "breathtaking", "Shockingly good book you just can't put down" jne. Todella kehittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kustannustoimittaja oli varmaan lukenut ekan ja vikan kappaellen ja sittne tuli tiivistettyä tällä tavalla :D Noissa jenkki/brittikirjoissa voi just löytyä monenmonta sivua niitä "suberb" kehuja - kuka niitä jaksaa lukea!?

      Poista
  15. Minä voisin peesata Johnnya: alkuasetelma piisaa... ja usein jää lukematta koko takakansi! Silloin kun luen, ja huomaan lukiessani tiedot virheellisiksi, saan itkupotkuraivarin. Pahin tilanne on silloin, jos ensin luen kirjan ja katson sitten takakantta - ja pitääkin lukea puolet kirjasta uudestaan, koska alkaa mietityttää "kuinkahan huolimattomasti oikein olen lukenut kun..." Tuo tapaus D on henkilökohtainen inhokkini! Miten voi esimerkiksi päähenkilön nimi mennä takakannessa pieleen? Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin no vastaus varmaankin on,että ihminen joka ei oikeasti ole lukenut kirjaa joutuu raapaisemaan sinne takakanteen "jotain"...

      Poista
  16. Mä haluaisin, että takakansi olisi sellainen tosi lyhyt, jossa on joitan avainsanoja. Jostain syystä mä nimittäin luen tosi huonosti takakansitekstin, yleensä en ollenkaan. Tai siis useimmiten lainaan/ostan kirjan kirjailijan perusteella, tai sitten sen perusteella, että muistan jostain kuulleeni kirjasta. Sitten selaan sitä takakantta samalla kun yritän vahtia, missä lapseni menee.

    Ainoastaan, jos haluan kokeilla jotain uutta, luen takakannen, ja senkin tosi huonosti, eli siinä pitäisi olla ihan avainsanoja: kuka, missä, milloin, mitä, genre. Jos ostan kirjaa, luen aina ekan sivun kirjasta ja sen perusteella päätän, että ostankin/ lainaanko /luenko kirjan.

    Mä juurikin nyt olen lukemassa kirjaa (s.250 tällä hetkellä) ja jossain vaiheessa, ehkä s. 150 aloin ihmetellä, että milloin tässä mennään Afrikkaan. Ei mennä ollenkaan, mutta olin lukenut sen takakannen niin surkeasti, että siellä oli kyllä maininta Afrikasta, mutta eräs kirjan henkilö oli afrikkalainen, ei muuta. No, se seikka ei nyt haitannut, kun kestän, että kirjassa ollaan Portugalissa, eikä Afrikassa.

    Avainsanoja, mutta ei turhia odotuksia synnyttäviä, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M yhdyn tähåän toivomukseen, avainsanat riittäisi minullekin. aion kohta kirjoittaa kirjasta, joka aiheutti tämän takakansijutun ja siin mulle ois riittänyt jos ois lukenut että työläisperheen lapsuuskuvaus - tai et päähenkilö kasvaa tehtaan varjossa. mutta palaan asiaan. Toi afrikka kyllä vähän nauratti, mut on minullekin käynyt noin ;)

      Poista
  17. Hyviä pointteja on tullut esille! Minuakin nuo takakansitekstit lähinnä ärsyttävät ja jätänkin ne useimmiten lukematta, sillä en halua tietää kirjasta liikaa. Toki jos en tiedä kirjasta mitään joudun silmäilemään takakannen kuvausta, jotta voin päättää luenko sen vai en. Takakansitekstien kirjoittaminen on varmasti vaikeaa, sitä en kiellä ollenkaan, mutta jos kirjan tarina tiivistetään takakanteen minun kiinnostus lopahtaa samantien.

    VastaaPoista
  18. lukeako vaiko eikö lukea takakansi, mutta jos kirja kiinnostaa ja - mä edelleenkin snaon että pitäisi voida luottaa siihen, ettei takakansi pilaa lukijalta kirjaa.

    VastaaPoista
  19. Pahin kokemukseni oli lieveteksti Ann Rosmanin Noitavasarassa:

    "Toki Ann Rosman muistuttaa Camilla Läckbergiä - mutta hän on asteen parempi. Rosmanin tarina kulkee sujuvammin, ja jo ensimmäisesä kirjassaan hän on huomattavasti Läckbergiä rohkeampi kielenkäyttäjä."

    -Dagens Nyheter -

    Suurempaa soopaa en ole ikinä lukenut, mutta kyllähän niihin takakansien teksteihinkin on törmätty, joista kirjaa ei tunnista, kun sen on ensin lukenut.

    Paras takakansiteksti on mahdllisimman tiivistetty ja totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oikeasti?! aivan törkeää mun mielestä ylipäätään, että verrataan kahta kirjailijaa tuolla tavalla ja sanotaan, että toinenn on "astetta parempi"!! ja kun sen ei ole edes totta, ainakaan kaikkien mielestä. hyvä kun nostit tuon mukaan tähän. yök tuolle lainaukselle!

      Poista
  20. oikeasti?! aivan törkeää mun mielestä ylipäätään, että verrataan kahta kirjailijaa tuolla tavalla ja sanotaan, että toinenn on "astetta parempi"!! ja kun sen ei ole edes totta, ainakaan kaikkien mielestä. hyvä kun nostit tuon mukaan tähän. yök tuolle lainaukselle!

    VastaaPoista
  21. Minun blogistani löytyy pitkä keskustelu takakansiteksteustä ensimmäisessä miten luet -utelussani. En pääse puhelimella linkittämään, mutta nyökyttelen täällä. Olen nyt kirjoittanut muutaman takakansitekstin ja toivon siinä onnistuneeni. Nämä keskustelut ovat ihan oman ammattitaidonkin kannalta hyödyllisiä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ole hyvä vaan Hanna! minulta on tainnut tuo mennä ohi, mutta näitä samoja aiheita aina tulee ja menee eikä se tietysti haittaa.

      Poista
  22. Asiaa!:) Nyt kun vielä jaksaisi alkaa bongailemaan huonoja takakansitekstejä ja sijoittamaan ne ylläoleviin kategorioihin, tulisi monta hauskaa postausta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta! mä teen ton jo tossa mun Prole arviossa :)

      Poista
  23. Loistava kirjoitus. :)

    Miuta myös vaivaavat nuo takakannet. Eräässä kirjassa kerrottiin, että kirja sijoittuu uudenvuoden ympärille. No, yllätys olikin suuri kun kyseessä olikin jouluaatto eikä mikään uusivuosi :D

    Toinen hyvä esimerkki on alunperin ruotsinkielinen kotimainen romaani, Emma Juslinin Frida ja Frida. Takansi alkaa kustannustoimittajan lainaamalla lauseella, joka ON ENSIMMÄINEN LAUSE KIRJASSA! xD Lisäksi esittelyssä on legendaarinen lause "Irina ja Frida aloittavat intensiivisen rakkaussuhteen." :D Voiko tuota enää typerämmin ilmaista? Sääli, koska romaani on sangen hieno esikoisteos.

    VastaaPoista