12. toukokuuta 2013

Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen
Hollanti 2009 (suom. 2012)
Siltala 339s.

MISTÄ?: Jarrusukan kylkiäisenä.



MIKSI?: Viime vuoden kirjoista TBR-listalle päätynyt.

LYHYESTI: Illallinen, joka olisi kannattanut jättää väliin.

FIILIS: Illallisen kertojaäänenä on Paul, joka menee   veljensä ja molempien vaimojen kanssa hienoon ravintolaan syömään (sellaiseen jossa laskun nähdessään alkaa naurattaa).

Veljesten välit ovat selvästi kireät ja Sergen (melkein pääministeri) vaimo Babette saapuu paikalle itkeneen näköisenä. Lukijalle alkaa selvitä, että yllättävää ei tämän illan aikana tule olemaan seurueen tilaukset.

Koch osaa rajata kertomuksen tähän joukkoon ja hetkeen, vaikka valoittaa tarinan edetessä henkilöiden taustoja. Sivut kääntyvät intensiiviesessä ja uskottavassa tunnelmassa, etenkin alussa nauratti millainen seurue on koolla. Tulin kuitenkin yllätetyksi, sillä perheen salaisuus ei todella ollut tavanomaisemmesta päästä.

Lopulta ahdistuin, niin taitavasti tämä psykologinen jännitys rakentuu. Koch osaa olla myös yhteiskunnallinen, sillä näiden päähenkilöiden asenteet köyhyyttä ja "alempaa luokkaa" kohtaan tulevat väistämättä esille. Näihin asenteisiin lukija joutuu peilaamaan itseään.

Jokin epämääräisyys ja inhimillisyyden puute etäännytti minut sivujen vähetessä, halusin pois näiden ihmisten seurasta. Pelottavan hyvin Koch illallisena kuitenkin tarjoilee. Tässä on myös jotain hyvin omalaatuista ja ripaus elokuvallisuutta. Jostain syystä mieleen tuli vähän Ian McEwan.

TOISAALLA:
Susa (5/5)
Leena Lumi luki "erinomaisen kirjan" (ja sieltä löytyy myös pitkä linkkiluettelo)

TÄHDET:
+ + + +


19 kommenttia:

  1. Odotan innolla syksyllä ilmestyvää toista Kochin kirjan suomennosta. Tuohon McEwan-vertaukseen en osaa oikein sanoa mitään, sillä olen lukenut McEwanilta vasta yhden kirjan. Ilmeisesti Sweet Tooth on kuitenkin heikoimmasta päästä McEwanin tuotantoa ja Illallisesta vaikutuin kyllä selvästi enemmän.

    Kirjablogimaailmassa on huomattavan monta kaimaani. Voisin ihan hyvin vaihtaa bloggaajanimeni Minnaksi, mutta taidan pysyä Annamina. Olen jo tottunut siihen, että kirjablogissa olen Annami ja toisaalta luultavasti pitäisi laittaa ainakin sukunimen alkukirjain Minnan perään, että vähän erottuisi muista Minnoista. Tämähän huomio oli siis todella olennainen ja hyvin kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekin huomasin, että lisää Kochia on tulossa. En tiedä montako pystyn tätä lajia vuodessa nielemään ;) Minä en oikein ole pitänyt McEwanista ja tämäkin oli minulle vähän julma, mutta pidin kyllä.

      Ja meitä 30+(?) Minnoja tuntuu tosiaan riittävän. Itsekin olin pitkään Anni.m, mutta nyt sitten omalla nimellä kun profiilit jotenkin vahingossa yhdistyi enkä jaksanut alkaa muuttaa takaisin :)

      Poista
    2. Minna, Minna, Minna - oliko teillä sama juttu koulussa, että luokalla oli aina vaikka kuinka monta samannimistä ja sitten piti keksiä kaikenlaisia erottavia lisäosia nimeen tai lempinimiä ?

      Poista
    3. Muita Minnoja ei luokallani ikinä ole ollut. Asuin peruskouluajan sen verran pienessä kunnassa, että samalla luokalla oli vain kolmisenkymmentä oppilasta ja me olimme poikkeuksellisen suuri luokka vieläpä. Yhtä alemmalla luokalla taisi olla vain puolet meidän määrästämme. Lauroja ja Miinoja ainakin luokallamme mahtui pari ja heille sitten keksittiin lempinimiä, jotta olisi selvää, kenestä puhutaan.

      Minäkin tänne tungin vastaukseni, vaikka todennäköisesti kysymyksesi oli enemmän suunnattu Minna J.:lle. :)

      Poista
    4. Minnoja on kyllä riittänyt kaikenlaisissa yhteyksissä, mutta itselleni ei ole mitään lempinimeä tarttunut. Mutta ennsilti ole halunnut ottaa varsinaista yhdysviiva nimeäni käyttöön, mielummin olen osa Minna joukkoa :)

      Poista
  2. Annamin tavoin minäkin odotan jo kieli pitkällä Kochin syksyllä julkaistavaa Lääkäriä. Surullinen ja melko kiero tarina tämä Illallinen mutta niin maistuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri! Hauskoja nämä ytimekkäät kirjan nimet, niistä tykkään. Kirvoittaa myös mielikuvitusta, mistähän tuo voisikaan kertoa, apua!

      Poista
  3. Viivyttelin tämän kirjan lukemista pitkään, sillä kirjan nimi kyllästytti (minulla on ongelma "ruokaisia" nimiä kohtaan). Vaan miten typeriä voi omat ennakkoluulot ollakaan! Tämä kirja ihastutti minua kovasti ja itsekin himoitsen jo Lääkäriä (ihanan houkutteleva nimi!) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on muuten tuo sama ruoka-angsti. En kertakaikkiaan jaksa kiinnostua kirjoista joissa puhutaan paljon ruuasta. Tässä se ei tosiaan haitannut, vaan pidin paljon siitä miten illallinen rajasi kerronnan tiettyyn aikaan ja paikkaan.

      Poista
  4. Tämä oli liian kieroutunut minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, aika rajoilla oli minullekin...

      Poista
  5. Minuun tämä upposi kuin häkä ja tämä olikin viime vuoden paras kirja mielestäni. Olen ehkä itsekin sitten jotenkin kieroutunut ;)

    VastaaPoista
  6. :) no ei kai sentään. Ymmärrän tosi hyvin myös sen miten tämä uppoaa. Koch on todella taitava kirjoittaja ja tarina vangitsee hienosti.

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa tämä kirja sen verran kierolta, että pitää varmaan lukea jossain välissä

    VastaaPoista
  8. Tämä on tosiaan huikea kirja. Mutta minua häiritsi vähän se, että tämä oli oikeastaan suurimmaksi osaksi pelkkää takaumaa - kiinnosti paljon enemmän illallistilanne :)

    VastaaPoista
  9. And since Mac - Book is sure to become your constant companion, a durable polycarbonate shell keeps it
    ready for the rough and tumble of everyday life. If you are a brand conscious person and
    wants to buy that laptop that reflects status and class,
    then going for apple brand is the best option.
    Compared to the Mac - Book Professional especially, it has
    the slow processor.

    My webpage - mac book air

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa mielenkiintoiselta vaikkakaan ei kovin leppoisalta luettavalta... Minä taas luen mielelläni kirjoja joissa on mukana ruokaa, mutta tältä kirjalta ei vissiin kannata odottaa resepti-ideoita. :)

    VastaaPoista
  11. Eräs hollantilainen ystävä suositteli tätä hiljattain, joten yhdistettynä kehuviin blogijuttuihin, pitäisi kai vihdoin viimein lukea. Ahdistuneisuuden tuova psykologinen trilleri, kuulostaa liian hyvältä :D

    VastaaPoista
  12. Minna, tämä oli julma, kylmä, kova tarina, mutta upposi minuun sataa.

    Olenko minä ainoa, joka ihmettelee, mitä värilliselle kasvattilapselle tapahtui...Statuksen takia otetulle lapselle.

    VastaaPoista