John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)
Yhdysvallat 2012 (suom.2013)
WSOY, 315s

MIKSI?: Pocket Shopin ja Amazonin vahvasta suosituksesta, myös koska kirja suomennettiin juuri.

LYHYESTI: Hazel sairastaa tappavaa syöpää, Augustilla ei ole jalkaa, Iisacilla ei ole silmiä. Life is not a wish-granting-factory.

GENRE: Kai tämä jonkun määritelmän mukaan menee nuorten aikuisten puolelle, mutta pitäisi olla pakollista luettavaa myös vanhemmille aikuisille.

FIILIS: Kirjasta on vaikea kirjoittaa. Se on viisas, hauska, sarkastinen ja kliseinen, kaikkea sopivasti. Cancer Kid Support Group pidetään in The Litteral Heart of Jesus (hehee), monenlaiset asiat ovat syövän (tai kuolemisen) sivuoireita eikä syöpään kuoleminen lopulta ole kovin sankarillista.

17v. Hazel on suloisen kyyninen päähenkilö. Miten riemastuttavaa, että voi suhtautua elämään ja kuolemaan tyynen filosofisesti ja samalla katsoa putkeen kymmeniä America's Next Top Model-jaksoja. Myös Augustuksen ja Hazein rakkaus kaikessa epäröinnissään ja viattomuudessaan oli raikasta. Minun sydämeni tuli myydyksi jo siinä kohdassa, kun nämä kaksi tapaamisensa jälkeen lukevat toisilleen tärkeät kirjat.

Kirjassa onkin paljon viitteitä kirjallisuuteen, yksi elämässään kaiken hukannut kirjailija ja monia viisaita mietteitä elämän katoavaisuudesta.

Suomennos on toivottavasti hyvä, sillä kielellisesti kirja on värikäs.

Itkin ja nauroin, aivan kuten takakansi lupasi. Lisäksi valvoin liian myöhään lukemalla tätä. En lainkaan ihmettele kirjan menestystä ja suosittelen lämpimästi.

 "If the inevitability of human oblivion worries you, I encourage you to ignore it. God knows that's what everyone else does."

MUUTA: Suomennoksen nimi on hieno ja kansi on ka-ma-la. Kirjan alkuperäinen nimi tulee Shakespeare -sitaatista.

TOISAALLA:
Kirjapeto oli ehtinyt lukea tämän.
Pilvien tarkkailuun- blogista voi lukea 19-vuotiaan ajatuksia kirjasta.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Kirjoitin eilen Oisko tulta? -blogiin Kirja, joka muutti elämäni kokoelmasta. Tai oikeastaan kirjoitin Arne Nevanlinnasta, johon rakastuin, mutta joka tapauksessa siltä voi kurkata.

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
Suomi 2012
Teos 402s.

LYHYESTI: "Elämä on epäluotettava paskiainen, se ei todella ole kuullutkaan oikeudenmukaisuudesta."

MIKSI? Kirja kutsui minua kirjaston uutuushyllystä.  

FIILIS?: Tämän kirjan ensimmäinen luku on (näin sanon tuskin koskaan) täydellinen. Se kertoo hautajaisista ja siinä on kaikki sanottuna niin kuin itsekin sen sanoisin. Jos siis osaisin noin hyvin sanoa. Koko kirja on upea. Ihan loppussa väsyin tosin jo vähän, mutta oi onnea, että löysin ja luin tämän.

Minä en tunne näitä kirjallisuustermejä, mutta tässä on kirja kirjassa ja kirjailija, joka puhuu itsestään ja kirjoittamisesta. Tarina on ystävän itsemurha, johon sekoittuu historian painolasti, henkilöiden oma ja koko Euroopan. Se Suurromaani, jota päähenkilö kirjoittaa, kertoo masentuneesta psykiatrista nimeltä Mauri.

En osaa tehdä myöskään mitään syväanalyysiä tarinoiden lomittumisesta. Kirja kuitenkin hankasi aivosolujani oikeaan asentoon yhteyksiä miettiessäni. Päähenkilö on ihanan vihainen kaikelle ja kaikesta.

"Nykyään en enää ajattele niin paljon itseäni, nyt ajattelen myös muiden olevan huonoja, tyhmiä ja rumia. Kehitys on ihana asia."

Luulen, että tämä vaatii oiken mielentilan ja -laadun. Jos mietit paljon kuolemaa, maailmankaikkeuden epäoikeudenmukaisuutta ja oman elämän järjettömyyttä, niin sellaisiin fiiliksiin tämä ainakin sopii erinomaisesti. Joku ehkä sanoisi, että liikaa paatosta ja lapsellista kiukkua, mutta näin hienosti kirjoitettuna luen niistä milloin vain.

TOISAALLA:
Arja piti tätä oudon hykerryttävä
Lukuneuvoja piti tätä myös herkullisena!
Lukekaa muutkin tämä, lukekaa ihmeessä!

TÄHDET:
+ + + + (+)

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Suomi 2012
Teos 266s.

MIKSI?: Blogeissa kehuttu ja paljon luettu - jo toukokuussa Linnea listasi pitkän listan arvioita.

LYHYESTI: Maailma on mennyt uusiksi ja vesi on valuutoista arvokkain.

MUUTA: Voitti Teoksen järjestämä scifi- ja fantasia käsikirjoituskilpailun.

Makeiset loppuivat. Suuri teepannu tyhjeni, sitten pata. Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa.

FIILIS: Ihailen sitä miten rohkean hyppäyksen Itäranta tekee toisenlaiseen maailmaan. Kun menee tarpeeksi kauas, asioita tarvitsee perustella vähemmän. Ei selviä mitä on tapahtunut, mutta joka tapauksessa vesi on kansalta vähissä. Paitsi teemestarin talossa ja tässä piileekin salaisuus.

Talvea ei enää ole. Kaikenlaiset muovihärpäkkeet ja teknologialaitteet lojuvat vailla tarkoitusta jätemailla. Teemestarin tytär haluaa seurata isänsä jalanjälkiä. Minulle koko teemestarointi vertautui kirkkoon ja uskoon, vaikka sitä tässä tuskin haettiin.

Päähenkilö on nuori, 17-vuotias Noria, joka vaikuttaa vanhemmalta. Mikään teiniseikkailu tämä ei siis ole, vaan pikemminkin varsin synkkäsävyinen. Kuolema on jatkuvasti läsnä. Itäranta kirjoittaa hienosti, rakentaa jännitystä ja osaa myös yllättää. Jotkut kielikuvat ja ajatelmat osuvat paremmin kuin toiset ja jotain hiomatonta tässä on, mutta upea esikoisteos joka tapauksessa.

Me olemme veden lapsia, ja kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Ne alkavat aina yhdessä, maailmassa ja meissä, ja tulee aika, jolloin veressämme virtaava vesi juoksee kuiviin. 

LUKUEHDOTUKSIA: Tämä kirja on todella jännittävä sekoitus tulevaisuusdystopiaa ja kaunista kerrontaa. Se ei ole samalla tapaa naivi kuin kansainväliset nuorten menestykset Delirum- tai Tarkoitettu -trilogiat. Tarina kantaa jopa ilman pakollista kolmiodraamaa tai tarkkaa kuvausta yhteiskuntarakenteesta. Ehkä surumielisyydessä on samaa kuin Age of Miracles -kirjassa. Kirja tuo mieleen suomalaisista lukemistani Sinisalon Enkelten verta - ja Tuomaisen Parantaja -romaanit, eikä vähiten rivien välissä vahvasti elävästä ympäristönsuojelun näkökulmasta. Itärannan tarina on kuitenkin ihan omanlainen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Liisa Seppänen: Surun satuttamat

Liisa Seppänen: Surun satuttamat. Kertomuksia läheisen kuolemasta.
Suomi 2012
181s. Kirjapaja

MIKSI?: Tuttu kirjilija, tuttu aihe.

LYHYESTI: Kuolema on kaikille sama, mutta läheiset se vie aina  tntemattomille teille.

FIILIS: Seppäsen mukana mennään tapaamaan kuoleman kohdanneita, joiden syvimmästä surusta on jo kulunut aikaa. Kirjassa seitsemän eri tilanteissa ja eri ikäisenä läheisensä menettänyttä kertoo matkastaan kuoleman varjossa.  Aika tuo väistämättä aina perspektiiviä - se, mistä ei millään luullut voivansa selvitä lainkaan on väistämättä vienyt jonnekin uuteen. On täytynyt keksiä keinot sanoittaa ja kirjoittaa suru osaksi omaa elämäntarinaansa. Kirjassa välittyy hienosti se, miten erilainen on jokainen kuoleman kohdanneen tarina.

Kuoleman lähellä niin pappi kuin varmaan kaikki muutkin joutuvat peilaamaan omaa elämäänsä suhteessa kuolemaa. Seisotaan sen faktan edessä, että tässä elämässä ei pääse kuolemaa pakoon. Jokaisen kirjan tarinan jälkeen Seppänen viittaa jollain tapaa omaan elämäänsä suhteessa kerrottuun. Pidin valtavasti tämän viisaan naisen pohdituista ja armollisista sanoista.

Kirja ei saarnaa, mutta pitää tiukasti kiinni kristinuskon perustasta, toivosta. Että illan jälkeen tulee uusi aamu,  että suurimmankin surun kanssa voi kulkea eteenpäin, että kuolema ei tarkoita loppua.

TÄHDET:

 + + + +

Petter Sairanen: Muisti on unta

Petter Sairanen: Muisti on unta
Suomi 2012
Helsinki-kirjat. 215 sivua

Sivelin poskiasi hellästi, viimeisen kerran. Katsoin sinua. Sitten laitoimme kannen kiinni.

Tästä tulee nyt poikkeuksellinen arvio, sillä en halua sanoa miksi tai antaa tähtiä tai muutakaan tavallista.

Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu kertomus surusta. Se on  totta ja muistoja. Samalla se on unta ja tarinaa. Aikuistumassa oleva tytär lähtee yllättäen ulos paukkupakkaseen ja löytyy myöhemmin paleltuneena.

Yksinhuoltaja isä oli ajatellut tyttärensä lukevan hänen lokikirjojaan sitten vanhempana, muodostaessaan kuvaa isästään. Elämän ei pitänyt mennä näin. Lähtö tuli liian varhain ja väärässä järjestyksessä.

Kirjassa vuorottelee tyttären Värityskirja, joka sisältää runomuotoon kirjoitettuja ajatuksia ja havaintoja elämästä. Toisena äänenä on isä, joka kertoo menetyksestään. Yhdessä nämä muodostavat kuvan erillaisesta perheestä, joka elää monista yhteiskunnan normeista vapaana - keskeisessä osissa ovat luonto, taide, itsensä toteuttaminen ja valittu köyhyys. Moitteet yhteiskuntaa kohtaan tulevat lempeästi, eikä syytöksiä oikeastaan edes kuulu. Isän tietty etääntyminen ja huoli tyttärestään hänen kasvaessaan antaa kaikille lukijoille liittymiskohtia. Huumoriakin löytyy.

Hyvinvointivaltiolaitoksen yleisten ohjeiden mukaan 
suomalaisen ihmisen on epäviihdyttävä
syntymästä kuolemaan.

En tiedä tarkasti mikä on totta, (eikä sillä ole väliäkään), mutta aito suru tulee kirjassa todeksi myös lukijalle. Tekstin lomasta löytyy monia syviä ja pohdittuja sanoja. Kirja on henkilökohtainen, kaunis ja osiltaan sekava - kuten tuore suru aina on. En osaa arvottaa tätä tavallisena kaunokirjallisuutena. Romaania ei voi silti verrata myöskään esim. Pojan kuolema- tai Viikkoja, kuukausia -teoksiin, sillä ne ovat rehellisen yksityiskohtaisia  kuvauksia tapahtumisista menetykseen liittyen. Tämän lukemisesta jäi surumielinen ja haikea olo, mutta ei lainkaan toivoton.

Katselin puita ja katselin yölliselle taivaalle, itkin ja tunsin pohjatonta kaipuuta. Mutta samalla kuitenkin tunsin, että sinulla on kaikki hyvin, eikä minun pitänyt olla huolissani.

Sairanen vieraili aamun kirjassa. Voit katsoa sen Ylen areenalta.

Tea Obreht: Tiikerin vaimo

Tea Obreht: Tiikerin vaimo
Yhdysvallat/ Serbia 2011 (suom.2012)
359s., WSOY

MIKSI?: Olin ostanut kirjan äänikirjana englanniksi, koska kiinnostuin siitä kovin. Minä ja äänikirjat emme vain toimi, enkä saa koskaan kuunnelluksi niitä. Joten odotin kovasti suomennosta.

LYHYESTI: Poikkeuksellisen omalaatuinen romaani, joka vie kansantarinoihin ja lähihistorian sotaan.

FIILIS: Minulla kesti kirjan lukemisessa varsin pitkään. Kerronta pakottaa hidastamaan ja kutsuu matkalle mielikuvituksen ja tarinoiden maailmaan. Pelkäsin takakannen "unenomainen" määritelmää, koska usein se tarkoittaa minua ärsyttävää epämääräistä haahuilua. Päädyin kuitenkin viihtymään ja nauttimaan kuolemattoman miehen tapaamisesta ja tiikerin vaimon kiehtovasta arvoituksellisuudesta.

Kehyskertomuksessa Natalialle tärkeä isoisä kuolee. Muistoissa palataan jonnekin Jugoslavian hajoamisen aikoihin, sotaan ja sen keskellä kasvamiseen. Samalla vuorottelevat myyttiset kertomukset sekä mennyt ja nykyhetki. Kirjassa on varmasti paljon symboleita ja kuvia, joita en edes ymmärtänyt. Historian tai paikkojen faktisuus oli yhtä lailla minulle yhdentekevää.

Isoisän ja tyttärentyttären suhde on erityinen. Siihen kuuluu viidakkokirja, tiikerit ja siinä on myös säröjä. Kirjan muitakaan hahmoja tai tapahtumia ei ole siloiteltu, mutta väkivallastakin Obrech kirjoittaa mässäilemättä, toteamalla. Jotenkin hän osaa sijoittaa itsensä ja lukijan yhdeksi läsnäolijoista, sinne mistä ei voi osoitella "että kun nuokin on tommoisia".

Eniten pidin kuoleman pohdinnasta ja tutkimisesta, minkä kirjailija tekeekin ikäänsä paljon kypsemmän oloisesti. Ehkä tuossa äänessä kuuluu sodan vaikutuksen piirissä kasvaminen. Kirjailijan ikä (26v. kirjan ilmestyessä) jaksaa hämmentää. Kirja on Orange-palkintonsa ansainnut.

TÄHDET:
+ + + + (+)


- Posted using BlogPress from my iPhone

Gayle Forman: Jos vielä jään (If I Stay)

Gayle Forman: If I Stay (Jos vielä jään)
Yhdysvallat 2009 (suom. 2009)
191 sivua. WSOY

MIKSI?: Joskus sattuu hassusti. Selailin englanninkielisten blogien vuoden 2011 parhaita. Jostain syystä aika monta blogia, joita sattui kohdalle oli keskittyneitä nuorten kirjallisuuteen ja tosi moni mainitsi Gayle Formanin. Päällä olevaan lukublokkiin sopi erinomaisesti lukea jotain vetävää ja helppoa - latasin tämän kirjan. Luinkin sen saman tien. Kun googlasin kirjan huomasin, että se onkin suomennettu jo 2009!! Oho.

 GENRE: Nuorten kaunokirjallisuus, listattuna 12+ vuotiaille ja 14+ -vuotiaille.

LYHYESTI: 17v. Mian perhe joutuu auto-onnettomuuteen kamalin seurauksin.

FIILIS: Tällä kirjalla oli minun suhteeni monta kysymystä: 1) Miksi tällä on ollut niin valtaisa suosio? 2) Miten tämä vertautuu kahteen samalla teemalla lukemaani kirjaan Kuin viimeistä päivää(nuortenkirja, jonka kansikin on kaksonen tämän kanssa) ja Rosamund Lupton: Afterwards (aikuisten kaunokirjallista jännitystä).

Ensimmäiseen kysymykseen. Minusta kirja oli heppoisa, liian kiltti ja naivi. Silti halusin lukea sen ehdottomasti loppuun pikaisesti. Minun oli pakko saada tietää miten Mialle käy. Asiaa toki auttoi kirjan lyhyys, mutta olihan tuo vetävästi kirjoitettu. Kuitenkin ne ylistävät adjektiivit, joilla kirjaa kuvataan jenggiblogistaniassa ovat jokseenkin liioiteltuja.

Toisen kysymykseen: Nuo mainitsemani kirjat olivat kyllä selvästi parempia - monitahoisempia, ajatuksia herättävämpiä ja hahmoiltaan mietitympiä. 

Minusta kirjan ongelmaa, eli haluaako Mia kuolla, ei saada esitettyä uskottavasti. Nuoremmalle se ehkä menee läpi?

Musiikilla on kirjassa iso rooli. Käsitellään siinä muutenkin tuttuja aiheita nuortenkirjoista, kuten perheeseen kuulumista, ystävyyssuhteita ja tietysti rakkautta.

MUUTA: Kirjan seuraava osa on ilmestynyt nimellä Where She Went Yhdysvalloissa toukokuussa. Best Book of the Month Amazonissa. Eiköhän WSOY suomenna senkin?
Karoliina muuten pohti ehkä vähän samanlaisia kuin minä täällä.

TÄHDET:
+ + +
----------------------------------------------------------------
Voi että kun te muut luette jo kevään uutuuksia! Minä olen tällä joulu"lomalla" lähinnä vain haaveillut lukemisesta. Tulossa kuitenkin elämäni ensimmäinen Shields (miksi en ole lukenut jo aiemmin?!) ja keväänuutuus (tosin itse luen englanniksi) Jennifer Eganin Aika suuri hämäys sekä muitakin kivoja postausaiheita on taskussa uudelle vuodelle.

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Lionel Shriver: Jonnekin pois
Yhdysvallat 2010 (Suom.2011)
534 sivua. Avain.

MISTÄ?: Kirjaston varausjonosta.

MIKSI?: Paljon blogisavuja saanut kirja. Shriverin Poikani Kevin teki joskus lähtemättömän vaikutuksen.

LYHYESTI: Kirjan suomenkielinen nimi on hyvä, mutta pidän vielä enemmän alkuperäisestä: So Much For That. Tämä ei ole ainakaan mikään nyyhkytarina syövästä.

FIILIS: Shepherdillä on unelma, lähteä jonnekin pois. Siihen ansaitut ja säästetyt varat on tilillä ja kaikki on valmista. Mutta sitten vaimolla Glynisillä onkin syöpä, kamala syöpä, eikä edes vessassa käyminen ole enää itsestään selvyys. Töissä on käytävä, saahan sieltä sentään edes kelvottoman sairasvakuutuksen. On myös toinen avioliitto, jossa Jackson ja Carol yrittävät pärjätä erittäin harvinaista sairautta sairastavan tyttärensä kanssa. Ja sitten on Amerikan Yhdysvallat, jokaisen vapautta rakastavan unelmamaa.

Minä en yksinkertaisesta voi olla vertaamatta tätä Frantzenin Vapauteen, sillä tämänkin on ns. yhteiskunnallinen amerikkalainen avioliittoromaani. Koska Vapaus on minulle parhaita romaaneja koskaan, vertailusta tulee niin epäreilu, että yritän unohtaa sen.

Shriver kirjoittaa tylysti: tylysti syövästä, ihmissuhteista, katkeruudsta, yhteiskunnasta, vakuutuksista, rahasta, henkilöhahmoistaan, avioliitosta. Kaikki tämä voimattomuus  vaikeiden asioiden edessä saa lukijan epätoivoiseksi (tai minut ainakin). Shep on toivottoman kiltti ja nörtyväinen, Jackson taas ei hiljene hetkeksikään paasaamaasta. Glynis on vihainen ja katkera ja Carol yrittää vain selvitä päivästä toiseen. Kaikilla on todella etäiset välit lapsiin, kaikki junnaavat paikoillaan. AAAAARGH. 

Shriverin taito tehdä näistä asetelmista vetävä romaani on erittäin ihailtavaa. Romaanin lähtöasetelma on kutkuttava ja tarina kantaa kirjan läpi. Kaikki ovat niin vihaisia, että osa vihasta takertuu lukijaankin. Eniten minua suututti kirjan henkilöt ja Amerikka yhteiskuntana. Hetkittäin kyllästyin ja turhauduin ainakin Jacksonin jauhamiseen, Glynisin katkeruuteen ja Shepin puupäisyyteen. Taisin kutienkin kiintyä heihin.

Tämä ei todella ole mikään hyvän mielen kirja, vaikka aivan lopussa Shriver palkitseekin lukijansa. Kirjan loppu on melkein liian erilainen muuhun verrattuna, mutta silti pidin siitä paljon (vieläkin hymyilyttää!). Lukiessa keksin kaikenlaista krittiikkiä kirjaa kohtaan, kuten liian monien aiheiden sisällyttäminen kirjaan. Lopulta päädyin ihailemaan Shriverin kykyä suututtaa lukijansa näin perinpohjaisesti ja silti synnyttää halu lukea tarina ehdottomasti loppuun.

Pidin myös siitä, millä tapaa Shriver kirjoittaa syövästä. Arkitodellisuus on karu ja aviomiehestä omaishoitajaksi on matkaa. Harva kai todellisuudessakaan suostuu sairastamaan ja/tai kuolemaan kiltisti, ilman vihaa ja katkeruutta. Lähipiirille se ei myöskään koskaan ole helppoa, mutta syövän kanssa on hankala kilpailla huomiosta.

TÄHDET:
+ + + +

TOISAAALLA: Leena Lumin tämän vuoden top kakkonen, K-blogin Jenny haluaisi kirjoittaa kuten Shriver, Järjellä ja Tunteella Susa vaikuttui, Inalta voit lukea kirjan loistavan alkulauseen, MAri A tunsi velvollisuutta lukea kirja loppuun, Valkoinen kirahvi sanoo, että lukekaa tämä!

Helmi Kekkonen: Valinta

Helmi Kekkonen: Valinta
Suomi 2011
160 sivua. Avain

MISTÄ?: Kirjaston uutuushyllystä.

MIKSI?: Yksi tämän vuoden blogisuosikkeja.

LYHYESTI: "Näinkö se menee, äiti kysyi kun astuimme ovista ulos ja kävelimme alas parkkipaikalle. Maa oli märkä ja taivas oli tumma, en ollut huomannut sadetta tullessani. Niin kai, sanoin kun en muutakaan osannut ja avasin äidille oven. Äiti istui etupenkille, painoi kasvot käsiinsä ja huusi niihin."

FIILIS: Tämä kirja jatkoi tismalleen samaa teemaa kuin Konstig, enkä voi olla vertaamatta. Kirjat on kuitenkin kirjoitettu aivan eri kielillä. Lumouduin Valinnasta heti. Sanotaan mitä sanotaan siitä onko olemassa mies- tai naiskirjallisuutta, mutta tämä oli selvästi naisen kirjoittama, siinä missä Kaikki on sanottu ei ole. Totean olevani nainen, joka nauttii sanojen rytmistä, merkityksistä ja kuvatuista tunteista kirjan sivulla, ilman että kaikki täytyy lukea rivien välistä. Kekkonen kirjoittaa ihanasti, olkoonkin että aiheena on isän kuolema ja perheen salaisuudet.

Pidin Aavan kertojanäänestä, hänen lisäkseen Ruut-äiti ja Helena-sisko kertovat omasta näkökulmastaan. Kirja on oikeastaan sydäntäraastavan surullinen kertomus siitä, miten salaisuudet ja menneet haavat vievät meitä kauaksi toisistamme läheisissä ihmissuhteissa. Tämä sai minut miettimään paljon sitä, millaisia meidän tarinamme, muistomme ja sisäiset maailmamme olisivat jos ne kirjoitettaisiin kaikkien nähtäville.

Ihmettelen, että Valinta on niin lyhyt. Olisin voinut lukea tätä paljon pidempäänkin. Kirja pakottaa kuitenkin lukijan malttamaan mielensä ja kulkemaan perheen mukana heidän tahdissaan. Jotain selviää, mutta aika paljon jää vielä auki. 

MUUTA: Konstig- kommenteissa päästiin puhumaan Suvi Aholan kritiikissä esille tuomasta aiheesta, eli miten nykykirjailijat kirjoittavat jatkuvasti aikuisten lasten suhteesta omiin vanhempiinsa. Se on muuten totta! Oletteko huomanneet saman?

TÄHDET:
+ + + +
---------------------------
Aika kuluu aivan käsittämätöntä vauhtia. Melkein suutuin 6v:lle kun hän väitti, että tänään saa avata luukun nro.10!?!  Äitiyslomalainen on mennyt lupailemaan kaikenlaista "kun on nyt tätä aikaa". Lisäksi minulla on menossa kolmas tiiliskivehkö romaani kuukauden sisällä, se toinen tämän syksyn "suuri amerikkalainen avioliittokertomus".

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu
Suomi 2011
453 s. Gummerus

LYHYESTI: Isä kuolee ja aikuistumassa olevat lapset joutuvat kohtamaan maailman, jossa kuolema on läsnä.

FIILIS: Tämä kirja herätti paljon tunteita. Isän kuolema ei ole juonipaljastus, koska koko kirja rakentuu sille. En silti (taaskaan) suosittelisi lukemaan takakantta. Sisarukset Toma, Henkku ja Samu kertovat tarinaa vuorottelemalla, kukin omasta näkökulmastaan. Tutustutaan perheeseen ja kuoleman jälkipyykkiin. Kaikki sanovat pärjäävänsä hyvin, mutta teot puhuvat toista. Päädytään Afganistaniin, kyseenalaisiin harrastuksiin, lääkkeisiin.

Jossain kohtaa luin romaania kuin kauhistuttavaa uutista Hesarista, sellaista josta ei halua tietää mitään, mutta silti ei pysty lopettamaan lukemista. Konstigin kirja on vain paljon pidempi kuin uutinen ja se pakottaa syvälle hahmojen elämään. Paikoin kerronta on tosi rankkaa ja rivien välissä lukee paljon. Kiinnyin henkilöihin, vaikka en pitänyt heistä enkä ihan ymmärätnytkän heitä.

Kirjailijalla on ihastuttavan persoonallinen ja silti tutulta tuntuva tapa kertoa ja kuljettaa tarinaa. Onnistuneet vaihdot, töksähtävät ja niukat lauseet, todentuntuiset dialogit ja näkökulmat puhuttelevat lukijaa. Pidin siitä, miten Konstig arvostaa lukijan kykyä nähdä tarinaa sanojen takana, joutumatta kuitenkaan kikkailemaan. Kirja ei laajuudestaan huolimatta tuntunut pitkitetyltä, ajallisesti se sijoittuu muutaman vuoden ajanjaksoon. Luin tämän innolla, vaikka se tulikin keskeytetyksi Vapauden takia. Halusin ehdottomasti tietää minne sisarukset päätyvät.

Minua harmitti Toman, Henkun ja Samun puolesta, koska isän kuolema tuntuu syöksevän heidät niin suureen tyhjiöön eikä lähipiiristä tai kauempaakaan löydy ihmisiä joihin turvautua. Toisaalta minua ärsytti se, että he kaikki tuntuivat olevan niin pihalla ja piittaamattomia omista lahjoistaan ja mahdollisuuksistaan. Kuten sanottu, kirja herätti paljon tunteita.

MUUTA: Kirja kuuluu niihin tänä syksynä ilmestyneisiin, joita ei paljon noteerattu, ainakaan blogeissa. Harmillista! Vaikka romaani ei kuulu oman syksyni huippuihin, se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lehtiarviot löytyivät  Savon ja Turun Sanomista.

TÄHDET:
+ + + (+)

Todd Burpo: Heaven is for Real

Todd Burpo: Heaven is for Real
Yhdysvallat 2009
163 sivua

MIKSI?: Olen jo vaikka kuinka kauan tarkkaillut sivusta  tämän kirjan aiheuttamaa kirjailmiötä. Seurailen myydyinpien listoja ja suositumipia kirjoja ulkomaisilla sivustoilla jonkin verran. Sitä kautta löysin esim. Stockettin The Help (Piiat) -mahtavuuden jo vuotta aiemmin kuin kukaan tuntemani oli sitä lukenut.
Tämä teos on keikkunut myydyinpien kirjojen listoilla Yhdysvalloissa kauan ja amazon.com:ssa sen lähes 2000 tähtiarviota on keskiarvoltaan 4,5/5. Kirjaa on myyty noin 2 miljoonaa (!!!) kappaletta. Luin aiheesta ja ajattelin että FOR REAL? SERIOUSLY? Koska ilmiö ei ole osoittanut katoamisen merkkejä, päätin, että minun on pakko tutustua tähän tositarinaan taivaasta.

LYHYESTI: Pastorin 4v. poika Colton (melkein) kuolee hetkeksi ja alkaa kertoa vierailustaan taivaassa.

FIILIS: Kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Tarinassa on hyvin paljon muutakin kuin taivaskokemuksia. Pastori isä kertoo perheen monista murheista ennen pojan sairastumista ja pohjustaa muutenkin tulevaa. Hän kuulostaa maltilliselta protestanttipastorilta, mikä tietysti Yhdysvalloissa tarkoittaa eri asiaa kuin Suomessa.

Myös Coltonin taivasvierailu on varsin maltillinen ja toki lohdullinen. Taivas on kiva paikka, jossa tapaa edesmenneet läheisensä ja Jeesuksella on lumoavat silmät.

MUTTA on vaikea kuvitella, että tällainen kirja saisi Suomessa lukijoita marginaaliryhmien (=herätyskristillisten) ulkopuolella. Vaikka Yhdysvalloissa uskonnollisuus on kovin erilaista,
on silti vaikea ymmärtää miten tällainen tarina löytää näin suuren lukijakunnan. Kuoleman jälkeinen todellisuus luonnollisesti kiinnostaa ihmisiä kaikkialla. Kuolemansuru ja siihen tarjottava lohdutus näyttää myyvän hyvin kun sen saa kuulostamaan riittävän uskottavalta.

Tässä siis kurkitaan rajan taakse vahvasti kristillisessä ja Raamattuun liitetyssä kontekstissa. Se, haluaako Coltonin kertomuksia taivaasta pitää uskottavina jää jokaisen lukijan päätettäväksi. (Lähtöoletuksena on, että ihminen on jollain tapaa avoin kuolemanjälkeisen elämän ajatukselle. Jos ei, niin Coltin tuskin pystyy ketään vakuuttamaan). Voi tietysti myös miettiä miten pyyteettömin perustein kirja on kirjoitettu. Suosio on silti aivan varmasti yllättänyt kirjailijan. Only in America.

MUUTA: Kirjan nettisivut tästä. Kirjan Kindle-versio maksaa nyt vain $5 amazon.com:ssa  ja sen lukee muutamassa tunnissa. Amerikassa tämä tietysti luokitellaan tietokirjaksi (= non fiction)

TÄHDET:
+ + (+)

LAHJAVINKKI NUORELLE KESÄN JUHLIIN Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
Yhdysvallat 2010
412 sivua
genre: nuoret aikuiset

KENELLE: Rippilahjaksi tai ylioppilaalle tai ammattiin valmistuvalle tms. Kirjassa on jonkin verran alkoholin käyttöä ja pilven polttoa ja viittauksia seksiin, eli harkinnan mukaan nuoremmille.

MIKSI: Tämä on ollut melkoinen kirjailmiö Yhdysvalloissa ja saanut valtaisan suosion. Ennakkovarasin kirjastosta. Luin jostain jenkkiblogista kirjan alun ja halusin lukea lisää (teille vain ensimmäinen lause):
"Sanotaan että juuri ennen kuolemaa koko elämä välähtää silmien editse, mutta minulle ei käynyt niin."

LYHYESTI: Lukiotaan päättävä Samantha kuolee illan bileiden päätteeksi. Ja sitten hän saa elää saman päivän 7 kertaa uudellen.

FIILIS: Tuo ylläoleva tiivistelmä ei ole mikään spoileri, vaan tulee ilmi kirjan ensilehdiltä alkaen. Asetelma on erittäin kiinnostava: jos tämä olisikin viimeinen päiväni, valintani alkaisivat näyttäytyä aivan toisessa valossa. Samantha saa mahdollisuuden tarkastella elämäänsä aivan eri perspektiivistä ja ehkäpä korjatakin jotain mikä on mennyt pieleen.

Kirjassa on tavoitettu mielestäni aitous nuoruuteen ja nuoren elämään. Vaikka Samantha kasvaa ja muuttuu päivä päivältä hän ei kuitenkaan saarnaa. Uudelleen elämisen rakenne on saatu kirjassa toimimaan, eikä lukija kyllästy samaan päivään. Kirja herättää miettimään valintoja joita teemme päivittäin ja se innostaa pysähtymään raikkaalla tavalla. Ykkösaiheiksi nousee ystävyys, suosittuna oleminen ja siihen liittyen kiusaaminen sekä tietysti rakkaus. Miten tyhmältä monet jutut näyttävätkään ikuisuusperpekstiivistä. Ja miten montaa ihanaa ja kaunista hetkeä ei osaa arvostaa tai niitä ei edes huomaa, ihmisistä puhumattakaan. Kirjassa ei silti erityisemmin pohdita kuolemaa itsessään, siinä ei surra tai synkistellä, eikä myöskään puhuta uskonnosta. Loppuratkaisu on hieno.

TEKSTINÄYTE:

"Minua häkellyttää tajuta, miten helposti asiat muuttuvat, miten helppoa on lähteä kulkemaan pitkin tuttua tietä ja joutua aivan uuteen paikkaan. Riittää kun ottaa yhden väärän askeleen, pitää yhden tauon tai valitsee yhden kiertotien, niin saakin uusia ystäviä, huonon maineen, poikaystävän tai lemput. En ole koskaan ajatellut asiaa; en ole osannut hoksata sitä. Ja minulle tulee omituinen ole, että ehkä kaikki eri mahdollisuudet ovat olemassa yhtä aikaa, että jokaisen hetken alla on kerroksittain tuhansia muita hetkiä, jotka näyttävät erillaisilta."

ERITYISTÄ: Kirjan kansi on minusta valtavan kaunis. Tytön silmät kuvassa ovat aivan lumoavat.

MUUTA: Kirjan suomennos on hävettävän kökkö. Väkisin tulee mieleen, että se on tehty aivan liian nopeasti. Harmillista, mutta paremman puutteessa näin.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Suomi 2005
221 sivua

MIKSI: On jäänyt aiemmin lukematta ja osui nyt käteen. Onneksi. Olin kai ajatellut etten tykkäsi, kirja olisi tusinatositarinaa. Olin erittäin väärässä.

LYHYESTI: Kirjailijan pikkusisko tekee itsemurhan. Ja elävien olisi sitten vaan selvittävä. Suruvuoden päivät kuluvat, vaikka aika tuntuu välillä pysähtyneen.

FIILIS: Haluaisin julistaa tämä tältä istumalta parhaaksi itsemurha-tositarinaksi. Olen lukenut useita. Kirjan arvo on kuitenkin siinä, mitä kukin lukija siitä itselleen saa. Se voi olla lohdutusta siitä että tässä maailmassa myös annaleenahärkösten siskot tekee itsemurhia, mutta luultavammin kuitenkin se ajatusten sekamelska jonka Härkönen näyttää meille. Miten avoimena ja raakana elämä näyttäytyy kuoleman läheisyydessä. Miten hienosti hän osaa siitä kirjoittaa. Kirja on kaunis ja ristiriitainen ja traaginen ja epätoivoinen. Monen mielestä myös ilmeisesti ahdistava - minä en kokenut niin.

Olen pitänyt Härkösestä useiden kirjojen osalta, muidenkin kuin kiistattoman erinomaisen Häräntappoaseen. Jos Heikosti positiivinen oli henkilökohtaista, niin tämä on sitä myös aivan äärimmäisellä tavalla. Jos henkilökohtaisuuden tekee näin hyvin, niin siitä ei voi moittia - tällaiset kirjat kiistatta myös auttavat monia. Kirjan yhteiskuntakritiikki häviää ikävä kyllä surun alle, niin kuin monella surevalla. (Tästä tulikin mieleeni, että tänään suututtaa aivan erityisesti kun asiantuntijat lausuvat yksi toisensa jälkeen, ettei kukaan tehnyt mitään virhettä ennen Sellon joukkosurmaa, vaikka päätekijä oli vuosikaudet pyytänyt apua. Ei tehty mitään virhettä!??!)

Minulla oli tilausta tälle kirjalle. Suosittelenkin tätä niille, jotka miettivät suhdettaan kuolemaan tavalla tai toisella. Itsemurhan tehneiden omaisille ja läheisille suosittelen myöskin, mutta vasta sitten ajallaan. Sitten kun on tämmöisten aika.

TEKSTINÄYTE:

"Ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa. Kuulun itse siihen ihmisrotuun, joka möläyttää rehellisen vastauksen 'mitä kuuluu?' kysymykseen. - Kiitos paskaa, mun sisko tappo itsensä just sopivasti joulun alla. Ei mikään erityisen rakentava keskustelunavaus. (...) Onko kuolemasta puhuminen uhkaavaa? Pelkäävätkö he, että jos sellaiseen aiheeseen alkaa paneutua, se sattuu omallekin kohdalle?Uuvuttavaa puhua yhdentekeviä ja ympäripyöreitä asioita, kun en kykene ajattelemaan muuta kuin sinua."

TÄHDET:
Tästä ei voi antaa tähtiä. Sanon vain että suosittelen.

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat
Saksa 2009
204 sivua

LYHYESTI: Kirjoittajan unkarinjuutalaiset isovanhemmat tekevät yhdessä itsemurhan vuonna 1991.

FIILIS: Tarina on kiinnostava. Se on saanut myös kirjoittajan lähtemään matkalle etsimään juuriaan ja syitä siihen, miksi hänen isovanhempansa päätyivät kaksoisitsemurhaan.

Kirjassa sekoittuu todelliset tapahtumat ja kuvitteellinen kertomus isovanhempien viimeisestä päivästä. Lapsenlapsi tapaa isovanhempien läheisiä, heidän ystäviään ja sukulaisia kysellen heiltä menneistä, kooten heidän tarinaansa.

Isovanhemmat ovat selvinneet toisesta maailmansodasta:  Isoisä keskistyleireiltä ja isoäiti väärien papereiden ansiosta. Toisen kerran he joutuvat pakenemaan Unkarin kansannousun aikaan vuonna 1956.

Traagisuudestaan huolimatta kirjassa ei tunteilla tai kaunistella. Lukija saa vaikutelman rehellisestä kertojasta. Kirjailija tuntuu ajattelevan: näin tapahtui ja jäljelle jää vain mahdollisuus sijoittaa itsensä tuohon tarinaan. Vaikka teemoina on suuria aiheita kuten hyvä kuolema ja juutalaisvainot, niin kirjailija ei saarnaa.

Toisaalta kirja on myös tarina aikuiseksi kasvamisesta ja suhteesta juuriinsa. Kuinka hyvin tunnemme isovanhempamme? Voisimmeko löytää heistä itsemme?

Kijassa on myös itseironian raikkaita värejä: (s.98-99)

"Onko tyypillisen juutalaista tappaa itsensä, kun on ensin selvinnyt holokaustista hengissä ja päättänyt nyt sen jälkeen, että haluaa itse määrätä omasta kuolemastaan? ... Vai onko se tyypillisen unkarilaista? Unkarissa on prosentuaalisesti maailman korkeimmat itsemurhaluvut. Onko olemassa jotain sellaista kuin unkarilainen sielu, joka ei mitenkään erityisemmin yritä pysytellä kiinni elämässä? ... Tosin täytyy kyllä sanoa tämäkin: suurin osa unkarilaisista ei tapa itseään."

ERITYISTÄ: Kyseessä on ruotsissa syntyneen ja Saksassa asuvan toimittajan esikoisteos, joka perustuu hänen oman perheensä tarinaansa.

TÄHDET:
+ + + +

poimintoja "arkistosta"

Aina sillä aikaa kun tulee taukoa käydessäni läpi nykyistä korkeuksiin nousevaa kirjapinoa, välipaloina tarjoilen vanhoja suosikkeja:

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä
Hollanti 2003
320 sivua

LYHYESTI: Elämä on mallillaan ennen kuin vaimo ja pienen lapsen äiti sairastuu agressiiviseen rintasyöpään.

FIILIS: Itkin ja nauroin. (Ja minä en itke lukiessani koskaan). Tämä on todella elämänmakuinen, lämmin, humoristinen, itseironinen ja pojattoman surullinen. Kirja käsittelee hyvää elämää ja hyvää kuolemaa.

MUUTA: Kirja pohjautuu vahvasti kirjailijan omaan tarinaan, mutta on kuitenkin fiktiivinen. Suomalainen vastine kirjalle on jossain määrin Tiina ja Reko Lundalin "Viikkoja, kuukausia", joka on kuitenkin osapuolten omalla äänellä kirjoitettu. Kannattaa lukea myös se.

"I don't want to start any
blasphemous rumors,
but I think God's got
a sick sense of humor"

TÄHDET:

+ + + + +

isä kertoo

Veikko Huovinen:

Pojan kuolema

(Suomi 2007)

LYHYESTI:

muistoteos isän (vanhempien)

tuskasta ja syyllisyydestä,

kun 40v poika "menee järveen"

MUUTA: Kirjallisuuspiirissä tulossa Huovisen elämänkerta ja tämä oli siihen ihan sopiva alkupala.

TÄHDET:

+ + + +

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Jenny Downham:
Ennen kuin kuolen
16-v Tessa kuolee
syöpään, mutta
sitä ennen hän haluaa
elää
(englanti 2008)
++++

Johanna Ervast:
Jäähyväiset Einolle
raastava kuvaus
3-vuotiaan
papinpojan
elämästä ja
kuolemasta
(suomi 2008)
++++

Conny Palmkvist:
En päästä sinua
henkilökohtainen ja riipaiseva kirja
siitä, että äiditkin voivat kuolla.
(Ruotsi 2007)
++++

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä

FIILIS: itkin ja nauroin.


"I don't want to start any
blasphemous rumors,
but I think God's got
a sick sense of humor"

TÄHDET:

+ + + + +