Hän lukee!

Unicefin ensikirjat maistuvat todella hyvälle!


Posted using BlogPress from my iPhone

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
Pakistan/Englanti 2002 (suom.2011)
391 sivua, Gummerus

MIKSI?: Pidin todella paljon Poltetut varjot - romaanista, joka ei mielestäni saanut riittävästi ansaitsemaansa huomiota.  Tämän sain lahjaksi uunituoreeltaan painosta ja hotkaisin heti.

LYHYESTI: Kaikki lyhennelmät kuulostavat liian lattealta. (Tiedättehän: ystävyyttä, rakkautta, salaisuuksia.)

FIILIS: Tähän kirjaan on pakkautunut kaikki se, mitä kirjoissa rakastan:

1) Kirja kertoo aikakaudesta ja maasta, josta en oikeastaan tiedä mitään. Sydänystävät Karim ja Raheen kasvavat Pakistanissa, jonka lähihistoriasta ja -tulevaisuudesta löytyy sotaa ja levottomuuksia.  Nämä kaikki jättävät heihin jälkensä. Kirjailija onnistuu tuomaan lukijan vieraan maan kauneuden ja ristiriitojen keskelle niin, että hän tuntee olevansa kotonaan.

2) Kirja on vahva kasvutarina, joka ei päästä lukijaa aivan helpolla. Jo vauvoina Karim ja Raheen vaikuttavat ymmärtävänsä toisiaan. Kasvaessa mikään ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Vanhemmat eivät ole täydellisiä ja vielä vähemmän täydellisiä ovat he itse. Shamsie kirjoittaa kauniisti ja suoraan sanoittaen monia ajatuksia, jotka tunnistan. Lukijalle lahjoitetaan oivalluksen hetkiä ja tulin myös lohdutetuksi. Henkilöiden aitous ja moniulotteisuus tekevät tarinasta vangitsevan.

3) Kirjan kieli on poikkeuksellisen kaunista. Tässä teoksessa bonuksena on henkilöhahmojen rakkaus kieleen ja monet kielileikit. Suomentajalle erityiskehut!

Pidin tästä enemmän kuin Polteuista varjoista. Tarina oli intensiivisempi, keskittyneempi ja kauniimpi. Lähihistoria vie vahvasti tarinaa, mutta henkilöt ovat onnistuneesti keskeisempiä. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. Oli mukavaa jäädä pohtimaan, miksi jokin asia meni eri tavalla kuin olisin kuvitellut. Henkilöhahmoissa menin helposti sekasin, mikä oli kirjan häiritsevin piirre.

MUUTA: Kansi on todella kaunis!

TÄHDET:
+ + + + + 

selityksiä

"Mitä mieltä?" -keskustelu blogiarvioista ei missään vaiheessa pitänyt koskea Chris Cleavea. Keskustelusta sinällään tuli todella hieno (kiitos kaikille!) ja se saa edelleen jatkua. Itseäni kuitenkin harmittaa, että käytin huolettomasti heittoa Cleavelta herättämään ajatuksia aiheesta (kirjoittamani ei edes pitänyt aivan paikkaansa ja oli helposti väärinymmärrettävissä, kts. kommentit). Mitä hänet tavatessani juttelimme aiheesta ja mitä siitä minulle tuli mieleen, muuntui vielä kirjoittaessani siitä blogiini. Koko homma tuli sitten vielä aivan turhaan yhdistetyksi Cleaveen. Olen pahoillani. Yritin jo paikkailla tätä kommenteissa, enkä onnistunut. Kaiken uhalla sanon vielä, että:

A) Cleve on ERITTÄIN blogimyönteinen, innoissaan blogeista ja tukemassa niitä.

B) Hän suhtauu myönteisesti bloggareiden kirjakritiikkiin.

Tuosta "worst review ever"-jutusta on enemmän luettavissa täältä. Nauroin todella paljon lukiessani sitä ja se kertookin paljon kirjailijan loistavasta huumorintajusta. Ja kommenteissa voi myös lukea oikeampaa todistusta Cleavesta paikalla olleilta Katjalta ja Karoliinalta. Ugh. Ainakin sain itselleni hyvän opetuksen siitä, että kannattaa miettiä tarkemmin mitä kirjoittaa.

Pian saatte muuten lukea kirjasta, joka on aivan IHANA. Nauratti, kun Minna uudesta Ilselästä lupaili samaa!



Ps. Käsi on kipeä lukemattomista allekirjoituksista. Meillä on nyt ihan oma koti! Ja hetkellisesti tililläni käväisi PALJON rahaa :) Mahtava tunne!!!

mitä mieltä?

Chris Cleaven tapaaminen alkoi keskustelulla siitä, olimmeko me bloggaajat pitäneet hänen kirjoistaan. Ja olimmehan me. Cleave kertoi saaneensa elämänsä kauheimman arvion englantilaiselta bloggaajalta. Hän toivoikin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa blogeissakin.

Olen periaatteessa samaa mieltä. Useimmiten blogeissa näkeekin kiittäviä arvioita, koska suurin osa meistä lukee viihtyäkseen ja ns. huonot kirjaa tulee jätettyä kesken tai unohdettua vähin äänin. Itse olin kuitenkin juuri samana päivänä tehnyt 2,5 tähden arvion Anna-Leena Härkösen kirjasta ja tunsin omantunnon piston.

Tuleekin mieleeni kaksi periaatetta, jolloin kirjasta ainakin saa sanoa negatiivista:

1) Kirjailija on laajalti tunnettu ja luettu. Yksi arvio sinne tai tänne ei hetkauta mihinkään suuntaan.

2) Kirja on kovasti suosittu ja hypetetty, mutta siitä tulee itselleni pettymys.

Olisiko vielä joku muukin tilanne?

Olen myös miettinyt esim. esikoiskirjailijoita, joiden kirjat jäävät lähes kokonaan vaille huomiota (tosin eipä sellaisia kirjoja tule usein itsekään löydettyä). Mutta olisiko parempi, että niistä yrittäisi sanoa jotain, vaikka se ei olisi positiivista? Onhan se varmasti niinkin, että kirjasta voi kertoa rakentavasti, siis kertoa mistä piti ja mistä ei ja jättää vaikka tähdet antamatta?

Mitä mieltä olette?

Chris Cleave: Incendiary

Chris Cleave: Incendiary
Englanti 2005
335 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Pääsin tapamaan Chris Cleaven. Yritin ehtiä lukea hänen esikoisensa ennen tapaamista. Molemmat tekivät lähtemättömän vaikutuksen: Chris oli hurmaava englantilainen ja Incendiaryn lukeminen kannatti. (Koska ei ole hyvien tapojen mukaista kertoa yksityiskohtia illalliselta voin sanoa vain, etten ilmeisesti mokannut mitään erityistä. Kiitos kovasti kommenteistanne ja vinkeistä tapaamista varten. Olo oli liisaihmemaamainen, sillä kirja-ala ja kaikki mikä siihen liittyy on minulle niin vierasta. Onneksi rakkaudella kirjoihin pääsi juuri niin pitkälle kuin tarvitsikin. Kirjoista minä voin puhua aina ja mielelläni.) Chris itse kertoi tarinan Incendiaryn julkaisusta, jota hän kuvasi sanalla katastrofaalinen. Kirja kertoo Lontooseen tehtävästä terroristi-iskusta. Kirja julkaisupäivänä tapahtui Lontoon metroiskut (7.heinäkuuta 2005). Kirjaa markkinointia varten joka puolella Lontoota oli ripustettu julisteita, jonka kuvassa Lontoo savusi ja siinä luki Chrisin nimi ja tuo päivämäärä. Aivan käsittämättömän surkea yhteensattuma. Turha kai kertoa, että suuresti hypetetyn kirjan myynti floppasi täysin. Ymmärtääkseni Little Been tarinan myötä tämäkin kirja on saanut arvoistansa huomiota.

LYHYESTI: Kun perhe räjähtää terroristi-iskussa, voi kirjoitella Osamalle sellaisia havaintoja kuin: "I don't  know if you've ever tried to cut your wrists with a hospital tray Osama well I wouldn't waste your time if I were you."

FIILIS: Aloitin kirjan lukemisen juuri vauvan saatuani ja jätin sen kesken kun aihe tuntui niin raskaalta. (Tätä en muuten kertonut Cleavelle). Onneksi nyt kuitenkin innostuin jatkamaan, sillä tarinassa on paljon muutakin kuin lapsensa ja miehensä menettävä äiti. Päähenkilön moniuloitteisuus on myös lopulta kirjan ehdoton vahvuus. 

Kirja on kirjeromaani muotoa "Dear Osama...". Päähenkilön sydäntäraastava ja toisaalta ironinen jutustelu kertoo surun täyttämästä vuodesta, jolloin myös koko Lontoo muuttuu. Kirjassa on yhteiskunnallinen ja poliittinenkin ote, mutta tarina tulee kovin lähelle lukijaa tapahtumien henkilökohtaistamisella. Kirjan kieli on erityistä. Lauseet ovat pitkiä ja  korostavat päähenkilön tiettyä yksinkertaisuutta ja "työväenluokkaisuutta".

Clevaen kirjoissa on paljon samanlaista. Tapahtumat ovat vaikeita ja yhteiskunnallisia, mutta niitä tarkastelaan yksilön näkökulmasta. Kirjailijalla on poikkeuksellinen kyky kirjoittaa terroristi-iskusta tai kansanmurhasta ihmeellisen toiveikkaasti. Hänen henkilöhahmonsa ovat melkein korostetun risitiriitaisia ja yllätyksellisiä. Kirjoissa huomionarvoista on myös kielen vivahteet.

"The girl at the reception desk was very helpful when I asked her to check if Terence Butcher was staying there and the barman was very helpful when I asked him to only  serve me doubles in fact all the staff were very helpful Osama so if you ever find yourself needing to break a long journey in between massacres I recon you could do a lot worse than a Travelodge."

MUUTA: Julistaudun Cleave- faniksi. Jään odottamaan seuraavia kirjoja innolla.

TÄHDET:
 + + + +

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
Suomi 2008
351 sivua, Otava

MIKSI?: Härköseltä ilmestyi äskettäin uusi kirja Onnen tunnit, jota esitellään juuri nyt monessa blogissa. Minulta oli tämä Ei kiitos lukematta ja bongasin sen kaverin hyllystä.

LYHYESTI: Vaimo ei saa ja sit se saa ja mies on vaan ihan pihalla.

FIILIS: Ei kiitosta heru tälle kirjalle. Olen pitänyt (pidän!) Härkösestä, mutta jostain syystä tässä kirjassa on paljon sellaista, mikä tökkii.

En pitänyt hahmoista. Molemmat avioliiton osapuolet ovat jotenkin harvinaisen säälittäviä ja myötähäpeää aiheuttavia. En ymmärtänyt sanomaa. Avioliitto paranee pettämällä? Come on. Avioliitto on vaikeaa? Ai ihanko tosi?

Härkönen on parhaimmillaan nasevissa dialogeissa tai osuvissa huomioissa, kuten aina. Ja jotain kertoo tietysti sekin, että luin kirjan loppuun asti. Toivoin tosin koko ajan, että tarinaan olisi tullut enemmän sisältöä tai jotain.

Ääh ja höh. Maailma näytti jotenkin hölmömmältä kuin aikaisemmin tämän luettuani ja sellaista en kirjoilta kaipaa.

TÄHDET:
+ + (+)

ruusuja

Kiitos Katjalle tunnustuksesta! Lempijuttuja...

Lempiruokani: Taisin vastata johonkin aiemmin, että sushi. Melkeinpä mikä tahansa on hyvää ja mielekästä, jos se on lähi/luomuruokaa ilman lisäaineita ja rasitteista tuotantoketjua.


Lempimakeinen: kuivatut hedelmät ja pähkinät ovat ihania, mutta rakastan salmiakkia ja lakritsaa. Katjesin kalat ovat palanneet lähikauppaani ja niitä on vaikea vastustaa.

Lempilukeminen: vaikka luen laidasta laitaan, niin huomaan pitäväni eniten pohjavireeltään hitusen filosofisista ja/tai yhteiskunnallisista kirjoista, joiden tarina ja kieli ovat kohdallaan.

Lempipaikka käsitöille: neulomisintoni tulee ja menee, mutta useimmiten istun sohvan kulmassa. 

Lempielokuvani: erottuvat visuaalisesti massasta tai sittenvangitsevat tarinallaan. Viime ajoilta hyviä esimerkkejä näistä ovat Limitless - Rajaton, sekä huippuosuva Last Night. 

Lempijuttuja kuulisin mielelläni ihanista blogeista: Zephyr, Mari A., Jenni, Satu ja Leena Lumi.

Chris Cleave -apua!

Minä aion osallistua käytännössä elämäni ensimmäiseen kirjatapahtumaan. Little Been tarinan kirjoittaja tulee Suomeen! Minut on joidenkin muiden lukijoiden (bloggaajien?) kera kutsuttu illalliselle hänen kanssaan ensi keskiviikkona. Minulla on kaksi ongelmaa:

A) Mitä sanon hänelle?
Eli halusisinkin kysyä teiltä mitä haluaisitte tietää kirjailijasta tai kertoa hänelle? Koska kirjailijalle halutaan esitellä ns. tavalisia lukijoita minun ei kai tarvitse osata sanoa mitään erityisen kirjallista. Se on erittäin hyvä ainakin siitä syystä etten osaisikaan. Osallistukaa silti tähän puheenaihekeskusteluun, pliis!

B) Mitä laitan päälle? :) (Tämän joudun varmaankin ratkaisemaan itsenäisesti. Ajattelin kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei sen hetkisessä asussa olisi kovin paljon puklua.)

Onko muuten kommentteja Cleaven esikoisesta Incendiarystä? Lainasin Kindleni ystävälleni, enkä jaksaisi lukea sitä puhelimella, mutta nyt on kai pakko...

PS. Blogihiljaisuus johtuu osiltaan siitä, että on vähän tullut "shoppailtua". Vuoden kestänyt asunnonetsintä näyttää vihdoin päättyneen: meille on löytynyt oma kiva koti!

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
364 sivua, Bazar

MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä. Aihe ja rinnastukset Vonnegutiin kiinnostivat.

GENRE: Kustantajan sivuilla luokitteluna scifiin ja fantasiaan. Tämän ei toivottavasti karkoita ketään (itse olisin välttänyt tätä, jos kirjaa olisi markkinoitu minulle noilla määritelmillä.) Englanniksi on olemassa termi apocalyptic fiction.

LYHYESTI: Junior tietää, että maailma loppuu pian.

FIILIS: Minulla kesti hetki päästä tähän mukaan, mutta sitten olinkin jo aivan myyty.

Juniorin tarina alkaa kohdusta ja aivan elämänsä alusta hän jo tietää, että maailma loppuu 36 vuoden ja 168 päivän kuluttua. Onko millään siis mitään väliä? Currie näyttää hienosti, miten elämän sattumanvaraisuus ja toisaalta valintamme ohjaavat meitä. Maailmanloppu tuo näkökulman, joka muuttaa väistämättä perspektiiviä asioihin.

Lapsena Junior on varsin synkkä. Suhde Rodney-veljeen,  vanhempiin tai luokkatovereihin on yliälykkäälle maailmanlopun ennustajalle hankala (vaikka ei kertoisi kenellekkään). Pidin ehkä eniten siitä, ettei kirjassa ole yhtään sankaria. Juniorin synkkyyteen taipuvainen äiti, työhön pakeneva isä, baseballsankari veli, tyttöystävä Amy, sekä Junior itse - he ovat usein raivostuttavankin todentuntuisia riippuvuuksineen ja arkisine ongelmineen.

En halua kertoa liikaa umpikujista ja valinnoista joihin Junior päätyy etsiessään tarkoitusta. Lupaan, että naurat, suret ja toivot. Kirjailijan ratkaisut yllättävät, rakenne on kiinnostava ja toimiva. RAKASTIN tämän kirjan sanomaa ja loppua.

Jokainen meistä tietysti kohtaa ajallaan maailmanloppunsa. Vaikka kirjan carpe diem  -ajatus ei ole uusi, kaipaamme kaikki muistutusta siitä aika ajoin. Ainakin jos se tulee näin hienossa kirjassa.

MUUTA: En löytännyt tätä yhdestäkäään blogista? Voiko pitää paikkansa?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Rajaton ja elokuvia

Rajaton (2011)
LYHYESTI: Vuoden ehdottomasti parhaita elokuvia (paras?). Jos Vettä elefanteille -leffan kohdalla harmittelin visuaalisten mahdollisuuksien haaskaamista, niin tässä ne on käytetty hienosti.
Päähenkilö Eddie on nuutunut kirjailijatoivo, joka ei saa mitään aikaan. Hän saa kuitenkin käsiinsä pillerin, joka tekee superihmiseksi (referenssit huumeisiin, riippuvuuksiin ja maniaan ovat ilmeiset). Ja  sitten Eddielle alkaa tapahtua.  Miinusta tulee ainoastaan lopusta, josta en pitänyt lainkaan. Kertakaikkisen upea katseluelämys. Huomionarvoista elokuvassa on myös, että ikäraja 15 on selvästi yläkanttiin kerrankin; seksiä ja väkivaltaa on vain vähän.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Ennen aikojaan (2011)
LYHYESTI: Hieno tutkielma syyllisyydestä ja kuolemisesta. Vihattu ja erakoitunut Felix haluaa järjestää hautajaisensa vielä eläessään. Leffan tempo on hidas, mutta sekin sopii tunnelmaan. Hauska nähdä Bill Murray pitkästä aikaa valkokankaalla. Elokuva perustuu tositarinaan 1930-luvulta.
TÄHDET:
+ + + (+)

Napapiirin sankarit (2010)
LYHYESTI: Olen unohtanut kertoa tästä leffasta, joka yllätti todella positiivisesti. Olin etukäteen ihan että ho-hoijaa nuorten miesten road-movie... en varmaan kuulu kohderyhmään. Syystä tai toisesta katsoimme elokuvan kuitekin ja yllätys oli todella positiivinen. Hauskan todentuntuiset hahmot, raikas huumori ja seikkailumeininki toimi. Suosittelen, jos et ole vielä nähnyt!
TÄHDET:
+ + + +

Veijarit (2010)
LYHYESTI: Vähän samaa sarjaa edellisen kanssa, ja yllätti myös positiivisesti. Tosin trailerin perusteella olin luvannut itselleni olla koskaan katsomatta elokuvaa. Siinähän oli ihan yllättävän hyvä sanoma ja paikoittain hauska meininki. Näyttely oli silti jokseenkin väkinäistä ja tarinan opetuskin lopulta aika kummallinen.
TÄHDET:
+ + +

Oikeuden palvelija
LYHYESTI: Thrilleri, jossa katsojaaviedään taidokkaasti. Tarpeettoman raakoja kuvauksia, eikä yhtään tykättävää henkilöhahmoa.
TÄHDET:
+ + + 

Pope Joan
LYHYESTI: Pidin tästä kirjasta paljon, mutta elokuva oli liian alleviivattu monella tapaa. Olisin toivinut, että elokuva olisi keskittynyt enemmän Johannan tarinaan kuin siihen, että naisten asema ei ollut kummoinen 800-luvulla. Historaillisena kuvauksena kuitenkin ihan katsottava, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan (Donna Woolfolk: Paavi Johanna).
TÄHDET:
+ + +





Muita:

No Strings Attached / Näin ystävien kesken
Natalie Portman putki jatkui tällä romanttisella komedialla, joka oli varsin tyhjäpäinen.
+ + (+)

The Rebound
Joitain hauskoja helmiä sisältävä tyhjäpäinen komedia tämäkin.
+ + (+)

Elokuu
Ylioppilaat sekoilevat kesällä. En tykännyt tästä yhtään.
+ +

Ps. Odottelen vielä lisää 6 sanan muistelmia enne kuin kerään niitä yhteen. Osallistukaahan!

Kuuden sanan muistelmat

Sings of Life - kirjassa (arviota tulossa) kerrottiin kuuden sanan muistelmista. Olen joskus aiemminkin törmännyt Hemingwayn todistukseen siitä, että koko tarinan voi kertoa kuudella sanalla: 

"  Baby shoes: for sale, never worn."

Olen huono osallistumaan haasteisiin ja haastamaan, mutta tähän pystyy kaikki. Kirjoitetaan kuuden sanan muistelmia jooko? Hemingwayn kanssa on hankala lähteä kisailemaan, mutta näiden ei tarvitse olla mitään kirjallisuuden klassikoita. Miten tiivistäisit muistelmasi kuuteen sanaan? Tai vaihtoehtoisesti voit kertoa jonkin tarinan jostakin elämäsi varrelta. Näitä olisi varmasti hieno lukea ja jakaa. Tulkaa mukaan kommenteissa tai julkaiskaa omassa blogissa ja laittakaa tänne linkki/ilmoitus! Kerään muistelmia yhteen jos ja kun rohkaistutte niitä kirjoittamaan.

Mitkä olisivat minun muistelmani? Jotta rima jäisi riittävän alas, tässä muutama hetkessä kyhäämäni (ajan kanssa yritän saada muutaman lisää tehtyä):

"Ylistys arjelle, sotkulle, väsymykselle, ihmeille, rakkaudelle."

 "Toistuvia proosallisia kohtauksia, ei painettavaksi kelpaavaa."

Ps. Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen ja kärsivällisyydestä pohjavaihdoksiin. Päädyin lopulta vaihtamaan tähän vanhaan oranssiin takaisin. 

tähän mennessä ja tänään mielessä

Luen juuri nyt erästä englanninkielistä muistelmateosta, joka muistuttaa etäisesti What I Thought I Knew -kirjaa, jossa taas tehtiin erinäisiä What I Know So Far - listoja. 

Siitä taas seurasi ajatus tehdä jonkinlainen lista ajatuksistani ja huomioistani tänään, tässä kohtaa blogielämää.

1.  kiitollisuus, ilo

Kirjablogin perustaminen on vienyt teille, joita en olisi osannut kuvitella kulkevani. Iloisten usein uusista blogiystävistä, kirjoista joita en muuten olisi tullut lukeneeksi ja alati kasvavasta blogiyhteisöstä.

kirjasuositus: 

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

2. ihmetys

Blogia kirjoittaessa elämä tapahtuu koko ajan ympärillä. Reilun 1,5 vuoden bloggaamisen aikana meidän pitkään ja hartaasti toivoma vauvaihme tapahtui ja monenlaista muutakin mikä ansaitsisi vaikka ihan oman bloginsa. Pidän siitä, että kirjat (ja blogi) on ja pysyy ennallaan, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Joskus tosin lukeminen on haasteellisempaa.

kirjasuositus:

Anna-Kaisa Hakkarainen: Ihmeet tapahtuvat muille

3. uusi, tuntematon

Olen kiinnostuneempi kirja-alasta ja kirjoista aivan eritavalla kuin ennen. Vuosi sitten en olisi pystynyt nimeämään montaakaan suomalaista kustantamoa tai sen vuoden uutuuskirjaa. Hassua!

kirjasuositus:

Antti Tuomainen: Parantaja

4. velvollisuus, into

Olen joutunut kumoamaan sellaisia aivan uusia tunteita kuin että "pitäisi päivittää useammin" ja "pitäisi lukea enemmän". Vastustan blogiahdistusta! Sen sijaan päättäväisesti ihailen ja nostan hattua monelle hurjan ahkeralle bloggaajaalle ja lukijalle.

kirjasuositus:  

Daniel Kehlmann: Maine

5. Jos asuisi Helsingissä tai pääkaupunkseudulla niin kirjallisten tapahtumien valikoima olisi melkoinen. Täällä susirajalle ei sitten tapahdukkaan juuri mitään. Pitäisikö oikeasti yrittää osallistua ekaa kertaa elämässäni kirjamessuille?

kirjasuositus: 

Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

6. vauvantuoksu, arki

Tässä on mennyt tuhannen imetyskerran raja rikki enkä ole ollut erossa vauvastani käytännössä lainkaan. En haluaisikaan olla. Viime yönä luin kirjaa imettäessäni ja aamulla en muistanut yhtään mitään siitä mitä olin lukenut. En mitään. Tätä tapahtuu myös päivisin. Meidän kodissa yöt ovat yhtä seikkailua ja suurin osa päivistäkin. Voi miten onnellinen olenkaan, että saan kokea tämän!

(Kaikki kirjoittamani ja lukemani suodattuu kuitenkin tällaisen todellisuuden kautta. Pyydän ymmärrystä :))

kirjasuositus: 
Eve Hietamies: Yösyöttö

 

7. Mikäli olet jaksanut lukea tänne asti, niin innostaisin antamaan palautetta blogista. Olisi mukava tietää toimiiko tämä uusi pohja ja olisiko jotain muuta mitä voisi muuttaa? En nyt lupaa mitään muuta kiitosta kuin parannuksia blogiin. Ja ehkä jokin yllätyslahja...

Mukavaa viikkoa kaikille! Ihanaa kun luette kanssani!

ps. Blogger sekoilee jotain. GRRR. Nyt näyttäisi,

että suurin osa tekstistäni ja kuvistani on näkyvillä...

Karen Lord: Redemption in Indigo

Karen Lord: Redemption in Indigo
Barbados 2010
224 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Nappasin lukuvinkin sivukirjastosta.

GENRE: “Fantasy as a genre does not have boundaries,” writes Lord. “It has roots. You may call it fantasy. I call it life.”

LYHYESTI: Tapaa mies, joka syö itsensä hengiltä. Seuraa taistelua kaaoksen valtiudesta. Lupaan, että yllätyt. "I say the best tales leave some riddles unanswered and some mysteries hidden."

FIILIS: Nyt voisi sanoa, että mitään tällaista en ole lukenut koskaan aiemmin. Tämä voi johtua barbadosilaisen(?) kirjallisuusperinteen vaikutuksesta tai sitten siitä, että kirja perustuu ymmärtääkseni senegalilaiseen kansantaruun.

"I find that sometimes if you just sit still, things have a way of finding you before you can find them."
Erinomaista ruokaa laittava päähenkilö Paama on jättänyt ahmattimiehensä, joka ei syö ruokaa vaan hengittää sitä. Asingen yritys saada vaimonsa takaisin päätyy katastrofiin toisensa jälkeen. Monien tapahtumien myötä alkaa taistelu kaaoksen valtiudesta ympäri maailmaa ja muuta erityistä.

Itselleni vieras on aina vähän hankalaa. Silti hahmot ovat kiinnostavia ja maaginen realismi/ reaalifantasia tekee kirjasta kovin yllätyksellisen (ehkä liiankin). Kerronta on persoonallista, viehttävää ja hauskaa. En voi sanoa nauttineeni tarinasta täysin, mutta pitkään aikaan en ole halunnut alleviivata näin paljon yksittäisiä lauseita tai päässyt näin päätäpyörittävän viihdyttävän filosofiselle matkalle.

"Perhaps your kind can look long at the deep questions of existence, but out sort need variation in our philosophical diet." 


MUUTA: Kirjan erinomaisen alun voi lukea täältä. Kirjailijan blogiin tästä.

TÄHDET:
+ + + (+)