23. kesäkuuta 2012

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Suomi 2012
Siltala 139s.

MIKSI?: Kohina on riittänyt herättämään kiinostuksen.

MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.

GENRE: Historiallista fiktiota, pienoisromaani. 

FIILIS: Kamala kirja. Ei käy kateeksi nälkävuosia. Ei käynyt kateeksi ketään henkilöitä tässä kirjassa. Mutta upeasti kirjoittaa tämä Ollikainen, rakentaa lauseista taideteoksia unohtamatta kuljetta tarinaa eteenpäin. Luin kuin jännityskertomusta, hengittämättä. En uskaltanut juurikaan kiintyä näihin loskalta näyttävää velliä syöviin ihmisraasuihin. En edes niihin, joilla meni paremmin. Olisin voinut lukea pidempäänkin.

TOISAALLA: Mari A. teki hienon postauksen Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi- kirjasta arvuutellen arvion kohdetta ja lainaten  blogeista. Voin sanoa, että luin tämän Nälkävuoden blogisavujen ansiosta. Niitä kannatti ehdottomasti uskoa. Näitä savuja seurailin: 

Ilselässä kaikki toiveet täyttyivät ja ylittyivät. (Ehdottomasti upeinta on myös arvion kuva.)
Morre antoi tähtiä 5/5 (!! Morre!!)
Kirsin kirjanurkassa:"Nautin Nälkävuodesta, vaikka tarina onkin kauhea.Ollikaisesta kuullaan vielä, kun vuoden parhaita esikoisia taas palkitaan"
Amma ihasteli kirjan lisäksi sen kantta.
Jori arvelee kirjan päätyvän mieleenpainuvimmaksi lukukokemuksesi tältä vuodelta.
Jossu sanoo, että "Kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno teos"
Jaana ei halunnut ahmia kirjaa, koska "silloin olisi jääänyt paljon huomaamatta."

TÄHDET:
+ + + +

20. kesäkuuta 2012

Gillian Flynn: Gone Girl

Gillian Flynn: Gone Girl
Yhdysvallat 2012
432s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Juuri julkastu kirja on saanut hurjasti nettikohinaa Amerikassa (ansaitusti).

LYHYESTI: Boy meets a girl and everything gets quite messed up after that.

GENRE: Erinomaisesti kirjoitettu psykologinen thrilleri.

FIILIS: Marriage can be a real killer.


Tämmöiset kirjat pitäisi kieltää. Ensinnäkin minulla on kertynyt hurjasti univelkaa, kun olen lukenut tätä useampana iltana yömyöhään. Toiseksi kaikki juonenkäänteet jättivät pään niin pyörälle, että mietin vieläkin Nickin ja Amyn tarinaa.

It's Nick, laid-back and calm, smart and fun and uncomplicated. Untortured, happy. Nice. Big penis.

Amy ja Nick tapaavat ja erilaisista taustoistaan huolimatta rakastuvat. Heillä on rahaa, hyvät työpaikat ja New York-elämä. Sitten tulee potkut ja muutto keskelle ei-mitään. Viidentenä hääpäivänä Amy katoaa ja Nick vaikuttaa syylliseltä murhaan. Juonesta  ei voi kertoa enempää. Voin luvata, että tulet yllättymään. Mikään ei ole sitä miltä näyttää.

"You'd literally lie, cheat, and steal - hell, kill- to convince people you are a good guy" Go once said.


Kirja on melkein pelottavan taitava (miten kukaan voi osata kirjoittaa tällaista?). Se pitää otteessaan, rakenne on hiottu upean tarkasti, kieli on kiinnostavan monipuolista, henkilöt sopivan kulmikkaita. Paksu kirja jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat riittävän erilaisia, niin että kiinnostus säilyy. Lukujen lopuissa on myös läpi romaanin todella taitavia lopetuksia. "And that was my fifth lie to the police."


Tämä on erityisesti tarina avioliitosta. Kirjailija onnistuu monessa kuvauksessa ja dialogissa olemaan niin aito ja osuva, että lukija löytää ihonsa kananlihalta. Jos olisin oikein kriittinen, voisin myöntää muutaman käänteen olleen minulle jo vähän liikaa. Silti en ottaisi mitään pois. Kirja ei  sisällä mitään raakuuksia, mutta jonkin verran suhteellisen rajuja seksiviitteitä. 

It was the end of my career, the end of hers, the end of my father, the end of my mom. The end of our marriage. The end of Amy.

ENNUSTUS: Tästä tulee uusi ISO-hitti. Jos ei nyt ihan uutta Larsonia, niin melkein kuitenkin.

KIRJAILIJA: Tämä on Gillian Flynnin 3. romaani. Häntä ei ole vielä suomennettu, mutta asiaan on varmasti tulossa pikaisesti muutos. Jään innolla odottamaan mikä kustantamo saa hänet listoilleen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

13. kesäkuuta 2012

Kirjannimistä runohaaste



Kuva: Vesa-Pekka Lahtinen (erillinen julkaisulupa, ei voi kopioida)

Vanhat kuviot. 
Voimattomuus.
Ellei
Toisen taivaan alla
Tuntemattoman miehen elämä
Toiveet, jotka toteutuivat


Sokea etsivä -
Muistin kaiku
Se
Viimeinen kesä.
Kunnes löydän sinut



Joku on nukkunut vuoteessani:
Valinta
Jos vielä jään
- Ei kiitos
Kaikki on sanottu.



Kirjankansirunohaasteen sain Leenalta, kiitos! (Haaste lähtöisin Katjalta) Molemmat nostivat rimat korkealle, niin hienoja runoja oli tarjolla. Tein näitä innostuneesti, mutta melkoisella editoinnilla saattoi jo hävitä ajatuskin - todella haastava homma. (14/16 mainituista kirjoista arvio löytyy blogistani.) Kokeilkaa ja muistakaa, että kirjojen nimet pitää olla perusmuodossa. Erityisesti haluan haastaa Jennin, Amman, Linnean, Marjan, villasukan kirjahyllyssä, sekä Nooran Tea with Anna Karenina -blogista runotyttöilemään kirjannimillä.

Nooralta sain ihana paketin postista, kun voitin keväällä arvonnassa hänen blogissaan. Yhden kirjan sijaan saapuikin kolme ja pieni selitekirjekin vielä! Kiitos! Ei kun lukemaan...

Nörtteilin muuten tuon uuden headerin, mikä muutti blogin ulkoasua - mitäs sanotte siitä? Mun piti vaan kokeulla, mutta jätin sen siihen. Nyt kun periaatteessa osaan tehdä tuon, niin voi jatkaa kehittelyä myöhemminkin :)

12. kesäkuuta 2012

Minttu Vettenterä: Jonakin päivänä kaduttaa

Minttu Vettenterä: Jonakin päivänä kaduttaa
Suomi 2012
160s, Books on Demand (omakustanne)
Kindle on iPad

MIKSI?: Olen seurannut Enkeli-Elisan yhteisöä Facebookissa työni puolesta.Samalla esillä ovat olleet myös kirjoittajan ja Elisan vanhemien blogit sekä tämän kirjan valmistumisprosessi.

LYHYESTI: Kahdeksasluokkalainen Elisa tekee itsemurhan ja vasta sen jälkeen vanhemmat saavat tietää rankasta koulukiusaamisesta.

FIILIS: 15-vuotiaan tytön koulukiusaaminen ja itsemurha on rankka aihe. Elisan tarinaa kerrotaan päiväkirjaottein ja vanhempien kertomana. Isä on itse kiusannut koulussa ja hän haluaa pyytää anteeksi heiltä, joita on kiusannut.. Näin Elisan isä tapaa Mintun, kirjailijan.

Vanhempien suru, kiusaamisen raakuus ja seuraukset sekä ihmisten ymmärtämättömyys koskettavat kirjassa. Väkisin ajattelelee, että tapahtuuko tällaista oikeasti? Iltalehtien uutisartikkelit ja yksittäinen tutkimustulos vahvistavat, että monia todella kiusataan. (Aku Louhimiehen Vuosaarielokuvassa oli muuten myös karmaiseva koulukiusaamiskuvaus, satuin katosmaan sen samanaikasesti.)

Ajattelen, että kirjalla on tärkeä tehtävä ja paikka. Sen kirjalliset ansiot olisivat kuitenkin tarvinneet kunnon kustannustoimittamista ja editointia. Se kohta kirjan synnyssä jäikin minulle epäselväksi, että miksi tästä tehtiin omakustanne. Myös se yritettiinkö kirjalla tähdätä kaunokirjalliseen tuotokseen vai Elisan tarinan kertomiseen, ei ihan selvinnyt. Tähän olisin voinut kaivata myös asiantuntijan lisäselvitystä kiusaamistilastoja. Kirjan alussa sanotaa "Tarina on fiktiivinen, mutta ihmiset ja tapahtumat ova totta."? Ehkä yksityiskohdilla ei ole merkitystä.

Kiusaamisesta ja sen vakavuudesta ei varmasti ikinä puhuta riittävästi. Kiusaamiseen puuttumisen keinot eivät ole yksinkertaisia, mutta puututtava olisi. Tässä itsemurhatilastojen-sekä koulu- ja perhesurmien kärkimaassa  kiusaaminen on ainakin yksi selkeä epäkohta, jonka kitkemiseksi pitää tehdä töitä. Siksi tämä kirja on Adlibriksen myydyinpänä jo useatta viikkoa ja Enkeli-Elisa yhteisössä on yli 40 000 ihmistä.

Enkeli-Elisa sivustolta löytyy myös se vanhempien anatama kirjailijan vastuuvapauslauseke, jota kaipasin tämän luettuani: "Minttiksen puolesta toivoisin, että kaikkinaiset puheet siitä, että Minttis ratsastaa vaikealla aiheella tai käyttää perhettämme jotenkin hyväksi, lopetettaisiin tähän paikkaan. Ajoittain olen kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että pyysin Minttistä tekemään tätä, koska olen nähnyt sivusta miten raskas tämä syksy on hänelle ollut. Elisan asioiden käsittely on varmasti ihan sellaisenaankin ollut raskasta, mutta Minttiksen oma tausta ja suunnaton myötätunto eivät varmasti ole asiaa auttaneet."


TÄHDET:
+ + +
-----------------------------
Lauantaina 7. heinäkuuta julkaistiin Helsingin sanomien kuukausiliitteessä artikkeli, jossa Enkeli-Elisan olemassaolo kyseenalaistettiin esittämällä varsin vakuuttavia todisteita. Toistaiseksi Vettenterä puolustaa asiaansa, mutta poliisitutkintakin aiheesta on aloitettu. Mikäli Elisa on valhetta, niin silloin myös vanhempien kirjoitukset netissä, Elisan päiväkijrat ja vaikkpa tuo vastuuvapauslauseke ovat kaikki huijausta. Se on tuomittavaa ja äärimmäisen surullista. Kirjoitan asiasta lisää täällä, ja jatkan taphatumien seuraamista,

10. kesäkuuta 2012

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan (I've Got Your Number)

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan (I've Got Your Number)
Englanti 2012 (suom.2012)
WSOY 372s.
iBooks on iPad

MIKSI?: Päätin ostaa iBooksista jotain hömpähköä englanniksi ja päädyin tähän. En ollut tiennytkään, että kirja on samantien julkaistu myös suomenksi.

LYHYESTI: Poppy kadottaa kamalan kalliin kihlasormuksensa vähän ennen häitä ja muutenkaan kaikki ei ole ihan valmiina avioliittoa varten.

FIILIS: Luin pitkästä aikaa ihan perus chick-littiä. Juoni oli ennalta-arvattava ja tarina rakentuu Poppyn hääsuunnitelmista ja niitä sotkevista asioista - juuri niin kuin tässä genressä kuuluukin. Kirjassa on myös bisnesmaailman jännitysjuonne mukana. Tarinan kuluessa vaihdellaan paljon tekstareita ja maileja,  soitellaan vähemmän.

Nauroin ääneen todistettavasti kerran, kun Poppy pelaa appivanhempiensa kanssa scrabblea:

Antony went first, and put down OUTSTEP (74 points). Wnada made IRIDIUMS (65 points). Felix made CARYATID (80 points). Magnus made CONTUSED (65 points). And I made STAR (5 points).

Kinsellalta olen lukenut aikaisemmin Undomestic Goddess (Varsinainen talousihme 2007) ja Remember me? (Muistatko minut? 2009), jotka ovat olleet samalla tapaa täynnä huvittavia sattumuksia ja hömppäromantiikkaa.

Kesäkirjaksi tämä on varmaan ihan hauska. Itse tuskin innostun lukemaan enempää tältä osastolta,  mutta tällä tapaa kerran vuodessa taitaa olla minulle ihan sopiva määrä.

MUUTA: iBooks toimii kivasti. Jotain nappeja joutui hakemaan, kun on tottunut käytämään Kindleä. Kirjassa on alavitteitä, jolla kai on myös jonkin sortin symboliarvo - mutta viitteet on laitettu lukujen loppuun. Itse en jaksanut useinkaan klikata viitettä, vaikka e-kirjassa tämä toimikin suht kätevästi. Joitain kertoja olen törmännyt tähän alaviitekikkailuun - kyllä ne nyt ainakin samalta sivulta pitäisivät löytyä.

TOISAALLA: 
Saso
Aamuvirkku yksisarvinen
Norkku
Anu
Kata (luettuja maailmoja)
Kirja ja kuppi kaakaota
Velma (kirjava kukko)

TÄHDET: (Muistutan taas, että nämä on genretähtiä)
+  +  + (+)

7. kesäkuuta 2012

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä
Suomi 2011
Avain, 256s.

MIKSI?: Mä en tiedä miksi mä ajattelin, että tämä ei ole minun kirjani. Mutta kun se törrötti uutuushyllyssä kirjastossa, otin mukaani.

LYHYESTI: Viiltävän tarkasti ja hienosti kirjoitetut novellit aiheuttivat melkein fyysistä kipua lukijassa. Hyvällä tavalla.

FIILIS: Mä siis olin aivan puulla päähän lyöty siitä miten hieno kirja tämä on. Silfverberg kirjoittaa asioista, joita moni ajattelee, mutta kukaan ei tunnusta eikä ainakaan sano ääneen. Silti hänen ei tarvitse saarnata, vaan tarinan kertominen riittää.

"Hän haluaisi vain kaksi elämää, kaksi rinnakkaista elämänsä juonta, joista toisessa olisi lapsi, toisessa vain hän, ei lasta, ei ketään muuta. Autio planeetta vain hänen kävellä, täydellinen hiljaisuus."


Kymmenen novellia ovat keskenään erilaisia. Eripuraiset ja surevat veljekset keksivät oravalle nimeksi Raija. Pienen pojan pyynnössä kuvastuu aikuisen kaipuu anteeksiantoon. Raskaana oleva nainen päätyy nukahtamaan emakkohäkkiin. Miehen ääneksi vaihdettaessa huomasin jotain vaikeutta sujuvuudessa. Loppua kohden intensiivisyys lukemisesta katosi. Silti tämä on ehdottoman laadukasta luettavaa alusta loppuun. Muutamat henkeäsalpaavat novellit kirjan alussa jäivät erityisesti mieleen.


Kirjan nimi pakottaa ajattelemaan eläinnäkökulmaa, vaikka se ei olekaan  kaikissa novelleissa läsnä. Takakannen karmiva kysymys jää seuraamaan lukijaa sivujen kääntyessä: "Mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä? Mikä muu kuin tavarat, velvollisuudet ja valheet?" 


TOISAALLA: Liisan mielestä novellit jäivät vaisummaksi kuin  esseekokoelma Luonto Pakastimessa. Katjasta tässä on sekä tasapaksuutta että epätasaisuutta. Luettua blogin Sanna sanoo jokaisen novellin olleen tavallaan hyvä. Arjalle novelleista jäi välähdyksiä mieleen kaihertamaan. Karoliina oli lukenut vain(?) Emakkohäkkinovellin ja itkenyt (kohta 3). (Minulla on omituinen tunne, että tykkään koko ajan kirjoista, joista muut eivät ole niinkään tykänneet.)

TÄHDET:
+ + + + (+)


5. kesäkuuta 2012

Vaihtoehtoiset todellisuudet leffoissa&kirjoissa



Tuli katsottua sattumalta kaksi elokuvaa, jotka muistuttivat todella paljon toisiaan. Another Earth oli 2011 vuoden Sundance festareiden hitti, enkä ihmettele. Upeasti näyttelevä Brit Marling (never heard) tekee mielettömän roolityön Rhondana, joka on huippulahjakas teini. Rhondan elämä muuttuu kertarysäksellä samana yönä kun taivaalta on löydetty toinen maapallo. Vaikka elokuvassa on tämä ulottuvuus toisesta maailmasta, se on silti kertomus surusta, selviytymisestä ja syyllisyydestä. Miten voi sovittaa anteeksiantamttoman teon? Miten voi selvitä pahimmasta mahdollisesta menetyksestä? Mitä tekisin jos voisin kääntää kelloa? Voisiko löytyä vaihtoehtoinen todellisuus?

Paljon isomman budjetin Rabbit Hole on tarinaltaan hyvin samankaltainen. Näyttelijäkonkarit Nicole Kidman ja Aaron Eckhart loistavat rooleissaan. Toisen maailman mahdollisuus, kaninkolo, on olemassa vain sarjakuvalehden sivuilla. Kysymykset ovat silti tismalleen samat kuin edellisessä leffassa.

Viime aikaisista elokuvista tulee myös mieleen Lars Von Trierin Melancolia, joka kertoo toisen planeetan iskeytymisestä maahan. 





Nämä ovat kiinnostavia elokuvia, jotka kannattaa katsoa draamantarpessa. Ihan äsken luin Johanna Sinisalon: Enkelten verta, joka myös käsitteli samoja kysymyksiä ja sisälsi myös yhdenlaisen vaihtoehtotodellisuuden (pakopaikan).  Pidin paljon Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä - kirjasta, jossa elämän saa aloittaa uudelleen tehden toisenlaisia valintoja. Tämä ei nyt mene ihan samaan sarjaan noiden muiden kanssa, mutta tarpeeksi lähelle. Mitä muita kirjoja on samankaltaisesta teemasta? 


Monet kaunokirjat käsittelevät juuri surua, syyllisyyttä ja selviytymistä, mutta onko elokuvaan mielekkäämpää rakentaa vaihtoehtoisen todellisuuden symboli - korvataanko se kirjoissa jotenkin toisin? Minä luen harvoin scifiä ja fantasiaa, joten voi olla, että koko pohdinta johtuu tästä aukosta sivistyksessä.






4. kesäkuuta 2012

Ota riski ja rakastu kirjaan




Koko lailla kirjallisesti- blogin Jenni haastoi minut Lily:ssä hauskassa kirjallisten elämysten lahjoituskisassa (haaste lähtöisin Marjikselta). Jenni antoi tehtäväksi kirjoittaa Oisko tulta?-blogiin Juha Pihklan ja Esko Valtaojan Tiedän uskovani, uskon tietäväni vuoropuhelukirjasta. Loistava ajatus! 

Nyt voin antaa Jennille kirjan. Haluaisin selvittää olinko jossakin kummallisessa tilassa lukiessani Kim Echlin Kadonneet -romaanin, sillä pidin siitä aivan mahdottoman paljon. Jonkin verran Jennin kirjamakua kuulostelleena tämä ei luultavasti mitenkään suuresti poikkea mukavuusalueelta. Vai onkohan Jenni jo lukenut tämän?

Lisäksi haastan Karoliinan Kirjavasta kammarista lukemaan vihdoinkin Daniel Kehlmannin Maineen. Haluaisin kuulla mitä siitä ajattelet ja lisäksi tiedän, että se on sinulla jo siinä loputtomassa pinossa olemassa :)

Tässä haasteen tarkemmat säännöt: 
Jos sinut haastetaan:

1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan.

2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi.

3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.

Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toisellle.

Tämä päivittyy yhtä aikaa tuolla lilyN blogissa, mutta siellä haastan Karoliinan sijaan Au Naturel-palstan Iisan.

Ps. Mä olen oikeasti pahoillani kun olen saanut muitakin haasteita, joihin en ole vastannut. Pöh, olen kamalan huono näissä. 

3. kesäkuuta 2012

Alkuvuoden luetut (seli seli)




Kerron teille, että jos aikoo olla hoitovapaalla 1v. kanssa (unohtamatta eskarilaista) ja siinä samalla tehdä töitä n.20h/ viikossa kotona ja opiskella 15 opintopistettä ja sitten handlata vielä ne pari muuta muuttujaa joita elämä pyytämtättä heittää - niin silloin voi olla ettei lue ja harrasta kirjablogia ihan yhtä paljon kuin aikaisemmin. Mä tiedän, että kaikki muut tiesi yhtälön olevan alunperinkin varsin haastava jos ei mahdoton, mutta jotenkin tämmöistä tässä nyt sitten vaan on ollut. Luettu on jotain, vaikkakin vähemmän.

Tammi-toukokuun kirjat:
Tammikuu:
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)
Gayle Forman: Jos vielä jään (If I Stay) nuortenkirja
Edessä oma elämä: Anna-Mari Kaskinen Katja-Maaria Kaskinen runoja 
Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta
David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Linnut lumen valossa valokuvakirja 



Helmikuu:
Carol Shields: Ellei
Tea Obreht: Tiikerin vaimo
Tatiana De Rosnay: Viimeinen kesä
10 Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet sarjakuvakirja
11 Arto Salminen: Paskateoria
12 Petter Sairanen: Muisti on unta
13 Hannele Huovi: Ihme juttu! lastenkirja


Maaliskuu:
14 Maritta Lintunen: Sydänraja
15 Melissa Bank: Nyt nappaa! Girl's Guide to Hunting and Fishing
16 Marja Björk: Prole
17 Maarit Verronen: Vanhat kuviot
18 Lauren Oliver: Delirium / Rakkaus on harhaa nuortenkirja 
19 Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
20 Aino Havukainen - Sami Toivonen: Tatu ja Patu supersankareina lastenkirja
21 Astrid Lindgren: Eläköön Eemeli! lastenkirja



Huhtikuu:
22 Carita Forsgren: Perintö
23Craig Thompson: Habibi sarjakuvakirja
24 Paul Auster: Sunset Park
25 Mary Beth Chapman: Choosing to See 
26 Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö tositarina



Toukokuu:
27 Maijan tarina. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana. (Toim. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen.) tositarina
28 Tuomas Kyrö: Miniä
29 Richard Powers: Muistin kaiku
30 Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
31 Kaiken maailman eläinsadut (toim. Katriina Kauppila, kuvitus Matti Pikkujämsä)lastenkirja
32 Philip Pullman: Rehti mies Jeesus & kiero mieli Kristus


Näitä listatessa pomppaa parhaiksi seuraavat ulkomaiset:


Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)

Melissa Bank: Nyt nappaa! Girl's Guide to Hunting and Fishing


Tea Obreht: Tiikerin vaimo

Craig Thompson: Habibi

Richard Powers: Muistin kaiku


Kotimaisista erityisen positiivisia tuttavuuksia:


Marja Björk: Prole


Maarit Verronen: Vanhat kuviot


ja toki myös: Arto Salminen: Paskateoria

Kaikki bloggaamani lastenkirjat ovat huippuja.



Kevääseen on mahtunut monta innostavaa proggista. Meidän Lily:n Oisko tulta?- blogissa on juuri meneillään arvonta, jossa voi voittaa 50€ lahjakortin Globe Hope:n. Osallitumaan pääsee tästä.


1. kesäkuuta 2012

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Suomi 2011
Teos, 307 sivua

MIKSI?: Pidin valtavasti Finladia-voittajasta Ennen päivänlaskua ei voi. Kehuttu Linnunaivot jäi mieleen, vaikka siinä oli minulle ehkä liikaakin thrilleriä. Lasisilmä taas oli kiinnostava hyppäys mediamaailmaan.

MISTÄ?: Kirjasto

LYHYESTI: Mehiläiset saattavat maailman kaaokseen.

FIILIS: Miksi mä en lukenut tätä aiemmin? Miksi tätä ei ole hehkutettu enemmän? Sinisalo palaa minun kärkisijoille kotimaisissa naisissa tämän kirjan myötä, hänen kirjansa ovat niin raikkaan erilaisia.

Roomani sijoittuu lähitulevaisuuteen. Mehiläisiä hoitava Orva huomaa pesäkadon merkit juuri silloin kuin muutakin  peruuttamatonta ja dramaattista tapahtuu.

Kirjassa sekoittuvat taidokkaasti tuotantoeläimien oikeudet, mehiläisten tärkeys maailman ruokatuotannossa, sekä Orvan menetys ja suvun vaikeat ihmissuhteet. Roomaanissa lainataan runsaasti Eeron blogia, joka käsittelee eläinten vallankumousarmeijaa. Ensivaikutelma blogiteksteistä tuntui tunkkaiselta vaikuttamiselta, mutta pidin siitä miten eri näkökulmat tulivat laajasti esiin. Eero on omistautunut asialleen (ehkä jopa hitusen epäuskottavan asiantuntevasti 18v. pojan tekstiksi).

Minulle puhuttelevinta kirjassa oli  Orva ja hänen maailmansa romahtaminen. Siihen romahdukseen ei tarvita maailmanlopun enteitä tai ruokakatastrofia. Kuoleman kanssa ikänsä työskennelleelle miehelle avautuu kirjaimellisesti uusi maailma menetyksen kohdatessa hänen. (Miten hienot hautauspalvelut Orvalta onkaan tilattavissa!)

Mehiläisistä kerrotaan kaikkea mahdollista mitä en tiennyt. Ihailen kirjailijan tekemää taustatyötä ja saatan innostua etsimään lisää tietoa aiheesta. Kirja haastaa pohtimaan omia ruokatottumuksia etenkin lihan syömisen suhteen. Vaikka se olisi romaanin missio, niin tarina kantaa ilman lukijan "uskoontuloa" (Toisin kuin Pullmanin kirjassa).

TOISAALLA:
Leena Lumi joutui mukavuusalueensa ulkopuolelle, mutta vaikuttui myös.
Kirjavinkeissä Sinisaloa vinkataan mielellään.
Jenni kävi kuulemassa kun Sinisalo puhui kirjastaan.
Tessa sanoo, että Sinisalo on iskussa!
Kirjanurkkauksessa ei ihastuttu, mutta mehiläismytologioista tuli plussaa
Morre pettyi pahasti :(
Muita?

TÄHDET:
+ + + +