Sanna Eeva: Olot

Sanna Eeva: Olot
Suomi 2012
Karisto 238s.

MIKSI?: Jostain syystä tämä jäi mieleen Mari A:n arviosta ja vertautumisesta Riikka Ala-Harjan Maihinnousuun. Mari myös listasi ansiokkaasti muiden sanomisia kirjasta.

LYHYESTI: Ellu on äiti ja vaimo ja rakastaja ja tytär ja työntekijä. Ja nyt ei mene hyvin missään edellämainituissa.

FIILIS: Tästä tuli tosiaan Olo. Eeva osaa kirjoittaa, hänen lauseensa iskevät kipeästi.

Mutta. Se mitä nyt sanon ei ole kokonaan kirjailijan tai kirjan vika. Ehkä oli väärä aika lukea tämä. Tarina on siitä kuinka  katastrofaalista on kun hallinta tai tunne siitä elämässä häviää kokonaan. Isoäiti ei halunnut tytärtään.Tytär ehkä halusi lapsen korjatakseen jotain, mutta ei osannutkaan. Ja pienin taisi tuntea olevansa syynä ihan kaikkeen ja vähän muuhunkin.

Kolmen sukupolven naiset, jatkuva syöksykierre huononpaan ja kaikesta kärsii eniten lapsi. Näitä on tullut nyt luettua jotenkin yksi liikaa. Kai se jotain kertoo meidän sukupolvesta, kun tämä on niin käytetty aihe. Eevalla on toki oma äänensä, mutta tarina vaikuttaa silti toistolta.

Tästä jäi kamalan kurja fiilis. Eikä missään sanota, etteikö kirjasta saisi tulla paha mieli. Jotenkin se paha olo pitäisi tuntua perustellulta ja nyt en ihan päässyt kiinni. Että miksi tällainen tarina.. Miksi sellaisia hahmoja. Miten tähän oli tultu, miksi kliseet. Miksei kukaan nähnyt lasta tai hänen hätäänsä, missään sukupolvessa. Ehkä minä ikuisena optimistina (haa?!) uskon parempaan maailmaan. Ainakin haluaisin uskoa.

Tässä on Ellu. Ellu on hyvä äiti ja hyvä vaimo. Ellu ajaa kovaa kotiin kun työt päättyvät. Haluaa muuttaa asiosita, muttei pysty.

TÄHDET:
+ + +

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Joyce Carol  Oates: Sisareni, rakkaani
Yhdysvallat 2008 (suom.2012)
730s. Otava

MIKSI?: Luin muutaman rivin, jotka vakuuttivat, että tämä tiiliskivi kannattaa ehdottomasti lukea. Aiemmin Oatesilta luettuna on itselläni vain Kosto: Rakkaustarina.

LYHYESTI: Isoveljen kertomus perheestään ja pikkusiskonsa murhasta.

Skyler          minulla on välillä niin paha olo
Kukaan ei rakasta minua Skyler     rakastatko sinä minua  Skyler?

FIILIS: Tämä on erikoinen kirja. Se kertoo keksityn tarinan oikeasta ja kamalasta pikkutytön murhasta. Kaikki kerrotaan 19-vuotiaan Skyler -isoveljen kautta, jonka elämä on mennyt alamäkeä. Hän muistelee lapsuuttaan, vanhempiaan, siskoaan ja kaikkea sitä mitä tapahtui. Tämä on tutkielma katastrofaalisesta vanhemmuudesta ja psykopatiasta.

Bliss on pikkusisko, josta tulee kuuluisa luistelijatähti ennen kuin hän täyttää 7-vuotta. Perheen dynamiikka muuttuu entisestään: isä on entistäkin harvemmin kotona(Moskovassa, Kalkutassa, ehkä Singaporessa?) nopeasti vaihtuvat "Mariat" hoitavat Skyleria, Jeesusta rukoillaan ettei Bliss kaadu (tämä on kohtalomme!), seurapiireihin alkaa sadella kutsuja (vihdoin!), mamin ja Blissin kauneushoidot vievät paljon aikaa ja rahaa, Skylerin pitäisi yrittää näytää normaalilta kuvissa (älä tuota pettymystä mamille!).

Olisin voinut inhota kirjaa, sillä kestän huonosti ahdistavaa psykologista jännitystä. Oates on niin monella tapaa taitava: hän kirjoittaa ensin viattoman lapsen näkökulmasta, rakentaa tapahtumia ironisen hauskasti(!) ja jännite henkilöiden ja lukijan välillä on kuin taikuutta. Tarpeen vaatiessa kirjailija etäännyttää ja alkaa itsekin tarkastella tekstiään ulkopuolisena. Ihmeellisintä on ehkä se, että kirja on täysin epäuskottava 19-vuotiaan narkkarin kirjoittamaksi, mutta silti sen lukee silmää räpäyttämättä totena. Teksti on niin aitoa ja "helppoa", ettei lukija voi kuin hämmästellä.

Ehkä ahdistavuudesta ja raskaudesta vie pois myös se, etteivät todelliset tapahtumat tule yllätyksenä. Tällöinhän lukija pääsee tarkkailemaan tekstiä vähän eri näkökulmasta. Jännite pysyy silti - oikeastaan vasta jossakin sivun 600 jälkeen herpaannuin hetkeksi. Olin lukevani tekstistä myös monia teräviä (ja oikeutettuja) piikkejä, joita heitetään mm. amerikkalaista oikeusjärjestelmää, julkisuushakuisuutta ja lasten lääkitsemistä kohti.

Kirja on myös visuaalisesti erityinen. Siinä on paljon alaviitteitä ja muutakin poikkeavaa. En tiedä tuovatko ne lisää lukukokemukseen, mutta arvostan yritystä rikkoa perinteisiä sivurakenteita.

TOISAALLA: Leena Lumen hengästyttävä arvio
Norkku luki englanniksi
Unni kirjoittaa perusteellisesti kirjasta

TÄHDET:
+  + +  +

Raija-Sinikka Rantala: Miekkatanssi

Raija-Sinikka Rantala
Suomi 2012
205s. Like

MIKSI?: Takakannen lupaus "trillerimäisestä kertomuksesta rakkaudesta, riippuvuudesta, narsismista ja valheesta" herätti kiinnostuksen. En ole myöskään lukenut Rantalaa aiemmin.

LYHYESTI: Tarina on jotenkin kulunut: ihastuminen ja avioero ja sitten  mennäänkin ojasta synkempään allikkoon.


FIILIS: Tässä on taas tämmöinen perinteinen takakansikämmi. Kun pääsin yli takakannen spoilereista ja lupauksista, oli helpompi tarttua tarinaan. 


Kirjan teemat on moneen kertaan käsiteteltyjä - erovanhemmuus, läheisriippuvuus, peliriippuvuus, narsismi jne.  Pidin silti Rantalan ytimeekkästä ja aika tylystäkin tavasta kertoa. Yhteen kappaleeseen mahtuu monta osuuvaa töksäytystä ja isompaakin ajatusta. 

Kappaleissa on kahta tai kolmeakin eri aikatasoa. Tämä avasi tapahtumia Annan ja Askon (hänen uuden miehensä) suhteessa hitaasti, mutta varmasti. En oikein pitänyt kenenstäkään henkilöstä kirjassa, he kaikki olivat jotenkin ihan tuuliajolla päätöstensä ja elämänhallintansa kanssa.

Miekkatanssi ei yllätä, mutta pitää lukijan otteessaan. Ehkä se vähän myös säikäyttää: miten helposti kaikki oikeastaan voikin mennä pieleen?


MUUTA: Suomenkielellä kirjoitetussa tekstissä oli sana senttaili? Joka oli siis mitä ilmeisemmin muunnos send -verbistä. Oi miksi? Löytyi myös termi ear bug. Englanniksi kirjoitettuna. ARGH. Mä en yleensä hikeenny näistä ja suomennoksissa ne ohittaa, mutta nyt ärsytti. 

TOISAALLA: Mari A. purnasi kerronnan rakenteesta. Riina kritisoi thrillerin puutetta, kun sellaista kerran luvattiin takakannessa. Kirjavinkeissä sanotaan teoksen olevan hyvä, ajankohtainen ja uskottava teos. Tästä löyty monta arviota lehdistä, mm. HS, Etelä-Saimaa ja Keskisuomalainen.

TÄHDET:
+ + + (+)

Onko kukaan muuten lukenut Rantalan Optimistia? Mitä tykkäsitte?

Gillian Flynn: Gone Girl

Gillian Flynn: Gone Girl
Yhdysvallat 2012
432s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Juuri julkastu kirja on saanut hurjasti nettikohinaa Amerikassa (ansaitusti).

LYHYESTI: Boy meets a girl and everything gets quite messed up after that.

GENRE: Erinomaisesti kirjoitettu psykologinen thrilleri.

FIILIS: Marriage can be a real killer.


Tämmöiset kirjat pitäisi kieltää. Ensinnäkin minulla on kertynyt hurjasti univelkaa, kun olen lukenut tätä useampana iltana yömyöhään. Toiseksi kaikki juonenkäänteet jättivät pään niin pyörälle, että mietin vieläkin Nickin ja Amyn tarinaa.

It's Nick, laid-back and calm, smart and fun and uncomplicated. Untortured, happy. Nice. Big penis.

Amy ja Nick tapaavat ja erilaisista taustoistaan huolimatta rakastuvat. Heillä on rahaa, hyvät työpaikat ja New York-elämä. Sitten tulee potkut ja muutto keskelle ei-mitään. Viidentenä hääpäivänä Amy katoaa ja Nick vaikuttaa syylliseltä murhaan. Juonesta  ei voi kertoa enempää. Voin luvata, että tulet yllättymään. Mikään ei ole sitä miltä näyttää.

"You'd literally lie, cheat, and steal - hell, kill- to convince people you are a good guy" Go once said.


Kirja on melkein pelottavan taitava (miten kukaan voi osata kirjoittaa tällaista?). Se pitää otteessaan, rakenne on hiottu upean tarkasti, kieli on kiinnostavan monipuolista, henkilöt sopivan kulmikkaita. Paksu kirja jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat riittävän erilaisia, niin että kiinnostus säilyy. Lukujen lopuissa on myös läpi romaanin todella taitavia lopetuksia. "And that was my fifth lie to the police."


Tämä on erityisesti tarina avioliitosta. Kirjailija onnistuu monessa kuvauksessa ja dialogissa olemaan niin aito ja osuva, että lukija löytää ihonsa kananlihalta. Jos olisin oikein kriittinen, voisin myöntää muutaman käänteen olleen minulle jo vähän liikaa. Silti en ottaisi mitään pois. Kirja ei  sisällä mitään raakuuksia, mutta jonkin verran suhteellisen rajuja seksiviitteitä. 

It was the end of my career, the end of hers, the end of my father, the end of my mom. The end of our marriage. The end of Amy.

ENNUSTUS: Tästä tulee uusi ISO-hitti. Jos ei nyt ihan uutta Larsonia, niin melkein kuitenkin.

KIRJAILIJA: Tämä on Gillian Flynnin 3. romaani. Häntä ei ole vielä suomennettu, mutta asiaan on varmasti tulossa pikaisesti muutos. Jään innolla odottamaan mikä kustantamo saa hänet listoilleen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Marja Björk: Prole

Marja Björk: Prole
Suomi 2012
Like, 210sivua

MISTÄ?: Arvostelukappale

MIKSI?: Minua lähtökohtaisesti kiinnostaa työläisperhekuvaukset. Toisaalta olen luullut jo kyllästyneeni niihin, mutta tämä oli raikas.

LYHYESTI: Tehtaanvarjossa juodaan viinaa, huorataan ja kohdellaan lapsia huonosti. Tyttö päättää selviytyä siitä huolimatta.

"- Aloitan uuden elämän, äiti sanoi. - Ei kohtalolleen mitään voi. Ihminen on voimaton. Rakkaus voittaa kakki esteet. Sinä otat pojat, minä otan tytön."

FIILIS: Kirja oli todella positiivinen yllätys! Björk on minulle uusi tuttavuus, vaikka muistankin lukeneeni useamman arvion edellisestä teoksesta, Puumasta.

Ympäristö, jossa kirjan päähenkilö kasvaa on varsin lohduton. Lapset kohtaavat alkoholia, väkivaltaa, pettämistä ja julmaa välinpitämättömyyttä jatkuvasti. Perheitä hajoaa, eikä seuraava mies ole sen parempi kuin edellinenkään, mutta häpeä on pahempi ja velijiä ikävä. 

No, kuulostaapa ihastuttavalta! Björk osaa kuitenkin luoda uskottavan ympäristön hyvine hetkineen ja johdattaa ymmärtämään tytön mielenmaisemaa. Vanhemmat hyräilevät iskelmiä, tyttö pohtii näkeeköhän sen päällepäin millaista hänellä on kotona. Niin ja onko kaikki kuitenkin hänen syytään? Kirjoitustyyli, suorasukaisuus ja rehellisyys ihastutti.

Minulle jäi tunne kuin kirjailija olisi kiirehtinyt loppuun jostain syystä. Rakenteellisesti on ongelmmallista, että kirjasta yli 2/3 käsittelee lapsuutta ja sitten kasvetaan vanhoiksi muutamien lukujen avulla. Tämä kun oli minusta vielä  kaikkein kiinnostavinta kirjassa - millainen tytöstä tulee aikuisena kaiken tuon maahan polkemisen jälkeen? Mitenhän veljet? Myös Veikon siskon kirjoitukset Ruotsista jäävät vähän irralliseksi, vaikka tuovat toki toista näkökulmaa tarinaan.

Nielaisin ja huokaisin syvään kun luin jostain (nyt jälkeenpäin), että kirja olisi osittain omaelämänkerrallinen. Minä olen kasvanut yhdenlaisella Pankakoskella itsekin, joten paljon tuttua löysin. Kirja muistutti aika paljon Susanna Alakosken Sikalat - romaania teemoiltaan.

TAKAKANSI: Lukukokemukseeni tuli iso miinus takakannesta ja se oli yksi syy blogini edellisen kirjoituksen (suosittelen tutustumaan myös hienoihin kommentteihin). Ensinnäkin takakansi kuulostaa siltä, kuin kirja ei olisi lapsuuskuvaus vaan tarina aikuisesta, joka ns. joutuu kohtaamaan lapsuutensa. Lisäksi sisäkannessa on lainattu kirjan käännekohtaa n. sivulta 150 ja minä tietysti luulin, että se olisi alku. Ärsytti suunnattomasti.

Plussaa tulee siitä, että lainauksissa koskien edellistä kirjaa löytyy ote kirjapedon blogiarviosta. Näin tälläisen ekaa kertaa, wau!

TÄHDET:
+ + + +

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
Suomi 2008
351 sivua, Otava

MIKSI?: Härköseltä ilmestyi äskettäin uusi kirja Onnen tunnit, jota esitellään juuri nyt monessa blogissa. Minulta oli tämä Ei kiitos lukematta ja bongasin sen kaverin hyllystä.

LYHYESTI: Vaimo ei saa ja sit se saa ja mies on vaan ihan pihalla.

FIILIS: Ei kiitosta heru tälle kirjalle. Olen pitänyt (pidän!) Härkösestä, mutta jostain syystä tässä kirjassa on paljon sellaista, mikä tökkii.

En pitänyt hahmoista. Molemmat avioliiton osapuolet ovat jotenkin harvinaisen säälittäviä ja myötähäpeää aiheuttavia. En ymmärtänyt sanomaa. Avioliitto paranee pettämällä? Come on. Avioliitto on vaikeaa? Ai ihanko tosi?

Härkönen on parhaimmillaan nasevissa dialogeissa tai osuvissa huomioissa, kuten aina. Ja jotain kertoo tietysti sekin, että luin kirjan loppuun asti. Toivoin tosin koko ajan, että tarinaan olisi tullut enemmän sisältöä tai jotain.

Ääh ja höh. Maailma näytti jotenkin hölmömmältä kuin aikaisemmin tämän luettuani ja sellaista en kirjoilta kaipaa.

TÄHDET:
+ + (+)

Tiina Lymi: Susi sisällä

Tiina Lymi: Susi sisällä
Suomi 2010
223 sivua

MIKSI?: Tiina Lymi kiinnosti kirjoittajana.

LYHYESTI: Avioliittokriisi asteikon jyrkimmästä päästä.

FIILIS: Vesan ja Tuulan avioliitto on täydellinen, mutta eipäs sitten ollutkaan. Juoni on suunnilleen sama kuin Levottomat 3:ssa tai sitä se minusta muistutti, tosin komedialla höystettynä.

Aikuisuus katoaa jonnekin, mikään ei tunnu miltään, eikä kukaan kirjan henkilöistä tunnu kauheasti tietävän kuka on ja mitä haluaa. Sauvakävely pelastaa monelta, mutta aivan kaikkeen sekään ei auta. Eli ihan perusmeininkiä 30+ pienten lasten vanhemmille ja aviopareille.

Ääh. Paikoittain teksti ja dialogi on oikein toimivaa, mutta suureksi osaksi kuitenkin ennalta arvattava ja yli-tragikoomista. En myöskään kestänyt lukea siitä kun lapset jäi koko ajan jalkoihin tämän avioparin välienselvittelyissä.

Kirja ehti jo palautua takaisin kirjastoon, joten harmittaa kun en saa lainausta tähän. Helmiä tekstistä löytyi useita.

MUUTA: Pyörii Tampereen teatterissa näytelmänä. Luulen, että toimii näyttämöllä paljon paremmin.

TOISAALLA:
Kirjavinkkien arvio on super-kehuva.
Rakkaudesta kirjoihin- blogissa Rachelle suosittelee myös!
Juuri tällaista - blogissakin on tämä luettu.

TÄHDET:
+ + +