Rosamund Lupton: Sisar (Sister)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)
Englanti 2010 (suom.2012)
Gummerus, 404 sivua

(Luin kirjan englanniksi, mutta uudelleen julkaisen tämän - suomennos ilmestyy viikolla 9. Ilselässä kirjoitettiin tästä jo täällä.)

MIKSI?: Tässä on nyt ollut tämä siskosteema ja sattumoisin Helsingin rautatieasemalla odottaessani junaa törmäsin tähän. Tämä oli Pocket shopin "henkilökunta suosittelee" - valinnoissa.

LYHYESTI: Sisko katoaa ja toinen sisko tekee kaikkensa selvittääkseen syyn miksi.

FIILIS: Seuraa varoitus: Kirja on ahmittava välittömästi aloittamisen jälkeen.

Beata kirjoittaa kirjettä rakkaalle siskolleen, jonka katoamisesta kaikki alkaa. Siskosten välillä on erityinen side, joka nyt meinaa katketa. Mitä on tapahtunut? Hitaasti lukijalle selviää mistä kaikesta tarina koostuu ja tulee myös uusia käänteitä. Kirjasta ei voi kertoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa, tämä täytyy kokea itse.

Romaanin genre on hankalasti määriteltävissä. En ole tainnut koskaan lukea dekkari/jännitystyyppistä kirjaa, joka olisi samaan aikaan näin kaunokirjallinen. Kerronnan sujuvuus ja tapahtumien ennalta-arvaamattomuus tekevät tarinasta erityisen. Kertojan tietty epäluotettavuus luo hyvän jännitteen ja kiinnostavan rakenteen kirjaan.

Tämä siis upposi hienosti lukijaan, joka ei tavallisesti lue dekkareita. Juuri sopivasti jännitystä, mutta ei kuitenkaan liikaa väkivaltaa tai ahdistusta. Lisäksi sisko-teema ja henkilöiden kuvaus oli hienoa. 

Tästä tuli mieleen moni muu lukemani kirja: Jodi Picoult parhaimmillaan ja myös esim. Karin Alvtegenin- romaanit. Silti Luptonilla on oma äänensä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Oikeastaan tämä sopii hyvin pohjoismaiseen psykologiseen jännityskirjallisuus-kategoriaan, naisten kirjoittamaan sellaiseen.

Englanti on helppoa ja lukeminen sujui vauhdikkaasti. Suosittelen poimimaan mukaan Pocket Shopista, jos sattuu kulkemaan siitä ohi.

MUUTA: Tämäkin on esikoinen ja myynyt aivan käsittämättömän määrän kopioita Englannissa. Kirjailijan netti-sivulle pääset tästä. Sieltä selvisi, että Luptonilta on juuri ilmestynyt  (tai ilmestymässä) toinen romaani, Afterwards.

JÄLKIKIRJOITUS:  Afterwards arviooni tästä. Ehkäpä saamme pian lukea myös sen suomennettuna. (En tiedä miksi, mutta kannesta ajattelisin kirjan olevan suunnattu nuorille?!)

TÄHDET:
+ + + + (+)

__________________
Minulla on ollut kaikenlaista tammikuussa. Kahdet läheisen hautajaiset, paljon töitä, sen sellaista. Nyt näyttää lukutahti pikku hiljaa palautuvan ja blogissakin se varmasti näkyy.

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita
Ruotsi 1997 (suom. 2000)
463 sivua, WSOY
August-palkinto

MIKSI?: Leena Lumea voi syyttää tai lähinnä kiittää tästäkin. Hänen arvionsa löytyy täältä. Erityisesti mieleen tosin jäi aivan poikkeuksellisen kaunis kansi (minulla oli mahdottomia ongelmia kuvan laiton kanssa juuri tänään, harmi). Uppoa hetkeen- blogin Peikkoneito luki maaliskuussa Axelssonia ja siitä muistutus kirjasta.

LYHYESTI: Kasvattisisaret ihmettelevät ja muistelevat elämäänsä, sekä selvittelevät suhteita toisiinsa.

FIILIS:  Tämä on upea, vaikkakin varsin synkkä kirja. Ellen-tädin kasvattityttäret ja vaikeastivammainen biologinen tytär kertovat rankkaa tarinaansa kasvamisestaan. Kirjan varsinaiset tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle, mutta muistelut kattavat yhteiskunnallisen katsauksen Ruotsin kansankodin historiaan ja moniin sosiaalisiin epäkohtiin.

Jokainen siskoista kertoo vuorollaan omaa versiotaan tapahtumien kulusta. Vaikeasti vammainen Desiree, huhtikuun noita, pystyy tarkkailemaan asioita ulkopuolelta ja matkustamaan ajassa, vaikka makaakin liikunta- ja puhekyvyttömänä hoitokodissa. Christina on lääkäri, Margareta fyysikko ja Birgitta pultsari. Kaikki hahmot ovat erittäin uskottavasti ja läpitunkevasti kirjoitettuja.

Lumouduin, kärsin ja huokailin näiden naisten kanssa. Heidän salaisuutensa ja selvitymiskeinonsa koskettivat. Romaani on taitavasti rakennettu, vaikkei sisälläkään mitään suuria juonenkäänteitä tai yllätyksiä. Tässä aivan on erityistä tietty maagisuuden ja yhteiskunnallisen sanoman sekoittaminen, joka ei ole millään tapaa häiritsevä. Uskomatonta, että sellainenkin yhdistelmä voi olla.

Luulen, että tämä tarina hahmoineen kulkee mukanani pitkään. Harvoin lähes 500 sivuinen kirja loppuu melkeinpä kesken. Ehdottoman suositeltava kirja, parasta pitkään aikaan.

MUUTA: Tämä kirja on ehdottomasti sopiva siskos-haasteeseen! Kyseessä on kasvattisisaret, mutta silti.

TOISAALLA: Kirjasta on kirjoittanut myös Salla ja HS.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt
Englanti 2001 (Suom. 2010)
444 sivua, Schildts

GENRE: Sukuelämänkerta

MIKSI?: Päätin lukea tämän jo ennen siskoshaastetta, koska luin kehuvia arvioita ja aihe kiinnosti.

LYHYESTI: Perhe on paras ja pahin, etenkin jos puhutaan siskoista.

FIILIS: Tämä oli hieno kokemus, vaikkakin melkoinen luku-urakka. En tiennyt oikeastaan yhtään mitään Mitfordin siskoista etukäteen ja muutenkaan englantilainen aristokraattielämä ei ylitä kiinnostuskynnystäni luonnostaan.

Kirjassa edetään kronologisesti ja seurataan perheen elämää: ensi syntyy kaksi tyttöä ja sitten poika. Toista poikaa toivoessa syntyy sitten vielä neljä(!) tyttöä lisää. Erityislaatuisen tästä perheestä tekee historiallinen ajankohta, siskosten poikkeuksellinen lahjakkuus ja yläluokkaisen elämän antamat mahdollisuudet sekä suhteet tuon ajan poliittisiin johtajiin. Se, että perhe jakautuu aattellisesti niin vahvasti, korostaa tätä kaikkea raastavasti.

Mietin paljon sitä, miten näiden tyttöjen elämä poikkesi tavallisista nancyistä ja jessikoista sodanaikaisessa euroopassa. Kirja on loistava kuvaus siitä, miten ihminen toimii kun hänellä on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä valintaa siitä, kenen puolella seisoo. Lähtökohdat kaikilla siskoksilla oli periaatteessa samat. Kahden siskoksen leikistä, jossa toiselle puolelle huonetta ripustetaan Hitlerin kuva ja toiselle seinälle Stalinin,  tuleekin myöhemmin totista totta. Myös puitteet olivat erilaiset: vaikka toimeentulo oli selvästi tiukempaa noina vuosina, he kuitenkin osallistuivat mahtaviin juhliin ja matkustelivatkin.

Kirjassa tulee ilmi hienosti myös se, miten "historia" näyttää aivan toiselta tapahtuessaan. Jälkiviisaana on helppo selitellä, tuomita ja katsella uusin silmin. Esimerkiksi mikään ei voi enää puolustaa Hitleriä ja hänen tekojaan, mutta aivan taatusti hän on voinut olla hyvin hurmaava ja karismaattinen mies. Olen luullut olevani varsin hyvin perillä sodanaikaisesta historiasta, mutta kirja toi aivan toista näkökulmaa.

Lovell ilmeisesti odottaa lukijan tuntevan jonkin verran Mitfordien historiaa ja heistä onkin kirjoitettu mittavat määrät kirjallisuutta heidän omien kirjojensa ja elämänkertojensa lisäksi. He ovat myös esiintyneet julkisuudessa vuosikymmenien ajan Englannissa. Silti lukija pysyy aivan hyvin kärryillä ja tutustuu hyvin siskoksiin ja heidän perheensä ristiriitoihin.Kirja herätti kiinnostukseni Mitfordin tyttöjen omia kirjoja kohtaan. (Kirjastosta ei löytynyt juuri mitään - nämä kirjat taitavat olla varsin tuntemattomia Suomessa?)

MUUTA: Yhdysvalloissa kirja ilmestyi nimellä The Sisters.

ARVIOITA: Hienosti kirjasta on kirjoittanut ainakin LUMIOMENA ja KIRJASIEPPO

TÄHDET:
+ + + + (+)

Eleanor Brown: The Weird Sisters

Eleanor Brown: The Weird Sisters
Yhdysvallat 2011
336 sivua
Kindle edition

MIKSI?: Amerikan maalla kovasti hehkutettu uutuus ainakin blogeissa ja amazon.comissa. Osui myös hyvin tähän siskos-teemaan, vaikka siitä on vaikea sanoa kumpi oli ensin, teema vai kirja.

LYHYESTI: Kolmekymppiset siskokset palaavat lapsuudenkotiin epäonnistuneilta teiltään.

FIILIS: Brown käyttää kaikki mahdolliset siskos-kliseet, mutta tekee sen oikein taitavasti. Lisäksi Andreasin perheen kolme siskosta on kasvatettu kirjojen voimin, mikä sopii hyvin kirjafaneille:  `There’s no problem a library card can’t solve`.

Siskokset siis palaavat lapsuudenkotiin. Yhtenä syynä on syöpään sairastunut äiti, mutta todellisuudessa kaikilla siskoilla on oma salaisuutensa ja syynsä siihen, miksi he ovat kotona. Pidin ehdottomasti siitä kaunistelemattomasta rehellisyydestä, jota kirjasta löytyi. Siskokset vaikuttivat oikeilta ihmisiltä.

Kerronta etenee sujuvasti ja saa hyvälle mielelle, vaikka tapahtumat eivät ole aina mitenkään mukavia. Kyseessä on näiden kolmen naisen kasvukertomus, jossa he joutuvat arvioimaan suhdetta toisiinsa ja vanhempiinsa, mutta myös kasvamaan aikuiseksi. Brown kertoo tarkasti heidän kauttaan sen, mitä todellinen aikuistuminen tarkoittaa. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista. Itse ainakin samaistuin moneen kohtaan. Kertoja ja näkökulma vaihtuu sujuvasti.

Kirja on täynnä Shakespeare-lainauksia, joita kaikki perheenjäsenet viljelevät, koska isä on hänen tuotantoonsa keskittyvä professori. Minusta nämä säkeet olivat lähinnä mielenkiintoisia, vaikkakin englanniksi suhteellisen vaikeita ymmärtää. Ehkä ei ole kovin uskottavaa, että kaikki perheenjäsenet haluaisivat tai osaisivat poimia jatkuvasti lainauksia Shakespearin tuotannosta, mutta ei kai se mahdotontakaan ole. Hatunnosto kirjailijalle joka tapauksessa mittavasta taustatyöstä. Brownin kieli on muutenkin monipuolista  ja mukavaa lukea. Tosi toimivaksi osoittautui myös Kindlen sanakirja-toiminto, jolla vieraat sanat pystyi selvittämään vauhdikkaasti.

Ei tämä mikään kirjallisuuden mestariteos ole, mutta minä tulin hyvälle mielelle.

MUUTA: Kyseessä on esikoisteos! Kirjailijan kotisivulta voit lukea lisää kirjasta (tarjolla myös lukunäyte). Sivuilla on Brownin pitämä blogi, jossa hän kertoo mm. lukemistaan kirjoista (täytyykin tutustua paremmin).

TÄHDET:
+ + + +

siskoja ja haasteita

Karoliina mainitsi mahdollisesti kokoavansa sisko-haastetta, kun on sellaista osunut nyt kohdalle. Hassu sattuma, sillä niin minullakin! Aivan vahingossa siskoskirjat vaikuttavat muodostuneen maaliskuun teemaksi. (Toivottavasti tämä postaus ei nyt vaikuta idean varastamiselta...)
Meriharakoiden en tiennyt kertovan siskoksista, mutta niin vaan se tekikin. Lisäksi olen lukemassa:

Eleanor Brown: The Weird Sisters. Tämä valittiin tammikuun 2011 kirjaksi amazon.comissa. Kirja kertoo 3 siskoksesta, jotka kaikki päätyvät kolmekymppisinä palaamaan kotiin. Perheen äiti on sairastunut syöpään ja kenelläkään tytöistä ei mene kummoisesti. "How was it possible, all these years and experiences later, that no one could wound us like the others?"

 Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt. Aloitin tämän juuri, mutta kirjalle on varsin korkeat odotukset. Tämä kertoo kuuden(!) Mitfordin siskoksen suhteista toisiinsa ja heidän varsin yllätyksellisestä elämästä.

Louisa M. Alcott: Little Women. Oih, Margaret, Jo, Elizabeth ja Amy. Näihin siskoihin palaa mielellään uudelleen. Ja nyt on taas ollut sen aika. Yritin kuunnella tätä äänikirjana, mutta minulle kuuntelemiseksi sopii ehkä paremmin jokin hieman lyhyempi teos - tämän kesto taisi olla lähes 20 tuntia. Onneksi löytyy ihan kirjankin sivuilta.

Lukupinossa odottaa vuoroaan myös Katriina Ranne: Minä, sisareni. Tätä on kovasti kehuttu ainakin kirjasiepon blogissa. 

Siskoteema kiinnostaa. Ainakin jos se ei ole joku myyttinen "siskoni on paras ystäväni läpi elämän" - klisee. Minulla on tietysti itselläni yksi sisko, ei veljiä. Meillä on niin paljon ikäeroa, että olemme tavallaan syntyneet eri perheeseen. Meistä on tullut ystäviä, mutta vasta kun minustakin tuli aikuinen ja äiti. Äidilläni on neljä siskoa. Toisella mummollani on 4 siskoa. Serkuistani 11 on tyttöjä (4 poikaa). Tyttärelläni on varsin pian pikkusisko(!) ja myös 2 isosiskoa, sellaisia jotka eivät asu meillä vaan käyvät viikonloppuisin ja lomilla. Paljon, paljon naisia :)  Itse luulin pienenä, että naiset voivat saada vain tyttövauvoja. Jossain kohtaa ymmärsin, että jostain niiden poikienkin on tähän maailmaan tultava.


Vielä haasteista... Monissa blogeissa näitä haasteita riittää, mutta itse en oikein osaa tarttua niihin. Olen niin fiilislukija, että jos yritän väkisin pistää pinoon haasteen vuoksi 10 klassikkoa en vain pysty tarttumaan niihin.  Aakkoshaasteeni taisi jäädä B:hen, että se siitä pitkäjänteisyydestä. (En edelleenkään ymmärrä, miten Amma PYSTYI vetämään kaikki aakkoset läpi! Se on uskomaton ja kaiken ihailun ansaitsema suoritus!!) Mutta iloitsen muiden haasteista, koska niiden kautta saan usein kuulla kirjoista, joista ei muuten kuulisi. Lukupiiri (livenä tai netissä) on minulle hyvä vaihtoehto, yksi kirja kun ei tunnu liian vaativalta. Ehkä jossain kohtaa minustakin tulee haastelukija, mutta sitä ennen käyn läpi the Pinoa, johon kiinnostavat ja saatavilla olevat kirjat päätyvät.