Sanna Eeva: Olot

Sanna Eeva: Olot
Suomi 2012
Karisto 238s.

MIKSI?: Jostain syystä tämä jäi mieleen Mari A:n arviosta ja vertautumisesta Riikka Ala-Harjan Maihinnousuun. Mari myös listasi ansiokkaasti muiden sanomisia kirjasta.

LYHYESTI: Ellu on äiti ja vaimo ja rakastaja ja tytär ja työntekijä. Ja nyt ei mene hyvin missään edellämainituissa.

FIILIS: Tästä tuli tosiaan Olo. Eeva osaa kirjoittaa, hänen lauseensa iskevät kipeästi.

Mutta. Se mitä nyt sanon ei ole kokonaan kirjailijan tai kirjan vika. Ehkä oli väärä aika lukea tämä. Tarina on siitä kuinka  katastrofaalista on kun hallinta tai tunne siitä elämässä häviää kokonaan. Isoäiti ei halunnut tytärtään.Tytär ehkä halusi lapsen korjatakseen jotain, mutta ei osannutkaan. Ja pienin taisi tuntea olevansa syynä ihan kaikkeen ja vähän muuhunkin.

Kolmen sukupolven naiset, jatkuva syöksykierre huononpaan ja kaikesta kärsii eniten lapsi. Näitä on tullut nyt luettua jotenkin yksi liikaa. Kai se jotain kertoo meidän sukupolvesta, kun tämä on niin käytetty aihe. Eevalla on toki oma äänensä, mutta tarina vaikuttaa silti toistolta.

Tästä jäi kamalan kurja fiilis. Eikä missään sanota, etteikö kirjasta saisi tulla paha mieli. Jotenkin se paha olo pitäisi tuntua perustellulta ja nyt en ihan päässyt kiinni. Että miksi tällainen tarina.. Miksi sellaisia hahmoja. Miten tähän oli tultu, miksi kliseet. Miksei kukaan nähnyt lasta tai hänen hätäänsä, missään sukupolvessa. Ehkä minä ikuisena optimistina (haa?!) uskon parempaan maailmaan. Ainakin haluaisin uskoa.

Tässä on Ellu. Ellu on hyvä äiti ja hyvä vaimo. Ellu ajaa kovaa kotiin kun työt päättyvät. Haluaa muuttaa asiosita, muttei pysty.

TÄHDET:
+ + +

Miniarvioita

Loppuvuodelta jäi kaikenlaista roikkumaan. Tässä muutama miniarvio niistä. Nämä ansaitsivat pidemmät maininnat, mutta uutta on jo tulossa...

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja.
WSOY  2010

LYHYESTI: Kyllä minä vähän mieleni pahoitin kun tämä ei ollutkaan niin täydellisen hauska mitä kohtuuttomilla odotuksilla odotin. Siis ehdottoman huvittavaa ja toimivaa satiiria. Luulen silti että mielensäphoittaja on ollut parhaimmillaan radiossa. Enkä voi sille mitään, että tämän kohdalla suosio ja jatko-osa ärsyttää. Kyröstä tykkään kovin, lukekaa ihmeessä Kerjäläinen ja jänis.

Tästä Susan monia hauskoja lainauksia sisältävään arvioon.

TÄHDET:
+ + + (+)

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa
Karisto 2011
Junior Finlandian voittajalla on aivan hurmaavan täydellinen alku. Muutenkin kirja on piristävän erillainen ja raikas. Joku tässä kuitenkin oli, ehkä sitten tuo nuortenkirjamaisuus. Olin aivan täysin samaa mieltä tästä Hannan kanssa. Sieltä myös linkkejä toisten arvioihin.

TÄHDET:
+ + + (+)

Natalie Taylor: Signs of Life
Yhdysvallat 2011

Natalien suunnitelma elämänsä varalle menee täysin uusiksi kun hänen aviomiehensä kuolee onnettomuudessa. Hänestä tuleekin varoittamatta raskaana oleva leski ja tuleva yksinhuoltaja alle kolmekymppisenä. Kirja käy läpi surun täyttämää vuotta kuukausi kuukaudelta ja toisaalta iloa vauvan syntymästä. Eri tunnoista kerrotaan rehellisesti ja paljoakaan kaunistelematta. Tavallaan muistelmat on perinteinen selviytymistarina, mutta siihen liittyy paljon myös aikuiseksi kasvamista ja maailmankuvan muutosta. Taylor on lukion äidinkielen opettaja ja kovin mielenkiintoisia ovat jaksot, joissa käydään läpi siltä miten monet opetuksessa käytetyt klassikot alkavat näyttäytyä eri valossa oman elämän muututtua. Iso osuus kirjassa käsittelee myös suhdetta muihin läheisiin ja ystäviin tapahtuneen keskellä. Jotain tosi häiritsevän amerikkalaista tässä kuitenkin oli ja minua myös ärsytti kuolleen aviomiehen täydellisyys. Mutta vertaistukikirjana jostain suuresta tragediasta toipuessa suosittelisin toki.

TÄHDET:
+ + + (+)

Muistakaahan äänestää Amman copycat- kansikisassa!

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Yhdysvallat (suom. 2011)
331 sivua, Karisto

MIKSI?: Blogivinkeistä. Kts. alla.

LYHYESTI: Luotettava vaimo ja pullo arsenikkia kaupan päälle.


FIILIS: Näh. Olen keksint käyttää termiä kaunokirjallinen jännitys ja tämä menee samaan kategoriaan, tosin vielä historia -lisäliitteellä.

Tapahtumapaikkana on kylmä talvi vuoden 1908 Amerikassa, kylässä jossa on yksi rikas ja yksinäinen mies ikävällä menneisyydellä. Hänelle saapuu vaimo ja uuden alussa menneisyys on vihdoin kohdattava.

En halua spoilata juonta, joten tarinasta ei voi kertoa paljonkaan. Luin tämän miellelläni ja kirjan ansio on ehdottomasti sen erilaisuus. On vaikea sanoa, mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen, mutta jännite, kieli ja vetävä kerronta ovat varmasti syitä kirjan huikeaan menestykseen rapakon takana. Kirja ei vain raapaise syyllisyyden eri puolia vaan sukeltaa niihin. Syvällisiä oivalluksia on kätkettynä pitkin tarinan matkaa.

Kuitenkin -  juoni oli arvattava, vaikka halusin tulla yllätetyksi. En myöskään uskonut riittävästi henkilöihin ja heidän motiiveihinsa. Kirjassa oli liikaa seksiä, eikä se ollut juonellisesti perusteltua. Ehkä kirja kärsi lukuajankohdasta tämän muuton keskellä, mutta en ihastunut.


 TOISAALLA:
Vinkin poimin alunperin Insinöörin kirjahyllystä(5tähteä!) ja Satun luetuista. Sittemmin huomasin, että Mari A. liitti tämän vuoden parhaimmistoon.  Myös kulttuuri kukoistaa blogissa on kirjoitteu tästä. Anneli oli ehkä eniten kanssani samaa mieltä.

MUUTA: Joskus tulee hassuja kansisamaistuksia. Minusta John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011) on todella samanlainen kuin Luotettvan vaimon kansi. Tarkemmin katsottuna yhtälaisyys ei ole niin selkeä, mutta ohimennen nähtynä luulin jossain kohtaa, että kyseessä on sama kirja. Boynen kirjan kansi on muuten paljon hienompi.

TÄHDET:
+ + +

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
467 sivua, Karisto

MIKSI?: Tropperin Everything Changes oli huippuhauska ja ilokseni miestä oli äskettäin suomennettu.

LYHYESTI: Tragikomedian 7 päivää kuluvat lukijalta huomattavasti päähenkilöä nopeammin.


FIILIS: Isän kuoleman jälkeisen suruviikon vietto on täynnä toinen toistaan kummallisempia yllätyksiä perheessä, jonka jäsenillä on vain näennäinen yhteys toisiinsa. Jokainen sisraus (äidistä puhumattakaan) tuo myös mukanaan omat salaisuutensa.

Tarina nauratti ääneen ja vei mukanaan alusta loppuun. (Herätti vastustamattoman halun lukea koko ajan ääneen miehelle kohtauksia). Tropperilla on harvinainen taito keksiä loputtomasti epätoivoisia tilanteita niin, että ne kuitenkin vaikuttavat mahdollisilta. Kirja ei ole tyhjäpäistä sekoilua, vaan joukkoon mahtuu oivaltavia ajatuksia ja herkkiä hetkiä.

Miinusta tulee yhtäläisyyksistä tuon toisen lukemani Tropperin kanssa. Muutamat kohtaukset olivat tarpeettomia ja liian rajuja kyseiselle tyylilajille. Tässä on myös selvästi elokuvakäsikirjoitusmaisia piirteitä.

Salla mainitsi juuri säännöstelevänasä Weinerin kirjoja, koska laadukasta viihdettä kirjoitetaan niin vähän. Olen ollut samaa mieltä, mutta nyt fanitan Tropperia. Jos haluatte viihtyä ja nauraa, niin lukekaa näitä!! Savujen sijasta bloginauruja raikumaan!

TÄHDET:
+ + + +

L.M. Montgomery: Sininen linna

L.M. Montgomery: Sininen linna
Kanada 1926
280 sivua, Karisto

MIKSI?: Monelta taholta suositeltu lohtukirjaksi. Ja toimiikin hienosti sellaisena.

LYHYESTI: Nuori nainen murtautuu irti kaikista säädyllisyyden kahleista etsiessään todellista elämää.

FIILIS: Kirja kuuluu vaikeasti arvioitaviin. Tätä ei halua liiaksi analysoida tai jakaa.

Kyseessä on suloinen kirja. Olen nuoruudessani lukenut Annat ja Runotytöt, mutta en sen koomin ole palannut Montgomeryyn. Romaanin sanotaan olevan hänen ainoa aikuisille suunnattu ja ilmeisesti sen tunnettavuus ja suosio on varsin vankka ainakin Atlantin toisella puolen.

Valancyn yksitoikkoinen ja kahlittu vanhapiikaelämä muuttuu täysin kun hän saa tietää olevansa vakavasti sairas. Hän päättelee, ettei ole reilua kuolla jos ei ole elänytkään ja kaikkien sukulaistensa kauhuksi "tulee hulluksi": eli alkaa tehdä asioita eri tavoin kuin ennen. Kapina on huvittavan pieni tämmöisestä 2010-luvun näkökulmasta, mutta toimii edelleen.

Kyseessä on aikuisten satu, joka muistuttaa paljon Tuhkimoa: kaltoinkohdeltu tyttö, joka haaveilee prinssistä (tässä tapauksessa sinisestä linnasta) ja lopulta, monen vaiheen jälkeen kaikki käy hyvin. Suomennos ei ole mitenkään loistava ja voin kuvitella kirjan toimivan parhaiten englanniksi. Siltikin Montgomeryn huumori, ironia ja viisaus tavoittaa lukijan yli 80 vuotta myöhemmin. Valancyyn samaistuu edelleen. Ajalleen uskollisena kirja on kovin kiltti ja ennalta arvattavakin, mutta ehkä se tekee tästä juuri täydellisen lohtukirjan. Nykyajan onnettomiin loppuihin tottunut melkein yllättyy :)

MUUTA: arvioita mm.
Sallan lukupäiväkirjassa
Insinöörin kirjahyllyssä
ja myös Saran kirjoissa 

TÄHDET:
+ + + +

Kiitos vinkistä!

Lopulta Valencynkin ruusupensas kukkii...

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Jodi Picoult: Sisareni puolesta
Yhdysvallat 2004
ei ole nyt kirjaa tässä, mutta n.620sivua

LYHYESTI: Perheen syöpään sairastunut lapsi tarvitsee yhteensopivan luovuttajan. Vanhemmat saavat tehtailluksi tämmöisen sisaruksen lääketieteen keinoin. 13-vuotiaana Anna päättää, ettei luovuta enää mitään siskolleen ja hakee itsemääräämisoikeutta oikeudessa. Koko perhe on hurjassa kriisissä isosiskon tehdessä kuolemaa ja muun perheen istuessa oikeussalissa.

FIILIS: Kuten mainitsin, olen keksinyt Picoultille ihan oman kategoriansa, eli "vakavahenkinen chic-lit". Luin aiemmin "19 minuuttia" ja hämmennyin miten kepeästi voi kirjoittaa kouluammuskelusta. Tämä ei ollut aivan yhtä hyvä, mutta välipalakirjana ihan oivallinen. Anna on minusta vähän liian pikkuvanha ja perheen sekä kirjan henkilöt muutenkin vähän liian sterotyyppisiä. Juoni on jokseenkin ennalta-arvattava, loppu vähän överi jne. MUTTA  kyllä tämän lukee oikein mielellään. Picoultilla on taito kirjoittaa vahvasti eteenpäin vievää tekstiä, sekä upottaa hauskoja oivalluksia yllättäviin kohtiin. Kirja ei myöskään saarnaa mihinkään suuntaan.

MUUTA: Picoult kirjoittaa siis tämmöisistä vakavista aiheista ja hänellä on varsin laaja tuotanto ja suosio omassa genressään. Häneltä on suomenettu tämän lisäksi 2 kirjaa, eli tuo "19 minuuttia" sekä "Koruton totuus". Varmasti luen senkin jossain kohtaa. Tästä on tehty myös leffa.

Ootteko muut lukeneet Picoultia?

TÄHDET :

+ + + (+)
---------------------

Luin "Punaisen mekon" eilen, siitä lisää myöhemmin.