voittaja ja mukavuusalueet

 Löytyiskö täältä mitään hyvää luettavaa? (Äiti unohtui hetkeksi lukemaan omaa kirjaa. Hupsista!)

Ta daa. Random- kone arpoi voittajat: lahjakortti menee Peikkoneidolle! 

Hänellä on muuten kiva blogi. Minusta on erityisen hauska aina arvailla mihin kirjaan otsikko liittyy - ne kun ovat aina  taitavia lainauksia kirjoista. 

Kirjan saav valita Katri Kannesta kanteen - blogista. Siellä oli juuri luettu Miniä ja viihdytty! (Minulla se vielä odottaa tuossa pinossa)

Sekä lentoemo, jolla ei olekaan omaa blogia, mutta toivottavasti käyt täällä kurkkimassa! 

Laittakaahan minulle yhteystietonne ootaluenekaloppuun(at)gmail.com

Sain paljon kivoja ja kiinnostavia vastauksia lukemisen mukavuusalueesta. Kokosin niistä erittäin epäilyttävin ja epätieteellisin metodein kaksi lukijatyyppiä laittamalla kaikki mutkat suoriksi. Eli on olemassa

1) lukija, jonka mukavuusalueen ulkopuolelle jäävät rikoskirjallisuus, chicklit, romanttinen viihde (se äärilaita), scifi, fantasia, dystopiat,  sotaromaanit, väkivalta, runot, tiiliskiviklassikot (etenkin venäläiset), sarjakuvaromaanit ja vähän yllättäenkin kotimaiset mieshumoristit, sekä urheilijoiden tai rocktähtien elämänkerrat. (Ilmeisesti tämän lukijan mukavuusalue on varsin perinteinen kaunokirjallisuus, miten se sitten määritelläänkään - kaikki muu kuin äsken mainittu?)

2) lukija, jonka mukavuusalueen ulkopuolelle jäävät kaikki mikä ei ole scifiä, fantasiaa tai jännitystä. 

Lisäksi mukavuusalueen ulkopuolella voivat olla äänikirjat ja kirjat, joita ei lue omalla äidinkielellä. 

Itse kuulun ehdottomasti tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kuitenkin hyvät uutiset on se, että molemmat lukijat olivat löytäneet monia hyviä kokemuksia oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Siksikin blogit ovat niin tärkeitä! Itse ymmärrän hyvin Pihiä naista: 

"Mukavuusalueeni ulkopuolella ovat yleensä tukevasti kaikki scifi- ja fantasia-kirjat sekä dekkarit mutta niin vain Harry Potterit, Twilight-saaga sekä Millennium trilogia veivät totaalisesti sydämeni!"

sekä Karoliinaa: 

"Tietyllä tavalla epämukavuualuetta ovat myös hidaslukuiset tiiliskiviklassikot ja runot, mutta niistä koen silti saavani jotakin, paljonkin, ja siksi "pakotan" itseni niitä lukemaan, vaikkei niihin hinkuisi tarttumaan ensimmäisenä."

lukujumin aiheuttajat

Yksi syy voi myös olla vaihtoehtoiset aktiviteetit. Hauskan läppäripussukkavirkkauksen ohje täältä.

1. Liian hyvät kirjat
Kirja, jonka jälkeen ei huvita enää lukea mitään muuta, koska se oli vaan niin hyvä, ettei mikään tunnu enää miltään.
Jonathan Franzen: Vapaus

2. Liian huonot kirjat
Kirjat, jotka eivät vaan iske. Varsinkin jos niitä on useampi peräkkäin, alkaa tuntua, ettei lukemisesta saa mitään iloa. Tai sitten jos kirja on sellainen josta pitäisi pitää ja kaikki muut ovat pitäneet.
William Golding: Kärpästen herra

3. Paljon ajatuksia herättävät kirjat
Näitä jää miettimään niin pitkään, ettei uudelle tarinalle riitä päässä tílaa. "Mitähän niille hahmoille sitten tapahtui?" "Miksi asia ratkasitiin niin?"
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

4. Raskaat tarinat
Kirjat, jotka saavat sydämen itkemään, pelkäämään ja tärisemään. Ne voivat olla hyviä kirjoja, mutta sellaisen jälkeen on niin järkyttynyt, ettei uskalla lukea mitään vähään aikaan.
Kluun: Vaimo kävi lääkärissä  (tämän kanssa kylläkin itkin ja nauroin, mahtava kirja!)

5. Kovasti odotettu kirja, johon joutuu pettymään
Tähän kategoriaan kuuluvat myös kirjat, joiden alusta innostuu valtavasi, mutta sitten meno hyytyy. Silloin tuntuu, että varmaan turha lukea mitään kun tuo hyvältä vaikuttanutkaan kirja ei iske.
David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

6. Vahva tarina
Kun on viettänyt pitkää joidenkin henkilöiden ja näiden elämän parissa, voi heistä olla hyvin haikeaa luopua. Tulee olo, ettei heti taas halua tutustua uusiin hahmoihin.
Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä


7. Kirjat, joiden kieli ja/tai tyyli on hiottu ja erityinen - kaikki muu alkaa tunuta tavanomaiselta tai kiireessä tehdyltä hömpältä.
Helmi Kekkonen: Valinta

Varokaa siis, taudin aiheuttajia on kaikkialla! Näitä voisi jatkaa loputtomiin! Mutta lukujumiin on yksi ainoa lääke: lukeminen. Ihan varmasti vastaan tulee kirja, jonka avulla tauti on voitettavissa. Menen siis lukemaan lisää.

Paul Auster: Sunset Park

Paul Auster: Sunset Park
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
Tammi 353s.
Keltainen kirjasto

MIKSI?: Auster kuuluu muutamien häneltä lukemiensa kirjojen perusteella suosikkeihini. Sattumuksia Brooklynissä ja Invisible
(Näkymätön) ovat hyviä kirjoja. Sunset Park sai yhden äänen Vuoden käännöskirja (Globalia) - listauksessa.

MISTÄ?: Kirjastosta

LYHYESTI: Perheeltään kadonnut 3-kymppinen Miles palaa takaisin New Yorkiin ja perheeseenkin.

FIILIS: Ensimmäiset 115 sivua olin aivan ihastuksissani. Miksi olen ollut taas  lukematta näin kauan Austeria? Intensiivisyys, viimeistellyn harkitut ilmaisut ja ihmissuhteiden tarkkanäköinen kuvaus ovat omaa luokkaansa.

Sitten tuli pitkä pätkä jotakin elokuva-analyysia ja päästiin baseballiin, taidepläjäyksiin ja PEN-buffiin. Flow katosi. Kesti kauan ennen kuin palasin lukemaan loppuun. Lisäksi se intensiivisyys, joka vetosi, alkoi jossain kohtaa uuvuttaa. Jokainen sivu on niin täysi; täynnä sanoja, täynnä ilmaisuja ja täynnä ajatuksia.

Päähenkilö on hieman alle 30-vuotias Miles, joka on lähtenyt kodistaan 7 vuotta aiemmin. Kirja sijoittuu vuoteen 2008, talousvaikeuksien värittämään Amerikkaan. Kerrotaan Milesista, hänen vanhemmistaan, liian nuoresta tyttöystävästään, ystävistä, talon valtauksesta, epäonnistuneista rakkauksista, jälleennäkemisestä. Ehkä tarina hajoaa liikaa, enkä ihan ymmärrä mihin pyritään? Miles jää etäiseksi, kaikki tuntuvat rakastavan häntä, mutta minulle ei selvinnyt miksi?

Kirja oli siis lopulta pettymys. Ehkä minä olin vain liian epäkultturelli lukemaan tätä? Ihmissuhteet kiinnostivat ja niissä Auster onkin parhaimmillaan.

TOISAALLA:
 Kirjavinkit "ei ehkä parasta Austeria, mutta suositeltavaa"
Saso - "ei parasta Austeria, mutta mies osaa kirjoitta!"
Opuscolo - " tuntuu haikealta että nykyhetkeni kirjan kanssa päättyy. Se oli hyvä ja onnellinen hetki"
Onko muilla, vinkatkaa!

TÄHDET:
+ + + (+)

Craig Thompson: Habibi

Craig Thompson: Habibi
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
LIKE, 665s.

MIKSI?: Sarjakuvat ovat minulle kovin vieraita, mutta tämä kiinnosti erityisesti teemojensa vuoksi.

LYHYESTI: Kahden lapsiorjan epätyypillinen rakkaustarina.

FIILIS: Habibi on todella näyttävä kirja. Kun sen saa käsiinsä, on vaan että wau. Ulkoasusta ja painosta tulee mieleen vanhojen aikoijen perheraamattu, mutta tämä on vähän kauniinpi (eikä haise ummehtuneelle). Jopa tämmöinen sähkökirjojen puolustaja on tämän kohdalla valmis unohtamaan kaikki puheensa, Habibi on yksinkertaisesta upea.

Onneksi sisältöön ei tarvitse pettyä. Kummallinen rakkaustarina Dodolan ja Zamin välillä vie mukanaan mitä ihmeellisempiin käänteisiin. Lukutaidottomien vanhempien tytär myydään rahapulassa huomattavasti vanhemmalle, mutta oppineelle miehelle vaimoksi. Siellä hän oppii lukemaan, kirjoittamaan ja rakastamaan tarinoitta. Tarinat ovat myös se, joiden avulla tyttö pystyy selviytymään järkyttävistä käänteistä läpi elämänsä.

Zam on myös orpo ja tulee tavallaan Dodolan adoptoimaksi - Dodola on yhtä aikaa äiti, sisko ja saavuttamaton rakkaus. Nämä kaksi asuttavat laivaa keskellä autiomaata ja heidän suhteensa vaikuttaa ainoalta pysyvältä asialta maailmassa, jossa ei ole helppa selvitä ja vaaroja on kaikkialla. Käänteitä ja toimintaa ei tästä järkäleestä puutu. Minä ahmin näiden kahden kohtaloa ja sydämeni pelkäsi, itki ja iloitsi heidän kanssaan.

Erityistä kirjassa on Raamatun monet tarinat, jotka on esitetty Islamin ja siis koraanin mukaisesti. Eroja löytyy muitakin kuin se, pitikö Abrahamin uhrata Iisak vai Ismael.

(Nämä eivät muuten ole peräkkäin kirjassa, eli oikaisin vähän mutkia)

Thompsonin tyylissä pidin valtavasti siitä, että hän kertoo tarinoita, eikä yritä opettaa. Hän kysyy enemmän kuin vastaa. Vaikuttaa, ettei Thopson kumartele mihinkään suuntaan. En ymmärrä piirtämisestä tai sarjakuvasta paljoakaan, mutta kirjan kuvissa riittää paljon hienoa katseltavaa. Kirja on tavattoman runsas tarinoineen, sivuineen ja ajatelmineen. En silti osaa moittia sitä liioittelusta, sillä minä olisin voinut lukea vaikka lisääkin.

Teemoja toki on paljon: naisen asema, ihmiskauppa, globaali maailmantalous, rikkaus ja köyhyys, ympäristökysymykset, lännen suhde islamiin, uskonot, ihmiset moraaliset valinnat jne. Nämä yhteiskunnalliset aiheet ovat kuitenkin enemmän taustalla, osana päähenkilöiden elämää.

Minulle tämä sopi myös siksi, että Dodola on voimakas nainen, joka ei joten surkeimmillaankaan kokonaan alistu tai vaivu epätoivoon. Läpi kirjan kulkee toivon ja taistelun vire. Enempää paljastamatta minusta loppu on onnellinen ja kirjan kokonaissanoma hieno.

Kirjassa on viisautta:

Huumoria (koraanin mukaan Nooan vaimo ei päässyt mukaan arkkiin):

Aika paljon naiseuteen ja seksualisuuteen (aika rajujakin) liittyviä kuvia ja teemoja:

Todella kauniita kuvia:

MUUTA: Nyt on kirjan kilohinta ja laatu kohdallaan, tätä näyttää saavan n.25€ hintaan nettikirjakaupoista. Like- kustannus on tehnyt upea työn tämän suomentamisessa ja julkaisussa!

TOISAALLA: Kirjavinkit

TÄHDET: 

+ + + +( +)

Samasta kirjasta kirjoitan myös palstallamme Lily:ssä

kevätarvonta

Kun nyt näyttää olevan täällä blogissa monestakin syystä hiljaiseloa, niin haluan pystyttää arvonnan ilahduttamaan kevättä. Blogin 2-vuotisjuhlatkin menivät maalisuussa ja postauksia on kertynyt kiitettävästi. Kivointa on tietysti kaikki ihmiset, joihin bloggaamisen kautta on tutustunut.

Huomaan, ettei raskaus eikä vauva-aika ollutkaan haaste blogille niin kuin tuon minimoin lähestyvä 1 vuoden etappi. Voi hyvänen aika sentään! 11kk tuli täyteen ja ensi askeleet otettiin kansainväliseen tyyliin Frankfurtin lentokentällä. Lisäksi tuo pikku apina on alkanut kiipeillä aivan kaikkialle.

Mutta siis arvontaan. Voittaja saa 20€ lahjakortin adlibris-nettikirjakauppaan ja kaksi muuta saavat valita jonkin heille sopivan kirjan hyllystäni. Lisäilen kirjoja kun ehdin, mutta jokaiselle varmasti voisi löytyä jotakin sopivaa. Esimerkiksi Carita Forsgrenin: Perintö,  Marja Björk: Prole, Petter Sairanen: Muisti on unta ja Marjatta Lintunen: Sydänraja, Joonas Kosntig: Kaikki on sanottu, Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja, Morten Ramslandin: Koiranpää (loistava ja uusi)  ovat kaikki mahdollisia palkinotoja.

Osallistu kommentoimalla tähän postaukseen. Arvonta on blogini lukijoille, joten liitythän joukkoon sivupalkissa, jos et ole sitä vielä tehnyt. Kommenteissa minua kiinnostaisi kuulla, millaisia kirjoja luet mukavuusalueesi ulkopuolelta ja millaisia kokemuksia ne ovat olleet (mutta ei ole pakko tarinoida.) Jos linkität, saat lisäarvan - mainitsethan siitä myös kommenteissa. (Linkitykset allaolevalla kuvalla kiitos!) Tulokset julkaistaan su 29.4 illalla ja siihen asti on mahdollista osallistua :)

Carita Forsgren: Perintö

Carita Forsgren: Perintö
Suomi 2012
Otava, 287 sivua

MIKSI?: Forsgren on yksi harvoista kirjailijoista, jonka koko tuotannon olen lukenut. ( Jänistanssin, Auringonkehrän ja Kolmen kuun kunigattaren (mini)arviot.

LYHYESTI: Jännityskirja perinnönjaosta.

FIILIS: Ihan ensin - pidin kirjasta ja luin sen nopeasti. Tarina pitää jännitteensä. Lukija miettii läpi kirjan sitä  mitä todella on tapahtunut.

Mutta. Kertomus avutuu vähitellen ja turhauduin hetkittäin odottamaan, että tapahtumat selviäisivät. Ehkä odotus olisi ollut helpompaa jos edes yhdestä kirjan henkilöstä olisi voinut tykätä. Okko on selvästi pakomatkalla ja kulkee ympäri eurooppaa. Välillä palataan siihen mitä oli aiemmin ja siirtymät toimivat hienosti.

Okon ja hänen siskonsa pari- ja perhesuhteet eivät ole mitenkään yksinkertaisia. Vanhemmat ovat käytännössä eronneet ja molemmilla on uudet kumppanit. Siinä kaiken välissä on globaalissa maailmantaloudessa menestyksestä taisteleva tehdas. Forsgren kirjoittaa taitavan runsaasti ihmissuhteista tapahtuneen tragedian keskellä - lukijalle jää pohdittavaksi  kunkin motiivit ja se, voiko keneneenkään luottaa?

Loppujen lopuksi kirjan henkilöhahmoissa löytyy kiinnostavaa monitahoisuutta, vaikka en heistä juuri pitänytkään - maailmankuvaltaan he olivat minulle liian tylyjä. Aiheiden runsaus kirjassa on myös hetkittäin uuvuttavaa. Lopun tapahtumat ovat traagiset, mutta lukija saa vastaukset itselleen.

Forsgren osoittaa jälleen taitonsa taitavana kertojana ja kirjailijana.

TOISAALLA:
Amman kanssa ollaan samoilla linjoilla kirjan ja kirjailijan suhteen. Amma tekee myös hauskan vertauksen Tarantinoon ja saippuaoopperoihin.
Kirjavinkeissä kehuttiin.
KSML:ssä on tykätty, mutta moititaan hitusen ahneudesta.

MUUTA: Huhut kertovat, että Forsgren olisi seuraavaksi kirjoittamassa historiallista romaania, jee!

MISTÄ: Arvostelukappale kustantajalta

TÄHDET:
+ + + (+)

Out of Office

Ihan kuten kuvittelin (eikä ole eka kerta), että lomalla ehtisi lukea, niin kuvittelin myös bloggaavani. No perheessä kiertänyt vatsatauti, matkustus ja tavanomaiset lomasäätämiset ovat tehokkaasti realisoineet kaikki kyseiset haaveet. Joten nyt ei tule kuin myöhästynyt pääsiäistoivotus!
Sen mukana kerrotakoon myös iso ilo siitä, että on tämä blogi ja te ihmiset, jotka käytte täällä.




Täällä kasvaa pihassa tuollainen ihanasti kukkiva puu, jota kutsutaan kuulemma Juudaksen puuksi. Sopii pääsiäisteemaan :)

Posted using BlogPress from my iPad

Astrid Lindgren: Eläköön Eemeli

Astrid Lindgren: Eläköön Eemeli
1970, suom. 1973
WSOY 176s.

MIKSI?: Tämä löytyi omasta hyllystä ja itse rakastin Eemeliä pienenä.

LYHYESTI: Eemelin isä huutaa "EEMELI!" niin että koko Kissankulma raikaa. Paitsi, että tässä kirjassa Eeemeli tekee myös mahtavan urotyön.

FIILIS: Meillä ei ole ollut koskaan näin hauskaa minkään iltasatukirjan kanssa. Koko perhe alkoi vaivihkaa kokoontua yhdessä lukemaan tätä iltaisin ja välillä piti ihan väkisin malttaa lopettaa. Ja taisi myös joka ilta kikatuttaa. Tästä ei "koko perheen" -kirja enää parane!

Nämähän ei ole mitään maailman kiltimpiä tai suloisempia tarinoita. Eemeli vetää vahingossa kännit ja se kun Aatu melkein kuolee oli ihan kamalan pelottavaa. Kekseliäisyyden määrä on joka tapauksessa melkoinen ja puu-ukot lisääntyvät verstaassa. Tässä on jonkin verran uskovaista juttua, jotakin se voi häiritä. Uusi käännös olisi myös aivan mahtava juttu, monessa kohtaa huomaa suomennoksen olevan 40 vuotta vanha.

Haluisin lukea tämän heti uudelleen, mutta onneksi on kaksi muutakin osaa: Vaahteranmäen Eemeli ja Eemelin uudet metkut. Näitä ei taida olla juurikaan saatavilla, tosin kaikista kolmesta on otettu yhteispainos nimeltä Eemelin kootut metkut, ja siitä meneillään on  24.painos.

TÄHDET:
+ + + + +

PS. Seliseli, mutta alan pikku hiljaa ymmärtää mistä ruuhkavuodet -termi tulee. Ruuhkaa tuntuu riittävän ja vähän siihen liittyen: Bloggaan myös Lily:ssä työni puolesta torstaisin Oisko tulta?-plastalla, tervetuloa tutustumaan.