Suomi 1957
121 sivua
MIKSI?: Olen lukenut liian vähän muumeja aikuisena. Aion korjata asian.
LYHYESTI: Muumipeikko herää kesken talviunien ja talvi onkin ihan kamala. Talvesta löytyy myöhemmin puolensa, mutta kevään odotus osoittautuu parhaaksi kaikesta.
FIILIS: Muumit koukuttaa! Tästä saa niin monia ajatuksen aiheita, lohdutusta, hymyä ja yllätyksiä, että Janssonia pitäisi määrätä reseptillä ihmisille. Tuotantoa riittää moneen vuodenaikaan ja tunnelmaan.
- Miten sinun päästäisesi ovat oppineet lentämään? Muumipeikko kysyi. - No jaa, sanoi Tuu-tikki. - Ei pidä kysellä kaikkea. Ehkä joku haluaa rauhassa säilyttää salaisuutensa. Älä huolehdi niistä, äläkä lumestakaan.
Miten kauhistuttavaa onkaan kun kaikki tuttu on muuttunut toiseksi, aurinko ei näyttädy ja kaikki tutut vaan nukkuvat. Paitsi Pikku Myy, mutta hänkään ei halua muistella kesää. Tuu-Tikki on vähän kummallinen ja paikalle ilmestyvä Hemuli tykkää niin kamalasti talvesta ja nauttii kaikesta ja on niin onnellinen, että hänestä pitäisi hankkiutua eroon. Miten paljon Muumipeikolla lopulta onkaan kerrottavaa kun äiti vihdoin herää ja kaikki hillotkin on syöty.
Mutta sitä ennen:
"Nyt tuli kevät, mutta ei niin kuin hän oli kuvittellut. Sitä ei tarvittu enää vapauttamaan häntä vieraasta, vihamielisestä maailmasta, vaan se seurasi luonnollisena jatkona sitä uutta elämystä, jonka hän oli voittanut omakseen. Hän toivoi pitkää kevättä, jota saisi odottaa niin pitkään kuin suinkin."
Lastenkirja? En oikeasti tiedä minkä ikäistä kohderyhmää Jansson on joskus ajatellut, mutta minä ainakin kuulun siihen.
Kevättä sitten odotellessa. Syksyn pimeydessä ja lumen peittäessä kaiken on joskus vaikea uskoa, että siltä se ajallaansa tulee. Ja tuleeko se niin kuin olin kuvitellut?
Mitkä on teidän suosikkimuumeja?
TÄHDET:
+ + + +
Tämä on suosikkini Muumi-kirjoista ja ylipäätään kaikista kirjoista (tein viime keväänä suosikkikirjalistani ja Taikatalvi taisi olla kolmen kärjessä). Toki lastenkirja, mutta niin paljon enemmän. Olen ymmärtänyt, että nimenomaan Taikatalvi kytkeytyy (Janssonin) oman identiteetin kysymyksiin; onhan talvessa Muumille paljon pelottavaa ja outoa, mutta hyvissä käsissä hän löytää vuodenajasta paljon hyvää.
VastaaPoistaMuistin jotenkin että sinulla oli Lumiomena muumeja, mutta en sitä että tämä oli suosikki. Tuota juuri mietin, että kirjassa on niin monia tasoja. Se ei varmasti lukemalla kulu. Olen tosi iloinen, että luin tämän ja juuri nyt.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että Janssonia pitäisi määrätä reseptillä... en ole näitä hirveästi lukenut aikuisena enkä kyllä lapsenakaan, mutta rakastan Janssonin novelleja. Ja niitä pieniä romaanejakin.
VastaaPoistaNiissä on monissa juuri se sama, että jotain pelottavaa ja kauheaa ja hurjaa tapahtuu, ja sitten se vain tulee tai sitä odotetaan ja siihen voi suhtautua monin tavoin. Ja kaikkea. Ajatus lähtee liitoon... :)
Suosikkia on vaikea valita... Mutta vaikkapa Vaarallisessa juhannuksessa on jotain todella kiehtovaa. Juhannuksen tunnelma, vaaran häivähdys ja moni muu seikka.
VastaaPoistaSamoin Muumipappa ja meri sopii aikuiseen makuun.
Ilse - pitäisi varmaankin kirjoittaa lääkäriliitolle ohjeistusta :)
VastaaPoistaSalla - täytyykin laittaa listalle tuo Juhannnus, vaikkei oikein ajankohtaan sovikkaan. Muumipappa ja meri on enemmän tuttu.
Tove Janssonin Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu ovat ehdotonta lohtulukemista vaivaan kuin vaivaan. Minulla kuuluu tähän vielä myös Vaarallinen juhannus.
VastaaPoistaTaikatalvi on yksi muumimukeistani, josta nautin iltapäivän teeni...
taikatalvimuki pitäisi varmaan Leena hommata. Ja tuo Marraskuu lukea, mukava jakaa tämä kokemus :)
VastaaPoistaKaikki Muumi-kirjat on hyviä. Saattaisin olla nyt eri mieltä, mutta kun luin ne kaikki putkeen joskus teini-iässä, suurimmat suosikkini olivat Vaarallinen juhannus, Muumipapan urotyöt sekä Muumipappa ja meri.
VastaaPoistaOho, siinä onkin kaksi "pappakirjaa". Toisaalta olen kyllä miettinytkin, että niin kovasti kuin ihailenkin Muumimammaa, olen ihan selvästi enemmän Muumipappa.
Karoliina
Muumipapan urotöitä kukaan ei tainnut vielä mainitakkaan. Se ei edes liity selvästi mihinkään vuodenaikaan, eli voi lukea milloin vaan ;) Mutta tosiaan - muumeja sopii aina kehua.
VastaaPoistaMuumipappa on myös mun suosikki! Ja ehdottomasti kannatettava ajatus, että Muumeja pitäisi määrätä reseptillä niille, jotka eivät muuten tajua niitä lukea. :) Itse kyllä huolehdin säännöllisen epäsäännöllisesti omasta Muumi-annoksestani, olen Muumi-riippuvainen.
VastaaPoistaJenni - onneksi muumien yliannostus tai väärinkäyttö on liki mahdotonta :) Luulen että mahdollisista riippuvuuksista muumit mahtuu top5:seen...
VastaaPoistaMie rakastan muumien sarjakuvakirjoja, niitä vähän anarkistisia, jossa muumit voivat olla ilkeitäkin. Mitä olisikaan maailma ilman muumeja. :)
VastaaPoistaTomomi - mä muistan leikanneeni talteen jostain sellaisen muumisarjakuvan jossa ne polttaa pilveä :)
VastaaPoistaMie voisin tehdä muumi-postauksen, koska omistan 3 sarjakuva-albumillista. Syövät sieniä, ovat mustasukkaisia, riitelevät jne..
VastaaPoistaAivan ehdoton suosikkini on Muumilaakson marraskuu. Niin hieno teos, että tavakseni on tullut lukea se joka syksy. Lapsi ymmärtää kirjan varmasti eri tavalla kuin aikuinen.
VastaaPoista