10. maaliskuuta 2012

teippirulla ja iltasatu


Rakas tyttäreni!
Ilman sinua en taitaisi tietää paljoakaan todellisesta kiitollisuudesta, vaikka minun elämässäni aihetta siihen on riittänyt ennenkin. Sinä olet parantanut minussa niin paljon, että siitä pitäisi saada jokin erityinen palkinto. Sovitaanko, että se ei ole ainakaan kirja.

Olet nyt 10kk ja selvästi Suomen naispainin uusi toivo (luultavasti joudut itse perustamaan ensimmäisen joukkueen). Iloitsen toki motorisen kehitykseksi nopeudesta ja oman tahtosi osoittamisesta, mutta juttu on niin, että haluaisin joskus lukea!

Painiseuraksi sinulle kelpaa millainen kirja tahansa ja tähän mennessä olet voittanut ne kaikki. Sanomalehden hoitelet sekunneissa, eikä niistä ole enää sinulle vastusta. Ilmeisesti suojelet väsymättömästi äitiä mahdollisilta kirjahyökkäyksiltä heittelemällä kaikki eteentulevat (ja niitä on monta) niteet mattoon ja hyökkäämällä raivopäisesti niiden kimppuun.

Ennen sinua itkin iltasatuhetkiä kun kaipasin niin kovin useampia innokkaita kuuntelijoita. Nyt vetäydyn teippirullan kanssa paikkailemaan aiheuttamiasi tuhoja illan laskeuduttua.

Aikaisemmin se olisi ollut viimeistään se hetki kun alan lukea. Nyt en vaan enää väsymykseltäni jaksa järjestellä ja etsiä sivuja sohvan alta.

Aion kannustaa sinua mikäli jatkat painikutsumuksen toteuttamista elämässäsi. Toivon kuitenkin, että vastustajaksi löytyisi jotain muuta. Pian. 

Haluaisin kovasti vakuuttaa sinulle, että kirja on ystävä. 

T. Äiti







"Mun äiti on ihan hassu"

17 kommenttia:

  1. Voi kuinka herttainen juttu!!!!!

    VastaaPoista
  2. !!!

    Parasta! Ja miten mainiosti kirjoitettua parasta, kiitos tästä :)

    VastaaPoista
  3. Hehehhe, mahtavaa :D Tsemppausta painiuralle! ;)

    VastaaPoista
  4. Ihana... ja tiedän niin, mitä tarkoitat melkein vuoden ikäisen kirjoja kirjaimellisesti ahmivan pojan äitinä...

    VastaaPoista
  5. kiitos kaverit :) ja vertaistuki on aina tervetullutta.

    VastaaPoista
  6. Suloinen juttu! Tuli elävästi mieleen kun Neidit noin vuoden vanhoina löysivät pokkarihyllyn ja tekivät kahdesta alimmaisesta rivistä selvää...

    Pidetään peukkuja, että jossain vaiheessa kirjat alkavat kiinnostaa siitä toisestakin vinkkelistä!

    VastaaPoista
  7. Ihana juttu :)
    Mielettömän suloinen tyttö!

    VastaaPoista
  8. Ihana juttu ja ihana pikku painija! <3

    VastaaPoista
  9. Liikuttava kirjoitus. Ihan tätsyn silmät kostui tätä lukiessa..ootte rakkaita <3

    VastaaPoista
  10. kiitti booksy ja Amma ja Maija ja MIA!! wow! kyllä kannatti kirjoittaa kun sai sut kommentoimaan :D

    VastaaPoista
  11. Voi toista :D Tsemppiä painiuralle ja kirjoihin rakastumiseen!

    VastaaPoista
  12. Ihana <3 sekä äidin "epätoivoinen purkaus" ;) että itse painijaihme, kummalta puolelta on peritty pohojalaaset geenit? ;D Tuo viimeinen kuva on aivan uskomaton, noin pulppuavan hyväntuulista kuvaa ei saa kuin alle vuotiaista <3

    Ja kuulostaa niin tutulta... 4 kk:n iässä "lueskelimme" ihan rauhassa kuvakirjoja yhdessä, mutta sitä iloa ei montaa kuukautta kestänyt :) Onneksi sitten vuoden tienoilla oli jo opittu sana ei, joten saatoimme lukea ainakin niitä paksumpisivuisia kirjoja, sitten pikku hiljaa kirjojen maailma on tuntunut aukeavan.

    Kahden vuoden tienoilla ryhdyin lukemaan kuvakirjoja ihan sanasta sanaan (siihen saakka vain niitä lyhyempitekstisiä, ja nekin useimmiten omin sanoin...), nyt 3 vuoden ja 1kk:n iässä hän haluaa välillä katsella itsekseen kuvia.

    Ja suureksi iloksemme tyttö on nyt löytänyt Aku Ankat! Iloon ei tietenkään liity mitenkään se, että akun kääntäjänä minulla on taskareiden ilmaiskappaleita kotona pilvin pimein ;)

    VastaaPoista
  13. Linnea - tässä perheessä ei varmaan jää vaihtoehtoja :D

    Vera Vala - kiitos vertaiskokemusksista. kaikki ajallaan :D Minun mieheni muuten oppi lukemaan Aku Ankan kanssa, että ehkäpä tyttäresikin :D Kävin kurkkimassa uusinta blogiasi, se oli kiva.

    VastaaPoista
  14. Tuotahan se on :D

    Tämä nauratti ja itketti yhtä aikaa <3

    VastaaPoista
  15. Ihana :)

    Minä hykertelen aina ilosta ja onnesta kun näen omat tytöt keskittyneenä kirjaan -sitten taas koen kauhunhetkiä kun kirjat jäävät milloin minkäkin leikin alle ja uhkaavat taittua ja kärsiä...

    (Voi kun jatkokommenttien sähköpostiseuranta palautuisi blogiisi!)

    VastaaPoista
  16. Kiitos! Ihana kun muutkin jakaneet näitä kokemuksia!

    (se on kai tän uuden systeemin juttu et toi kimmenttiseuranta ei toimi, toiv. pian korjaantuu/tulee uudelleen mahdolliseksi)

    VastaaPoista
  17. Voi että sinulla on suloinen tytär!!

    VastaaPoista