Mike Pohjola: Ihmisen poika

Mike Pohjola: Ihmisen poika
Suomi 2011
607s. Gummerus

MIKSI?: Kiinnostava suomalainen kirjailija, jota en ole ennen lukenut. Uskonnollisia teemoja.

LYHYESTI: "Raamattu" viime vuosikymmenistä.

GENRE: Löyhästi omaelämänkerrallinen sukupolviromaani

FIILIS: Olen kiitollinen Pohjolalle lukuilon lopullisesta palaamisesta. Ahmin sivuja, naurahtelin, punastelin, kiukustuin - nautin lukemisesta. Petyinkin toki.

Uskonnollisten viittausten ja pohdintojen lisäksi lukija  pääsee tutustumaan minulle ihan vieraisiin maailmoihin -  larppaukseen  ja roolipeleihin. Mukana on runsaasti likaista kunnallispolitiikkaa, vähän Jerusalemin syndroomaa ja paljon Turkua. Olen saman ikäinen kuin kirjailija ja kasvoin samaan tahtiin kirjassa mainittujen maailmanlopun pelkojen ja tietotekniikan murroksen kanssa.

Pohdin kirjan suhtautumista uskontoon enemmän Lily:n blogissa. Kirjalliesti ajattelen Pohjolan haukanneen itselleen  aivan valtavan kakun. Liian ison. Omaelämänkerran kirjoittaminen raamatun muotoon on niin hullu ajatus, että kunnioitan sitä. Monessa kohdassa kirjailija onnistuukin loistavasti. Innostukseni laimeni aiheiden laajentuessa liikaa ja uskontokritiikin voimistuessa niin vahvaksi, että päätarinan vahva kasvukertomus haalentui.

TOISAALLA:
Ihmisen poika on innoittanut sen lukeneet bloggaajat erinomaisiin arvioihin. Katja pohtii kiinnostavasti kirjan monitahoisuutta. Jori ei innostunut vaihtoehtoisista lopuista, kun taas Kirjakosta ne olivat perusteltuja. Myös kirjanurkkauksen Zephyr on kirjoittanut kirjasta. 

TÄHDET:
+ + + (+)