Unkarilaisia kansansatuja (satuhaaste)

Unkarilaisia kansansatuja
1965. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
256 sivua

MIKSI?: Mieheni rakastaa tätä kirjaa. Enkä kyllä ihmettele miksi. Katjan satuhaaste innosti palaamaan näihin.

LYHYESTI: "Jälleen he suutelivat toisiaan ja elävät vielä tänäänkin, elleivät ole kuolleet."

FIILIS: Nämä ovat aivan hulvattomia klassikoita. Alussa ei voi koskaan tietää minne juttu päättyy. Ihan oikeasti on mahdotonta arvata. Jossain määrin näistä tulee mieleen Liisa Ihmemaassa - mutta siinä minua on joskus turhauttanut se, ettei mikään kerronnallinen sääntö pidä paikkaansa eli missä kohtaa tahansa voi tapahtua mitä tahansa epäloogista. Näissä lukijana kuitenkin nautin yllätyksellisyydestä. Sadut ovat erillaisia ja vaihtelevan mittaisia omia kokonaisuuksia. 

Nämä viihdyttävät, pistävät miettimään, naurattavat, hämmästyttävät ja kauhistuttavat. Mitäpä sitä muuta hyvältä kirjallisuudelta vaatimaankaan?! Satuina mietin, että en taitaisi lukea näitä kaikkia 6v:n kanssa, sen verran arveluttavia jotkut kertomuksista olivat (Vai mitä sanotte iltasadusta nimeltään "Arkkuun pantu poika", "Mustalainen taivaassa ja helvetissä" tai "Kolme hullua"?)  Useassa sadussa esiintyy Jeesus.

MUUTA: Kirja sisältää 43 satua ja niiden sanotaan muistuttavan monia suomalaisia kansansatuja. Itse olen elänyt niin vähän satujen maailmassa, että en tällaisia yhteyksiä osaisi paljoakaan huomioida. 

Nämä ovat tutustumisen arvoisia klassikoita! Suosittelen! Unkarilaisia kansansatuja on julkaistu myös nimellä Puolitoistavuotias kuninkaanpoika (1981). Onko teillä näistä kirjoista kokemuksia?

David Safier: Huono karma

David Safier: Huono karma
Saksa 2008 (suom.2011)
280sivua. Bazar

MIKSI?: Blogivinkki tietysti.

LYHYESTI: Kim Lange syntyy monta kertaa uudelleen.

GENRE: Miehen kirjoittamaa chic-littiä

FIILIS: Tämän kirjan osana oli toimia Vapauden lämppäribändinä (eli silloin kun tuon järkäleen intesiteetti oli liikaa, luin tätä). Se olisi ehkä ansainnut parempaa, vaikka onkin luonteeltaan kepeän hauska.

Kim Lange elää jokseenkin tyypillistä(?) menestyvän naisen itsekästä elämää. Hyvää karmaa ei kerry ja yllätyksekseen hän syntyy uudelleen muurahaiseksi.

Kirjan luki vauhdikkaasti ja se viihdyttää. Oli aivan välttämätöntä saada tietää minne Kim päätyy jälleensyntymisen ketjussa ja kuinka hänen perheelleen käy. Pystyykö pinnallinen Kim muuttumaan? Haluaako hän? Oli myös kiinnostavaa seurata miten kirjailija pystyy hoitamaan tarinansa päätökseen varsin uhkarohkean hullulla virityksellä: kirjoitapa itse menestysromaani, jossa päähenkilö tapaa muurahaiseksi inkarnoituneen Casanovan ja tämä on vasta alkua.

Ajattelen, että jälleensyntyminen pitäisi nähdä kirjassa vain tapana kuljettaa juonta. Silti  häiriinnyin siitä, että buddhalaisuus tee-se-itse-versiona toimi kirjan pohjalla.

 Kirja on saavuttanut hurjan suosion ja viihdekirjana se kuuluukin genrensä onnistujiin.


TOISAALLA:
Maija
Susa
Mari A.
ja missä vielä?!

TÄHDET:
+ + + (+)

Jonathan Franzen: Vapaus

Jonathan Franzen: Vapaus (Freedom)
Yhdysvallat 2010 (Suom. 2011)
634sivua. Siltala

LYHYESTI: The Kirja. Erään avioliiton tarina kuulostaa aivan liian laimealta tiivistykseltä.

FIILIS: Tämä oli minulle järisyttävä elämys. Kirja vastaa kooltaan noin neljää perusromaania ja sisällöltään huomattavasti suurempaa määrää. Olen ollut suorastaan mykistyneen vaikuttunut ja tätä läheisilleni hämmästellessäni törmännyt  kysymykseen: Mikä siinä sitten on niin hyvää?

 Voisi sanoa, että äärimmäisen huolellisesti rakennetut henkilöhahmot. Tai toimiva dialogi. Rakenne. Tarina. Yhteiskunnallisuus. Ja vaikka nämä kaikki pitävätkin paikkansa, ei kyse ole siitä.

Rakastuin vaimo-Pattyn elämänkertaan "Virheitä tuli tehtyä"; siihen tarkkanäköisyyteen ja rehellisyyteen, jolla hän tarkastelee elämäänsä. Kaikki on niin yllätyksellistä ja kuitenkin niin ennalta-arvattavaa, samat kuviot toistuvat, huonot valinnat tehdään tietoisina siitä, että ne johtavat katastrofiin. Vanhempien virheitä välttävä seuraava sukupolvi tekee suurimmat virheensä yrittäessään tehdä päinvastaisesti kuin vanhempansa, lapset kasvavat vihaamaan vanhempiaan ja ehkä ajallaan antamaan näille anteeksi. Nuoruuden kapinallisuus ja viha saavat omat ilmiselvät ilmenemismuotonsa - ja ihmeellistä on vain se, kuinka kauan illuusio valinnasta säilyy.

Kirjan läpi tarkastellaan vapauden ristiriitaa yksilön ja yhteisön näkökulmasta. Osin ironisesti ja huvittuneesti (juu, myös minulla on iPhone), mutta myös traagisesti. Miten käytämme vapauttamme? Mistä vapaudumme ja mihin?
"Mistä moinen itsesääli oli peräisin? Sen pohjattomuus? Olipa mittapuuna mikä hyvänsä,, hänen elämänsä oli ollut ylellistä. Hänellä oli joka päivä aikaa keksiä jokin säällinen ja tyydyttävä tapa elää, ja kuitenkin kaikki hänen valintansa ja kaikki hänen vapautensa näyttivät vain lisäävän hänen kurjuuttaan. Omaelämänkerturin on likimain pakko tehdä se loppupäätelmä, että hän sääli itseään siksi että oli niin vapaa."

Heittäydyin niin syvälle Pattyn ja Walterin elämään, että lopulta minua alkoi pelottaa. Näinkö tässä kävi, kaiken tämän jälkeen? Vaivuin synkkyyteen, mutta sieltäkin Franzen osasi nostaa minut lopulta pois. Huolimatta siitä, että maailman väkiluku kasvaa ties kuinka monella tuhannella sillä välin kuin kirjoitan tätä. Huolimatta siitä, että ne taakat joita kannamme ihmissuhteissamme ovat usein musertavia.
"Hän ja hänen vaimonsa rakastivat toisiaan ja tuottivat toisilleen tuskaa joka päivä.(...) Hän ja Patty eivät voineet elää yhdessä, eivätkä he voineet kuvitella elävänsä erossa. Aina kun hän luuli heidän tulleen kestämättömään pisteeseen, kävi ilmi että he kestäisivät sittenkin pidempään."

En halua luetella liikaa ylisanoja, mutta minulle tämä ei ole vain tämän vuoden kirjallinen kohokohta vaan enemmän. Voin silti etäisesti ymmärtää, ettei näin käy jokaiselle. Kirja haastaa lukijan perusteellisesti.


MUUTA: En luultavasti tule kestämään tähän kirjaan kohdistuvaa krittiikkiä. Onneksi Katja ja Kirjasieppo ovat myös kehuneet tätä. Kirja oli niin painava, että sitä oli jopa hankala lukea. Suomennos oli hyvä, koska en kiinnittänyt siihen huomiota kuin muutamassa kohdassa ja se on tällaiselta tiiliskiveltä erittäin hyvin. Kahden viikon laina-aika teki tiukkaa, sillä tämän lukeminen kestää. Suosittelen hankkimaan hyllyyn, niin minä aion tehdä.

TÄYDELLINEN KIRJA:
Vastasin Amman lukuhetkessä kysymykseen Täydellisen kirjan reseptistä tietämättä lainkaan, että sellainen oli jo kirjaston lukujonossa odottamassa. Tämä oli minulle kuvailemani kirja:
"Täydellinen kirja on täydellinen vain sillä hetkellä - se vastaa johonkin huutoon ja kaipaukseen, joka lukijalla on juuri silloin. Täydellinen kirja saa lukijan katselemaan itseään ja ajatuksiaan toisesta näkökulmasta ja se saa myös ympäröivän todellisuuden näyttämään vähän erilaiselta. Parhaimmillaan syntyy syviä oivalluksia, joita voi jakaa myös toisten kanssa. Kukaan ei voi kirjoittaa Täydellistä kirjaa niin, että se olisi sitä jokaiselle. Meidän kaipuumme ja kulkumme muuttuu, vaihtuu, elää. Täydellisen kirjan reseptiä ei siksi voi kirjoittaa, eikä genreä tai aineksia voi lyödä lukkoon. Ajattelen, että Täydellinen kirja on sillä tapaa helppo kirjoittaa, että sen täytyy tulla sydämestä - sitä ei voi keksiä tai pakottaa paperille."(oma kommenttini lainattuna)

TÄHDET:
+ + + + +

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet
- matkoja aikaan ja taiteeseen
Suomi 2011
169 sivua. Kirjapaja

MIKSI?: Björkman kiinnostaa ja välillä kaipaa pysähdystä romaanipinon realismista ja seikkailuista.

GENRE: Kirjallista (ja kristillistä) meditaatiota.

LYHYESTI: Kirjailijan mukana katsomassa taidetta ja tarkastelemassa vähän elokuvaa ja kirjallisuuttakin - niiden hengellistä ulottuvuutta.

FIILIS: Tämän kirjan esipuhe puhuu kolmannesta syntiinlankeemuksesta. Se voi kuulostaa terminä vieroksuttavalta, mutta on paras tiivistelmä mitä olen tästä ajasta aikoihin lukenut. Kyseessä on "hengellisen muistin menetys".

Björkman lainaa Rainer Maria Rilkeä viime vuosisadan alusta: "Onko mahdollista, että keksinnöistä ja edistysaskeleista, huolimatta kultuurista, uskonnosta ja maailmanviisaudesta on jääty elämän pintaan? Onko mahdollista, että vieläpä tämä pintakerros, joka toki sentään olisi ollut jollekin jotakin, on verhottu jollakin uskomattoman ikävän näköisellä, niin että se alkaa näyttää sellaiselta kuin salongin huonekalut kesälomalla? Kyllä se on mahdollista."

Björkman vie lukijan maisemaan, jossa ei ole verhottuja huonekaluja - siellä taide erotetaan viihteestä. Sisällöstä suurin on pintaa syvemmällä ja hengellistä. Kirja sinällään on hajanainen tutkielma taiteesta, muistoista ja oivalluksista. Se sisältää paljon lainauksia. Kirjailijan useat havainnot värittyvät ortodoksisen perinteen kautta ja hän nojaa myös vahvaan teologiseen tuntemukseen. Kirja on hengellinen ja vahvasti kristillinen.

Pidin kirjan rauhallisesta temposta, tuttavallisuudesta ja viisaudesta. Samaistuin siihen, miten taideteoksen edessä voi kokea sielullisen järkytyksen tai miten kirjaa lukiessa voi tuntua kun päälleni valutettaisiin puhdasta, kirkasta vettä. Teokset tai kirjat eivät ole samoja mistä kirjailija kertoo, mutta Henki on.

MUUTA: Björkmanilta on julkaistu myös Valkoista valoa 2007.

TOISAALLA: Tämän luki äskettäin myös Minna ihanasta Ilselästä.

TÄHDET:
+ + + +
(Mahdoton tehtävä tähdittää tämmöistä, mutta teen sen silti.)

Aila Meriluoto: ensimmäinen ja viimeisin

Aila Meriluoto: Lasimaalaus 1946 114s.

ja Tämä täyteys, tämä paino 2011 103s.

Minulla on vähän salainen, mutta edelleen  intohimoinen suhde vanhempaan suomalaiseen runouteen, kuten esim. Eino Leinoon, Kaarlo Sarkiaan, Uuno Kailakseen, Lauri Viitaan, Saima Harmajaan jne. Tosin tuo into on tullut hitusen mitätöidyksi tässä keski-ikäistymisen kynnyksellä nuoruuden haluan-erottua-joukosta-huuhaaksi.

En tiedä miksi en ole juurikaan lukenut Meriluotoa tai erityisemmin intoutunut hänen tuotannostaan. Yhdellä kirjastoreissulla keksin kuitenkin lainata hänen voittokkaan esikoisensa yhtä aikaa viimeisimmäin kirjan kanssa.

Kävi niin, että ihastuin suuresti, mutta en Lasimaalaukseen. Ihmetyksellä lumouduin vanhan naisen rehelliseen viisauteen ja osuvuuteen tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Meriluoto on 87-vuotias! Oikeasti. En edes tiedä miten kehuisin oikein ja riittävästi. Näissä on kaikki: ei täydellisesti, mutta totuudellisesti. Lukekaa tämä!

"LUKIJALLE
Luet minua, hajamielisenä, tympääntyneenä.
Onpa mietoa.


Tai äkkiä luet itseäsi. Maistuu.
Minä haastan sinut kaikin aistein.
Tervetuloa."

JA tämä on valehtelematta hienoin runo aikoihin:

"Tavallaan menee toisen sisään
kun yrittää ymmärtää. 
Kohtaa tyhjät tilat, käytävät, huoneet, etsii.
Ei ketään. 
Ja sitten lopulta tulee joku.
Ilahtuu, huutaa hei, ojentaa kätensä.

Peili jossa itse heiluttaa itselleen.
Mutta missä sinä olet? Onko sinua?

Minä vain."


TOISAALLA:
Leena Lumi


(Minä luen juuri nyt Katjan jo selättämää järkälettä. Sisällön loistavuus ja kahden viikon laina-aika pistävät kiirehtimään. Mutta blogissa voi siis olla hiljaisempaa sillä välin.)

kuvalemppareita

Sain tunnustuksen Valkoiselta kirhavilta, kiitos! Päätin vastata kuvilla. Olen luvattoman huono tunnustuksissa ja haasteissa, mutta iloinen kuitenkin kun niitä saan. Huomasin, että edellisiin saamiini tunnustuksiin olin alkanut vastata, mutta postaus oli jäänyt kesken. Höh. Ehkäpä palaan siihenkin, mutta nyt kuvia (tulkintavapaina :))


1) Lempiväri:

2) Lempieläin:

3) Onnennumero: 27 (jos jotain pitää sanoa)

4) Alkoholiton lempijuomasi:

5) Facebook vai Twitter: FB

6) Mistä pidät:

7) Lahjojen antaminen vai saaminen:

8) Lempimuotosi:

9) Lempipäiväsi:

10) Lempikukkasi:

Olen huonosti ehtinyt katsomaan kuka ei ole vielä saanut/vastannut tunnustukseen: poimithan mukaasi - tämä on sinulle!

Täydellinen paisti voitti

HS:n esikoiskilpailun voittajaksi selvisi Satu Taskisen Täydellinen paisti. Kiinnostava! Olin tästä palkinnosta yhtä pihalla kuin Finlandialistastakin. Blogiarviot ovat jääneet mieleen, mutta itse ohitin tämän lukulistalla ehkä eniten kannen ja "ruokakirjamaisen" vaikutelman takia (juu, ei voi mitään, joskus takertuu epäolennaisuuksiin). Ehtiihän tämän myöhemminkin. Viime vuoden voittajasta Salmelasta tykkäsin, arvio täällä ja olen tykännyt näitä palkittuja lukea.

Täydelliseeen paistiin voit tutustua ainakin näiden blogiarvioiden kautta:
Järjellä ja tunteella
Kirsin kirjanurkka
Noora Valkoinen