Suomi 2012
Tammi, 185 sivua
GENRE: Novelleja
MIKSI?: Susan suosituksesta! Arvio oli niin hieno, että kirja pomppasi lukupinoni ensimmäiseksi.
MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly, ainainen aarreaittani.
TIIVISTETTYNÄ: "Vähän hämmentyneenä hän ajatteli, että koko juttu oli kuin tandemhyppy: siinä ei ollut kovin paljon järkeä, eikä siitä seurannut mitään merkittävää. Mutta se vain piti tehdä, ja jälkeenpäinkin tuntui siltä, että oli sentään kannattanut."
FIILIS: Ymmärrän Susan ihastuksen ja ihmettelin, miksi en ole lukenut Verrosta aikaisemmin? Kirjailijan ulkonäkö oli tuttu, joten olen sentään jotenkin kartalla, että tämmöinen kirjailija on olemassa. Eikä mikään ihme, kirjan sisäsivulla on mainittu 18 hänen kirjoittamaansa teosta!
Kirja koostuu kovin eri mittaisista ja eri maisemiin sijoittuvista novelleista. Pidin eniten ensimmäisestä osasta, jossa liikutaan selävsti tutussa maisemassa, mutta erityisellä koukulla. Kirjan niminovelli on pitkä, 60-sivuinen raju kertomus toimittajista paikassa, jossa julmuus on normi.
Jäin pohtimaan motiiveja tarinoiden siirtämiseen "kaukaisiin maihin". Oliko tarkoitus sanoittaa maailman pahuutta vai mahdollistaa erilaisesta pahuudesta kertominen? Ahdistuin, ja se varmasti kertoo Verrosen taidosta vähäeleisen nopeasti tuoda lukija henkilöiden ja tapahtumien keskelle, osalliseksi tarinasta.
Tarinat koukuttivat ja veivät mukanaan. Kirjalija hallitsee hienosti sekä lyhyet, muutaman sivun novellit kuin pidemmätkin kokonaisuudet. Suurimmasta osasta olisin halunnut kuulla lisää. Ihailen erityisesti taitoa piirtää niin eläviä henkilöhahmoja oudoissa tapahtumissa niin mieleenpainuvasti, että edelleen muistelen heitä. Käänteet ovat yllättäviä ja nopeita, aivan kuin novellissa pitääkin.
KANSI: Ilman suositusta en koskaan tarttuisi kirjaan, jossa on kyseinen kansi. Less would be so much more.
TOISAALLA: Susan lisäksi Jori kehui kirjan suoraviivaisuutta ja jujuja. Valopolulla kirjasta löydettiin hiljaista huumoria rankoista aiheista huolimatta (samaa mieltä!) Myös Kirjavinkeistä löytyy arvio.
TÄHDET:
+ + + +
Hitsi... Pitänee antaa Verroselle toinen mahdollisuus, jos tämä osuu sopivasti kohdille...
VastaaPoistakääk, mun pitääkin tulla penkomaan, että mikä Verronen pettymys sulla on ollut?
PoistaEn ole aiemmin lukenut Verrosta laisinkaan, eikä tämäkään teos vaikuttanut yhtään kiinnostavalta katalogissa. Mutta nyt heräsi kiinnostusta, pitäneekin tarkastella, josko tämän ehtisi lukea jossakin välissä. :)
VastaaPoistasama täällä ja siis tuo kansi ja takakansikin olivat varsin epämilenkiintoisia. Sikis blogit on kyllä kivoja kun voi löytää kirjoja joihin ei muutne tarttuisi.
PoistaLaitoin tästä juuri juttua ajastukseen minäkin. Mainio kokoelma! Suosittelen kovasti myös Normaalia elämää jos tulee vastaan.... (krhm. ymmärsit varmaan mitä tarkoitin...)
VastaaPoistajuu, saa nähdä milloin tulee vastaan :) Joskus mä aina valikoin yhden kirjaimen kirjastosta ja etin siitä jonkun kirjan - täytyykin ehkä valita seuraavaksi V.
PoistaMinä ajattelin "kaukaisten maiden" olevan tapahtumapaikkana siksi, että sillä tavoin saa nopeasti ja helposti luotua uskottavan ympäristön, eikä toisaalta ryhdy yhteiskuntakritiikkiinkään, jos ei sitä ole halunnut. Jos tapahtumapaikka olisikin täällä kotikulmilla jossain toisessa ajassa tai tilanteessa, niin äkkiä tulisi mieleen, että mitä kirjailija tässä on sanomassa? Kritisoiko hän nykymenoa tai järjestelmää tai jotain maalailemalla uhkakuvia? Sijoittamalla tapahtumat "kauas pois" kohdistuu tarkastelu pelkästään ihmisluonteeseen.
VastaaPoistajoo, kyllähän se oli tosi silmiinpistävää, että ne paikat ei ollut mitään tiettyjä vaan just jotain "vuoristoa" tms. aika jännä tyyli lähestyä, mutta ehkä siinä tosiaan saa henkilöt paremmin esiin ja sitten on myös vapaampi luomaan tapahtumia. kiinnostavaa!
Poistaja jäin tosiaan miettimään kun sulla oli se dystopia maininta että tosiaan, volisikohan se niin?
PoistaEn ole tätä kirjaa vielä lukenut mutta olen kyllä Jorin kanssa samoilla linjoilla, Verrosen tarinoissa liikutaan usein hyvin epämääräisesti sijoitetuissa paikoissa, osassa vihjataan vähän missä päin maailmaa ollaan, osassa ei edes sen vertaa, ja niitä mielikuvitusmaitakin taisi olla joku joukossa...mutta aika moni tarina sijoittuu myös "kaupunkiin", "saarelle", "raja-asemalle" ja vastaaviin paikkoihin. Noita käyttämällä voidaan sitten keskittyä niihin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä...
VastaaPoistaOsa tarinoista tapahtuu selvästikin Suomessa mutta on myös niitä joissa tarvitaan esim. suurempaa poliittista epävakautta tai vastaavia ilmiöitä, mutta jos niissä sanoittaisiin suoraan että nyt ollaan Serbiassa tai Itä-Saksassa tai Marokossa niin silloin ne novellit kertoisivat Serbiasta tai Itä-Saksasta tai Marokosta eivätkä siitä ihmisestä.
Tää on tosi kiinnostava huomio! Ja vapauttaa tosiaan kirjilijaa kirjoittamaan aika vapaasti - toisaalta lukijan päässä raksuttaa että missä ne on, missä ne on, kunnes sen unohtaa ja huomaa keskittyvänsä henkilöihin ja tapathumiin. hieno tehokeino.
PoistaKiva kun innostuit arvosteluni myötä tästä! Olen ollut itse niin ihastuksissani, että kotimaisen kirjallisuuden parista löytyi tällainen uusi tuttavuus ja kun hän on ollut niin tuottelias, on varmasti monenlaisia kirjoja luettavaksi häneltä vielä.
VastaaPoistaSe Normaalia elämää on myös hyvä!!
no mut sepä, ihan ihmeellistä ettei oo vaan tullut luettua?! mutta tuotantoa tosiaan riittää :)
PoistaKannen perusteella en minäkään kirjaan tarttuisi, vaikka kyllähän tämä sinänsä kuvana naisiin vetoaa ;) Verroseen en ole tutustunut, mutta pistetään nimi mieleen.
VastaaPoistaLuin tämän juuri. Suosittelen sinulle Verrosen esikoisnovellikokelmaa "Älä maksa lautturille".
VastaaPoista