Sain eräältä ystävältä vinkin, että Cobenia kannattaa lukea. Kymmeniä kirjoja julkaiseen Cobenin "Play Dead" sattui käteen uutuuksissa lentokentällä ja lisäsin sen ostoskoriin. Noh, opin taas jotain uutta: julkaisuvuosi kannattaa tarkastaa. Kun alkaa lukea kirjailijan johdantosanoja, niissä sanotaan: "Jos tämä on ensimmäinen kirja minulta, jonka aiot lukea - ÄLÄ TEE SITÄ. Maltan odottaa, että luet jotain muuta ensin." Mielenkiintoista, eikö? Selvisi, että kyseessä on aivan ensimmäinen kirja, jonka yhdysvaltalainen Coben on kirjoittanut: hänen nuoruutensa "harjoitteluthrilleri" (1991). Se on julkaistu nyt täysin alkuperäisenä. Minä uskoin kirjailijaa, mies luki kuitenkin. Mies kommentoi, että vaikutti siltä kuin kirjallisuudenopiskelija olisi kuullut luennon kirjan rankenteella leikkimisestä ja mennyt sitten kotiin ja kirjoittanut tämän. Juonenkuvaus kuulosti Salatuilta elämiltä. Minua mies neuvoi, ettei missään tapauksessa kannata tarttua tähän. Enkä aiokaan.
Onko muut lukeneet Cobenia? Voisin kyllä antaa hänelle mahdollisuuden.
Ja sitten.
Amelie Nothomb: Samuraisyleily.
Belgia 2009
190 sivua
Kansi on kauhea ja kirja menee samalla kuvauksella. Tämän ansio on, että se oli lyhyt. Ilmeisesti kirja perustuu itseään täynnä olevan kirjailijan Japani-matkailuun. Siellä hän tutustuu mieheen, jonka kanssa tapahtuu sitten joitain kulttuuritörmäyksiä. Teksti on tökeröä, rakkaustarina lähinnä kyyninen ja hyväksikäyttävä, kirjoittaja typerä ja Japani kuulostaa epämielenkiintoiselta tämän jälkeen. Älkää lukeko.
Otavan sivuilla puhutaan älykköpiirien kulttikirjailijaksi nousseesta Amélie Nothombista. En halua kuulua noihin piireihin, en.
TÄHDET:
+ +
Amma on ollut vähän samoissa fiilksissä kuin minäkin lukemisten suhteen.
Tästä voit kurkata hänen blogiinsa.
