28. marraskuuta 2011

Unkarilaisia kansansatuja (satuhaaste)

Unkarilaisia kansansatuja
1965. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
256 sivua

MIKSI?: Mieheni rakastaa tätä kirjaa. Enkä kyllä ihmettele miksi. Katjan satuhaaste innosti palaamaan näihin.

LYHYESTI: "Jälleen he suutelivat toisiaan ja elävät vielä tänäänkin, elleivät ole kuolleet."

FIILIS: Nämä ovat aivan hulvattomia klassikoita. Alussa ei voi koskaan tietää minne juttu päättyy. Ihan oikeasti on mahdotonta arvata. Jossain määrin näistä tulee mieleen Liisa Ihmemaassa - mutta siinä minua on joskus turhauttanut se, ettei mikään kerronnallinen sääntö pidä paikkaansa eli missä kohtaa tahansa voi tapahtua mitä tahansa epäloogista. Näissä lukijana kuitenkin nautin yllätyksellisyydestä. Sadut ovat erillaisia ja vaihtelevan mittaisia omia kokonaisuuksia. 

Nämä viihdyttävät, pistävät miettimään, naurattavat, hämmästyttävät ja kauhistuttavat. Mitäpä sitä muuta hyvältä kirjallisuudelta vaatimaankaan?! Satuina mietin, että en taitaisi lukea näitä kaikkia 6v:n kanssa, sen verran arveluttavia jotkut kertomuksista olivat (Vai mitä sanotte iltasadusta nimeltään "Arkkuun pantu poika", "Mustalainen taivaassa ja helvetissä" tai "Kolme hullua"?)  Useassa sadussa esiintyy Jeesus.

MUUTA: Kirja sisältää 43 satua ja niiden sanotaan muistuttavan monia suomalaisia kansansatuja. Itse olen elänyt niin vähän satujen maailmassa, että en tällaisia yhteyksiä osaisi paljoakaan huomioida. 

Nämä ovat tutustumisen arvoisia klassikoita! Suosittelen! Unkarilaisia kansansatuja on julkaistu myös nimellä Puolitoistavuotias kuninkaanpoika (1981). Onko teillä näistä kirjoista kokemuksia?


25. marraskuuta 2011

David Safier: Huono karma

David Safier: Huono karma
Saksa 2008 (suom.2011)
280sivua. Bazar

MIKSI?: Blogivinkki tietysti.

LYHYESTI: Kim Lange syntyy monta kertaa uudelleen.

GENRE: Miehen kirjoittamaa chic-littiä

FIILIS: Tämän kirjan osana oli toimia Vapauden lämppäribändinä (eli silloin kun tuon järkäleen intesiteetti oli liikaa, luin tätä). Se olisi ehkä ansainnut parempaa, vaikka onkin luonteeltaan kepeän hauska.

Kim Lange elää jokseenkin tyypillistä(?) menestyvän naisen itsekästä elämää. Hyvää karmaa ei kerry ja yllätyksekseen hän syntyy uudelleen muurahaiseksi.

Kirjan luki vauhdikkaasti ja se viihdyttää. Oli aivan välttämätöntä saada tietää minne Kim päätyy jälleensyntymisen ketjussa ja kuinka hänen perheelleen käy. Pystyykö pinnallinen Kim muuttumaan? Haluaako hän? Oli myös kiinnostavaa seurata miten kirjailija pystyy hoitamaan tarinansa päätökseen varsin uhkarohkean hullulla virityksellä: kirjoitapa itse menestysromaani, jossa päähenkilö tapaa muurahaiseksi inkarnoituneen Casanovan ja tämä on vasta alkua.

Ajattelen, että jälleensyntyminen pitäisi nähdä kirjassa vain tapana kuljettaa juonta. Silti  häiriinnyin siitä, että buddhalaisuus tee-se-itse-versiona toimi kirjan pohjalla.

 Kirja on saavuttanut hurjan suosion ja viihdekirjana se kuuluukin genrensä onnistujiin.


TOISAALLA:
Maija
Susa
Mari A.
ja missä vielä?!

TÄHDET:
+ + + (+)

24. marraskuuta 2011

Jonathan Franzen: Vapaus

Jonathan Franzen: Vapaus (Freedom)
Yhdysvallat 2010 (Suom. 2011)
634sivua. Siltala

LYHYESTI: The Kirja. Erään avioliiton tarina kuulostaa aivan liian laimealta tiivistykseltä.

FIILIS: Tämä oli minulle järisyttävä elämys. Kirja vastaa kooltaan noin neljää perusromaania ja sisällöltään huomattavasti suurempaa määrää. Olen ollut suorastaan mykistyneen vaikuttunut ja tätä läheisilleni hämmästellessäni törmännyt  kysymykseen: Mikä siinä sitten on niin hyvää?

 Voisi sanoa, että äärimmäisen huolellisesti rakennetut henkilöhahmot. Tai toimiva dialogi. Rakenne. Tarina. Yhteiskunnallisuus. Ja vaikka nämä kaikki pitävätkin paikkansa, ei kyse ole siitä.

Rakastuin vaimo-Pattyn elämänkertaan "Virheitä tuli tehtyä"; siihen tarkkanäköisyyteen ja rehellisyyteen, jolla hän tarkastelee elämäänsä. Kaikki on niin yllätyksellistä ja kuitenkin niin ennalta-arvattavaa, samat kuviot toistuvat, huonot valinnat tehdään tietoisina siitä, että ne johtavat katastrofiin. Vanhempien virheitä välttävä seuraava sukupolvi tekee suurimmat virheensä yrittäessään tehdä päinvastaisesti kuin vanhempansa, lapset kasvavat vihaamaan vanhempiaan ja ehkä ajallaan antamaan näille anteeksi. Nuoruuden kapinallisuus ja viha saavat omat ilmiselvät ilmenemismuotonsa - ja ihmeellistä on vain se, kuinka kauan illuusio valinnasta säilyy.

Kirjan läpi tarkastellaan vapauden ristiriitaa yksilön ja yhteisön näkökulmasta. Osin ironisesti ja huvittuneesti (juu, myös minulla on iPhone), mutta myös traagisesti. Miten käytämme vapauttamme? Mistä vapaudumme ja mihin?
"Mistä moinen itsesääli oli peräisin? Sen pohjattomuus? Olipa mittapuuna mikä hyvänsä,, hänen elämänsä oli ollut ylellistä. Hänellä oli joka päivä aikaa keksiä jokin säällinen ja tyydyttävä tapa elää, ja kuitenkin kaikki hänen valintansa ja kaikki hänen vapautensa näyttivät vain lisäävän hänen kurjuuttaan. Omaelämänkerturin on likimain pakko tehdä se loppupäätelmä, että hän sääli itseään siksi että oli niin vapaa."

Heittäydyin niin syvälle Pattyn ja Walterin elämään, että lopulta minua alkoi pelottaa. Näinkö tässä kävi, kaiken tämän jälkeen? Vaivuin synkkyyteen, mutta sieltäkin Franzen osasi nostaa minut lopulta pois. Huolimatta siitä, että maailman väkiluku kasvaa ties kuinka monella tuhannella sillä välin kuin kirjoitan tätä. Huolimatta siitä, että ne taakat joita kannamme ihmissuhteissamme ovat usein musertavia.
"Hän ja hänen vaimonsa rakastivat toisiaan ja tuottivat toisilleen tuskaa joka päivä.(...) Hän ja Patty eivät voineet elää yhdessä, eivätkä he voineet kuvitella elävänsä erossa. Aina kun hän luuli heidän tulleen kestämättömään pisteeseen, kävi ilmi että he kestäisivät sittenkin pidempään."

En halua luetella liikaa ylisanoja, mutta minulle tämä ei ole vain tämän vuoden kirjallinen kohokohta vaan enemmän. Voin silti etäisesti ymmärtää, ettei näin käy jokaiselle. Kirja haastaa lukijan perusteellisesti.


MUUTA: En luultavasti tule kestämään tähän kirjaan kohdistuvaa krittiikkiä. Onneksi Katja ja Kirjasieppo ovat myös kehuneet tätä. Kirja oli niin painava, että sitä oli jopa hankala lukea. Suomennos oli hyvä, koska en kiinnittänyt siihen huomiota kuin muutamassa kohdassa ja se on tällaiselta tiiliskiveltä erittäin hyvin. Kahden viikon laina-aika teki tiukkaa, sillä tämän lukeminen kestää. Suosittelen hankkimaan hyllyyn, niin minä aion tehdä.

TÄYDELLINEN KIRJA:
Vastasin Amman lukuhetkessä kysymykseen Täydellisen kirjan reseptistä tietämättä lainkaan, että sellainen oli jo kirjaston lukujonossa odottamassa. Tämä oli minulle kuvailemani kirja:
"Täydellinen kirja on täydellinen vain sillä hetkellä - se vastaa johonkin huutoon ja kaipaukseen, joka lukijalla on juuri silloin. Täydellinen kirja saa lukijan katselemaan itseään ja ajatuksiaan toisesta näkökulmasta ja se saa myös ympäröivän todellisuuden näyttämään vähän erilaiselta. Parhaimmillaan syntyy syviä oivalluksia, joita voi jakaa myös toisten kanssa. Kukaan ei voi kirjoittaa Täydellistä kirjaa niin, että se olisi sitä jokaiselle. Meidän kaipuumme ja kulkumme muuttuu, vaihtuu, elää. Täydellisen kirjan reseptiä ei siksi voi kirjoittaa, eikä genreä tai aineksia voi lyödä lukkoon. Ajattelen, että Täydellinen kirja on sillä tapaa helppo kirjoittaa, että sen täytyy tulla sydämestä - sitä ei voi keksiä tai pakottaa paperille."(oma kommenttini lainattuna)

TÄHDET:
+ + + + +

19. marraskuuta 2011

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet
- matkoja aikaan ja taiteeseen
Suomi 2011
169 sivua. Kirjapaja

MIKSI?: Björkman kiinnostaa ja välillä kaipaa pysähdystä romaanipinon realismista ja seikkailuista.

GENRE: Kirjallista (ja kristillistä) meditaatiota.

LYHYESTI: Kirjailijan mukana katsomassa taidetta ja tarkastelemassa vähän elokuvaa ja kirjallisuuttakin - niiden hengellistä ulottuvuutta.

FIILIS: Tämän kirjan esipuhe puhuu kolmannesta syntiinlankeemuksesta. Se voi kuulostaa terminä vieroksuttavalta, mutta on paras tiivistelmä mitä olen tästä ajasta aikoihin lukenut. Kyseessä on "hengellisen muistin menetys".

Björkman lainaa Rainer Maria Rilkeä viime vuosisadan alusta: "Onko mahdollista, että keksinnöistä ja edistysaskeleista, huolimatta kultuurista, uskonnosta ja maailmanviisaudesta on jääty elämän pintaan? Onko mahdollista, että vieläpä tämä pintakerros, joka toki sentään olisi ollut jollekin jotakin, on verhottu jollakin uskomattoman ikävän näköisellä, niin että se alkaa näyttää sellaiselta kuin salongin huonekalut kesälomalla? Kyllä se on mahdollista."

Björkman vie lukijan maisemaan, jossa ei ole verhottuja huonekaluja - siellä taide erotetaan viihteestä. Sisällöstä suurin on pintaa syvemmällä ja hengellistä. Kirja sinällään on hajanainen tutkielma taiteesta, muistoista ja oivalluksista. Se sisältää paljon lainauksia. Kirjailijan useat havainnot värittyvät ortodoksisen perinteen kautta ja hän nojaa myös vahvaan teologiseen tuntemukseen. Kirja on hengellinen ja vahvasti kristillinen.

Pidin kirjan rauhallisesta temposta, tuttavallisuudesta ja viisaudesta. Samaistuin siihen, miten taideteoksen edessä voi kokea sielullisen järkytyksen tai miten kirjaa lukiessa voi tuntua kun päälleni valutettaisiin puhdasta, kirkasta vettä. Teokset tai kirjat eivät ole samoja mistä kirjailija kertoo, mutta Henki on.

MUUTA: Björkmanilta on julkaistu myös Valkoista valoa 2007.

TOISAALLA: Tämän luki äskettäin myös Minna ihanasta Ilselästä.

TÄHDET:
+ + + +
(Mahdoton tehtävä tähdittää tämmöistä, mutta teen sen silti.)

17. marraskuuta 2011

Aila Meriluoto: ensimmäinen ja viimeisin

Aila Meriluoto: Lasimaalaus 1946 114s.

ja Tämä täyteys, tämä paino 2011 103s.

Minulla on vähän salainen, mutta edelleen  intohimoinen suhde vanhempaan suomalaiseen runouteen, kuten esim. Eino Leinoon, Kaarlo Sarkiaan, Uuno Kailakseen, Lauri Viitaan, Saima Harmajaan jne. Tosin tuo into on tullut hitusen mitätöidyksi tässä keski-ikäistymisen kynnyksellä nuoruuden haluan-erottua-joukosta-huuhaaksi.

En tiedä miksi en ole juurikaan lukenut Meriluotoa tai erityisemmin intoutunut hänen tuotannostaan. Yhdellä kirjastoreissulla keksin kuitenkin lainata hänen voittokkaan esikoisensa yhtä aikaa viimeisimmäin kirjan kanssa.

Kävi niin, että ihastuin suuresti, mutta en Lasimaalaukseen. Ihmetyksellä lumouduin vanhan naisen rehelliseen viisauteen ja osuvuuteen tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Meriluoto on 87-vuotias! Oikeasti. En edes tiedä miten kehuisin oikein ja riittävästi. Näissä on kaikki: ei täydellisesti, mutta totuudellisesti. Lukekaa tämä!

"LUKIJALLE
Luet minua, hajamielisenä, tympääntyneenä.
Onpa mietoa.


Tai äkkiä luet itseäsi. Maistuu.
Minä haastan sinut kaikin aistein.
Tervetuloa."

JA tämä on valehtelematta hienoin runo aikoihin:

"Tavallaan menee toisen sisään
kun yrittää ymmärtää. 
Kohtaa tyhjät tilat, käytävät, huoneet, etsii.
Ei ketään. 
Ja sitten lopulta tulee joku.
Ilahtuu, huutaa hei, ojentaa kätensä.

Peili jossa itse heiluttaa itselleen.
Mutta missä sinä olet? Onko sinua?

Minä vain."


TOISAALLA:
Leena Lumi


(Minä luen juuri nyt Katjan jo selättämää järkälettä. Sisällön loistavuus ja kahden viikon laina-aika pistävät kiirehtimään. Mutta blogissa voi siis olla hiljaisempaa sillä välin.)

16. marraskuuta 2011

kuvalemppareita

Sain tunnustuksen Valkoiselta kirhavilta, kiitos! Päätin vastata kuvilla. Olen luvattoman huono tunnustuksissa ja haasteissa, mutta iloinen kuitenkin kun niitä saan. Huomasin, että edellisiin saamiini tunnustuksiin olin alkanut vastata, mutta postaus oli jäänyt kesken. Höh. Ehkäpä palaan siihenkin, mutta nyt kuvia (tulkintavapaina :))


1) Lempiväri:

2) Lempieläin:

3) Onnennumero: 27 (jos jotain pitää sanoa)

4) Alkoholiton lempijuomasi:

5) Facebook vai Twitter: FB

6) Mistä pidät:

7) Lahjojen antaminen vai saaminen:

8) Lempimuotosi:

9) Lempipäiväsi:



10) Lempikukkasi:
Olen huonosti ehtinyt katsomaan kuka ei ole vielä saanut/vastannut tunnustukseen: poimithan mukaasi - tämä on sinulle!

15. marraskuuta 2011

Täydellinen paisti voitti



HS:n esikoiskilpailun voittajaksi selvisi Satu Taskisen Täydellinen paisti. Kiinnostava! Olin tästä palkinnosta yhtä pihalla kuin Finlandialistastakin. Blogiarviot ovat jääneet mieleen, mutta itse ohitin tämän lukulistalla ehkä eniten kannen ja "ruokakirjamaisen" vaikutelman takia (juu, ei voi mitään, joskus takertuu epäolennaisuuksiin). Ehtiihän tämän myöhemminkin. Viime vuoden voittajasta Salmelasta tykkäsin, arvio täällä ja olen tykännyt näitä palkittuja lukea.

Täydelliseeen paistiin voit tutustua ainakin näiden blogiarvioiden kautta:
Järjellä ja tunteella
Kirsin kirjanurkka
Noora Valkoinen

12. marraskuuta 2011

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Suomi 2011
286 sivua. Otava

MIKSI?: Nousiaisen fanina ja korkeakoulutettuna paperimiehen tyttärenä tämä oli must.

LYHYESTI: Kaunis irtisanominen, simsalabim!

ISÄNPÄIVÄLAINAUS:
"Nykyisin me isätkin olemme mukana. Oma isäni ei ollut mukana synnytyksessä, ei kukaan mies siihen aikaan. Se oli saavutus, jos isä oli jonkin viikon mukanan kasvatuksessa."

FIILIS: Surkean Törmälän kasvatti on päässyt pitkälle Metsäjätti -yhtiössä ja sitten hänet lähetetään sulkemaan nuoruutensa paikkakuntaa pystyssä pitävä tehdas. Törmälän surkeutta toistetaan vähän tarpeettomastikin, mutta ehkä niille jotka eivät ole kasvaneet vastaavassa lähiössä tai pikkupaikassa täytyy vähän todistella. Monet meistä kuitenkin tuntee jo Törmälän todellisuuden.

Mietin pitkään ketä Nousiainen eniten tölvii ja miksi kaikki täytyy Törmälässä olla niin surkeaa. Lopulta tulin siihen lopputulemaan, että kaikki oli Helsingissä vähintään yhtä huonosti, vaikka pinta kiiltää siellä enemmän. Mistään oikeasta ei juurikaan puhuttu ihmissuhteissa kummassakaan paikassa. Toinen pakenee murheitaan ryyppäämiseen, toinen sisustamiseen, kaikki ovat lopulta työpaikkojensa armoilla. Toki voi sanoa, että se kenen palkka on viisinumeroinen omaa enemmän vaihtoehtoja. Mutta jos kaupasta ei saa rucolaa, niin sitten kaikille maistuu sama pizza.

"Niin se on. Sama suru jäytää rikkaitakin, mutta kyyneleet kuivataan parempiin kangaslaatuihin. Voi olla, että suru koskee hyväosaisiin vielä kovemmin. Onhan se isku kovempi, kun korkeammalta pudotaan. Valmiiksi masentunut ei pienistä järky." 


Nousiainen osuu tarkasti ja kipeän kepeästi moneen maaliin. Nauroin ääneen, monesti varmaan itselleni ja muistoilleni. Välillä kauhistutti miten vaikeita aiheita kirjaan oli otettu. Joka tapauksessa Nousiaisen tapa sanoa juttuja on raikkaan huvittavaa.

"Kunnalispolitiikan ja arkielämän ääneen lausumaton perusperiaate on, että Törmälässä asiat eivät riitele, vaan ihmiset. Perusasioista kaikki ovat aina ollet samaa mieltä: saavutetuista eduista ei luovuta, vika on johtajissa ja muutos on uhka."
MUUT NOUSIAISET:
Lukukokemuksena kirja ei ylitä Maaninkavaaraa, joka oli minulle aivan huippu, mutta kotimaan kärkeen tämä nousee. Vadelmavenepakolainen ei ollut herkullisesta aiheesta huolimatta minun kirjani.


TOISAALLA:
jos määriä katsotaan, niin tämä on luetuimpia uutuukisia blogeissa:
kirjahamsteri
Noora Valkoinen
Luettua / Sanna
Hanna
Ilselä
Mari A.
Joana
Susa P.

TÄHDET:
+ + + +

11. marraskuuta 2011

Leffapoimintoja pimeisiin iltoihin

Arthur (2011)
Joku paikallislehden toimittaja oli keksinyt hakkua aivan lyttyyn tämän uusintafilmatisoinnin ja kiiruhdan korjaamaan erehdystä! Pikkuvioistaan huolimatta tämä oli suloisempia, hauskimpia ja viihdyttävimpiä leffoja pitkään aikaan. Jopa mun inhokki-Garner on löytänyt itselleen sopivan roolin ja helen Mirren on loistava nanny.
TÄHDET:
+ + + +









Source Code (2011)
8 minuuttia aikaa keksiä miten juna ei räjähtäisi. Ja sama uudelleen. Upea leffa: riittävän toimiva tarina toistuakseen, kiinnostavat hahmot, kutkuttava ajatusleikki! Minulle tämmöinen tieteis-scifi toimii paremmin leffana kuin kirjana?! Vuoden parhaimmistoa.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Unknown (2011)
Tässäkin oli ihan kutkuttava tarina: auto-onnettomuuden jälkeen kukaan ei enää tunnistakaan päähenkilöä. Vaimo ei tule katsomaan, eikä mikään muistikuva täsmää. Kuitenkin liikaa turhia mättökohtauksia, pitkitettyä juonenkehittelyjä ja junnaavuutta.
TÄHDET:
+ + + +









It's kind of Funny Story (2011)
Onnistunut mielisairaalaelokuva. Tykkäsin näyttelijoistä ja sanomasta. Tuli hyvä mieli. Aina nyt joku häiritsee, mutta silti peukut tälle.
TÄHDET:
+ + + +











Sovinto (2011)
Sikalat kirjasta tehty elokuvaversio on yllättävn onnistunut. Jostain syystä Rapace oli minusta ärsyttävä, mutta nuorempi versio hänestä loisti kyvyillään. Väittäisin, että kirja ja leffa eroavat toisistaan paljon korostuksiltaan, mutta molempia suosittelen. Kirja-arvioon tästä.
TÄHDET:
+ + + +







The Heartbreaker (2011)
Suloinen ja hauska komedia miehestä, jonka ammattina on särkeä sydämiä. Pitkästä aikaa oikeast iviihdyttävä ja toimiva ranskalainen komedia.
TÄHDET:
+ + + +



MUITA:
Onhan tässä tullut muitakin elokuvia katsottua, mutta näitä mainittuja suosittelen. Listoilla pomppivista voin sanoa esim. että The Whistlerblowerissa oli minulle liikaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka elokuvan sanoma oli tärkeä. Bad Teacher ratsasti liikaa rajulla huumorilla, mutta naurattihan se. Henkilöhahmot oli vaan liian karikatyyrisiä. Pirates of the Caribian uusin versio on 11v:n mielestä paras elokuva koskaan, mutta mä en jaksanut katsoa sitä kokonaan... Päiväni Margueritten kanssa oli ihan suloinen, mutta vaatii varmaan sopivan mielenlaadun katsomishetkellä.

10. marraskuuta 2011

Finlandia blogikooste ja oho



No oho. Juuri tänään mietin, että kai siellä joku nainekin täytyy olla. Ja olihan siellä, kaikki kuusi! Eikä yhtään niistä, joita olisin veikannut. Eikä yhtään, jota olisin lukenut. Uups. Ei ole kyllä muutkaan bloggaajat, tosi vähän arvioita löytyi! Löysin myös itselleni ihan uusia blogeja. Näillä pääsee Finlandian jakamisen alkuun:  

Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Noora Valkoinen
Morre
Jum Jum

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu
Kirjoituksia kammarista

Kristina Carlson: William N. päiväkirja
Kirjavinkit
Ilse 
Katja
Noora Valkoinen
Rakkaus on koira...
Joana
Sanasulka


Laura Gustafsson: Huorasatu
Margaret Penny
Noora Valkoinen kirjailijasta

Laila Hirvisari: Minä, Katariina 
Saran kirjat 

Rosa Liksom: Hytti nro6 
Kirjavinkit 
Jaana M. 

(Lisätkää kommenteihin mikäli olen missannut jonkun arvion.)

8. marraskuuta 2011

Finlandia Junior blogikooste + Jättityttö ja Pirhonen

(paitsi Taivaallinen suurperhe, joka ei ollut vielä ehtinyt meidän kirjastoon.)

1) Hannu HirvonenPia Sakki: Rakastunut krokotiili (Tammi)
Katja

2) Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (Karisto)
Lastenkirjahylly

3) Hannele HuoviKristiina Louhi: Jättityttö ja Pirhonen (Tammi)
Lastenkirjahylly

4) Eija LappalainenAnne Leinonen: Routasisarukset (WSOY)
Marjis
Morre
Sivukirjasto
Booksy
Kirjavinkit
Zephyr

5) Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta (WSOY)
Kirjavinkit
Susa P.

6) Marjatta LevantoJulia Vuori: Taivaallinen suurperhe (Otava)
Tätä en löytänyt vielä blogeista...

Jos muita arvioita löytyy, niin vinkatkaa! Mitäs arvelette voittajasta?
Yleisesi aiheesta on tähän menessä blogattu jo ainakin näissä:
Grafomania
Karoliina
Valkoinen kirahvi




Hannele HuoviKristiina Louhi: Jättityttö ja Pirhonen (Tammi) 32s.

6V. FIILIKSET:
Kirjastossa: "Tää näyttää tositosi kivalta, luetaan heti!"
Lukemisen jälkeen: "Se oli ihanaa kun niistä tuli onnellisia, eikä jättiläisen tarvinut olla enää yksin."

AIKUISEN FIILIS: Kenelle tulee mieleen nimetä lastenkirjan jättiläinen Tyyne Heikkiläksi ja häneen rakastuva mies Pertti Pirhoseksi? Nauratti. Kertomus on muutenkin suloinen tarina erilaisuudesta ja rajoja rikkovasta ystävyydestä. Kuvituksesta löytyy monta hauskaa ja oivaltavaa juttua. Meidän perhe suosittelee!

7. marraskuuta 2011

Camilla Läckberg: Merenneito



 
Camila Läckberg: Merenneito
Ruotsi (suom. 2011)
487 sivua. Gummerus

MIKSI?: Blogisuosituksista. Dekkareiden karttajana haluan aina silloin tällöin kokeilla kehuttua lajin edustajaa.

LYHYESTI: Pikkukylässä tapahtuu hurjia, eikä syyllistä meinaa löytyä.

FIILIS: Tämähän toimi! Unet ovat olleet viime kuukausina niin kallisarvoista valuuttaa, että edes kirjat eivät ole menneet niiden edelle, mutta Merenneidon kanssa oli pakko valvoa.

Kirja on osa sarjaa, joka kertoo poliisimiehestä ja tämän kirjailijavaimosta. En  ole lukenut edellisiä, mutta ihan hyvin pääsin silti kärryille. Aina välillä viitattiin joihinkin aikaisempien osien tapahtumiin, mutta se ei haitannut. Patrik ja Erica ovat lapsiperhearkea pyörittäessään uskottavia päähenkilöitä.

Läckberg osaa viedä ja järkyttää lukijaa hienosti olematta suoranaisen raaka, mutta erityisesti  kursivoidut osat kirjassa saivat minut voimaan pahoin. Parasta kirjassa on ihmissuhteet, se mitä kenenkin kerrotaan ajattelevan toisesta: mikä näkyy ja mikä kätketään. Myös juoni on rakennettu taitavasti niin, että kaikki paljastuu sopivan vähitellen. Rakenteessa on paljon onnistunutta.

Minulle kirjassa oli aika paljon henkilöitä ja tapahtumia, ehkä vähempikin olisi riittänyt? Kieli on tavanomaista ja nopeasti ohitettavaa, mutta tällaisessa kirjassa en vaadi enempää. Muistin silti, miksi en lue dekkareita - en vain osaa olla ahdistumatta. Varsinkin kun pahaa ja karmeaa tapahtuu lapsille. Loppu on ihan käsittämätön cliffhanger, onko muissakin Läckbergin kirjoissa tällaiset? Ei kai sitä voi kuin lukea seuraavankin osan.

MUUTA: Olin ihan järkyttynyt kun googlasin kirjailijan: hän näyttää juuri samalta kuin millaiseksi kuvittelin merenneidon! Kansi on tosi hienon karmiva.



TOISAALLA:

TÄHDET:
+ + + +

6. marraskuuta 2011

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
Suomi 2011
327 sivua. Siltala


MIKSI?: No, mielensäpahoittajan jälkeen tämän nyt vaan lukee kaikki tässä maassa.

LYHYESTI: Romanialainen kerjäiläis-Forrest Gump kohtaa Jäniksen vuoden.

FIILIS: Romanialainen kerjäläinen päätyy Suomeen nappulakenkien toivossa (pojalleen). Eri vaiheiden jälkeen hän löytää yksinäisyytensä lääkkeeksi city-kanin. Ja sitten heitä viedään niin että kyytiä saa mm. terveydenhuolto, rakennustyömaat, marjanpoiminta, politiikka, maahanmuuttajat. Ansaitusti ja tarkkanäköisesti.

Parasta kirjassa on lukujen alut, joissa esitellään uusi hahmo ja lukijalle jää nähtäväksi miten hänen tarina yhdistyykään päähenkilöön. Vähintään yhtä parasta on taiturimaiset kielikikkailut, joita voi lueskella kateellisena tai sitten vaan innokkaasti nauttien ja ihaillen. Eikä se ole vaan kikkailua vaan sisältöäkin löytyy. Kyrön lauseen alussa ei läheskään aina voi tietää minne lopuksi joutuu. Tai pääsee. Sanoissa ja varsinkin ajatuksissaan.

Aluksi en innostunut, mutta kyllähän tämä tarina pian minutkin vei mukanaan. Ääneen aloin nauraa siinä kohdassa, jossa kerrottiin ravintolayrittäjästä, joka oli ollut Suomessa 20vuotta ja nukkunut sinä aikana 7,5 tuntia. Jäniksen vuoteni olen lukenut, mutta en muista/osaa tehdä vertailuja tuohon esikuvaromaaniin. Ei ainakaan itseluottamusta kirjailijalta puutu.

Satiiri on hankala laji, mutta Kyrö on varmasti Suomen mestari kyseisellä alalla. Silti kysyn; kuuluuko satiirin määritelmään se, että loppu menee aina överiksi? Vaikka se olisi perusteltavissa ja tarina pysyisi kasassa, minua silti ärsyttää loput joka ikisessä satiirissa jonka olen lukenut. (Tyylilajille uskollisena minunkin on kärjistettävä. Poikkeuksena sääntöön sanottakoon, että Kyrön 700g oli aika överi ihan alusta loppuun, heh.)

TOISAALLA: Tämän on lukenut jo ainakin Morre, Minna,Susa,  
ja
Amma

TÄHDET:
+ + + +

4. marraskuuta 2011

identtiset kaksoset

Pääsin tuossa edellisessä postauksessa kansisamaistusten makuun, niin täytyy perjantain kunniaksi julkaista toinenkin. Nämä molemmat ovat myös uutuuskansia:














Minä lähetin tänään hirviökeijun eskariin, vaikka juhlinkin mielummin Pyhäinpäivää kuin Halloweenia.
Lukuisaa ja mukavaa viikonloppua kaikille, juhlien kanssa tai ilman!

3. marraskuuta 2011

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Yhdysvallat (suom. 2011)
331 sivua, Karisto

MIKSI?: Blogivinkeistä. Kts. alla.

LYHYESTI: Luotettava vaimo ja pullo arsenikkia kaupan päälle.


FIILIS: Näh. Olen keksint käyttää termiä kaunokirjallinen jännitys ja tämä menee samaan kategoriaan, tosin vielä historia -lisäliitteellä.

Tapahtumapaikkana on kylmä talvi vuoden 1908 Amerikassa, kylässä jossa on yksi rikas ja yksinäinen mies ikävällä menneisyydellä. Hänelle saapuu vaimo ja uuden alussa menneisyys on vihdoin kohdattava.

En halua spoilata juonta, joten tarinasta ei voi kertoa paljonkaan. Luin tämän miellelläni ja kirjan ansio on ehdottomasti sen erilaisuus. On vaikea sanoa, mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen, mutta jännite, kieli ja vetävä kerronta ovat varmasti syitä kirjan huikeaan menestykseen rapakon takana. Kirja ei vain raapaise syyllisyyden eri puolia vaan sukeltaa niihin. Syvällisiä oivalluksia on kätkettynä pitkin tarinan matkaa.

Kuitenkin -  juoni oli arvattava, vaikka halusin tulla yllätetyksi. En myöskään uskonut riittävästi henkilöihin ja heidän motiiveihinsa. Kirjassa oli liikaa seksiä, eikä se ollut juonellisesti perusteltua. Ehkä kirja kärsi lukuajankohdasta tämän muuton keskellä, mutta en ihastunut.


 TOISAALLA:
Vinkin poimin alunperin Insinöörin kirjahyllystä(5tähteä!) ja Satun luetuista. Sittemmin huomasin, että Mari A. liitti tämän vuoden parhaimmistoon.  Myös kulttuuri kukoistaa blogissa on kirjoitteu tästä. Anneli oli ehkä eniten kanssani samaa mieltä.

MUUTA: Joskus tulee hassuja kansisamaistuksia. Minusta John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011) on todella samanlainen kuin Luotettvan vaimon kansi. Tarkemmin katsottuna yhtälaisyys ei ole niin selkeä, mutta ohimennen nähtynä luulin jossain kohtaa, että kyseessä on sama kirja. Boynen kirjan kansi on muuten paljon hienompi.

TÄHDET:
+ + +