7. kesäkuuta 2012

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä
Suomi 2011
Avain, 256s.

MIKSI?: Mä en tiedä miksi mä ajattelin, että tämä ei ole minun kirjani. Mutta kun se törrötti uutuushyllyssä kirjastossa, otin mukaani.

LYHYESTI: Viiltävän tarkasti ja hienosti kirjoitetut novellit aiheuttivat melkein fyysistä kipua lukijassa. Hyvällä tavalla.

FIILIS: Mä siis olin aivan puulla päähän lyöty siitä miten hieno kirja tämä on. Silfverberg kirjoittaa asioista, joita moni ajattelee, mutta kukaan ei tunnusta eikä ainakaan sano ääneen. Silti hänen ei tarvitse saarnata, vaan tarinan kertominen riittää.

"Hän haluaisi vain kaksi elämää, kaksi rinnakkaista elämänsä juonta, joista toisessa olisi lapsi, toisessa vain hän, ei lasta, ei ketään muuta. Autio planeetta vain hänen kävellä, täydellinen hiljaisuus."


Kymmenen novellia ovat keskenään erilaisia. Eripuraiset ja surevat veljekset keksivät oravalle nimeksi Raija. Pienen pojan pyynnössä kuvastuu aikuisen kaipuu anteeksiantoon. Raskaana oleva nainen päätyy nukahtamaan emakkohäkkiin. Miehen ääneksi vaihdettaessa huomasin jotain vaikeutta sujuvuudessa. Loppua kohden intensiivisyys lukemisesta katosi. Silti tämä on ehdottoman laadukasta luettavaa alusta loppuun. Muutamat henkeäsalpaavat novellit kirjan alussa jäivät erityisesti mieleen.


Kirjan nimi pakottaa ajattelemaan eläinnäkökulmaa, vaikka se ei olekaan  kaikissa novelleissa läsnä. Takakannen karmiva kysymys jää seuraamaan lukijaa sivujen kääntyessä: "Mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä? Mikä muu kuin tavarat, velvollisuudet ja valheet?" 


TOISAALLA: Liisan mielestä novellit jäivät vaisummaksi kuin  esseekokoelma Luonto Pakastimessa. Katjasta tässä on sekä tasapaksuutta että epätasaisuutta. Luettua blogin Sanna sanoo jokaisen novellin olleen tavallaan hyvä. Arjalle novelleista jäi välähdyksiä mieleen kaihertamaan. Karoliina oli lukenut vain(?) Emakkohäkkinovellin ja itkenyt (kohta 3). (Minulla on omituinen tunne, että tykkään koko ajan kirjoista, joista muut eivät ole niinkään tykänneet.)

TÄHDET:
+ + + + (+)


9 kommenttia:

  1. Hauska, kävin juuri Ilselässä kehumassa, että hänen pitäisi tästä kokoelmasta lukea ainakin Emakkohäkki, joka on yksi vaikuttavimmista novelleista, jonka olen ikänä lukenut. Mie pidin kokoelmasta, mutta voin olla vähän jäävi tätä kehumaan. Muistan myös novellit erinimisinä kuin mitä ne kokoelmaan päätyivät.

    Tämä on kiinnostava kirja siksikin, että se on tavallaan kuin proosallisempi versio Luonto pakastimesta, mutta silti täysin oma itsensä. Olen lukenut muut Anun kirjat, paitsi en vielä esikoiskirjaa Kung Po.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon siis ihan ooh ja kananlihalla(!) vieläkin tästä. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni Anuun ja ehdoton kauhunsekainen ihastus(miten se kirjoittaa noin hienon julmasti). Juuri nyt tuntuu etten haluaisi lukea häneltä muuta kuin proosaa, mutta ehkä mikä vaan käy jos se on näin hyvää!

      Poista
    2. Mä muuten tykkäsin niistä novellien nimistä, koska niitten nimien mukaan muisti hyvin mistä missäkin on kyse.

      Poista
  2. Kiintoisaa. Voisin ehkä harkita siedätyshoitavani novelli-intoleranssiani tällä.

    VastaaPoista
  3. Minä lopulta pidin tästä. Ennen inhosin novelleja, mutta tämä(kin) auttoi minua pääsemään novellifobiastani ;).

    VastaaPoista
  4. Mä pääsin noellifobiastaMunron ja Lahirin avulla lopullisesti ja sen jälkeen onkin löytynyt hienoja novellisteja monta.
    Vitsit kun tää ipad kommentointi toimii huonosti!!!

    VastaaPoista
  5. Joo, luin tosiaan vain Emakkohäkin, kun tuossa vuosi sitten luin novelleja aamuisin yksi kerrallaan kokoelmia vaihdellen. Se oli tosi koskettava tarina, ja varmasti joskus vielä luen kokoelman muutkin novellit, vaikkei tätä kirjaa kokonaisuutena ole hirveästi kehuttu (ennen kuin nyt).

    VastaaPoista
  6. Mä näin kerran Anu Silfverbergin eräällä keikalla Tavastialla (yleisössä siis), jossa hän imitoi seuralaiselleen v-tuilevaan tyyliin lähellä tanssineiden parin nuoren tytön puhe- ja tanssityyliä. Tuo mielikuva on nyt aina mun mielessä kun luen Silfverbergin tekstejä..., ja aina kun se kirjoittaa jotain heikompaa ihmistä/ihmisryhmää puolustaen niin ajattelen että tuo on valetta, tosiasiassa olet ihan samanlainen kuin kaikki muut! Monet sanoo, että Silfverbergin novellit on lukemisen arvoisia, mutta en voi edes aloittaa lukemista, kun mua vaan vaivaa se mielikuva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka sua pakottaakaan lukea Silfverbergiä?

      Poista