Henrik Andersen: Turvavyöhyke

Henrik Andersen: Turvavyöhyke
Tanska 2012
WSOY, 448s.

LYHYESTI: Perhedraama ja sukupolvikuvaus jalkapallolla ja DDR:llä.

MIKSI?: Mari A. suositteli blogissaan

"Oli myöhäistä, eikä tässä kuitenkaan sanottaisi mitään, mikä muuttaisi asioita puoleen tai toiseen."

FIILIS: Tavallinen tanskalainen perhe. Kaksi lahjasta poikaa ja tulevaisuus edessä. Mutta kun palataan vuosia taaksepäin, löytyykin muurin takainen Itä-Saksa, jossa Ingrid-äiti kasvoi. Poul, joka rakastuu ja oppii, ettei mitään saa ilmaiseksi. Tulevaisuus tuo pakoilua ja sen muistamista, minkä kaikki ovat jo halunneet unohtaa. Menetyksiä ja salaisuuksia.

Jalkapalloromaani tämä ei ole, sillä tapaa kansi on harhaanjohtava. Hienolla tavalla jalkapallo kuitenkin kulkee tarinassa mukana - siinä miten pelaaminen luo ystävyyttä ja tulevaisuutta eri tavoin. Martin-poika on tähtipelaaja, joka joutuu tekemään sovinnon oman ja vanhempiensa menneisyyden kanssa.

Aika ja kerrostumat lomittuvat. Todella hieno aloitus on oikeastaan jo loppu, mutta siihen välille mahtuu koko elämä. DDR, muuri ja vakoilukuviot ovat itselleni tosi vaikeita ymmärtää, että miten kummassa se historiassa meni noin. Tämän kirjan kautta pääsin hitusen lähemmäs tuota käsittämättömyyttä.

Iloitsen, että löysin tämän kirjan. Aitous vakuutti. Lukeminen oli hidasta, osiltaan varmaankin kaiken lasten ja oman sairastamisen keskeltä (maintse vaan joku lastentauti, meillä on ollut se. Tänä vuonna). Pidempään olen halunnut lukea juuri tähän historian kohtaan sijoittuvaa ja sitä etsiville suosittelisinkin tätä erityisen lämpimästi.

TÄHDET:
+ + + +

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)
Australia 2013
Otava, 291s.

LYHYESTI: The Wife Project. The Father Project. The Rosie Project.

MIKSI?: Kiinnostuin HS:n tekemän kirjailijan haastattelun perusteella.

MISTÄ: Amazon.com (Kindle)

FIILIS: 40-vuotias Don haluaa vaimon. Hänen sosiaaliset taitonsa ovat kuitenkin ongelma, sillä Don sanoo asiat ajattelematta sitä miltä muista saattaisi tuntua. Maailmaa ja ihmisiä on huomattavasti helpompi katsella tarkkanäköisesti etäisyyden päästä, toisin kuin itseään. Ja jos ei ole muuta pysyvää, niin ainakin rutiinit!

Viehätyin erikoisesta päähenkilöstä, mutta aluksi heräsi myös epäilys kantaisiko näin omalaatuinen idea läpi kokonaisen romaanin. Pelko oli turha.

Vaimon pitäisi olla täydellinen ja sellaista naista aspergeriin päin kallistuvan tiedemiehen on helpointa etsiä kyselytutkimuksella. Oikein kukaan ei silti täytä kriteerejä, varsinkaan Rosie.
Monien koomisten vaiheiden myötä Don oppii paljon läheisistään ja ennen kaikkea itsestään. Lopulta kaikki projektit tulevat päätökseen.

Romaani on kertakaikkisen viehättävä, hauska ja koukuttava. Ymmärrän hyvin vertaukset David Nichollsin Sinä päivänä- kirjaan, vaikka dynamiikka tässä onkin erilainen. Mieleen tuli myös Maria Semplen Missä olet Bernadette? (Molemmat kirjoja, jotka kannattaa ehdottomasti lukea mikäli kepeä ja liikuttava kirjallisuus kiinnostaa)

Kirja loppui minulle jotenkin töksähtäen ja juonessa oli ennalta-arvattavuutta, mutta jään kovasti odottamaan luvattua jatkoa.

MUUTA: Kansi on ihana! Esikoinen!

TOISAALLA:
Susa sanoo, että ihana.
Norkku viihtyi ja nauroi

TÄHDET:
+ + + + (+)

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Zimbabwe/Yhdysvallat 2013
288s. Gummerus

LYHYESTI: Hökkelikylässä haaveillaan Amerikasta, mutta missään ei ole niin kuin pitäisi.

MIKSI?: Afrikkalaiset kirjat ja tarinat kiinnostavat.

FIILIS: "Me alamme elää. Tämä ei enää toistu. Ala, muutos, ala nyt. Niin aikuiset puhui, ne valvoi yön toisensa jälkeen ja odotti muutosta, joka oli lähellä.. Odotti, odotti ja odotti. Mutta odotus ei päättynytkään eikä muutos alkanut. (...) Nyt kaikki on samalaista aikuisia lukuunottamatta. Kun niitä katsoo kasvoihin tuntuu että jokin niissä on noussut, kerännyt tavaransa ja kävellyt pois."

Kasvutarina hökkelikylästä nimeltä Paratiisi. Siellä lapset tarvisivat uudet nimet (sillä heidän nimensä ovat täysin kummallisia, kuten Kulta, Luojatietää ja Kovanaama), mutta he tarvitsisivat niin paljon muutakin: ruokaa, turvaa, koulun.

Ja silti on ystävyys, haaveet ja Budapest, jossa on isonisoja taloja joiden katoilla on satelliittiantenneja ja ympärillä hieno sorapiha tai leikattu nurmikko. Sieltä voi varastaa guavoja. Vaikka niistä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aika monet haaveet ovat toteutuessaan erilaisia kuin ajatteli. Se kun isä tulee kotiin. Vaalit. Ja suurin kaikista, Yhdysvallat.

Kirjan rytmi on upea, se hakee aina uuden tahdin aivan kuten taitavan soittajan käsissä. Osa luvuista poikkeaa niin paljon toisista, että ne toimisivat hienosti novelleina. Kokonaisuus on silti eheä. Kannen kauneus on osaltaan harhaanjohtava, tässä tapahtuu pahoja asioista. Lapsen näkökulma auttaa lukijaa kestämään.

Lopulta joku jää ja toinen lähtee, yksi selviää paremmin keinoin kuin toinen. Jokainen tietää kärsimyksestä enemmän kuin meistä kai kukaan.

"Mutta ethän sinä ole se, joka kärsii. Luuletko sinä, että tiedät, mitä on tekeillä, koska katselet BBC:tä? Ystävä hyvä, et sinä tiedä - kipu tuntuu haavassa."


MUUTA: Esikoinen!?

TOISAALLA: Esim. Kirjava kammari & Kirjojen keskellä & Mari A.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen
Hollanti 2009 (suom. 2012)
Siltala 339s.

MISTÄ?: Jarrusukan kylkiäisenä.



MIKSI?: Viime vuoden kirjoista TBR-listalle päätynyt.

LYHYESTI: Illallinen, joka olisi kannattanut jättää väliin.

FIILIS: Illallisen kertojaäänenä on Paul, joka menee   veljensä ja molempien vaimojen kanssa hienoon ravintolaan syömään (sellaiseen jossa laskun nähdessään alkaa naurattaa).

Veljesten välit ovat selvästi kireät ja Sergen (melkein pääministeri) vaimo Babette saapuu paikalle itkeneen näköisenä. Lukijalle alkaa selvitä, että yllättävää ei tämän illan aikana tule olemaan seurueen tilaukset.

Koch osaa rajata kertomuksen tähän joukkoon ja hetkeen, vaikka valoittaa tarinan edetessä henkilöiden taustoja. Sivut kääntyvät intensiiviesessä ja uskottavassa tunnelmassa, etenkin alussa nauratti millainen seurue on koolla. Tulin kuitenkin yllätetyksi, sillä perheen salaisuus ei todella ollut tavanomaisemmesta päästä.

Lopulta ahdistuin, niin taitavasti tämä psykologinen jännitys rakentuu. Koch osaa olla myös yhteiskunnallinen, sillä näiden päähenkilöiden asenteet köyhyyttä ja "alempaa luokkaa" kohtaan tulevat väistämättä esille. Näihin asenteisiin lukija joutuu peilaamaan itseään.

Jokin epämääräisyys ja inhimillisyyden puute etäännytti minut sivujen vähetessä, halusin pois näiden ihmisten seurasta. Pelottavan hyvin Koch illallisena kuitenkin tarjoilee. Tässä on myös jotain hyvin omalaatuista ja ripaus elokuvallisuutta. Jostain syystä mieleen tuli vähän Ian McEwan.

TOISAALLA:
Susa (5/5)
Leena Lumi luki "erinomaisen kirjan" (ja sieltä löytyy myös pitkä linkkiluettelo)

TÄHDET:
+ + + +

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa
Suomi 2013
Teos 302s.

MIKSI?: Kirja alkoi näkyä blogeissa ja löytyi sattumalta sivukirjaston uutuushyllystä.

LYHYESTI: Mummot jyrää!

GENRE: Vanhus chick-littiä

FIILIS: Aivan mainio idea romaanille! Päähenkilönä on 94- Siiri ja muut ikätoverinsa. He löytävät itsensä Ehtoolehdon palvelutalosta, jossa tapahtuu koko ajan kummallisia: vanhuksia lääkitään sairaiksi, tileiltä laskutetaan outoja summia ja sotavetraaneja raiskataan suihkussa.

Kummallisuuksissa on kirjan vahvuus ja ongelma. Parhaimmillaan Lindgren kuvaa oivaltavasti miltä nykytodellisuus näyttää näistä yli 90 vuotiasta. Nämä mummot eivät ole mitään nyhveröitä, eikä heillä ole mitään menetettävää. He vitsailevat, rakastuvat, höpsöttävät, kulkevat hautajaisista toisiin, nauttivat pienistä asioista, juovat viiniä ja pitävät puoliaan. Tämä kaikki, vaikka muut pitävät heitä jo aika höperöinä.

Synkintä onkin se, millaisen kuvan saa ympärärillä olevista ihmisistä. Lapsilla tai lapsenlapsilla ei ole aikaa tai ymmärrystä, hoitajat eivät puhu suomea tai heillä ei ole aikaa, kukaan ei kuuntele, eikä keneltäkään saa apua. Ainut inhimillinen hahmo on moottoripyöräjengin Mika.

Aluksi minua nauratti raikas kertojaääni, mutta sitten aloin tulla surulliseksi. Ovatkohan asiat oikeastikin näin hullusti? Housut alas 14€, housut ylös 17€, siinä alkaa isompikin eläke kulua nopeasti.

Tarina ei ihan pysy koossa, mikä on ehkä tarkoituskin, mutta itse jäin kaipaamaan selkeämpää kaarta. Vaikeiden ja raskaiden teemojen tuominen kepeään kerrontaan on myös iso haaste, sillä sävy muuttuu mielestäni kirjan edetessä.

Joka tapauksessa aihe valinta on aivan napakymppi ja kirja tutustumisen arvoinen. Tässä on myös paljon hienoa kuvausta Helsingistä. Tuli lukiessa isoäitejäni kovasti ikävä!

TÄHDET:
+ + + +

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Suomi 2013
Tammi 265s.

LYHYESTI: Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

GENRE: Nuorten aikuisten jännitys(?)

FIILIS: Sain kirjan mukaan tavattuani kirjailijan huhtikuussa. Kyseessä on avausosa trilogiaan, jonka päähenkilönä seikkailee lukiolaistyttö nimeltä Lumikki. Lumikki ei ole vampyyri eikä kirja edes sijoitu tulevaisuuteen, mutta ihan tavallinen tyttö tämä sankaritar ei ole.




Lumikki kuvaa itseään Stieg Larssonin Lisbethin ja Hercule Poirotin salaiseksi lapseksi. Hän on ulkopuolinen ikäistensä joukossa ja tulee vahingossa sekaantuneeksi rikokseen, joka ei hänelle lainkaan kuuluisi.Siitä alkavat tapahtumat vievät Lumikin moneen vaaraan, joista osa on varsin ennalta-arvattavia.

Kirja on laadukasta ja vetävää jännitystä. Lukija tutustuu myös Lumikin rankkaan menneisyyteen.  Tapahtumat ovat kauttaltaan raakoja ja kovia, se vähän yllätti. Kirja on kunnianhimoinen tarinaltaan ja mielestäni Silmukka onnistuu hyvin.  Lankoja jätetään myös auki.

Jään odottamaan seuraavaa osaa, toivottavasti Lumikille tapahtuisi jotain erityisen hyvää jossain kohdassa.

KANSI: Ihana hiplattava kansi ja upea punainen reunus sivuissa.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti -Jenni päätyi pohdiskelemaan kirjan puhekieltä
Kaiken voi lukea -Jori ei ollut ihan kohderyhmää


TÄHDET:
+ + + +

Tua Harno: Ne jotka jäävät

Tua Harno: Ne jotka jäävät
Suomi 2013
Otava 269s.

MIKSI?: Hanna antoi kirjalle 5 tähteä Goodreadsissä (olen onnistunut koukuttumaan tuohon kirjanörttien fb:hen) ja kirjoittikin tästä niin, että halusin lukea kirjan  heti.

LYHYESTI: "Jotkut meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun."

FIILIS:  Tämän luettuani istuin pitkään sängynlaidalla ja puristin kirjaa. Teki mieli muistaa oikein tarkasti nämä ihmiset joista kerrottiin, halusin aloittaa uudelleen alusta ja toivoin osaavani kertoa kaikille tästä löydöstä. Sanojen löytäminen onkin sitten vaikeampaa.


Sukupolviromaani ja esikoinen - kuinka montaa alkaa haukotuttaa?  Harno ei edes tyydy kolmeen sukupolveen vaan vie langat vielä kauemmas menneisyyteen. Mutta Harno osaa tämän. Valtavan taidokkaasti hän kerii sukupolvet päähenkilöön, siihen joka istuu Montpellierissä ja yrittää päättää, miten saada kaiken sen mitä ennen häntä tulleet eivät saaneet. Punnitut lauseet pysäyttävät lukijan haistamaan, maistamaan ja muistamaan: isän tupakalta haisseen takin, sen kun istuttiin siskon kanssa takapenkillä, hyödyttömän päätöksen olla rakastumatta ja vielä hyödyttömämmän yrityksen muuttua toisenlaiseksi.

Harno osaa yllätttää, eikä sorru liiallisuuksiin tai selittelemään liikoja. Hän tiivistää runsauden yksittäisiin lauseisiin ja hallitsee kokonaisuuden ihailtavasti. Tekstissä yhdistyy harmonisesti arkisuus ja kauneus.

Minusta tämä on onnistuneempia kuvauksia siitä, miten syy ja seuraus, menneisyys, vääristyvät roolit, pelko ja toivo kulkevat mukanamme, etenkin silloin kun perheessä ja suvussa on mielenterveyden ongelmia. Kertakaikkisen upea esikoinen.

Tässä on paljon henkilöitä, ehkä muutama liikaa. Leonard Cohenin laulujen sovittaminen lukuihin ei aina toimi ja jostain muustakin voisi vähän napista, mutta minulle tämä kirja oli tässä ja nyt täydellinen.

"Minä en halua runoja. Haluan että sinä - sinä olet taas sama kuin ennen", äiti pyysi. Mutta isä ei voinut enää muuttua siksi, mikä oli. Hän oli aina ollut monta, ja nyt hän oli vain tämä yksi, vainoharhainen ja arka mies. Isästä oli tullut ihminen, jolla ei ollut enää mitään muuta annettavaa kuin rakkautensa. Rakkaus, jolla ei tehnyt mitään, koska se ilmeni vain runoina kehyksissä."

MUUTA: En meinaa kestää miten nuori ja kaunis tämä Harno on ja miten hienosti hän kirjoittaa. Kirjailija oli Ylen aamun kirjassa (itse en pystynyt katsomaan sitä vielä tähän lukemisen päätteeksi, mutta katsokaa te). Joka tapauksessa - lukekaa tämä ja laittakaa nimi korvan taakse, sillä hänestä kuuluu vielä.

TOISAALLA: Tämä ovat lukeneet jo ainakin Hanna, Katja, Sara ja Maria

TÄHDET:
+ + + + +

Greace McCleen: Ihana maa

Greace McCleen: Ihana maa
Englanti (suom. 2013)
Otav, 330s.

MIKSI?: Lumiomenan arvio ja aihepiirin osuvuus.

LYHYESTI: ”Mitä minä voin tehdä?” sanoin Jumalalle. ”Et mitään. Sanoinhan jo. Voit tehdä asioita, mutta niiden peruuttaminen, se on kokonaan toinen juttu.”

FIILIS: Judith kuuluu margnaaliseen seurakuntaan, joka saarnaa maailmanloppua ja kurinalaista elämää. Koska Judith on kymmenen, ja elää isänsä kanssa varsin eristäytynyttä elämää, hän ei juuri muusta tiedä. Koulussa häntä pilkataan erilaisuudesta, erityisesti Neil ottaa hänet silmätikukseen, eikä rajulle kiusaamiselle näy loppua.

Judithilla olisi paljon kysymyksiä ja paljon kaipausta ymmärrykseen ja rakkauteen, mutta isä tuntuu pitävän tytärtään lähinnä ärsyttävänä, seurakunnassa on vain muutamia outoja tätejä ja setiä, eikä ikätoverit ota joukkoonsa.

”En tiedä millainen isän täydellinen päivä olisi. Oletan, että se olisi täynnä välttämättömiä asioita kuten raamatuntutkiskelu ja saarnaaminen ja pohdiskelu ja sähkön säästäminen ja hiljaa oleminen ja sukan varteen laittaminen. Missä tapauksessa hän viettää täydellistä päiväänsä koko ajan.”

Tytölle ei jää muuta keinoa kuin paeta mielikuvitusmaailmaan, Ihanaan maahan, jonka hän on kasannut roskista. Ja sitten Jumalakin alkaa puhua ja tapahtuu ihme -  Ihanan maan tapahtumat alkavat vaikuttaa todelliseen maailmaan. Neil ei olekaan enää voittamaton kun Jumala on Judithin puolella. Valta tuntuu huumaalvalta ja samalla pelottavalta, eikä olekaan ihan helppoa olla Jumalan kaltainen.

”Minun mielestäni ihmiset eivät usko asioihin, koska heitä pelottaa. Kun uskoo johonkin, se tarkoittaa, että saattaa olla väärässä,  ja jos on väärässä, voi satuttaa itsensä. Esimerkiksi minä uskoin, että pystyisin kiipeämään koko huoneeni ympäri koskematta lattiaa, ja minuun sattui kun putosin alas.”

Tämä iski sydämeen ja pakahdutti. Loppua kohti kirja kasvaa ja luin tätä kuin jännitystarinaa. Esikoiskirjailija McCleen kirjoittaa vivahteikkaasti ja vaikuttaa tietävän mistä puhuu (kirja onkin ilmeisesti osittain omaelämänkerrallinen). Lukija haluaa rynnätä pelastamaan Judithin ja onneksi paikalle saapuukin sijaisope. Vai onko kaikki mennyt jo liian pitkälle?

Suosittelen. Lapsi toimii kertojana tässä erinomaisesti. Judith jäi sydämeeni. Uskonnollinen yhteisö kuvataan varmasti aika totuudenmukaisesti, vaikka todella pimeältä se tässä näytti.

”Minulla on joitain hyviä ajatuksia. Tässä muutamia niistä:
1.    että maailma on loppumassa
2.    että kaikki on oikeastaan melko pientä
3.    että minä olen Ihanassa maassa viettämässä täydellistä päivääni"

TOISAALLA:

Susa
Hanna
Maria

TÄHDET:
+ + + +

J.K. Johansson: Laura

J.K. Johansson: Laura
Suomi 2013
Tammi, 220s.

LYHYESTI: Rikossarjan aloitus, jossa Laura on kadonnut.

FIILIS: Nimimerkin takaa kirjoitettu jännityskirja, jonka takaa löytyy "ammattikirjoittajien työryhmä". Tämä joukko on onnistunut kirjoittamaan vetävää jännitysviihdettä rennolla otteella.

Palokaskeen tulee uusi erityisope, Miia. Hän on palannut kotiseudulleen, jossa historia alkaa välittömästi toistaa itseään.

Erityisesti pidin:
-  Miian hahmo ja tarina on nykytodellisuudessa kiinni. Samaistuin verkkotyötä tehneen arkeen.
-  Tapahtumat ovat raskaat, mutta kerronnassa säilyy kepeys eikä lukijan tarvitse ahdistua liiaksi.
-  Sopivasti huumoria.
-  Menneisyys yhdistyy luontevasti tähän päivään ja paljastuu vähitellen.

Jäin miettimään:
- Ystävät olivat vähän liian erityislaatuisia, enkä oikein ymmärtänyt mikä heitä yhdisti.
- Käsittämättömän mahtava seksi tuntemattoman kanssa on hitusen, öö, kliseistä. (Voi olla, että kliseet kuuluvat tällaiseen kirjallisuuteen? Tämä osastoa myös mielettömät sääret, joiden eteen ei tarvinut tehdä mitään samalla kun syö kaksi perhepitsaa iltapalaksi.)
- Vaikka kyseessä on sarja, niin olisin toivonut vähän selkeämpää lopetusta. Mutta onhan se toisaalta onnistunut loppu, kun seuraava osa on aivan pakko lukea.

Ahmin tämän hetkessä, lukeminen oli ilo!

MUUTA: Hitusen tuli mieleen Anne Leinosen ja Miina Supisen Rautasydän, vaikka ei tämä ihan yhtä hömppää ollutkaan.

TOISAALLA: Rakkaudesta kirjoihin Annika K. arveli, että tämä sopii myös niille, jotka eivät usein lue dekkareita. Olen samaa mieltä.
Kirjava Kukkokin tykkäsi.

TÄHDET:
+ + + +

Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika
Suomi 2013
Like 215s.

MIKSI?: Aihepiiri kiinnostaa ja pidin kirjailijan edellisestä kirjasta Prole.

LYHYESTI: Oli poika nimeltä Marion ja se tiesi haluavansa olla Romeo.

FIILIS: Björk kirjoittaa sujuvasti ja rehellisesti, eikä sorru turhaan dramaattisuuteen, vaikka aihepiiri siihen voisikin kannustaa. Tarina etenee kronologisesti lapsuudesta nuoruuteen. Marion tietää jo ihan pienestä haluavansa olla poika ja hänen elämänsä määrittyy tämän ristiriidan ympärille. Lukijalle ei jää epäilystä siitä, onko Marion tyttö vai poika.

Oikeastaan ristiriita onkin lopulta enemmän yhteiskunnallinen. Makke on omasta mielestään poika ja hänelle löytyy kavereita ja tyttöystäviä, jotka hyväksyvät hänet. Myös äidin, veljen ja isäpuolen on lopulta tunnustettava asian todellinen laita.

Makke kertoo katsoneensa nuorena Teho-osastoa ja nähneensä jakson, jossa mies paljastuu sairaalassa riisuttuna naiseksi. Tämä oli hänelle vahva kokemus siitä, että hän ei ehkä olekaan ainoa joka on näin "outo". Jos tämän kirjan löytää joku sukupuoli-identiteetin kanssa painiskeleva, niin saa tarinasta toivottavasti samanlaista lohtua.

Kirja jää kuitenkin harmillisen pintaraapaisuksi. Björkillä on selvästi tarttumapintaa aiheeseen, mutta jollain tapaa lukija jää ulkopuoliseksi. Toisaalta tuntuu, että väärä sukupuoli on kuin mikä tahansa kipeä kasvamiseen liittyvä asia, toisaalta vaikuttaa kuin siinä olisi jotakin niin kipeää, ettei siitä voi edes kirjoittaa.

Pakosti tulee mieleen, miten asiat ovat muuttuneet: kuinka nykyään on mahdollista puhua ääneen tästäkin asiasta, on mahdollista palauttaa sukupuoli vastaamaan omaa käsitystä, voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Paljon tässä on varmasti matkaa edelleen, eikä tie ole helppo, mutta enää ei tarvitse vaieta. Onneksi.

MUUTA: Kansi on kohtuuttoman raju sisältöön nähden. Minulle selvisi vasta kirjan luettuani, että Björk kertoo kirjassa oman lapsensa tarinan. Se antaa tarinalle uudenlaisen perspektiivin. Arvostan.

TOISAALLA: Järjellä ja tunteella
Kirjainten virrassa
Kaiken voi lukea

TÄHDET:
+ + + 

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)
Yhdysvallat 2012 (suom.2013)
WSOY, 315s

MIKSI?: Pocket Shopin ja Amazonin vahvasta suosituksesta, myös koska kirja suomennettiin juuri.

LYHYESTI: Hazel sairastaa tappavaa syöpää, Augustilla ei ole jalkaa, Iisacilla ei ole silmiä. Life is not a wish-granting-factory.

GENRE: Kai tämä jonkun määritelmän mukaan menee nuorten aikuisten puolelle, mutta pitäisi olla pakollista luettavaa myös vanhemmille aikuisille.

FIILIS: Kirjasta on vaikea kirjoittaa. Se on viisas, hauska, sarkastinen ja kliseinen, kaikkea sopivasti. Cancer Kid Support Group pidetään in The Litteral Heart of Jesus (hehee), monenlaiset asiat ovat syövän (tai kuolemisen) sivuoireita eikä syöpään kuoleminen lopulta ole kovin sankarillista.

17v. Hazel on suloisen kyyninen päähenkilö. Miten riemastuttavaa, että voi suhtautua elämään ja kuolemaan tyynen filosofisesti ja samalla katsoa putkeen kymmeniä America's Next Top Model-jaksoja. Myös Augustuksen ja Hazein rakkaus kaikessa epäröinnissään ja viattomuudessaan oli raikasta. Minun sydämeni tuli myydyksi jo siinä kohdassa, kun nämä kaksi tapaamisensa jälkeen lukevat toisilleen tärkeät kirjat.

Kirjassa onkin paljon viitteitä kirjallisuuteen, yksi elämässään kaiken hukannut kirjailija ja monia viisaita mietteitä elämän katoavaisuudesta.

Suomennos on toivottavasti hyvä, sillä kielellisesti kirja on värikäs.

Itkin ja nauroin, aivan kuten takakansi lupasi. Lisäksi valvoin liian myöhään lukemalla tätä. En lainkaan ihmettele kirjan menestystä ja suosittelen lämpimästi.

 "If the inevitability of human oblivion worries you, I encourage you to ignore it. God knows that's what everyone else does."

MUUTA: Suomennoksen nimi on hieno ja kansi on ka-ma-la. Kirjan alkuperäinen nimi tulee Shakespeare -sitaatista.

TOISAALLA:
Kirjapeto oli ehtinyt lukea tämän.
Pilvien tarkkailuun- blogista voi lukea 19-vuotiaan ajatuksia kirjasta.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Kirjoitin eilen Oisko tulta? -blogiin Kirja, joka muutti elämäni kokoelmasta. Tai oikeastaan kirjoitin Arne Nevanlinnasta, johon rakastuin, mutta joka tapauksessa siltä voi kurkata.

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)

 (Julkaisen uudelleen syyskuussa 2011 kirjoittamani tekstin, kun tämä on nyt suomennettu ja näkyy myös kivasti blogeissa. Elämäntilanne näyttää edelleen siltä, että blogille jää paljon  vähemmän aikaa juuri nyt. Täällä kuitenkin ollaan, korvatulehduksen, työhaasteiden ja kirjapinojen keskellä, odottaen parempia aikoja.)

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)
Englanti 2011(suom.2013)
476 sivua

MIKSI?: Luptonin Sister oli loistava ja halusin lukea myös hänen toisen romaaninsa.

LYHYESTI: Tulipalo jättää jälkeensä elämästä taistelevan perheen.

FIILIS: Tästä on nyt aivan pakko paljastaa hieman (mutta ei mitään mikä ei selviäisi ihan ensimmäisten sivujen aikana.)

Kaikki alkaa kun äiti Gracie on 8-vuotiaan poikansa yksityiskoulun urheilupäivässä ja  huomaa koulun olevan tulessa. Adam on hetkeä aikaisemmin lähtenyt hakemaan syntymäpäiväkakkuaan sisältä ja perheen 17-tytär on myös koulussa. Gracie syöksyy pelastamaan perhettään.

Lovely bones- konseptilla kirjoitettu kirja vie mukanaan hirvittävään onnettomuuteen. Kertoja tosin on edelleen hengissä, mutta makaa tajuttomana sairaalassa Kaikki ylisanat ovat tämän kirjan kohdalla oikeutettuja, siis sellaiset kuin sydäntäsärkevä, koskettava, liikuttava ja voimakas. Lupton onnistuu aivan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla kirjoittamaan "kaunokirjallista jännitystä". Tämä tosin keskittyy edellistä enemmän rikoksen ympärille, vaikka asetelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia menetyksen ja luopumisen teemojen käisttelyyn.

Perheen kohtalo on rajuimpia, joista olen lukenut. Menetys, syyllisyys ja rikos koskettavat niin järkyttävällä tavalla tavallista perhettä, että kirjailijan rohkeutta ja taitavuutta aiheen käsittelyssä on pakko arvostaa. Näin hurjien tapahtumien kertominen onnistuukin vain siten, että kertojaääni tulee todellisuuden reunamilta ikään kuin lohduttamaan lukijaa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta rikoksen selviämisen jännite säilyy loppuun asti. Tapahtumat osaavat yllättää ja koskettaa. Kertoja Gracie on äitinä ihanan realistinen ja luopumisen edessä uskottava. Kiinnyin häneen kovasti.

MUUTA: Miten ihmeessä Lupton savut eivät ole menneet eteenpäin blogistanissa? Nämä kirjat ovat todella loistavia jännitystarinoita, joista löytyy syvyyttä. Milloinhan näistä tulee suomennoksia? SUOSITTELEN.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
Otava 599s.

MIKSI?: Monen arvostamani lukijan suosittelema, (Globalialistauksessa sijalla 15). Lisäksi kirjaa on verrattu rakastamaani Franzenin Vapaus - romaaniin.

LYHYESTI: "Larry rakasti Mitcheliä, joka rakasti Madeleinea, joka rakasti Leonard Bankheadia."

MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.

"Kuka sinä luulet olevasi?"
"Ihminen joka tietää omakohtaisesti, kuinka houkuttelevaa voi olla kuvitella, että pystyy pelastamaan jonkun rakastamalla." 

FIILIS:  Ääh, en tiedä mitä sanoa. Odotin lähes koko ajan (600 sivua!), että kirja vihdoin alkaisi. En voinut uskoa, että koko Marriage Plot rakentuu kolmiodraamaan Madeleinen ympärillä opintojen päätösvaiheessa.

Kummallisinta on ulkopuolisuuden kokemus, vaikka olen elänyt itse tuon kaiken. Kirjailija vaikuttaa kiusaavan lukijaa kaikenlaisilla (sinällään kiinnostavilla) kirjallisuus- ja teologiaviiteillä. Kieli on sujuvaa, mutta jotenkin tavanomaista ja jokin tässä kaikessa vaikuttaa teeskentelyltä.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta jatkoin aina innolla lukemista. Tässä on paljon taitavaa ja terävää. Todellisinta ja siksi parasta on henkilöiden päänsisäinen elämä, dialogit ja yksityiskohtien kuvaus. Lukija istuu monesti kuin näytelmän katsomossa.

Tahra Madeleinen mekossa (se voi olla mitä tahansa), äiti, joka on aina oikeassa, varhain menetetty mahdollisuus ja epätoivoinen rakkaus - kaikki on jo sanottu, mutta silti Eugenides onnistuu sanomaan sen uudelleen.

"Mutta kuten kuka tahansa rakastunut ihminen, Madeleine uskoi, että hänen oma suhteensa oli erilainen kuin kaikki muut suhteet ja immuuni tyypillisille ongelmille."

TOISAALLA:
Ihana kaimani mielestä tämä oli täydellinen kirja: Ilseläja Lumiomenan Katjalle samoin.
Myös Susa antoi täydet pisteet.
Morre on ollut ehkä eniten minun kanssani samoilla linjoilla ja jäi laillani kaipaamaan "samaa henkeä kuin niissä 1800-luvun romaaneissa" ja inhosi loppua.

TÄHDET:
+ + + (+)

Atiq Rahimi: A Thousand Rooms of Dream and Fear

Atiq Rahimi: A Thousand Rooms of Dream and Fear
Afganistan/Ranska 2006
145s.

MIKSI?: Kannessa oli teksti: "This brilliant book cuts like a razor" - Nadeem Aslam ja itselleni taas Aslamin romaani Elävältä haudatut oli sellainen kirja, josta sanoisin samoin.

MISTÄ?: Kirjasto.

LYHYESTI: Nuori afgaanimies umpikujassa.

FIILIS: Kirja alkaa tilanteesta, jossa nuori mies ei tiedä näkeekö unta, onko helvetissä, onko menettänyt muistinsa, onko hänen silmänsä kiinni vai onko pimeää. Lisäksi joku poika kutsuu häntä isäkseen, vaikka hänellä ei ole lapsia.

Kirjan lukeminen saa alusta asti sykkeen nousemaan korkealle. Se ei johdu tapahtumista vaan tunnelmasta. Luvut ovat lyhyitä ja pomppivia, kestää aikansa että tilanne alkaa hahmottua sekä lukijalle että päähenkilö Farhadille.

Paljon jää varmasti länsimaiselta lukijalta ymmärtämättä. Historiallisesti kirja sijoittuu vuoteen 1979, jolloin Afganistanin sodassa oli juuri alkamassa Neuvostoliiton miehitysvaihe. Farhad päätyy yksinhuoltajaäidin kotiin, maassa jossa miehet eivät olisi saaneet nähdä naista saatikka viettää aikaa kaksin. Lisäksi tarina sisältää itämaista mystiikkaa ja viittauksia. 

Kirja on viiltävä kuin partakoneen terä. Ehkä lopulta intensiteetti vähän hälveni ja ymmärtämisen vaikeus hitusen turhautti. Mielenkiintoinen tuttavuus silti.

MUUTA: Kirjailijalta on suomenettu Kärsimysten musta kivi, joka ainakin Ankin blogiarvion perusteella vaikuttaa samantyyppiseltä tämän kanssa.

TÄHDET:
+ + + (+)

Eve Hietamies: Tarhapäivä

Eve Hietamies: Tarhapäivä
Suomi 2012
Otava 447s.

MIKSI?: Yösyöttö (edellinen osa) oli genrensä suomalaista  parhaimmistoa.

LYHYESTI: Isän ja pojan talouteen saapuu myös tyttö.

FIILIS: Tällainen chick-lit tyyppinen kuvaus vanhemmuudesta ja tarhamaailmasta luonnistuu Hietamieheltä loistavasti.Jos edelliseen oli kerätty toimivasti kaikki hiekkalaatikkokliseet, niin tästä löytyy sitten vastaavat päiväkotijutut.

Edelleen pätee myös se, että jos ei liiemmälti välitä juonen realistisuudesta (ja pystyy hillitsemään ärtymyksen vahvoista sukupuolirooleista), niin kirjailija viihdyttää ihan mukavasti 450sivua, mikä on hieno suoritus. Samaistuin 5v. Paavon yh-isä Anttiin monin tavoin ja hänen elämänsä nauratti minua enemmän kuin omani.

TOISAALLA: Mari A. On tehnyt pitkän ja hienon koontipostauksen, jossa on sanottu kaikki tästä kirjasta.

TÄHDET:
+ + + (+)

Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja

Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja
Ranska (Suom. 2013)
WSOY164s.

LYHYESTI: Jos kaikki on hyvin, ei välttämättä kaipaa 18 miljoonaa euroa.

MIKSI?: Ennakkokappale, jonka ensimmäiset rivit taivuttivat minut helposti lukemaan koko kirjan.

FIILIS: "Näettehän, me valehtelemme itsellemme aina. Sillä rakkaus ei kestäsi totuutta."

Olin ehkä erityisen hyvin virittynyt ranskalaiselle kirjalle vietettyäni kaksi viikkoa Pariisissa jouluna. Tämä oli juuri sopivan kepeä ja pimeä luettavaksi.

Jocelyne voittaa lotossa 18 miljonaa, muttei kerro siitä kenellekään. Miksi vaaraantaa se elämä, joka nyt on? Mitä mies sanoisi voittoon, entä vieraaksi käyneet lapset? Toisaalta pitäisi ostaa talousvaaka ja jopa uusi käsilaukku (Chanelin? Tai Dior?).

Pidin Jocelynestä. En tiedä oliko hän lopulta uskottava, mutta ylipainoinen, keski-ikäinen ja  bloggaava nappikauppias oli riittävän raikas ranskalaisen romaanin päähenkilöksi. Viehätyin myös hänen tavastaan tarkastella elämää. Ja siitä miten ranskalaisesti kaikki päättyy.

Kirja on yhtä aikaa yksinkertaisen riisuttu ja hymyilyttävän synkkä. Vaikuttaa toimivalta reseptiltä, jos haluaa saada minut nauttimaan kirjasta.

"Elämä käytetään kodin täyttämiseen - ja kun se on täynnä, rikotaan esineitä, jotta päästään korvaamaan ne uusilla, jotta seuraavanakin päivänä olisi jotain tekemistä." 

MUUTA: Menestyskirjaa on verrattu Siilin eleganssiin, johon itse en näin varauksetta ihastunut.

TOISAALLA: Katja, Hanna ja Norkku eivät olleet erityisen innostuneita tästä. Sanna (Luettua) sekä Laura (Lukuisa) pitivät kirjasta enemmän.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Suomi 2012
Teos & Schildts & Söderströms365s.

LYHYESTI: Tarina saaristolaisseurakuntaan saapuvasta papista.

MIKSI?: Finlandia-voittajaa on kovasti kehuttu. Jopa niin kovasti, että menin ja ostin kirjan.

FIILIS: Miksei kukaan ole sanonut ääneen, että tämä on "vanha" kirja? Tai ehkä monikin on sanonut, mutta en vain ollut osannut asennoitua. Vanhalla tarkoitan sitä, että se asettuu tiukasti niihin sodan jälkeisiin vuosiin, joista se kertoo. Siinä on kaikki sen ajan sovinnaisuus, arkitoimet, ydinperhe, Jumala ja tunnollisuus.

Ensin olin vähän epäuskoinen - ei kai kukaan enää kirjoita näin perinteistä romaania? Missä on takauma tähän päivään tai joku outo koukku? Kertooko kirja oikeasti ainoastaan tästä kaukaiseen saaristolaisseurakuntaan saapuvasta pienestä perheestä, eikä muuta? Rakastetaan ihanaa ja toimeliasta vaimoa, palvellaan ilolla pientä seurakuntaa, lehmän lypsaminen on huveista parhain ja kylmä viima puhaltakoon, kun kaikki on vaan niin onnellista. Oikeasti?! Sivulla 146 sain aikaan pitkän fb-keskustelun kun kyselin, että tapahtuuko tässä kirjassa oikeastaan yhtään mitään?

Jää vie kuitenkin lopulta mukaansa. Lundberg saa lukijan kiintymään hahmoihinsa. Samaistuin pastoriin ja hänen vaimoonsa. Monasta tuli suosikkini. Saaristolaiselämä alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Kieli on moitteetonta. Pitkä pohjustus hienoon loppuosaan alkaa tuntua perustellulta. Lukija palkitaan. Kun mieli suostui rauhoittumaan romaanin tahtiin ja maailmaan, kaikki asettui paremmin paikalleen. 

Kävin syksyllä katsomassa upean musikaaliversion Myrkyluodon Maijasta Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Kirjassa on äärimmäisen paljon samaa Maijan tarinan kanssa. Onkohan moni jo huomioinut näitä yhteyksiä? Kiinnostavaa olisi kuulla mitä Lundberg itse sanoo. Kirjailija on  kertonut kirjoittaneensa tässä oman sukunsa ja perheensä tarinaa, mikä saakin kaiken tuntumaan todemmalta.

TOISAALLA: Tätä on paljon luettu blogeissa. Läheltä piti, ettei kirja voittanut myös blogistanian Finlandiaa. Tässä muutama kehuva arvio:
Kirsin kirjanurkka
Järjellä ja tunteella
 Lumiomena
 Sinisen linna kirjasto

 TÄHDET:
+ + + +

Taina Latvala: Paljastuskirja

Taina Latvala: Paljastuskirja
Suomi 2009
WSOY 322s.

MIKSI?: Tykästyin kovasti Latvalan esikoiseen Arvostelukappale.

LYHYESTI: Pääministerin salarakas on töissä iltapäivälehdessä ilman, että pääministeri tietää sitä.

FIILIS: Tämä oli melkoinen pettymys upean Arvostelukappaleen jälkeen. Tässä on hauskaa, häijyä ja hävytöntä kuten lupaillaan, mutta jotenkin se ei kantanut tarinaa. Tässä on Latvalan hienoja ja teräviä lauseita, ajatuksiakin, mutta niistä ei jaksa innostua, kun ne sotkeutuvat onttoon tarinaan. Ehkä en ymmärtänyt koko satiiria.  Minä olenkin aika pihalla kaiken maailman kohumissi -skenestä.

Kirja sekoittaa oikeita henkilöitä ja julkisuuden tapahtumia, jotka myös vanhentuvat nopeasti. Jotkut kohdat ovat varmasti myös loukanneet asianosaisia. Enkä missään vaiheessa oikeasti ymmärtänyt miksi päähenkilö halusi olla pääministerin salarakas. Miksi kertoa niin paljon Marilyn Monroesta?

Parhaimmillaan nauroin katketakseni, kun hääkarkkeihin kirjoitettiin "rakkaus on ontuva poni" ja "jos mahdollista, pitäkää omat asunnot". Parasta olivat myös kuvitellut keskustelut Bukowskin kanssa.

TOISAALLA: Ina ärsyyntyi aikanaan pitkälti samoista syistä kuin minäkin. Samaa mieltä olemme myös siitä, että viimeinen kappale tekee koko kirjasta lukemisen arvoisen.

TÄHDET:
+ + +

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
Suomi 2012
Teos 402s.

LYHYESTI: "Elämä on epäluotettava paskiainen, se ei todella ole kuullutkaan oikeudenmukaisuudesta."

MIKSI? Kirja kutsui minua kirjaston uutuushyllystä.  

FIILIS?: Tämän kirjan ensimmäinen luku on (näin sanon tuskin koskaan) täydellinen. Se kertoo hautajaisista ja siinä on kaikki sanottuna niin kuin itsekin sen sanoisin. Jos siis osaisin noin hyvin sanoa. Koko kirja on upea. Ihan loppussa väsyin tosin jo vähän, mutta oi onnea, että löysin ja luin tämän.

Minä en tunne näitä kirjallisuustermejä, mutta tässä on kirja kirjassa ja kirjailija, joka puhuu itsestään ja kirjoittamisesta. Tarina on ystävän itsemurha, johon sekoittuu historian painolasti, henkilöiden oma ja koko Euroopan. Se Suurromaani, jota päähenkilö kirjoittaa, kertoo masentuneesta psykiatrista nimeltä Mauri.

En osaa tehdä myöskään mitään syväanalyysiä tarinoiden lomittumisesta. Kirja kuitenkin hankasi aivosolujani oikeaan asentoon yhteyksiä miettiessäni. Päähenkilö on ihanan vihainen kaikelle ja kaikesta.

"Nykyään en enää ajattele niin paljon itseäni, nyt ajattelen myös muiden olevan huonoja, tyhmiä ja rumia. Kehitys on ihana asia."

Luulen, että tämä vaatii oiken mielentilan ja -laadun. Jos mietit paljon kuolemaa, maailmankaikkeuden epäoikeudenmukaisuutta ja oman elämän järjettömyyttä, niin sellaisiin fiiliksiin tämä ainakin sopii erinomaisesti. Joku ehkä sanoisi, että liikaa paatosta ja lapsellista kiukkua, mutta näin hienosti kirjoitettuna luen niistä milloin vain.

TOISAALLA:
Arja piti tätä oudon hykerryttävä
Lukuneuvoja piti tätä myös herkullisena!
Lukekaa muutkin tämä, lukekaa ihmeessä!

TÄHDET:
+ + + + (+)

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Suomi 2012
333s. WSOY

MIKSI?: Kirja voitti Blogistanian Kuopus- palkinnon

GENRE: Nuortenkirja spefi-elementeillä

LYHYESTI: Tyttö, joka osaa harjoittelematta maailman vaikeimmat skeittitemput löytää pojan, joka osaa myös kummia.

FIILIS: Ja taas kirja, jonka alkuasetelma ja maailma on aivan mahtava. Unna on tyttö, joka tuntee olevansa erilainen, eikä kyse olekaan pelkästä tunteesta. Hän on ketterä kuin orava. Eikä se ole kielikuva. Orava on Unnan voimaeläin. Mutta hän ei tiedä, että muitakin joilla on omat voimaeläimensä. Lisäksi on metsästäjiä.

Kirja on silti yllättävän vahvasti arjessa kiinni ja  teinielämän makuinen. Tunteet eletään vahvasti ja vanhempien kanssa ei aina tule toimeen. Oli oikeastaan hauska tuntea itsensä vanhaksi ja tyytyväiseksi siihen, ettei kaikki ole enää niin voimaksta.

Kirjassa tapahtui lopulta yllättävän vähän. Aloin jossain kohtaa huolestua jäljellä olevista sivuista, koska kaikkea oli pohjustettu niin paljon, eikä enää ehtisi tapahtua juuri mitään. Mutta tämä onkin tehty sarjaksi, jolle ennustan menestystä.

Salama kirjoittaa sujuvasti ja osoittaa tuntevansa nuorten nykytodellisuutta (ainakin niin, että se vaikuttaa minusta uskottavalta). Mietin kirjan suositusikärajaa, mitä olette muut mieltä? Välillä nuorten keskinäiset jutut ja seksikohtaukset (vaikkakin epäyksityiskohtaiset) mietityttivät.

Aikuiseksi kasvamisen kysymykset, erillaisuus, rakastuminen, eka kerta jne. ovat kulunutta maastoa, mutta tämä voimaeläin -näkökulma tekee kaikesta raikasta. Erityispisteet siitä, ettei pakollista nuortenkirjakolmiodraamaa oltu viritetty. Jään odottamaan jatkoa.

TOISAALLA: Tästä löytyy paljon arvioita. Mä vähän yllätyin, että Morrekin tykkäsi niin paljon. Booksykin löysi kirjasta paljon hyvää ja laittoi linkin Kirjaseurantaa, jossa runsaasti arvioita.

TÄHDET:
+ + + +