teippirulla ja iltasatu

Rakas tyttäreni!
Ilman sinua en taitaisi tietää paljoakaan todellisesta kiitollisuudesta, vaikka minun elämässäni aihetta siihen on riittänyt ennenkin. Sinä olet parantanut minussa niin paljon, että siitä pitäisi saada jokin erityinen palkinto. Sovitaanko, että se ei ole ainakaan kirja.

Olet nyt 10kk ja selvästi Suomen naispainin uusi toivo (luultavasti joudut itse perustamaan ensimmäisen joukkueen). Iloitsen toki motorisen kehitykseksi nopeudesta ja oman tahtosi osoittamisesta, mutta juttu on niin, että haluaisin joskus lukea!

Painiseuraksi sinulle kelpaa millainen kirja tahansa ja tähän mennessä olet voittanut ne kaikki. Sanomalehden hoitelet sekunneissa, eikä niistä ole enää sinulle vastusta. Ilmeisesti suojelet väsymättömästi äitiä mahdollisilta kirjahyökkäyksiltä heittelemällä kaikki eteentulevat (ja niitä on monta) niteet mattoon ja hyökkäämällä raivopäisesti niiden kimppuun.

Ennen sinua itkin iltasatuhetkiä kun kaipasin niin kovin useampia innokkaita kuuntelijoita. Nyt vetäydyn teippirullan kanssa paikkailemaan aiheuttamiasi tuhoja illan laskeuduttua.

Aikaisemmin se olisi ollut viimeistään se hetki kun alan lukea. Nyt en vaan enää väsymykseltäni jaksa järjestellä ja etsiä sivuja sohvan alta.

Aion kannustaa sinua mikäli jatkat painikutsumuksen toteuttamista elämässäsi. Toivon kuitenkin, että vastustajaksi löytyisi jotain muuta. Pian. 

Haluaisin kovasti vakuuttaa sinulle, että kirja on ystävä. 

T. Äiti

"Mun äiti on ihan hassu"