24. joulukuuta 2012

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 24



Ajatteli Raamatusta tai uskosta mitä vain, niin jouluevankeliumissa on todella hieno draamallinen kaari. Kuinka moni kirjailija pystyy 250 sanassa yhdistämään luontevasti seuraavat:

1) kiinnostavaa ajankuvaa ja poliittista säätöä (käsky verollepanosta)
2) epätoivoinen rakkaus  (teinivaimo raskaana ennen kuin mies ehtii koskemaan häneen)
3) synnytys ja äitiyden dramaattiset ensiaskeleet (tallissa ja vierasta väkeä lappaa paikalle)
4) maaginen realismi/ fantasia (enkelit ja neitseellinen raskaus)
5) ihmisryhmän (paimenten) suuri käänteentekevä muutos pelosta iloon
6) samaistuttavaa jännitystä

Ilmaisena äänikirjana, olkaa hyvä (jokaiselle ainakin yksi miellyttävä lukuääni?):



Tänä vuonna lukemissani kirjoissa on käytetty hienosti ja harkitusti enemmän sanoja, mutta monessa kohtaa aiheet ovat universaaleja. Vertailevan tutkimukseni parhaimmisto:

1) ajankuvauksessa, nimenomaan aikakauden kuvauksessa täytyy mainita Aki Ollikaisen Nälkävuosi.
2) äitiys tai ainakin naiseksi kasvaminen: Taina Latvalan Arvostelukappale
4) maaginen realismi/ fantasia: Annukka Salaman Käärmeenlumooja, joka voitti Blogistanian kuopus -palkinnon. Itse en ole siitä ehtinyt vielä blogata, mutta nuortenkirjan idea oli huippu.
5) käänteentekevä Emmi Itärannan Teemestarin kirja
6) autofiktiivistä jännitystä tarjoilee upea Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi.

Joulutarinan kirjoittanut ei tiennyt, miten suosittu kirjoituksesta tulisi. Hän ei voinut kuvitella miten lähes 2000-vuotta myöhemmin tarinaa edelleen toistettaisiin, miten siitä tehtäisiin elokuvia ja kaikenlaisia pipariseimiasetelmia. Sanoilla voi olla hurja voima.

Vuoden mieleenpanuvimmat kirjat - Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
sekä Craig Thompson: Habibi


Kun otin vastaan tämän vastuullisen tehtävän viimeisestä luukusta, en tiennyt mm. seuraavia asioita:
- joulukuusta tuli itselleni kaikkien aikojen surkein blogikuukausi
- oikeastaan se on ollut muutenkin surkeuden huippu
- käteni on paketoitu ranteen pahan jännetuppitulehduksen takia
- vietän jouluni Pariisissa 
 Silti tännekin tulee joulu. Iloitsen blogiystävistä, blogista ja kirjoista.

Kirjabloggaajien upean joulukalenterin voi lukea takaperin seuraamalla linkkejä, luukku 23 löytyy Morren maailmasta. Siellä Morre sai hienosti 100 sanaan mahtumaan aika paljon joulusta. Jos kalenterin loppumisesta seuraa vierotusoireita, voi huomenna kurkata toiseen joulukalenteriin, jossa olen ollut mukana. Lupaan, että Oisko tulta?-blogin luukku 25 tuo hymyn naamalle.

HYVÄÄ JOULUA jokaiselle!

1. joulukuuta 2012

Blogistanian kuopus 2012

ENSIN: Meillä luetaan päivittäin lastenkirjoja, mutta aika harvoin uutuuksia. Nuortenkirjoja luen vähemmän, mutta niitäkin luen. Ongelma tämän kilpailun kannalta on se, että kirjoitan näistä kirjoista vain satunnaisesti blogiini.

EHDOKKAANI:
Hannele Huovi: Ihme juttu!  (3 pistettä)
Jakob Martin Strid: Jättipäärynä, joka kasvoi talon kokoiseksi (2 pistettä)

MUUTA: Jäi todella harmittamaan, että en ole blogannut muutamasta kirjasta, jotka olisivat ansainneet pisteitä tässä. Tämä motivoikoon tekemään niin jatkossa. Ja kukapa tietää, ehkä muut ovat jo äänestäneet niitä.

PALKINTOJEN JAKO: Kisa käydään Saran kirjoissa ja voittaja julkistetaan 3.12 klo20.

Jos olet omituinen
tai sekopää,
arka tai urpo
tai aivan ilman ystävää,
tuhma tai kiltti
tai mitä vaan,
ala silti laulamaan.
Kaikki laulaa tavallaan.

Katso omaan tähteen päin,
olet hyvä juuri näin. 
Hannele Huovi: Ihme juttu!



25. marraskuuta 2012

Sanna Eeva: Olot

Sanna Eeva: Olot
Suomi 2012
Karisto 238s.

MIKSI?: Jostain syystä tämä jäi mieleen Mari A:n arviosta ja vertautumisesta Riikka Ala-Harjan Maihinnousuun. Mari myös listasi ansiokkaasti muiden sanomisia kirjasta.

LYHYESTI: Ellu on äiti ja vaimo ja rakastaja ja tytär ja työntekijä. Ja nyt ei mene hyvin missään edellämainituissa.

FIILIS: Tästä tuli tosiaan Olo. Eeva osaa kirjoittaa, hänen lauseensa iskevät kipeästi.

Mutta. Se mitä nyt sanon ei ole kokonaan kirjailijan tai kirjan vika. Ehkä oli väärä aika lukea tämä. Tarina on siitä kuinka  katastrofaalista on kun hallinta tai tunne siitä elämässä häviää kokonaan. Isoäiti ei halunnut tytärtään.Tytär ehkä halusi lapsen korjatakseen jotain, mutta ei osannutkaan. Ja pienin taisi tuntea olevansa syynä ihan kaikkeen ja vähän muuhunkin.

Kolmen sukupolven naiset, jatkuva syöksykierre huononpaan ja kaikesta kärsii eniten lapsi. Näitä on tullut nyt luettua jotenkin yksi liikaa. Kai se jotain kertoo meidän sukupolvesta, kun tämä on niin käytetty aihe. Eevalla on toki oma äänensä, mutta tarina vaikuttaa silti toistolta.

Tästä jäi kamalan kurja fiilis. Eikä missään sanota, etteikö kirjasta saisi tulla paha mieli. Jotenkin se paha olo pitäisi tuntua perustellulta ja nyt en ihan päässyt kiinni. Että miksi tällainen tarina.. Miksi sellaisia hahmoja. Miten tähän oli tultu, miksi kliseet. Miksei kukaan nähnyt lasta tai hänen hätäänsä, missään sukupolvessa. Ehkä minä ikuisena optimistina (haa?!) uskon parempaan maailmaan. Ainakin haluaisin uskoa.

Tässä on Ellu. Ellu on hyvä äiti ja hyvä vaimo. Ellu ajaa kovaa kotiin kun työt päättyvät. Haluaa muuttaa asiosita, muttei pysty.

TÄHDET:
+ + +





20. marraskuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Suomi 2012
Teos 266s.

MIKSI?: Blogeissa kehuttu ja paljon luettu - jo toukokuussa Linnea listasi pitkän listan arvioita.

LYHYESTI: Maailma on mennyt uusiksi ja vesi on valuutoista arvokkain.

MUUTA: Voitti Teoksen järjestämä scifi- ja fantasia käsikirjoituskilpailun.

Makeiset loppuivat. Suuri teepannu tyhjeni, sitten pata. Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa.

FIILIS: Ihailen sitä miten rohkean hyppäyksen Itäranta tekee toisenlaiseen maailmaan. Kun menee tarpeeksi kauas, asioita tarvitsee perustella vähemmän. Ei selviä mitä on tapahtunut, mutta joka tapauksessa vesi on kansalta vähissä. Paitsi teemestarin talossa ja tässä piileekin salaisuus.

Talvea ei enää ole. Kaikenlaiset muovihärpäkkeet ja teknologialaitteet lojuvat vailla tarkoitusta jätemailla. Teemestarin tytär haluaa seurata isänsä jalanjälkiä. Minulle koko teemestarointi vertautui kirkkoon ja uskoon, vaikka sitä tässä tuskin haettiin.

Päähenkilö on nuori, 17-vuotias Noria, joka vaikuttaa vanhemmalta. Mikään teiniseikkailu tämä ei siis ole, vaan pikemminkin varsin synkkäsävyinen. Kuolema on jatkuvasti läsnä. Itäranta kirjoittaa hienosti, rakentaa jännitystä ja osaa myös yllättää. Jotkut kielikuvat ja ajatelmat osuvat paremmin kuin toiset ja jotain hiomatonta tässä on, mutta upea esikoisteos joka tapauksessa.

Me olemme veden lapsia, ja kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Ne alkavat aina yhdessä, maailmassa ja meissä, ja tulee aika, jolloin veressämme virtaava vesi juoksee kuiviin. 

LUKUEHDOTUKSIA: Tämä kirja on todella jännittävä sekoitus tulevaisuusdystopiaa ja kaunista kerrontaa. Se ei ole samalla tapaa naivi kuin kansainväliset nuorten menestykset Delirum- tai Tarkoitettu -trilogiat. Tarina kantaa jopa ilman pakollista kolmiodraamaa tai tarkkaa kuvausta yhteiskuntarakenteesta. Ehkä surumielisyydessä on samaa kuin Age of Miracles -kirjassa. Kirja tuo mieleen suomalaisista lukemistani Sinisalon Enkelten verta - ja Tuomaisen Parantaja -romaanit, eikä vähiten rivien välissä vahvasti elävästä ympäristönsuojelun näkökulmasta. Itärannan tarina on kuitenkin ihan omanlainen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

13. marraskuuta 2012

kesken




Tiedoksi vaan, että minulla on kesken ainakin nämä kirjat:
Linn Ullmann: Aarteemme kallis (Kylläpä hän kirjoittaa hienosti!)
Beate Grimsrud: Hullu vapaana (Omaelämänkerrallinen kirja hulluudesta vetoaa minuun)
Raija Siekkinen: Kuinka rakkaus syntyy (En ole koskaa lukenut Siekkistä, miksi ihmeessä en ole?)
Sanna Eeva: Olot (Viehätyn tiiviistä kertojaäänistä)
Erin Morgenstern: The Night Circus (Tässä on suloista taikaa)
Taina Latvala: Paljastuskirja (Ajattelin kokeilla lukea kirjailijan koko tuotannon, eli 3 romaania, järjestyksessä putkeen. )
Juha Seppälä: Supermarket (Oi että. Minulle taitaa tulla tästä paljon puhuttavaa Morren kanssa :))
Koska oloni on lähinnä hullu vapaana, Paljastan teille kirjassani: Aarteemme kallis on se kuinka rakkaus syntyy. Se syntyy Supermarketeissa ja Yösirkuksessa.
En saa mitään loppuun. Onneksi blogista ei makseta palkkaa ja onneksi työnantaja joutuu ainakin jonkin aikaa maksamaan palkkaa, vaikka en saisikaan mitään tehtyä. Lukemisen iloa, palaan pian!

4. marraskuuta 2012

Melissa Bank: Täydellinen juttu

Melissa Bank: Täydellinen juttu
Yhdysvallat 2005 (suom.2006)
Otava 447s.

MIKSI?: Kirjailijan esikoinen Nyt Nappaa! oli kirjana lähes "Täydellinen juttu", joten piti lukea tämä toinenkin. (Pokkarin sai jostain alesta muutamalla eurolla.)

LYHYESTI: Sophie Applebaum etsii täydellistä juttuaan.

FIILIS: Sophien elämästä päästään lukemaan välähdyksiä; 12-vuotias tyttö valmistautuu vastahakoisesti bat mitzvaan ja lopussa lähes 40-vuotias päähenkilö onkin sitten nähnyt paljon. Hauskaa, miten satuin lukemaan tämän yhtä aikaa Taina Latvalan Arvostelukappaleen kanssa. Molemmissahan nainen kasvaa aikuiseksi.

Chick litin yhdeksi perustajaksi tituleerattu Bank ei mielestäni kirjoita luomaansa genreä. Kirjapeto on omassa blogissaan sanonut aiheesta loistavasti:  "Mutta, mutta. Paljastui, että kirja oli vain olevinaan pinnallinen.Bankin tyyli kirjoittaa on ainutlaatuinen. Tiiviit lauseet vievät tarinaa kekseliäästi eteenpäin. Hän osaa olla hauska, osuva ja syvällinen, mutta ei kuitenkaan mitään näistä päälleliimatusti tai liikaa.

Kirjassa on kahdeksan osaa, ja jokainen niistä kertoo uudesta elämänvaiheesta. Pidin siitä, miten väleille jäi ilmaa. Toisalta novellimaisuus toi vähän epätasaisuutta. Esikoisen lailla oltiin ammatillisesti kustannustoimittamisessa (ainakin jonkin aikaa) ja eksytään väärien miesten matkaan. Erityisen hyvin kuvataan suhteita lapsuuden perheeseen ja miten ne muuttuvat vuosien myötä. Mukana on myös ei-niin.-tavallisia-tarinoita ystävyydestä.

Kirjassa oli paljon samaa kuin esikoisessa, mutta kyllä tämä kakkoseksi jäi. Kumpaistakin voin silti huoletta suositella luettavaksi. Tosin Ruusa ei ollut lämmennyt tälle. (En tiedä vaikuttaako ikä, Kirjapedon kanssa taidetaan olla tuplasti Ruusaa vanhempia?)

LAINAUS:
"Tällaiset kokoukset saivat minusta yleensä tuntumaan siltä kuin kellot olisivat seisahtuneet ja kaikki kauneus olisi kadonnut maailmasta, mutta nyt, Neilin aiheuttamassa tilassa, kokous näytti minusta musiikkifarssilta, ja minä olin haltioitunut, vaikken edes pitänyt musikaaleista tai farsseista."

TÄHDET:
+  +  +  +

1. marraskuuta 2012

Taina Latvala: Arvostelukappale

Taina Latvala: Arvostelukappale
Suomi 2007
WSOY 190s.

MIKSI?: Lukupinossa odottaa uutuus Välimatka, mutta tämä tuli vastaan ensin.

LYHYESTI: "Kerron, kuinka jonakin päivänä tyttärestämme kasvaa aikuinen nainen. Tyttö saa kokea kaikki samat painajaiset kuin minä: veriset siteet, immenkalvon puhkeamisen, välinpitämättömät sylit, autiot aamut, likaiset vessat, petolliset rakkaudet!"

FIILIS: Ihastuin todella! Tässä on yhtä aikaa munaa ja tyttömäistä herkkyyttä. Kertojan ääni osaa tiivistää aikuistumisen vaikeutta ja kaipausta oivaltaviin lauseisiin, jotka vaikuttavat punastuttavan rehellisiltä. Monessa käsitellään ongelmallista isäsuhdetta, liian aikaisin menetettyä isää tai orastavaa parisuhdetta.

Kirja on novellikokoelman ja romaanin risteytys. Samoja henkilöitä esiintyy monessa tekstissä. Jännite katoaa vähän loppua kohden, mutta en halunnut laskea tätä käsistäni. Nauroin samalla kun sydäntä särki. Nuoren naisen kasvu vaikuttaa kovin varmalta esikoisteosaiheelta, mutta Latvala osaa venyttää aiheita yhtä aikaa tutuiksi ja absurdeiksi. Löytääkö hän miehen, josta olisi isälle vastusta? Erityismaininta siitä miten näissä viitataan tai päädytään terapiaan. Pidin myös siitä, miten tekstistä löytyy raikkaita uskonnollisia viitteitä: Olin valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta minulta pois.

Kirja sai aikanaan Kalevi Jäntin palkinnon, enkä ihmettele miksi.

LAINAUS:
"Olin odottanut hänen näkemistään monta päivää, ja sitten koko homma olikin pettymys. Mikael oli antanut partansa kasvaa. Kun kävelimme kotiin, tiuskin hänelle koko matkan. Perillä Mikael alkoi itkeä. Hänellä oli ollut surullinen lapsuus ja nyt hän joutui asumaan kauhean naisen kanssa."

TOISAALLA: Tämä on jo sen verran vanha kirja, ettei blogistanista löydy arvioita, paitsi Mari A:lta. Mari samaistui ja niin kävi myös minulle. Muitakin hyviä huomioita kirjasta löytyy tuolta.

MUUTA: Pakko mainita, että luin myös (lähes kokonaan) Matias Riikosen Nelisiipisen lokin. Ne ovat nuoren miehen novelleja, jotka ovat ehdolla Helsingin sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi tänä vuonna. Niissä oli ripaus samaa kuin tässä, mutta en aio kirjoittaa Riikosen kirjasta. Novellit olivat minun makuuni tarpeettoman tylyjä, julmia ja varmaan myös haastavia. Nelisiipisestä lokista löytyy arvio esim. Jorilta ja Ammalta.

KANSI: Kannen kuva on makuni liian rivo, mutta toisaalta osuva. Kirjan nimi on napakymppi.

TÄHDET:
+ + + + (+)

27. lokakuuta 2012

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit))

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a Rabbit)
Englanti 2011 (suom.2012)
Tammi, 324s.
Kindle for iPad

MIKSI?: Nimi oli valloittava ja hypetys kaikui kaukaa.

LYHYESTI:  Kirjallisuuden tyttömäinen Forrest Gump. "'Memories,' she said to me, 'no matter how small or inconsequential, are the pages that define us.'"

FIILIS: Luin kirjan ensimmäiset 70 sivua kahdesti. Vaikka rakastuin kirjaan sen alussa, lukeminen jäi, enkä myöhemmin päässyt mukaan muutoin kuin aloittamalla alusta.

Luin tämän siis englanniksi, mutta suomennos ilmestyi syksyllä. Takakansiteksi sanoo, että kirjassa puhutaan siskosta ja veljestä, rakkaudesta ja perheestä ja ystävyydestä (muistinkohan laittaa kaikki mahdolliset yläkäsitteet?). Kun kirja vielä liittyy lukuisiin lähihistorian suuriin tapahtumiin sekä ns. ilmiöihin - tarina alkaa kuulostaa täyteen ahdetulta metrolta, jossa ei saa henkeä. Se, että kirjailija pystyy kirjoittamaan kaikesta tästä niin hauskan traagisesti ja omalla äänellään, on ihmeellistä. Vähemmän olisi silti ollut enemmän.

Alussa Elanor(Elly) Maud on 7-vuotias ja hänen paras ystävänsä on Jenny Penny. Elly saa kanin, jonka nimeksi tulee jumala (en tiedä onko enemmän hauskaa vai ärsyttävää, että jumala kirjoitetaan pienellä, se kun kuitenkin on erisnimi). Jumala puhuu Ellyn kanssa, aina viisaita. Mutta tytöille tapahtuu myös paljon sellaista mitä ei pitäisi. Winman kirjoittaa uskomattoman koskettavasti ja yhtä aikaa hauskasti - mitä kaikkea he kokevatkaan yhdessä! Kirja onnistuu naurattamaan ja itkettämään.

Kirjan toisessa osassa Elly on jo yli kahdenkymmenen. Vaikka lapsikertoja oli tavattoman viehtättävä, pidin vielä enemmän aikuiseksi kasvaneen Ellyn äänestä. Minulla on aina ollut tämä heikkous hahmoihin, jotka kasvavat olemaan hukassa elämänsä kanssa. Pidin siitä miten aika toi perspektiiviä kaikkiin henkilöihin.

"I put too much salt in the spaghetti bolognaise! That's what she wrote; with an ironic exclamation mark. It had power to break a heart."

Tein varmasti eniten alleviivauksia kuin mihinkään kirjaan aikaisemmin. Winman onnistuu sanomaan niin paljon lyhyessä lauseessa, että monet piti lukea vähintään kahdesti. En tiedä millainen suomennos on, mutta englanniksi sanoissa ja lauseissa riitti pureskeltavaa.

LAINAUS: Tässä ollaan kirkossa, ai vähän mä nauroin:
"After a monotonous reading about the responsibilities of parent hood , the message which, thank God, must have bypassed my own parents with the temerity of a stolen car, I was grateful when Ginger finally stood up to sign." 

TOISAALLA:
Sara/ P.S rakastan kirjoja - blogista antaa erityiskiitoksen suomentajalle ja kehuu muutenkin kirjaa kovasti.
Villasukka kirjahyllyssä ihastui
Katja kirjoitti monta ylistävää sanaa
Tuulia olisi kaivannut myös toiseen osaan sympaattista huumoria. Tähtiä tuli silti 4,5.
Lukuisan Laura luki yhden vuoden parhaimmista kirjoista.

TÄHDET:
+ + + +

26. lokakuuta 2012

1-vuotiaan suosikkikirjat

Lukemisharrastus pitää aloittaa pienestä. Tyttäreni näytti halauvan lähinnä painia tai silputa kirjoja, mutta nyt kirjat ovat IN! Minä olen ennen edustanut sellaista koulukuntaa, jossa ihan pienillekin luetaan kirjoja, joita MINÄ jaksan lukea. Kirjat, joissa on yksi sana sivulla, eivät ole koskaan innostaneet minua. Noh, tämä kuopushan ei kuuntele mitään kolmea sekunttia kauempaa paikallaan. Joten on ollut pakko etsiä hänelle sopivaa luettavaa:

1. Kenneth Andersson: Pieni vilkutuskirja. Nemo 2009. Tässä saa vilkuttaa eri eläimille ja lopulta vilkuttaa itselleen "peilistä". Ehdoton suosikki, joka jaksetaan lukea kannesta kanteen ja eläinten nimetkin on opittu. 1,5 -vuotiaan rajoittuneessa sanavarastossa Gorilla kuulostaa hauskalta.


2. Julia Donaldson ja Axel Scheffler: Värejä. Mäkelä 2012. Kirja koostuu aukeamista, joilla on kuva ja yksi väri. Tehokkaan yksinkertaista.


3. Värejä ja muotoja. Tammi 2010. Koske ja kokeile- sarja on ollut todellinen hitti. Meille on tullut pakottava tarve ostaa kaikki osat. 


4. Leena Junnila: Kot! Sanoo Kana. WSOY. Ihanan värikkään ja vauhdikkaat kuvat. Tekstit koostuu lähinnä eläinten äänistä. Eikun määkimään.






5. Vauva sanoo kukkuu! Karisto 2011. Tässä vauvat löytyvät piiloista. Käännös ei ole laadukas (on se palikoiden takana?) ja kuvatkin ovat kovin amerikkalaishenkisiä, mutta 1-vuotiaani tykkää silti kovasti. 



Bonuksena eräs kirjaongelma koskien tätä ikäryhmää. Tammen Loruttele sylitellen (2011) on aivan ihana sekä kuviltaan, että idealtaan. Mutta. Miten käy kun yrittää lukea ja leikkiä uutta lorua lapsen kanssa? Äiti ei pysty niin moneen yhtä aikaa ja lapsi kyllästyy. Pitäisi opetella lorut ulkoa ja sitten alkaa leikkimään? Kamalan monimutkaista.

(Blogger heittelee näitä kuvia miten sattuu...)

25. lokakuuta 2012

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa

Lauren Oliver: Pandemonium -rakkaus on kapinaa
Yhdysvallat 2012 (Suom.2012) 
WSOY, 295s.GENRE: Nuortenkirja, dystopia (2.osa). Sijoittuu Nälkäpeli ja Tarkoitettu - trilogioiden välimaastoon ja sopii hyvin näistä tykkääville. 

MIKSI?:  Luin tämän trilogian ensimmäisen osan (Delirium) maaliskuussa. Kai se täytyy lukea koko sarja. Alunperin viehätyin kirjailijan Kuin viimeistä päivää - romaanista.

Puhtaus on puoli ruoka. Detaljeissa turva. Metodissa onni.

FIILIS: Deliriumissa minua viehätti eniten sellaisen maailman kuvailu, jossa rakkaus on pahin kaikista sairauksista. Harmillista, ettei kakkososa tuo juurikaan uutta ajatusleikkiin. Tässä kirjassa ikävöidään rakkaita ja juoni täytyy monista action- pläjäyksistä. 


Lenan rakkauden kohde Alex on kuollut. Nyt hän joutuu selviytymään yksin yhteiskunnan ulkopuolella, tai onhan siellä muitakin jotka ovat menettäneet kaiken. Kirja tapahtuu kahdessa paikassa: silloin (korvessa) ja nyt (vastarintaliikkeen jäsenenä). Teemat ovat suuria, sillä uusi rakkaus houkuttelee ja kuolema koettelee. Ansiokasta on se, miten tiiviinä tapahtumat pysyvät.

Oliver on taitava kirjoittaja ja osaa koukuttaa lukijan. Tunnetasolla tässä on silti samaa ongelmaa kuin edeltäjässä, eli ainakin aikuiselle nuoren tunteet jää pinnallisiksi. Eikä juonessakaan ole toivottavaa yllätyksellisyyttä. Syvemmällä tasolla pohditaan identiteettiä ja sen luomista, mutta aika pinnalliseksi tuo käsittely jää. Lopun cliffhanger on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Tämä on ihan kelpoa kirjaviihdettä ja suosittelisin erityisesti nuorille.

MUUTA: Kansi on yksi erikoisemmista koskaan. Kirjan nimeä ei oikein erota, koska väri on niin tumma. Kovakantisen kirjan sisäkansissa on suuret nuoren naisen kasvot molemmilla puolilla. Deliriumin päädyin lukemaan upean kannen takia, tässä kansi ei houkutellut.

TOISAALLA: Kirjavinkit kehuu jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Myös Anu ja Katinka tykkäsivät.


TÄHDET:
+ + +(+)

13. lokakuuta 2012

Erityismainintoja huipuille lastenkirjoille

Jakob Martin Strid: Jättipäärynä, joka kasvoi talon kokoiseksi (2012)
Otava 105s.


LYHYESTI: Tämä oli siis aivan mainio kirja! Huaskasti vinkashtanut. Nauratti ja viihdytti. Tässä riitti katseltavaa ja tarinakin oli sopivan jännittävä. Meidän 7v. oli ehkä jo kohderyhmän yläpäässä, mutta ihan hyvin upposi silti. Suosikkina oli ehdottomasti varapormestari Oksa, joka pihisee raivosta koko ajan.

TOISAALLA: Järjellä ja tunteella - Susa teki tästä tosi kivan postauksen. Sen kautta löysin kirjan, kiitos!

TÄHDET:
+ + + + +





Tuula Kallioniemi: Karoliina ja noidutut tossut (2008)
Otava 80s.

LYHYESTI: Aivan mainio löytö tämä Karoliina! Näin paljon meillä ei ole naurettu sitten Eemelin. Karoliina aloittaa eskarin ja opettajille riittääkin haastetta tässä tytössä. Ja ihan vähän tuo tyttö taitaa olla ihastunut Kasperi Paskeriin. En malta odottaa, että pääsemme lukemaan kirjasarjan muitakin osia.

Ainut miinus tulee siitä, että 7+ ikäisille tarkoitetussa kirjassa Karoliina menee eskariin. Ekaluokkailaiselle tämä oli ensin kynnyskysymys, mutta onneksi kirja vei mennessään.

TÄHDET:
+ + + + +




Prinsessan siivet
Teksti: Kaarina Helakisa
Kuvitus: Heli Hieta
Otava 1999

LYHYESTI: Ihastuin tähän jo "vanhaan" kirjaan. Kuningaspari haluaa parantaa prinsessan hinnalla millä hyvänsä. Sitten prinsessalle kasvaa siivet, eivätkä he ole tyytyväisiä. Prinsessa on ihana omapäinen ja vapaa siipineen. Kuvitus on todella kaunis. Tekstiä on kuvakirjaan aika paljon ja se on hyvin kuvailevaa, mutta 7v. jaksoi pysytellä kärryillä kuitenkin. Suosittelen!
TOISAALLA: Löysin arvion myös täältä.

TÄHDET:
+ + + +






Astrid Lindgren: Meidän Marikki

372s WSOY

LYHYESTI: Uskokaa tai älkää, mutta Marikki ei ollut minulle ennestään tuttu! Nyt minun oli mahdollista ihastua häneen yhdessä tyttäreni kanssa. Voi Marikkia! Lukemisesta on jo kauan, mutta edelleen muistellaan miten Marikki ja hänen pikkusiskonsa Liisa joutuvat kaikenlaisiin vaikeuksiin ja seikkailuihin. Tämä sisältää paljon ns.vanhoillista elämää, eli toisin sanoen ajan kuvausta. Muutama kummallinen ruoka olisi voinut olla vähemmän joulupöydänkattauksessa, mutta muuten tuo ei haitannut. Joitain sanoja muuntelin lennosta. Uskonnollisuuden kuvaus on mielestäni aika raikastakin. Minä rakastuin Marikkiin perheineen!

TOISAALLA:
Marikki- fanin eli Lumiomenan yksi Lindgren postaus, jossa myös paljon Marikista.
Myös Susan kirjastosta löytyy arvio.

TÄHDET:
+ + + + (+)


Tittamari Marttinen: Tarinatiikeri (2011)
Tammi  104s.

LYHYESTI: Tyttäreni tykkää kovasti näistä tarinatiikerin lyhyehköistä tarinoista. Niissä seikkailee eläimiä ihan arkisissa tapahtumisissa. Äidin mielestä ne eivät ole mitään erityisen huippuja, mutta soveltuvat iltasaduiksi hyvin - parin kolmen sivun kertomuksia on juuri sopivaa lukea yksi tai useampi sen mukaan miten aikaa on. Kivaa on myös jokaiseen juttuun liitetty runo. Ilmeisesti tätä käytetään oppikirjana esiopituksessa.

TÄHDET:
+ + + +


Olisi hienompaa omistaa näille kirjoille ihan omat postaukset. Kun en kuitenkaan tunnu saavan sitä aikaseksi niin olkoon kuitenkin parempi liputtaa edes tämän verran näille löydöille. Muistuttelen taas, että meillä luetaan koko ajan paljon lastenkirjoja. Nämä ovat tuosta joukosta poimittuja helmiä, tosin keskenään kovin erilaisia.

11. lokakuuta 2012

Yo Man! Eiku...

Kiinalainen Mo Yan voitti tänään kirjllisuuden Nobelin. Good for him! En ole koskaan kuullutkaan miehestä, eikä häntä ole myöskään suomennettu. Kiina on niin iso maa, että siellä muutama muukin varmasti kirjoittaa kirjoja. Aika harva löytää tiensä Suomeen. Oikeastaan se on aika kiva, että nobelin voittaa aina joku ihan outo heebo. Se kertoo siitä, miten paljon hienoja kirjoja on luettavissa ja löydettävissä ympäri maapalloa. Tosin nobelisitien kirjojen "hyvyys" taitaa olla sellaista mitä tällainen keskiverto valekriitikko bloggari ei aina tajua. Sofilta meni nyt tää tosiaan ohi, mutta Suomessa ehtii voittaa kuitenkin vielä syksyn aikana monta palkintoa :)

Kirjoitan teille antaakseni myös elonmerkkejä. Olen jokseenkin hautautunut töihini viime aikoina. Pianpianpian yritän postata jotain kirjoista ja löytää aikaa vierailla luonanne blogeissa, sillä kohta kuolen ihan vaan ikävään. Älkäähän kadotko mihinkään!

2. lokakuuta 2012

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé?

Pamela Druckerman: Kuinka kasvataa bébé?
Yhdysvallat 2012 (suom.2012)
334s. Siltala

MIKSI?: Ystävän suosituksesta ja juuri luetun Tiikeriäidin taistelulaulun innoittamana. Mukavaa, kun suomennos tuli näin pikaisesti. 

LYHYESTI: Ranskalaisen ja amerikkalaisen kasvatuksen eroista.

FIILIS: Yhdysvaltalainen Druckerman muutti Ranskaan miehensä kanssa ennen lastensa syntymää. Lasten kanssa hän alkoi törmätä lukuisiin kasvatuseroihin, joista tässä kirjassa kirjoitetaan.

Itse voisin sanoa tietäväni yhtä ja toista molemmista kulttuureista (tosin ranskalaiset sanovat ettei Amerikassa ole "kulttuuria"). Pitäsin Suomea jossakin näiden kahden maan välimaastossa, joskin enemmän kallellaan amerikkalaiseen malliin.

Rehellisyyden nimissä pidän ranskalaista kasvatusta monessa kohtaa kovin tylynä. Tämä kirja valoitti tuon tylyyden filosofiaa positiivisella tavalla. Toisaalta monet ihmiset sanovat, että minun lapset on kasvatettu ranskalaisittain ja siinäkin joudun olemaan samaa mieltä. Kuulin myös ranskalaisten tuttavieni ihmetelleen, mistä ihmeestä kirjailija on repinyt aineistonsa? Silti he tuntuvat olevan loppun lopuksi samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Lapset kasvatetaan mm. odottamaan, nukkumaan yönsä ilman nukutusrumbaa tai heräilyjä, ymmärtämään, että vanhemmilla on omaa elämää lasten lisäksi, sanomaan kaikille bonjour, toimimaan monella tapaa itsenäisesti, syömään ruokia ennakkoluulottomasti jne. Amerikkalaisen kasvatuksen kritiikki kohdistuu siihen, että lapsista kasvatetaan suorittajia, vanhemmat antavat aivan liikaa periksi, lapset saavat liikaa valtaa, he eivät syö "oikeita" ruokia jne.

Kirjailija kertoo ranskalaisesta kasvatusajatuksesta, myös sen juurista ja tuloksista. Samalla hän peilaa tätä amerikkaan ja erityisesti omaan kokoemukseensa näiden kahden maan välissä. Teksti on sujuvaa, lapsista ja vanhemmista kerrotaan suoraan - sopivasti itseironialla höystettynä. Kirja keskittyy erityisesti pikkulapsivaiheeseen (ennen kouluikää).

Ihailen Ranskassa sitä, että kasvatuskulttuuri on monella tapaa yhtenäistä. Samoin ihastelen ajatusta, että kasvatusta mietitään nautinnon kautta. Vanhemmat voivat olla hyvillä mielin "itsekäitä" sen sijaan, että meillä uidaan jatkuvassa syyllisyydessä. Rakastan ranskalaista ruokaa ja pitkiä illallisia, joihin myös lapset osallistuvat. Uskon, että lapselle on parasta, ettei virikkeitä ole jatkuvasti, että täytyy pystyä odottamaan vuoroaan, ja että pettymyksiä täytyy sietää. Ihan kaikkea ranskalaista en purematta niele ja onneksi ei tarvitsekaan.

Kirjasta ja omista kokemuksista riittäisi paljon sanottavaa ja olenkin kertonut lähes jokaiselle vastaantulijalle lukevani tätä kirjaa - eli varaudu puhumistarpeeseen lukiessasi tätä.

TÄHDET:
+ + + +

MOITTEITA: Vaikuttaa siltä, kun oikoluvun olisi tehnyt joku vähintään yhtä kotiäitipäinen kuin itse olen. Kirjasta löytyy niin monta lyönti- ja kirjoitusvirhettä, että jopa minä älähdän. Lisäksi kansi on ärsyttävän chick-lit -tyyppinen. (Tuli mieleen tämä minishoppaaja-kansi, vaikka en ole näitä kirjoja lukenutkaan):

1. lokakuuta 2012

Kirjablogistit tempaisevat plagiointia vastaan


En nyt ole tässä itse mukana, mutta tervemenoa huvittelemaan muiden blogien hämäysjuonilla:
"Suomalaiset kirjablogistit järjestävät flashmob-tapahtuman netissä. Noin 20 blogistia julkaisee vääristellyn kirja-arvion. Arvioissa vääristellään kirjojen juonta ja teemoja. Syy tempaukseen on blogitekstien lisääntynyt plagiointi. Kirjablogistit ovat huolissaan siitä, että koululaiset ja jopa tekstiammattilaiset kopioivat tekstejä blogeista.

Blogistit näkevät kävijäseurantatyökalujen avulla blogilukijoiden käyttämät hakusanat. Tilastot kertovat karua kieltä: kirjablogeista haetaan esseitä, mallivastauksia ja juoniselostuksia.

Tempauksen tavoite on herättää keskustelua plagioinnista ja havahduttaa opettajat ja lasten vanhemmat ilmiön yleisyyteen, vahingollisuuteen ja laittomuuteen. Toinen tavoite on muistuttaa plagioijille, ettei kaikkea netissä luettua voi ottaa todesta. Kolmas tavoite on ilkikurinen: jos joku koululainen todella kopioisi vääristellyn kirja-arvion ja palauttaisi tekstin opettajalle omana työnään, muistuttaisi tilanne jännittävästi Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjan alkuasetelmaa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajina työskentelevät kirjablogistit Kirsi Hietanen ja Minna Rytisalo ihmettelevät, että monet vanhemmat tietävät lastensa kopioivan tekstejä netistä, mutta eivät pidä sitä vääränä. "Kun kerran kysyin plagioinnista kiinni jääneeltä oppilaalta, mitä kotona oli sanottu, hän sanoi vanhempien vain todenneen, että älä jää kiinni seuraavalla kerralla", kertoo Rytisalo. Kouluilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä sen suhteen, miten tekijänoikeusrikkomuksesta kiinni jääneitä oppilaita rangaistaan.

Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain yhteensä useita satoja kirja-arvioita. Arviot tavoittavat satojatuhansia suomalaisia lukijoita. Kirjablogit tuovat esille myös kirjoja, joita valtamedia ei arvioi. Näin blogit laajentavat kirjakeskustelua."

Vääristellyt kirja-arviot (tekstit julkaistaan klo 1.10.2012 klo 10):
Aho, Juhani: Rautatie - http://suketus.blogspot.fi
Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo - http://luenjakirjoitan.blogspot.fi
Canth, Minna: Anna-Liisa - http://luminenomena.blogspot.fi
Canth, Minna: Työmiehen vaimo - http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi
Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira - http://bibliofile-x.blogspot.fi/
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu - http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/
Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja - http://aitilukeenyt.blogspot.com
Haanpää, Pentti: Noitaympyrä - http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase - http://kirjasfaari.blogspot.fi
Kianto, Ilmari: Punainen viiva - http://bookingitsomemore.blogspot.fi
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä - http://sbrunou.blogspot.fi/
Meyer, Stephenie: Houkutus - http://pigeonnaire.blogspot.fi/
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää - http://kirjakissa.blogspot.fi/
Niemi, Mikael: Aivot pellolle - http://kannestakanteen.blogspot.fi/
Orwell, George: Eläinten vallankumous - http://kirjamieli.blogspot.fi/
Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani - http://ilsela.blogspot.fi/
Salinger J.D.: Sieppari ruispellossa - http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/
Shakespeare, William: Romeo ja Julia - http://sininenlinna.blogspot.fi/
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä - http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/
Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen - http://hdcanis.blogspot.fi/

30. syyskuuta 2012

Alison Bechdel: Äideistä parhain

Alison Bechdel: Äideistä parhain
Yhdysvallat 2012 (suom. 2012)
288s. Like

MIKSI?: Pidin todella paljon Bechdelin Hautuukodista. Tämä uusi äitisuhdetta ja terapiaa käsittelevä kirja kiinnosti kovasti, vaikka kirjailijan Lepakkoelämää - sarjikset aiheuttivat minulle pettymyksen.

LYHYESTI: Lukijalle piirretään kirjailijan oma äitisuhde terapiaprosessin kautta.

FIILIS: Terapiassa Bechdel käsittelee aika usein myös sitä, miten kadehtii muiden menestystä kirjailijan tai sarjakuvataiteilijan urallaan. Siksi tuntuu aika vaikealta lytätä tätä, mutta täytyy vaan toivoa että kymmenien vuosien psykoanalyysi ja-terapia ovat opettaneet suhtautumaan tyynesti krittiikkiin. (Ja jättämään väliin arviot joiden lukemiseen tarvitsee google translate-toimintoa.)

Minua kiinnostavat kirjan aiheet erityisen paljon: terapia ja äitisuhde. Olen itsekin käyttänyt samaan tarkoitukseen paljon aikaa ja rahaa. Kirja sisältää samoja oivalluksia kuin omassa prosessissani, se menee syvälle psykoterapian termeihin ja teoriaan, ja tarjoaa monta yllättävääkin löytöä kuvan ja teksin yhdistelmillä.

Silti tämä oli kirjana jotenkin liian teoreettinen ja raskas. Jokainen tekee tietysti itse omat valinnat, mutta oman terapiaprosessin piirtäminen avoimesti "koko maailman" pällisteltäväksi osoittaa minusta myös jonkin sortin itsesuojeluvaistoin puutetta ja vaikuttaa lopulta hitusen itsetuhoiselta. Älkääkä ymmärtäkö väärin: kirja ei sisällä mitään suuria paljastuksia tai kauheuksia. Mutta silti.

Tämä on ihan varmasti must-read listalla kaikille psykoterapiasta syvällisesti kiinnostuneille ja terapeuteille myöskin. Voisin kuvitella tätä käytettävän jopa oppikirjana terapiaopinnoissa. Kaunokirjaillisuutena en osaa kirjaa arvostaa. Ehkä tuo kannen lupaus tai määritelmä "koomisesta draamasta" vei minut väärälle raiteelle tämän kanssa.

LAINAUS: (Otin tämän nyt törkeästi laiskuuttani eng.kielisestä versiosta:)

TÄHDET:
+ + +

27. syyskuuta 2012

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Joyce Carol  Oates: Sisareni, rakkaani
Yhdysvallat 2008 (suom.2012)
730s. Otava

MIKSI?: Luin muutaman rivin, jotka vakuuttivat, että tämä tiiliskivi kannattaa ehdottomasti lukea. Aiemmin Oatesilta luettuna on itselläni vain Kosto: Rakkaustarina.

LYHYESTI: Isoveljen kertomus perheestään ja pikkusiskonsa murhasta.

Skyler          minulla on välillä niin paha olo
Kukaan ei rakasta minua Skyler     rakastatko sinä minua  Skyler?

FIILIS: Tämä on erikoinen kirja. Se kertoo keksityn tarinan oikeasta ja kamalasta pikkutytön murhasta. Kaikki kerrotaan 19-vuotiaan Skyler -isoveljen kautta, jonka elämä on mennyt alamäkeä. Hän muistelee lapsuuttaan, vanhempiaan, siskoaan ja kaikkea sitä mitä tapahtui. Tämä on tutkielma katastrofaalisesta vanhemmuudesta ja psykopatiasta.

Bliss on pikkusisko, josta tulee kuuluisa luistelijatähti ennen kuin hän täyttää 7-vuotta. Perheen dynamiikka muuttuu entisestään: isä on entistäkin harvemmin kotona(Moskovassa, Kalkutassa, ehkä Singaporessa?) nopeasti vaihtuvat "Mariat" hoitavat Skyleria, Jeesusta rukoillaan ettei Bliss kaadu (tämä on kohtalomme!), seurapiireihin alkaa sadella kutsuja (vihdoin!), mamin ja Blissin kauneushoidot vievät paljon aikaa ja rahaa, Skylerin pitäisi yrittää näytää normaalilta kuvissa (älä tuota pettymystä mamille!).

Olisin voinut inhota kirjaa, sillä kestän huonosti ahdistavaa psykologista jännitystä. Oates on niin monella tapaa taitava: hän kirjoittaa ensin viattoman lapsen näkökulmasta, rakentaa tapahtumia ironisen hauskasti(!) ja jännite henkilöiden ja lukijan välillä on kuin taikuutta. Tarpeen vaatiessa kirjailija etäännyttää ja alkaa itsekin tarkastella tekstiään ulkopuolisena. Ihmeellisintä on ehkä se, että kirja on täysin epäuskottava 19-vuotiaan narkkarin kirjoittamaksi, mutta silti sen lukee silmää räpäyttämättä totena. Teksti on niin aitoa ja "helppoa", ettei lukija voi kuin hämmästellä.

Ehkä ahdistavuudesta ja raskaudesta vie pois myös se, etteivät todelliset tapahtumat tule yllätyksenä. Tällöinhän lukija pääsee tarkkailemaan tekstiä vähän eri näkökulmasta. Jännite pysyy silti - oikeastaan vasta jossakin sivun 600 jälkeen herpaannuin hetkeksi. Olin lukevani tekstistä myös monia teräviä (ja oikeutettuja) piikkejä, joita heitetään mm. amerikkalaista oikeusjärjestelmää, julkisuushakuisuutta ja lasten lääkitsemistä kohti.

Kirja on myös visuaalisesti erityinen. Siinä on paljon alaviitteitä ja muutakin poikkeavaa. En tiedä tuovatko ne lisää lukukokemukseen, mutta arvostan yritystä rikkoa perinteisiä sivurakenteita.

TOISAALLA: Leena Lumen hengästyttävä arvio
Norkku luki englanniksi
Unni kirjoittaa perusteellisesti kirjasta

TÄHDET:
+  + +  +

25. syyskuuta 2012

Maljapuhe kirjaystäville ja tsemppibloggaajille


Kuva ei liity tapaukseen. Ikävä kyllä.


"Nostakaamme malja kaikille niille tarinoille, jotka yhdistvät meitä. Hienoinpaankin lukukokemukseen tulee lisää kun sen jakaa teidän kanssanne arvoisat lukijat ja kanssabloggaajat. Kiitos kirjailijoille, jotka varmistavat meille loputtomat lukupinot.

Viime viikkoina olen iloinnut suuresti siitä, miten ekaluokkalaisemme on oppinut lukemaan kokonaisia kirjoja itsekseen. Siinä jää päiväkotivuosien kevätjuhlaesitykset kakkoseksi tämän äidin herkistämäisessä, kun tuo tyttö sanoo että: "eikö saisi lukea vielä vähän aikaa?".  Iloa tuo myös tuo toinen ikiliikkuja (1v4kk), joka tunnistaa hauvan, auton ja kukan "ensimmäiset sanat" -kirjastaan. 

Ja vielä haluan kiittää teitä lukijat, että jotenkuten kestätte  kotiäiti(72%)uraäit(61%)-elämäntilanteesta aiheutuvaa ja jatkuvasti pahentuvaa lukihäiriötäni,. Se ilmenee  monissa kirjoitusvirheissä, vaihtelevassa päivitystiheydessä ja hatarissa kirja-analyyseissä. Rakkautteni kirjoihin on syksyn myötä jälleen erityiseen roihuavaa kaiken tämän arjen kaaoksen keskellä.
 Se välittyköön myös täällä. "

Tämän maljapuhe-haasteen sain Ilselän Minnalta.
(Linkki poikkeuksellisesti Kuin jotain päättyisi arvioon)
Tsemppaava blogiystävä-huomion antoi minulle Noora. Kiitos ihanat!

Maljapuhehaasteen juttu:
1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa luettelet viisi asiaa, joista sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.

2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.
Tsemppaava blogiystävä-huomio menköön samoille blogeille:

Maria Sinisen linnan kirjastosta
Erjan lukupäiväkirja
Sanna Luettua-blogista
Villasukka kirjahyllyssä
Kaiken voi lukea Jori

21. syyskuuta 2012

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
Englanti 2011 (suom.2012)
257s. WSOY
Man Booker Prize

MIKSI?: Joskus vain tietää jo etukäteen, että tämä on minun kirjani. Lukemaan houkuttelivat kirjan suosio, sekä Lilyn Katin ja Kirjanurkkauksen arviot.

LYHYESTI: Muistamisesta.

FIILIS: Lienee vähän liian epäanalyyttistä edes harrastajabloggaajalle, että haluaisin täyttää tämän kohdan sydämillä. Muuta ei tarvittaisi, sillä rakastan muistamista ja sen harhaa käsitteleviä kirjoja. Tätäkin.

Joku hassu mielikuvaharha sattui silti kirjan kohdalla: ajattelin kirjoittajan olevan taas yksi sellainen nuori tyttönen, joka oppi kirjoittamaan ennen kuin puhumaan ja sitten hurmasi maailman teksteillään. Hämmennys oli suuri, kun kirjan liepeestä minua katsoi keski-ikäinen mies.

Kirjassa taaksepäin katselee Anthony (keski-iän jo ylittänyt mies), jolla on ollut hyvinkin tavanomainen elämä. Silti tietyt tapahtumat aiheuttavat tarpeen katsella taaksepäin. Täytyy palata alkuun - tarkastella ystävyyssuhteita ja rakkaussuhteita. Anthony suhtautuu itseensä ja muistoihinsa lempeän ironisesti. Rohkeastikin. Lukukokemus on intensiivinen.

Tässä on vahva tarina, mutta silti monet pohdinnat muistamisesta nousevat tärkeimmiksi. Kieli on hitaan nautinollista ja vaatii keskittymistä. Tämä sai minut itkemään lukemisen ilosta. Romaani kestää varmasti monta lukukertaa.

TOISAALLA:
Maria Sinisen linnan kirjastosta
Luettua/ Sanna

TEKSTINÄYTE:
"Vanhemman ihmisen muisti koostuu riekaleista ja tilkuista. Se on kuin lentokoneen musta laatikko, jonka tarkoitus on tallentaa, mitä tapahtuu onnettomuuden sattuessa. Jos mikään ei mene vikaan, nauha pyyhkiytyy. Jos putoat, on selvää miksi niin tapahtui, jos et, matkan lokitiedot ovat paljon epäselvemmät."

TÄHDET:
+ + + + +

19. syyskuuta 2012

Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea




Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
Japani 1950 (suom.1965)
149s. Tammi

MIKSI?: Kirja tuli luokseni Rakkaudesta kirjaan- haasteen kautta (Au Naturel-blogin Iisalta). Olen aiemmin lukenut suunnilleen samalta vuosikymmeneltä olevan japanilaisen Tanizakin Avaimen, joka jätti lähinnä hämmentyneen olon.

LYHYESTI: Teeseremoniaa ja vaikeaa rakkautta.

FIILIS: Tässä kirjassa päälimmäiseksi jää aivan omanlaisensa tunnelma. Se tuoksuu vastapoimituille teelehdille ja pysäyttää ihastelemaan satoja vuosia vanhoja perinteitä sekä "kippoja" (näille oli joku hieno nimitys). Kaikessa kuuluu surumielinen huokaus, rakkauden ja kuoleman läheisyys.

Ennen kuin kirjabloggari äityy ihan runolliseksi kerrotakoon, että juonena olevat ihmissuhteet ovat sekavammasta päästä mitä olen koskaan lukenut. (Oikeasti, mikä näitä japanilaisia oikein vaivaa? Poika nai kuolleen isänsä rakastajatarta ja ehkä tytärtäkin ja samaan aikaan isän toinen rakastaja yrittää naittaa poikaa eräälle toiselle jne.) Seuraaminen oli aluksi vaikeaa, vaikka lopulta pääsin ihmissuhteisiin mukaan.

Kirjassa on varmasti paljon mitä en ymmärrä: 50-luvun Japani ja sen tavat. Mitä ymmärrän on Kawabatan upeat lauseet. Hänellä on poikkeuksellinen kyky sanoittaa ikiaikaisia asioita (syyllisyys, kuolema, rakkaus) pysäyttävän tuoreesti niin, että 60-vuotta myöhemmin suomalainen kirjabloggari edelleen hämmästyy.

Katja arvio äskettäin Kawabatan ykkösteoksen Lumen maa ja kertoo kirjailijan "proosantavan runoutta ilman että kirjoittaa proosarunoa". Se kuvaa hyvin tätäkin kirjaa.

RAKASTUINKO?: En rakastunut, mutta nautin, sivistyin ja ihmetyin. Joskus se on jopa parempi. Olen tosi kiitollinen tästä tuttavuudesta.

MUUTA: Kun nyt ollaan tässä maantieteellisessä osiossa maapalloa - kerrotakoon, että japanilainen ehdoton suosikkini on Yoko Ogawan: The Housekeeper and the Professor, joka todella ihana kirja!

TÄHDET:
+ + + +

Posted using BlogPress from my iPad

11. syyskuuta 2012

Ernest Cline: Ready Player One

Ernest Cline: Ready Player One
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
510s. Gummerus

MIKSI?: Tämän ympärillä on ollut kiinnostavaa pörinää.

LYHYESTI: "Ihmisenä oleminen on yleensä totaalisen perseestä. Pelit ovat ainoa asia, joka saa elämän tuntumaan siedettävältä." 

FIILIS: Tämä oli minulle "out-of-the-box" - kokemus: olen liian nuori muistaaksen paljoakaan 80-luvun pop-kulttuurista tai pelimaailmasta, en ole niin kovin innostunut taistelupeleistä ylipäätään, enkä juuri koskaan lue scifiä tai fantasiaa.

Ollaan vuodessa 2044 ja rapistuvan maailman ahdistamina ihmiset viettävät lähes kaiken valveillaoloaikansa Oasis -nimisessa virtuaalitodellisuudessa. Loppumattoman suuri Oasis tarjoaa mahdollisuuden unohtaa öljykriisin, ympräistötuhot, maailmantalouden romahtamisen ja huonon hengitysilman.

Oasisissa on myös Wade, kirjan päähenkilö. Monen muun tavoin hänestä tulee munastaja(!), eli ihminen joka voi voittaa satojen miljardien testamentatun omaisuuden löytäessään munan Oasiksesta. Täytyy vain etsiä kolme avainta ja  kolmen porttia ja suorittaa haastavia tehtäviä. Munan on piilottanut Oasiksen luoja, jonka pakkomielteinen rakkaus 80-luvun elokuviin, musiikkiin ja erityisesti peleihin näkyy kaikissa tehtävissä.

Romaani on kirjoitettu kiinnostavasti ja sujuvasti, niin ettei haittannut vaikka monet viitaukset menivät tältä lukijalta ohi. Munajahti on hieno seikkailu, johon on mahdutettu riittävästi rakkautta ja yllättäviä käänteitä. Taistelua käydään erityisesti suurta ja kaikkivoipaa IOI- suuryritystä vastaan, heitä jotka yrittävät löytää munan käyttäen rahaa, vilppiä ja vaikutusvaltaa.

Cline luo kummallisen (ja surullisen), mutta riittävän uskottavan kuvan tulevaisuudesta. Jossain määrin kirjailija pohtii virtuaalitodellisuuden ja reaalitodellisuuden eroja, toisaalta myös pakkomielteitä. Olisin kaivannut syvällisempääkin käsittelyä aiheista. Tarina jää kiinnostavan pelin ja kertomuksen tasolle, mutta tarjoilee toki erikoisen lukuelämyksen näistä nauttiville. Haluaisin ehdottomasti vierailulle Oasikseen!

Ihailen romaaniin luotua ajatusleikkiä ja seikkailua. Tarina pysyy hienosti kasassa ja kirjailijan taustatyön laajuus nostattaa kulmakarvoja. En malttanut olla lukematta mihin suuntaan etsintä seuraavaksi kääntyisi ja miten kaikki päättyy. Viihdyin erinomaisesti tämän seikkaulun parissa - vaikka kirja ylittää tiiliskivirajan, olisin voinut lukea sitä pidempäänkin. Elokuvaa odotellessa...

SUOMENNOS: Suomentaja J.Pekka Mäkelä on joutunut todellisen haasteen eteen kirjaa kääntäessään ja suoriutuu tehtävässään erinomaisesti.

TOISAALLA: Norkku ahmi ja rakastui
Lukutuulia/Tuulia
Katinkan kirjasto
Taikakirjamet/Raija
Miiru/ Valikoiva kirjatoukka
Also Sprach Jussi
Kirjavinkkien Mikko
muita?

MUUTA: Minulta meni e-kirjaviikko ihan ohi, harmi. Oli kuitenkin mukava lukea teidän kokemuksia niiden parissa. Itselleni nuo sähkökirjat ovat kovin luonteva osa lukupinoa. No asiaan, huomasin että tätä kirjaa saa Elisa-kirjasta hintaan 14,50€. Ei paha.

TÄHDET:
+ + + +

9. syyskuuta 2012

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen

Katherine Boo: Kätkössä kauniin ikuisen
Yhdysvallat/Intia 2012 (suom.2012)
288s.WSOY

MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä blogiarvioiden innoittamana.

LYHYESTI: "Rikkaat riitelevät typeristä asioista. Mikseivät köyhät tekisi samoin?"

GENRE: Romaanimuotoon kirjoitettu tositarina.

FIILIS:
"Hän uskoi monien slummilaisten tapaan, ja itse asiassa monien ihmisten tapaan ympäri maailmaa, että hänen unelmansa olivat sopivasti kytköksissä hänen kykyihinsä."

Kirjan lukemisesta on ehtinyt kulua jo jonkin aikaa ja kirjakin on jo palautettu kirjastoon. Tarinan alku imi mukaansa uskomattomalla voimalla. Takakannen lupaus siitä, että totuus on tarua ihmeellisempää, toteutui. Haluttomuuteni kirjoittaa tästä johtuu silti vaikeudesta sanoittaa lukemisen aiheuttamaa tunteiden kirjoa.

Tapahtumapaikkana on yksi sadoista Mumbain slummeista. Ihmiset elävät ahtaasti, likaisesti ja köyhästi. Viereen nousee upeita uusia pilvenpiirtäjiä, tässä tapauksessa kansainvälinen lentokenttä. Asukkaat ansaitsevat elantonsa lajittelmalla rikkaiden jätteitä, niitä joihin pääsevät käsiksi.

Tämä ei ole mikään perinteinen "voi-niitä-köyhiä-rassuja" -uhrikertomus. Boon tarinan tehokkuus syntyy slummin asukkaiden rehellisestä kuvauksesta. Ihmiset ajavat aika surutta omaa etuaan.  Hyväntekeväisyyskoulun ensimmäisestä päivästä tullaan ottamaan monta kuvaa lahjoittajia varten, mutta sen jälkeen koko koulua ei ole olemassakaan. Lapsia hakataan ja pahoinpidellään surutta. Sairaudet, korruptio, kateus ja sosiaaliset hierarkiat hallitsevat slummin elämää. Poispääsykeinoja ei juurikaan ole, mutta niistä voi silti haaveilla.

Innostuin kirjasta, mutta masennuin kaiken mahdottomuuteen: aina joku vetää välistä, elämällä ei juurikaan ole arvo ja jos jossain saadaan parannusta aikaan niin samaan aikaan toisaalla menee moninkertainen määrä asioista pieleen. Syistä ja seurauksista ei saa tolkkua. Boo onnistuu hienosti kertomaan miten monisäikeistä slummielämä oikeasti on.

Boo teki kirjaansa varten pitkään tutkimustyötä ja haastatteluja slummissa. Ilmeisesti hän sai tarinoihinsa luvan(?) - vaikka kirjan henkilöt eivät näyttäydy kovinkaan imartelevassa valossa. Vaikka kirjalla on todistusvoimaa ja ansioita, pysähdyn silti miettimään mihin sillä pyritään?  Kirjan kokonaisuuden kannalta  tarinat hajoavat ehkä liian laajalle.

Mutta silti, ehkä tulevaisuus on parempi:
"Sanottiin että amerikkalaiset ja eurooppalaiset tiesivät mitä tapahtuu kun avaa vesihanan tai painaa valokatkaisinta. Intiassa varmat päätelmät olivat harvassa, ja alituisen epätietoisuuden sanottiin muovanneen kokonaisen kansakunnan nopeaälyisiä ongelmanratkojia."

TOISAALLA: Susa sanoo kirjaa vaikuttavaksi ja olen ihan samaa mieltä.  Kirjanurkkauksessa toivottiin, ettei kirja olisi oikeasti totta ja itsekin tavoitan tuon tunteen. Mari A. pohtii arviossaan enemmänkin auttamistyötä Intiassa.

TÄHDET:
+ + + (+)


6. syyskuuta 2012

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa + kirjailijan minihaastattelu


Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
Suomi 2012
280s. Tammi

MIKSI?: Karoliina on tuttu Kirjava Kammari-blogistaan.

LYHYESTI: Unista, jotka alkavat vaikuttaa käsittämättömän todelta.

FIILIS: Minulla oli vaikeuksia päästä kirjan rytmiin mukaan. Tyyli on jutusteleva ja arkinen, enkä aluksi kiinnostunut Bostoniin perheineen muuttavasta Klarissasta. Sotaa Yhdysvaltoihin pakeneva Corinne sen sijaan olikin paljon mielenkiintoisempi. Hän on se, josta Klarissa näkee unia.

Kahdessa aikatasossa tapahtuvasta esikoisromaanista kasvaa vetävä ja jännitävä kertomus, jota en lopulta malttanut laskea käsistäni. Klarissakin lakkasi ärsyttämästä minua, kun sivut etenivät. Elämä Bostonissa tiivistyy taloon, jossa Klarissan ja Corinnen tarinat kohtaavat. Paljonkaan en halua kertoa juonesta, sillä tarinassa on sopivasti lukijalle yllätyksiä.

Kirjassa on monta raskasta tapahtumaa, vaikka se on toisaalta viihdyttävä lukuromaani. Timonen onnistuu todella hyvin luodessaan jännitettä menneen ja nykyisen välille. Sydän sykkyrällä ja pamppailen kääntelin sivuja. Taidan alkaa povata kirjailijalle tulevaisuutta psykologisen jännityksen saralla. Henkilöt ovat myös kiistattoman todentuntuisia. Vaikka en ehkä tavoittanut tunnelmaltaan meneen ajan Bostonia, niin kirjan henkilöt pitivät tarinan hienosti koossa.

Ajattelen, että romaanissa olisi voitu hitusen enemmän luottaa lukijan kykyyn oivaltaa ja tulkita asioita itse. Toisaalta ymmärrän tietyn selittelyn genreen kuuluvaksi. Tämä on myös seikka, jonka huomaan tökkivän monissa etenkin amerikkalaisissa romaaneissa ja elokuvissa. Hmm - tästähän voisikin saada toimivan elokuvan!

KYSYMYKSIÄ KIRJAILIJALLE:
Kysyin muutaman minua kiinnostaneen kysymyksen kirjailijalta, kiitos Karoliina! Kuva: Tammi
Esikoisteos on julkaistu, miltä nyt tuntuu? 
Tuntuu tosi hienolta. Olen kuullut toistaiseksi lähinnä positiivista, suorastaan kehuvaa kritiikkiä ja olen siitä häkeltyneen ilahtunut.

Kirjassa on monia raskaita tapahtumia, oliko kirjoittaminen niistä vaikeaa?

Kyllä kirjoittaminen oli välillä raskasta. Tarina on ollut olemassa jo vuosia ja sen kipukohdat käsitelty, mutta silti tiettyjen kohtausten purkaminen paperille otti hetkittäin koville.

Teitkö paljon taustatutkimusta kirjaasi varten?

Olen aiemmin tutkinut tarinaan liittyviä aiheita paljonkin, mutta virkistin kyllä muistiani ja tarkistelin yksityiskohtia romaanin työstämisen aikana. Jos aikaa ja resursseja olisi ollut enemmän, olisin mielelläni uppoutunut taustatutkimukseen syvemminkin.

Kenelle suosittelisit kirjaasi? 


Ehkä tämä on leimallisemmin naisten kirja, joskin lähipiirin miehetkin ovat kirjasta pitäneet. Kolmekymppiset löytävät kehyksistä eniten samastuttavaa, mutta voisin kuvitella itse tarinan kiinnostavan teini-ikäisestä eläkeläiseen.

TOISAALLA: Leena Lumi luki ja totesi kirjan olevan juuri hänelle. Myös Krijavinkeissä kehuttiin kirjaa(palvelu väliaikaisesti alhaalla?) ja Katjakin omisti postauksen romaanille.

TÄHDET:
+ + + (+)