2. lokakuuta 2010

vapaus ja kirjojen tasa-arvo


Olen lukenut useamman kirjan, mutta en saa niistä kirjoitettua vielä. Huomasin pitäneeni syyskuussa alle yhden käden sormien verran vapaapäiviä. On pakko rauhoittua ja hengittää välillä. Onneksi on kirjoja, joihin saa kadota. Onneksi voi lukea juuri sitä mitä kunakin hetkenä mielii. Ja teille voi kirjoittaa siitä, mitä juuri nyt on mielessä:

Vuoden kristillinen kirja- ehdokkaat julkistettin (oi tätä innostusta! :)). Voittajan valitsee Maarit Tastula ja se julkistetaan Helsingin kirjamessuilla. Suurimmasta osasta kirjoja en tiedä mitään, mutta nostan tähän ehdokkaista näytelmänä aivan loistavan Heini Junkkaalan: Kristuksen morsian  ja kaikille kiireisille varsin ihastuttavan Johanna ja Juha Tanskan: Silitä kissaa. Siinä on neljäkymmentä lyhyttä hiljaisuuden "harjoitusta" kuten Silitä paitaa, Makaa selälläsi, Katso kauas, Varjele keskeneräisyyttä, Pyhitä lepopäivä ja Luovu hyvästä. 


Uusimmassa Imagessa on pitkä juttu siitä, miten kirjalla menee oikeasti hyvin:
Kirja on pop
"Hautajaiset peruttu! Ei kirja ole kriisissä. Kirjat ovat nyt isompia hittejä kuin rocklevyt, ja kirjailijat, he ovat seksikkäämpiä kuin koskaan."
Jutussa sivutaan myös "sosiaalista lukemista" eli sitä mihin kirjabloggaaminenkin kategorisesti kuuluu. Lehdessä oli muutenkin ihan kiinnostavia juttuja. Suosittelen lehtiosastolta.  
 
Tällä kolkalla maailmaa oli kirjakaupassa extra-alennus eilen. Sorruin. Taas. 
Mutta kun Ina  herätti keskustelua kirjastossa käymisestä niin en malta olla sanomatta, että olen todella paikallisen kirjaston kanta-asiakas. Ihmettelen, etteivät kaikki käy kirjastossa?! Maksimi määrä lainoja on 70 ja useimmiten se onkin minulla aina täynnä. Puolustuksekseni on sanottava, että siinä on myös yhden lapsen lainat. Kirjastossa on kaikkea! Myös uutuuskirjojen varausjonot tuntuvat pyörivän todella nopeasti. Ja tunnustan: en tiedä milloin olisin ostanut täysihintaisen kovakantisen kirjan. Miten muut? Miksi ei kirjastoon?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Kuka sanoo ettei käytä kirjastoa!

    Minä käytän kirjastoa ja jos yhtäkin kirjastoa uhataan lakkauttaa, olen ekana barrikadilla. Olen nyt juuri perustellut kantani tähän asiaan facessa ja kirjoittanut nimeni adressin, jolla yritetään sulkea yksi kirjasto.

    Se kirjasto, jota minä käytän on takuulla maailman kaunein. Sitä tulevat katsomaan ja kuvaamaan arkkitehdit ympäri maailmaa kuin myös tulevat arkkitehdit: Säynätsalon kunnantalo, jossa myös kaksikerroksinen kirjasto-osa.

    Toisaalta, minä myös ostan kirjoja. Jotkut kirjat pitää omistaa. Kerään parhiallaan Irving kokoelmaa ja olen ottanut avuksi myös antikvariaatit. Aion omistaa kaikki John Irvingit, kaikki Ian McEwanit...

    Ostan myös taidekirjoja, mutta ne ulkomalta, sillä kirjan hinta on Suomessa huikea.

    Tunnelmallista viikonloppua, Anni!

    VastaaPoista
  2. Kerrallako seitsemänkymmentä? Ei kai sentään!

    Minä käytän mökkikirjastoa hyvin paljon kesäisin kun ehdin lukea enemmän. Talvella ei ole niin paljon aikaa lukea ja kirjastossa käyminenkin on vähäisempää varsinkin kun lähikaupungin kirjastolla EI OLE PARKKIPAIKKAA! Mielestäni se on älytöntä, sillä yleensä lainaan ison pinon kirjoja, enkä millään pysty kantamaan kassia kotiin. Kaupunkikirjasto suosii selvästi naapurissa asuvia kaupunkilaisia.

    Viimeksi tutustuin uuden kotipaikkani lähikirjastoon ja päätin heti luopua kaupunkikirjastosta, koska pikkukirjaston valikoima oli paljon parempi. Ehkä siellä tulee käytyä useammin...

    VastaaPoista
  3. Kirjastohan on ihan mahtava palvelu enkä ymmärrä miksei jotkut sitä käyty. Opiskelijana olisin ainakin pian perikadossa, jos kävisin ostamassa aina kirjoja. Usein pistäydyn kirjastoon ihan vain katselemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta, mutta liian usein (kuten eilen, jolloin ihan vaan nopeasti palautin pari kirjaa) mukaan tarttuu luettavaa. Uutuudetkin saa lainaksi tosi nopeasti. Uutuuksien kohdalla ärsyttävää tosin on, että laina-ajat ovat vain 2 viikkoa. Mutta saapahan kirjat ainakin nopeammin luettavaksi. Jos haluaa saada minut ärsyyntyneeksi kannattaa alkaa puhua kirjastojen lakkauttamisesta, kirjasto kun on koulutuksen ja terveyden ohella parasta, mitä kunta voi asukkailleen tarjota.

    VastaaPoista
  4. Minä pidän kirjastoista kovasti ja olen niitä joskus käyttänyt paljon enemmänkin. Nyt tulee lähinnä käytyä tyttären kanssa lastenosastolla, ja viimeksi otin lisäksi miehelle työmatkoja varten autoon äänikirjoja.

    Itselleni en juuri lainaa nykyisin lähinnä siksi, että lukemiseni on hyvin satunnaista ja siksi yleensä hidasta. Vaikka usein lainat voi uusia, minua ahdistaisi ajatus siitä, että kirjan aloittamisella saati lopettamisella olisi joku deadline. Useat hyllyyni ostamani kirjat luen vasta vuosia myöhemmin.

    On siinä sitten sitäkin, että tykkään shoppailla ja omistaa kirjoja, silloin kun siihen on varaa. Todella harvoin ostan uutuuksia fyysisestä kirjakaupasta, mutta tilailen käytettyjä Huuto.netistä, ulkomaisista nettikirjakaupoista ja suomalaisista nettidivareista.

    Silti usein luen uutuuksia, koska se liittyy töihin Silloin kirjat tulevat tietty ilmaiseksi - tai sitten luen ihan käsikirjoitusliuskoja.

    Karoliina

    VastaaPoista
  5. Kuten Inankin puolella kerroin, minäkin olen kirjaston suurkuluttaja. Mielestäni suomalainen kirjastolaitos on upea ja yleensä kuukauden laina-aika on minulle aivan riittävä. Ja näinä tietotekniikan kulta-aikoina lainojen uusiminen on äärimmäisen helppoa.

    En näe mieltä maksaa useita kymppejä kirjasta, jota en välttämättä lue koskaan uudelleen ja joka vie vain tilaa sellaisilta kirjoilta, jotka ovat ihoni alla.

    Ostan ehkä pari täysihintaista kirjaa vuodessa, mutta suurimmaksi osaksi hyödynnän kirjahankinnoissa alelaareja ja aivan parhaita kirjojen bongauspaikkoja ovat juuri kirjastot! Kirjastojen poistomyynneistä tekee todellisia löytöjä! Klassikkoja (jotka divarissa maksaisivat ainakin kympin) löytää helposti eurolla, ja jos ne ovat "korkeakuldduuria", eivät ole juuri päässeet kulumaankaan :)

    VastaaPoista
  6. Sain ensimmäisen kirjastokorttini nelivuotiaana. Kävin kirjastoautolla ja kannoin kotiin ison nipun luettavaa, eikä rutiinini ole siitä juuri muuttunut. Meidän kaupungin kirjastosta saa nopeasti kaikki uutuudet ja palvelu on loistavaa. Jo ovelle tullessani tekemäni varaukset nostetaan palvelutiskille. Kyllä kelpaa. :)

    Joskus aiemmin ostelin kirjoja kovastikin, mutta viimeisen vuoden aikana olen pistänyt niitä kiertoon varmaan nelisen hyllymetriä ja päättänyt, että JOS jotain on pakko omistaa, jonkin muun täytyy mennä alta pois. Se on aika hyvä periaate. Kirja-alejakin välttelen, en ole nytkään käynyt.

    VastaaPoista
  7. En ole kolmeen vuoteen käyttänyt kirjastoa muussa kuin tiedonhakumielessä. Ei ole yksinkertaisesti tullut tarvetta. Seitsemännellä luokalla ollessani perin isotätini kirjaston, josta tuli klassikoita sen verran että niitä on nyt tähän mennessä luettu ja loput lukemani kirjat ovat usein arvostelukappaleita, ja aikani meneekin usein kritiikkejä lehtiin kirjoitellessa.

    Kolme vuotta sitten kävin kirjastossa kolme kertaa viikossa ja luin kymmenisen kirjaa viikossa. Kirjasto on ainutlaatuinen asia, vaikka olen siitä hieman etääntynyt.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Ompas kiva kun tuli kirjastokeskustelua! Tästähän saisi hyviä mainoslauseita kirjastolle :) Aika harva paljon lukeva taitaa välttyä kirjaston käytöltä, jossei sitten ole tosi varoissaan tai sitten juuri vaikka perinyt "kirjastollisen" kirjoja. Uutuudet on kuitenkin niin kalliita. Ja Ahmu: siis yhtä aikaisesti useimmiten minulla pyörii 70 lainaa - jotkut ovat muutaman päivän ja jotkut asuvat meillä sen puoli vuotta (uusimisraja), enkä silti saa niitä luetuksi.

    Kuten jotkut teistä olen myös alkanut yhä enemmän arvostaa kirjaston hiljaisuutta ja rauhaa.

    VastaaPoista