Kanada 1926
280 sivua, Karisto
MIKSI?: Monelta taholta suositeltu lohtukirjaksi. Ja toimiikin hienosti sellaisena.
LYHYESTI: Nuori nainen murtautuu irti kaikista säädyllisyyden kahleista etsiessään todellista elämää.
FIILIS: Kirja kuuluu vaikeasti arvioitaviin. Tätä ei halua liiaksi analysoida tai jakaa.
Kyseessä on suloinen kirja. Olen nuoruudessani lukenut Annat ja Runotytöt, mutta en sen koomin ole palannut Montgomeryyn. Romaanin sanotaan olevan hänen ainoa aikuisille suunnattu ja ilmeisesti sen tunnettavuus ja suosio on varsin vankka ainakin Atlantin toisella puolen.
Valancyn yksitoikkoinen ja kahlittu vanhapiikaelämä muuttuu täysin kun hän saa tietää olevansa vakavasti sairas. Hän päättelee, ettei ole reilua kuolla jos ei ole elänytkään ja kaikkien sukulaistensa kauhuksi "tulee hulluksi": eli alkaa tehdä asioita eri tavoin kuin ennen. Kapina on huvittavan pieni tämmöisestä 2010-luvun näkökulmasta, mutta toimii edelleen.
Kyseessä on aikuisten satu, joka muistuttaa paljon Tuhkimoa: kaltoinkohdeltu tyttö, joka haaveilee prinssistä (tässä tapauksessa sinisestä linnasta) ja lopulta, monen vaiheen jälkeen kaikki käy hyvin. Suomennos ei ole mitenkään loistava ja voin kuvitella kirjan toimivan parhaiten englanniksi. Siltikin Montgomeryn huumori, ironia ja viisaus tavoittaa lukijan yli 80 vuotta myöhemmin. Valancyyn samaistuu edelleen. Ajalleen uskollisena kirja on kovin kiltti ja ennalta arvattavakin, mutta ehkä se tekee tästä juuri täydellisen lohtukirjan. Nykyajan onnettomiin loppuihin tottunut melkein yllättyy :)
MUUTA: arvioita mm.
Sallan lukupäiväkirjassa
Insinöörin kirjahyllyssä
ja myös Saran kirjoissa
TÄHDET:
+ + + +
Kiitos vinkistä!
Kiva kun tykkäsit! Minusta tämä on niin ihana :)
VastaaPoistaNytpäs onkin paljon Montgomerya esillä ;-)
VastaaPoistaOlen lukenut Sinisen linnan vuosia sitten, varmaan opiskelujeni alkuvuosina. Pidin siitä silloin ja sen tunnelma on edelleen mielessäni. Totta on, että Montgomeryn teoksia on jotenkin vaikea analysoida, ne haluaa elää ja niiden mukana on ihana tunnelmoida, lohduttautuakin. Tämä pitäisi lukea uudelleen, onneksi löytyy ihan omasta hyllystäni. :)
Minäkin olen lukenut Sinisen linnan joskus ammoin, kun en todellakaan ole vielä ollut aikuinen. Yksityiskohtia en muista, mutta muistan kirjasta pitäneeni. Kuten kaikista muistakin Montgomeryn kirjoista. Pitäisi kai täälläkin ottaa uusintalukuun.
VastaaPoistaAhmu - on tästä kyllä aika mahdoton olla tykkäämättä :)
VastaaPoistaLumiomena - kommentoinkin blogiisi, hauskaa että Montgomery on nyt ollut blogi-maailmassa pinnalla. Näköjään oltiin sanottu samaa tuosta analysoimisesta.
Kirsikka - Luulen, että tämä voi puhutella aikusta eri tavoin kuin nuorta, onhan tässä aika vakaviakin teemoja. Voisi hyvinkin olla että tämä innoistaisi uudelleen luettunakin.
Kiitos arvostelusta! Olen totaalisen ihastunut Montgomeryyn aloitettuani hiljattain lukemaan Anna-sarjaa. Onneksi Montgomeryn tuotanto ei ihan heti lopu kesken, sillä vielä olisi Anna-sarjan jälkeen Runotytöt, tämä ja muut yksittäiset kirjat. Ah, ihanaa!
VastaaPoistaSiitä onkin ehkä 15 vuotta kun... ei, enemmän. Siitä kun tämän luin. En kyllä muistaisi mitään, mutta nytpä tiedän tarinan. :)
VastaaPoistaUnohdin sanoa, että linkitin edelliset kirjalistasi! Eihän haittaa, toivon? :)
VastaaPoistaIhanaa että tämä toimi siihen mihin oli tarkoituskin - eli toi lukijalleen hyvää mieltä! :)
VastaaPoistaKiva, että pidit Sinisestä linnasta - ja tämä kirja kestää hyvin ajan kulumisen! Ja erityisesti niille, jotka tarvitsevat vahvistusta kapinaan!:)
VastaaPoistaLuen tätä parhaillaan, mutta tuli juuri sama olo kuin minkä sinä ilmaisit, että 'miten tätä analysoida/arvioida?' Päätin lukea kirjasta yhden arvostelun ja se osui sinuun. Tuo Tuhkimo-vertaus on ilmeinen ja sitä on vaikea väistää.
VastaaPoistaMikä idea tuoda tuo ruusupensas loppuun!