Minulla lukemisesta oli toki liian kauan, mutta mielipiteeni kirjasta ei ole muuttunut: ehdottomasti paras suomalainen kirja tänä vuonna ja varsin korkealla myös muiden maalaisten lukemieni joukossa. Tässä nyt vielä oma lyhyt arvioni luettavaksi.
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Suomi 2010
238 sivua
Olen kateellinen
1) niille, jotka saivat tämän kirjan käsiinsä ennen minua.
2) niille, jotka ovat sanoneet tästä jo lähes kaiken ennen minua.
3) sekä vähän myös Hirvoselle, joka on onnistunut kirjoittamaan näin hienon kirjan.
Sen sijaan, että kirjottaisin tästä enemmän, sanon kolme asiaa:
1) Suosittelen tätä lukuisten muiden kuorossa.
2) Hirvosen kieli on erityistä ja lumoavaa. Välillä siihen eksyy, kadottaa ajatuksen ja suunnan, mutta useimmiten alkuun palaamisen tekee mielellään.
3) Kirja on surullinen ja raapii esiin epäoikeudenmukaisuutta häpeilemättä. Väkisinkin häpeää maailmaa, jossa elää ja itseään - minua, jolla on mahdollisuus olla näkemättä asioita missään järkevissä mittasuhteissa.
Kriittisinä huomioina:
1) kirja loppuu liian aikaisin.
2) loppu jää avoimeksi (tämä tosin häiritisi minua äärimmäisen vähän).
3) vaikka Hirvonen tai kuka sanoisi mitä, on aina hitusen ongelmallista kun Suomalainen kirjoittaa Afrikasta. Kuva, jonka kirja piirtää on kaikessa toivossa kuitenkin varsin lohduton. Tämä on varmasti yksi totuus, mutta ei kaikki. Näkökulma on tietysti myös oikeutettu.
TEKSTINÄYTE s.114 (Tämä ei tee oikeutta kirjalle, mutta tähän ihmettelyyn yhdyn minäkin.):
"Kaikkein eniten ihmettelen sitä, miten lapset, jotka ovat kokeneet sellaisia asioita, rakastavat kakkua ja mehua samalla tavalla kuin ketkä tahansa lapset, leikkivät koiranpennun kanssa ja riemuitsevat tehtyään jalkapallossa maalin."
MUUTA: Jos googletat otsikon saat lukemattoman määrän kirja-arvoita ja Hirvosen haastatteluja.
TÄHDET:
+ + + + (+)
