Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)
Australia 2013
Otava, 291s.

LYHYESTI: The Wife Project. The Father Project. The Rosie Project.

MIKSI?: Kiinnostuin HS:n tekemän kirjailijan haastattelun perusteella.

MISTÄ: Amazon.com (Kindle)

FIILIS: 40-vuotias Don haluaa vaimon. Hänen sosiaaliset taitonsa ovat kuitenkin ongelma, sillä Don sanoo asiat ajattelematta sitä miltä muista saattaisi tuntua. Maailmaa ja ihmisiä on huomattavasti helpompi katsella tarkkanäköisesti etäisyyden päästä, toisin kuin itseään. Ja jos ei ole muuta pysyvää, niin ainakin rutiinit!

Viehätyin erikoisesta päähenkilöstä, mutta aluksi heräsi myös epäilys kantaisiko näin omalaatuinen idea läpi kokonaisen romaanin. Pelko oli turha.

Vaimon pitäisi olla täydellinen ja sellaista naista aspergeriin päin kallistuvan tiedemiehen on helpointa etsiä kyselytutkimuksella. Oikein kukaan ei silti täytä kriteerejä, varsinkaan Rosie.
Monien koomisten vaiheiden myötä Don oppii paljon läheisistään ja ennen kaikkea itsestään. Lopulta kaikki projektit tulevat päätökseen.

Romaani on kertakaikkisen viehättävä, hauska ja koukuttava. Ymmärrän hyvin vertaukset David Nichollsin Sinä päivänä- kirjaan, vaikka dynamiikka tässä onkin erilainen. Mieleen tuli myös Maria Semplen Missä olet Bernadette? (Molemmat kirjoja, jotka kannattaa ehdottomasti lukea mikäli kepeä ja liikuttava kirjallisuus kiinnostaa)

Kirja loppui minulle jotenkin töksähtäen ja juonessa oli ennalta-arvattavuutta, mutta jään kovasti odottamaan luvattua jatkoa.

MUUTA: Kansi on ihana! Esikoinen!

TOISAALLA:
Susa sanoo, että ihana.
Norkku viihtyi ja nauroi

TÄHDET:
+ + + + (+)

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Zimbabwe/Yhdysvallat 2013
288s. Gummerus

LYHYESTI: Hökkelikylässä haaveillaan Amerikasta, mutta missään ei ole niin kuin pitäisi.

MIKSI?: Afrikkalaiset kirjat ja tarinat kiinnostavat.

FIILIS: "Me alamme elää. Tämä ei enää toistu. Ala, muutos, ala nyt. Niin aikuiset puhui, ne valvoi yön toisensa jälkeen ja odotti muutosta, joka oli lähellä.. Odotti, odotti ja odotti. Mutta odotus ei päättynytkään eikä muutos alkanut. (...) Nyt kaikki on samalaista aikuisia lukuunottamatta. Kun niitä katsoo kasvoihin tuntuu että jokin niissä on noussut, kerännyt tavaransa ja kävellyt pois."

Kasvutarina hökkelikylästä nimeltä Paratiisi. Siellä lapset tarvisivat uudet nimet (sillä heidän nimensä ovat täysin kummallisia, kuten Kulta, Luojatietää ja Kovanaama), mutta he tarvitsisivat niin paljon muutakin: ruokaa, turvaa, koulun.

Ja silti on ystävyys, haaveet ja Budapest, jossa on isonisoja taloja joiden katoilla on satelliittiantenneja ja ympärillä hieno sorapiha tai leikattu nurmikko. Sieltä voi varastaa guavoja. Vaikka niistä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aika monet haaveet ovat toteutuessaan erilaisia kuin ajatteli. Se kun isä tulee kotiin. Vaalit. Ja suurin kaikista, Yhdysvallat.

Kirjan rytmi on upea, se hakee aina uuden tahdin aivan kuten taitavan soittajan käsissä. Osa luvuista poikkeaa niin paljon toisista, että ne toimisivat hienosti novelleina. Kokonaisuus on silti eheä. Kannen kauneus on osaltaan harhaanjohtava, tässä tapahtuu pahoja asioista. Lapsen näkökulma auttaa lukijaa kestämään.

Lopulta joku jää ja toinen lähtee, yksi selviää paremmin keinoin kuin toinen. Jokainen tietää kärsimyksestä enemmän kuin meistä kai kukaan.

"Mutta ethän sinä ole se, joka kärsii. Luuletko sinä, että tiedät, mitä on tekeillä, koska katselet BBC:tä? Ystävä hyvä, et sinä tiedä - kipu tuntuu haavassa."


MUUTA: Esikoinen!?

TOISAALLA: Esim. Kirjava kammari & Kirjojen keskellä & Mari A.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Kristina Ohlsson: Varjelijat

Kristina Ohlsson: Varjelijat
WSOY 2013
Ruotsi 498s.

MIKSI?: Tämä näkyi näyttävästi hyllyissä ja katalogeissa joulumyynnissä. Blogikehuja on myös riittänyt.


LYHYESTI: Metsästä löytyy paloiteltu ruumis ja jäjet johtavat kauas menneisyyteen.

FIILIS: "Olen työskennellyt poliisina yli puolet elämästäni. Tämä tapaus lyö ehdottomasti karmeudessaan kaikki muut. Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua."

Suhteeni dekkareihin on edelleen varsin monitahoinen. Aina aluksi tunnustelen mahdanko uskaltaa lukea loppuun. Tämän kohdalla mahdollisuuksia pohdintaa ei tarvittu, sillä tarina kiinnostavine hahmoineen imaisi välittömästi mukaansa.

Kirjan keskiössä on vanha filmi, jossa kuvataan raaka murha. Onko pätkä aito? Kuka siinä esittää murhaajaa, kuka pitelee kameraa? Entä kuka on kuollut tyttö? Jokainen vihje ja johtolanka vie samaan henkilöön - lastenkirjailijaan, joka on istunut miehensä murhasta elinkautisen vankilassa ja lakannut puhumasta jo 30 vuotta sitten.

Kyseessä on kolmas Fredrika Bergman-jännäri, mutta se etten ole lukenut aikaisempia osia ei haitannut lainkaan. Murhatutkinta etenee kiinnostavasti. Monien poliisien oma henkilökohtainen elämä sekottuu tarinaan, mikä tekee kaikesta monimutkaisempaa. Lukija pääsee arvailemaan ratkaisua myös tulevaan sijoittuvien kuulustelupöytäkirjojen valossa.

Ihailen Ohlssoniin taitoa kuvata henkilöhahmojaan, jotka vaikuttavat erittäin aidoita. Jokaisella on omat pimeät puolensa ja salaisuutensa sekä pyrkimys parempaan. Tarina pysyy hienosti kasassa ja koukuttaa lukemaan "vielä yhden luvun" aina vaan uudestaan. Jatkoa odotellessa!

DEKKARITÄHDET:
+ + + + (+)

Miniarvioita

Nyt on tilanne niin hassu, että arvoitavia kirjoja olisi tosi monta. Joten tässä muutamasta ministi. Hilkka Ravilon Mesimarja, pulmuni, pääskyni romaanista kirjoitan enemmän, niin häiritsevä kokemus se oli ja muutamasta muustakin, mutta näistä vain tämän verran:

Johan Bargum: Syyspurjehdus
Suomi 2012 
Tammi 120s.

LYHYESTI: Kaksi miestä joita yhdistää yksi nainen lähtevät purjehtimaan. Toinen heistä ei palaa, molemmat kertovat tarinansa. Syyspurjehdus on tunnelmaltaan, kieletään ja tarinaltaan kiinnostava. Sopivan salaperäinen ja riittävän arkinen. Ihastuin Bargumin omanlaiseen tyyliin.

”Enkä liioin usko semmoiseen hömppään kuin luonnonlääketieteisiin, homeopaatteihin, uniselityksiin tai telepatiaan. Minulle myös rakkaus ensisilmäyksellä oli pitkään pelkkää pötyä – mutta siinä olin väärässä.”

TOISAALLA: Luetut, lukemattomat -blogin Liisa ihastui (tuolla myös linkkejä toisiin arvioihin). Upea kansi!

TÄHDET:
+ + + +

Johan Bargum: Ensilumi (Kuvitus Kristiina Louhi)
Suomi 2007
Tammi 101s.
lastenkirja

LYHYESTI: Tässä oli jotain samalla tapaa hienoa kuin muumeissa. Huomaamattomia viisauksia sivulauseissa, sympaattisia henkilöitä, salaperäisiä tapahtumia ja unenomainen toteutus. 7-vuotiaalle tähän jäi lopulta liikaa aukkoja, eikä hän jaksanut kuunnella.Äiti luki innoissaan yksin loppuun. Hienoja kuvia on liian vähän.

TÄHDET:
+ + + +

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää
Ruotsi 2009 (suom.2010)
Atena 167s.

LYHYESTI: Kirja on pidenetty itsemurhaviesti. Heberlein kirjoittaa ihailtavan avoimesti mielenterveydestän ja vaikeuksistaan. Hullu vapaana kirjasta tämän erottaa kirjailijan analyyttisyys ja melkeinpä pelottava kyky tarkastella elämää ja kuolemaa jokseenkin teoreettisesti. Vaikka kyllä tässä elämä vahvasti maistuu. Ja onneksi kirjailija ei kuole. Suosittelen!

TOISAALLA: Leena Lumi <3 br="">

TÄHDET:
 + + + +

Riikka Pulkkinen: Vieras
Suomi 2012
Otava 299s

LYHYESTI: Pidin Rajasta paljon. Tottastakin tykkäsin. Ja nyt Pulkkinen kirjoitti nuorehkosta naispapista, minkä olisi pitänyt olla itselleni napakymppi. Mutta. Miksi ihmeessä tähän on pitänyt tunkea näin monta teemaa? Anoreksia, kulttuurierot, matkustaminen ja kaupunkeja, ihmissuhteet, pappeus, usko, kuolema. Meinasin unohtaa tanssin. Ja ruumiillisuus... Pick one! Tai korkeintaan kaksi. Hetkittäin lukija maistelee upeita lauseita, elää tunnelmissa mukana, mutta tippuu sitten ulkopuolelle. Kokonaisuus pysyy kasassa ja romaanissa on paljon hyvää. Itse en vain lämmennyt tälle.

TOISAALLA: PS. Rakastan kirjoja -Sarasta tuli Pulkkis-fani, joka voisi tatuoida lainauksen ihoonsa. Myös tosi moni tuttuni on ihastunut kirjaan kovasti.

TÄHDET:
+ + +

Jukka Pakkanen: Tinasotamiehen poika
Suomi 2006
Like 214s.

LYHYESTI: Tässä aikuinen poika etsii isäänsä, osin ihan konkreettisestikin. Hän on saanut käsiinsä pappi isän päiväkirjat ja selvittää menneisyyttään. Pakkanen on julkaissut ilmeisen paljon, mutta oli minulle vieras. Hän kirjoittaa sujuvasti, mutta vähän hajanaisesti ja keskeneräisen oloisesti minun makuuni. Tulin yhä varmemmaksi siitä, että etsiessään pitää varmistua siitä, että kestää sen mitä löytää.

TÄHDET:
+ + +

Pirkko Saisio: Voimattomuus
Suomi 2005
WSOY 450s.

LYHYESTI: Luin tämän toisen kerran. Jouduin väistämättä pettymään, sillä rakastin kirjaa niin paljon ensimmäisellä kerralla. Silti ymmärrän täysin, mihin silloin taannoin ihastuin - toimiva dialogi, aidot ihmiset, rivien väliin piilotettu huumori ja traagisuus. Saisio on tällaisen kerronnan ehdoton kuningatar ja suosittelen tätä edelleen kaikille.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Lisää seuraa. Toivottavasti pian.

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)

 (Julkaisen uudelleen syyskuussa 2011 kirjoittamani tekstin, kun tämä on nyt suomennettu ja näkyy myös kivasti blogeissa. Elämäntilanne näyttää edelleen siltä, että blogille jää paljon  vähemmän aikaa juuri nyt. Täällä kuitenkin ollaan, korvatulehduksen, työhaasteiden ja kirjapinojen keskellä, odottaen parempia aikoja.)

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)
Englanti 2011(suom.2013)
476 sivua

MIKSI?: Luptonin Sister oli loistava ja halusin lukea myös hänen toisen romaaninsa.

LYHYESTI: Tulipalo jättää jälkeensä elämästä taistelevan perheen.

FIILIS: Tästä on nyt aivan pakko paljastaa hieman (mutta ei mitään mikä ei selviäisi ihan ensimmäisten sivujen aikana.)

Kaikki alkaa kun äiti Gracie on 8-vuotiaan poikansa yksityiskoulun urheilupäivässä ja  huomaa koulun olevan tulessa. Adam on hetkeä aikaisemmin lähtenyt hakemaan syntymäpäiväkakkuaan sisältä ja perheen 17-tytär on myös koulussa. Gracie syöksyy pelastamaan perhettään.

Lovely bones- konseptilla kirjoitettu kirja vie mukanaan hirvittävään onnettomuuteen. Kertoja tosin on edelleen hengissä, mutta makaa tajuttomana sairaalassa Kaikki ylisanat ovat tämän kirjan kohdalla oikeutettuja, siis sellaiset kuin sydäntäsärkevä, koskettava, liikuttava ja voimakas. Lupton onnistuu aivan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla kirjoittamaan "kaunokirjallista jännitystä". Tämä tosin keskittyy edellistä enemmän rikoksen ympärille, vaikka asetelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia menetyksen ja luopumisen teemojen käisttelyyn.

Perheen kohtalo on rajuimpia, joista olen lukenut. Menetys, syyllisyys ja rikos koskettavat niin järkyttävällä tavalla tavallista perhettä, että kirjailijan rohkeutta ja taitavuutta aiheen käsittelyssä on pakko arvostaa. Näin hurjien tapahtumien kertominen onnistuukin vain siten, että kertojaääni tulee todellisuuden reunamilta ikään kuin lohduttamaan lukijaa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta rikoksen selviämisen jännite säilyy loppuun asti. Tapahtumat osaavat yllättää ja koskettaa. Kertoja Gracie on äitinä ihanan realistinen ja luopumisen edessä uskottava. Kiinnyin häneen kovasti.

MUUTA: Miten ihmeessä Lupton savut eivät ole menneet eteenpäin blogistanissa? Nämä kirjat ovat todella loistavia jännitystarinoita, joista löytyy syvyyttä. Milloinhan näistä tulee suomennoksia? SUOSITTELEN.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja

Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja
Ranska (Suom. 2013)
WSOY164s.

LYHYESTI: Jos kaikki on hyvin, ei välttämättä kaipaa 18 miljoonaa euroa.

MIKSI?: Ennakkokappale, jonka ensimmäiset rivit taivuttivat minut helposti lukemaan koko kirjan.

FIILIS: "Näettehän, me valehtelemme itsellemme aina. Sillä rakkaus ei kestäsi totuutta."

Olin ehkä erityisen hyvin virittynyt ranskalaiselle kirjalle vietettyäni kaksi viikkoa Pariisissa jouluna. Tämä oli juuri sopivan kepeä ja pimeä luettavaksi.

Jocelyne voittaa lotossa 18 miljonaa, muttei kerro siitä kenellekään. Miksi vaaraantaa se elämä, joka nyt on? Mitä mies sanoisi voittoon, entä vieraaksi käyneet lapset? Toisaalta pitäisi ostaa talousvaaka ja jopa uusi käsilaukku (Chanelin? Tai Dior?).

Pidin Jocelynestä. En tiedä oliko hän lopulta uskottava, mutta ylipainoinen, keski-ikäinen ja  bloggaava nappikauppias oli riittävän raikas ranskalaisen romaanin päähenkilöksi. Viehätyin myös hänen tavastaan tarkastella elämää. Ja siitä miten ranskalaisesti kaikki päättyy.

Kirja on yhtä aikaa yksinkertaisen riisuttu ja hymyilyttävän synkkä. Vaikuttaa toimivalta reseptiltä, jos haluaa saada minut nauttimaan kirjasta.

"Elämä käytetään kodin täyttämiseen - ja kun se on täynnä, rikotaan esineitä, jotta päästään korvaamaan ne uusilla, jotta seuraavanakin päivänä olisi jotain tekemistä." 

MUUTA: Menestyskirjaa on verrattu Siilin eleganssiin, johon itse en näin varauksetta ihastunut.

TOISAALLA: Katja, Hanna ja Norkku eivät olleet erityisen innostuneita tästä. Sanna (Luettua) sekä Laura (Lukuisa) pitivät kirjasta enemmän.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys

Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
Suomi 2012
Teos 402s.

LYHYESTI: "Elämä on epäluotettava paskiainen, se ei todella ole kuullutkaan oikeudenmukaisuudesta."

MIKSI? Kirja kutsui minua kirjaston uutuushyllystä.  

FIILIS?: Tämän kirjan ensimmäinen luku on (näin sanon tuskin koskaan) täydellinen. Se kertoo hautajaisista ja siinä on kaikki sanottuna niin kuin itsekin sen sanoisin. Jos siis osaisin noin hyvin sanoa. Koko kirja on upea. Ihan loppussa väsyin tosin jo vähän, mutta oi onnea, että löysin ja luin tämän.

Minä en tunne näitä kirjallisuustermejä, mutta tässä on kirja kirjassa ja kirjailija, joka puhuu itsestään ja kirjoittamisesta. Tarina on ystävän itsemurha, johon sekoittuu historian painolasti, henkilöiden oma ja koko Euroopan. Se Suurromaani, jota päähenkilö kirjoittaa, kertoo masentuneesta psykiatrista nimeltä Mauri.

En osaa tehdä myöskään mitään syväanalyysiä tarinoiden lomittumisesta. Kirja kuitenkin hankasi aivosolujani oikeaan asentoon yhteyksiä miettiessäni. Päähenkilö on ihanan vihainen kaikelle ja kaikesta.

"Nykyään en enää ajattele niin paljon itseäni, nyt ajattelen myös muiden olevan huonoja, tyhmiä ja rumia. Kehitys on ihana asia."

Luulen, että tämä vaatii oiken mielentilan ja -laadun. Jos mietit paljon kuolemaa, maailmankaikkeuden epäoikeudenmukaisuutta ja oman elämän järjettömyyttä, niin sellaisiin fiiliksiin tämä ainakin sopii erinomaisesti. Joku ehkä sanoisi, että liikaa paatosta ja lapsellista kiukkua, mutta näin hienosti kirjoitettuna luen niistä milloin vain.

TOISAALLA:
Arja piti tätä oudon hykerryttävä
Lukuneuvoja piti tätä myös herkullisena!
Lukekaa muutkin tämä, lukekaa ihmeessä!

TÄHDET:
+ + + + (+)

Beate Grimsrud: Hullu vapaana

Beate Grimsrud: Hullu vapaana
Norja (suom.2012)
390s. LIKE

LYHYESTI: Eli ja hänen läheisensä: Emil, Espen ja Erik. Sekä prinssi Eugen. Oikeastaan he ovat niin läheisiä, että he ovat kaikki yhtä ja samaa päänsisäistä ääntä.

GENRE: Omaelämänkerrallinen romaani.

FIILIS: Kirjan lukemisesta (ja muutaman muunkin kirjan) on jo aikaa, mutta tästä halusin ehdottomasti kirjoittaa.

 Minä olen Eli. Se on hepreaa ja tarkoittaa Jumalani. Se voi olla sekä tytön että pojan nimi. En voi olla tässä asunnossa. Lattiat viettävät vaarallisille ikkunoille joista näkee pihalle.

Tämä oli kertomus Elistä, jonka elämässä kaikki liikkuu ja häilyy todellisuuden rajamailla. Lapsuus, aikuisuus ja nuoruus. Ainoa mikä on selvää ja sujuu, ovat sanat. Eli osaa kirjoittaa. Hyvin. Mutta sitten poikien (nuo kaikki E:llä alkavat) ottaessa liikaa tilaa   kirjoittaminenkin häiriintyy.

Grimsrud on ilmeisen tunnettu kirjailija Ruotsissa ja kotimaassaan Norjassa. Hän on kai oikeastakin elänyt ison osan elämäänsä mielisairaalan suljetulla osastolla. Hänen laaja tuotantonsa sisältää romaanien lisäksi lastenkirjoja ja näytelmiä.

Tämä kirja herättää paljon tunteita - se inhimillistää vakavan mielisairauden, kritisoi sen hoitoa, naurattaa (tietämätön valokuvaaja kuvaa kirjailijaa kirves kädessä samalla kuin suljetun osaston hoitaja seisoo vieressä). Kirja osoittaa ystävyyden voimaa, luovuuden vimmaa ja ihmisen kykyä selviytyä.

Pidin Grimsrudin tavasta kirjoittaa, kirjan lyhyistä luvuista ja aitoudesta. Tunsin kiitollisuutta, että hän päästi minut näin lähelle kokemaansa. Vaikka toistolla varmasti tavoiteltiin sairauden rytmiä, niin kirjaan olisi voinut riittää vähemmät sivut. Lopussa ei tapahdu ihmeitä, mutta tätä kirjaa voidaan kai pitää ainakin pienenä sellaisena. Vaikutuin.

 Minä jäin seisomaan. Hukkumiskuolema vai lasagne. Me syömme pastaa yleensä paistetun kaalin tai porkkanoiden ja valkosipulin kanssa.

TOISAALLA:
Noora (luonnehti tätä mahdollisesti vuoden suosikkikirjakseen ja silloin kirjasin tämän omalle lukulistalleni)
Suketus (otti riskin ja rakastui)
Kirjoihin kadonnut
Lukukausi
Kirjavinkit

TÄHDET:
+ + + + (+)

PS. Yritän kuntouttavana toimintana (elämästä kuntoutujana?) palautella blogia taas käyntiin tuon tyrmäävän joulukuun jäljiltä. Olisi mukava tehdä myös koonti juttuja ja kirjoittaa muutamista lukemistani kirjoista ja käydä teidän blogeissa ja kaikkea. Mutta en stressaa ja tässä kirjoittaessaan heti muistaa, että bloggaus on kivaa!

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Suomi 2012
Teos 266s.

MIKSI?: Blogeissa kehuttu ja paljon luettu - jo toukokuussa Linnea listasi pitkän listan arvioita.

LYHYESTI: Maailma on mennyt uusiksi ja vesi on valuutoista arvokkain.

MUUTA: Voitti Teoksen järjestämä scifi- ja fantasia käsikirjoituskilpailun.

Makeiset loppuivat. Suuri teepannu tyhjeni, sitten pata. Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa.

FIILIS: Ihailen sitä miten rohkean hyppäyksen Itäranta tekee toisenlaiseen maailmaan. Kun menee tarpeeksi kauas, asioita tarvitsee perustella vähemmän. Ei selviä mitä on tapahtunut, mutta joka tapauksessa vesi on kansalta vähissä. Paitsi teemestarin talossa ja tässä piileekin salaisuus.

Talvea ei enää ole. Kaikenlaiset muovihärpäkkeet ja teknologialaitteet lojuvat vailla tarkoitusta jätemailla. Teemestarin tytär haluaa seurata isänsä jalanjälkiä. Minulle koko teemestarointi vertautui kirkkoon ja uskoon, vaikka sitä tässä tuskin haettiin.

Päähenkilö on nuori, 17-vuotias Noria, joka vaikuttaa vanhemmalta. Mikään teiniseikkailu tämä ei siis ole, vaan pikemminkin varsin synkkäsävyinen. Kuolema on jatkuvasti läsnä. Itäranta kirjoittaa hienosti, rakentaa jännitystä ja osaa myös yllättää. Jotkut kielikuvat ja ajatelmat osuvat paremmin kuin toiset ja jotain hiomatonta tässä on, mutta upea esikoisteos joka tapauksessa.

Me olemme veden lapsia, ja kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Ne alkavat aina yhdessä, maailmassa ja meissä, ja tulee aika, jolloin veressämme virtaava vesi juoksee kuiviin. 

LUKUEHDOTUKSIA: Tämä kirja on todella jännittävä sekoitus tulevaisuusdystopiaa ja kaunista kerrontaa. Se ei ole samalla tapaa naivi kuin kansainväliset nuorten menestykset Delirum- tai Tarkoitettu -trilogiat. Tarina kantaa jopa ilman pakollista kolmiodraamaa tai tarkkaa kuvausta yhteiskuntarakenteesta. Ehkä surumielisyydessä on samaa kuin Age of Miracles -kirjassa. Kirja tuo mieleen suomalaisista lukemistani Sinisalon Enkelten verta - ja Tuomaisen Parantaja -romaanit, eikä vähiten rivien välissä vahvasti elävästä ympäristönsuojelun näkökulmasta. Itärannan tarina on kuitenkin ihan omanlainen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Taina Latvala: Arvostelukappale

Taina Latvala: Arvostelukappale
Suomi 2007
WSOY 190s.

MIKSI?: Lukupinossa odottaa uutuus Välimatka, mutta tämä tuli vastaan ensin.

LYHYESTI: "Kerron, kuinka jonakin päivänä tyttärestämme kasvaa aikuinen nainen. Tyttö saa kokea kaikki samat painajaiset kuin minä: veriset siteet, immenkalvon puhkeamisen, välinpitämättömät sylit, autiot aamut, likaiset vessat, petolliset rakkaudet!"

FIILIS: Ihastuin todella! Tässä on yhtä aikaa munaa ja tyttömäistä herkkyyttä. Kertojan ääni osaa tiivistää aikuistumisen vaikeutta ja kaipausta oivaltaviin lauseisiin, jotka vaikuttavat punastuttavan rehellisiltä. Monessa käsitellään ongelmallista isäsuhdetta, liian aikaisin menetettyä isää tai orastavaa parisuhdetta.

Kirja on novellikokoelman ja romaanin risteytys. Samoja henkilöitä esiintyy monessa tekstissä. Jännite katoaa vähän loppua kohden, mutta en halunnut laskea tätä käsistäni. Nauroin samalla kun sydäntä särki. Nuoren naisen kasvu vaikuttaa kovin varmalta esikoisteosaiheelta, mutta Latvala osaa venyttää aiheita yhtä aikaa tutuiksi ja absurdeiksi. Löytääkö hän miehen, josta olisi isälle vastusta? Erityismaininta siitä miten näissä viitataan tai päädytään terapiaan. Pidin myös siitä, miten tekstistä löytyy raikkaita uskonnollisia viitteitä: Olin valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta minulta pois.

Kirja sai aikanaan Kalevi Jäntin palkinnon, enkä ihmettele miksi.

LAINAUS:
"Olin odottanut hänen näkemistään monta päivää, ja sitten koko homma olikin pettymys. Mikael oli antanut partansa kasvaa. Kun kävelimme kotiin, tiuskin hänelle koko matkan. Perillä Mikael alkoi itkeä. Hänellä oli ollut surullinen lapsuus ja nyt hän joutui asumaan kauhean naisen kanssa."

TOISAALLA: Tämä on jo sen verran vanha kirja, ettei blogistanista löydy arvioita, paitsi Mari A:lta. Mari samaistui ja niin kävi myös minulle. Muitakin hyviä huomioita kirjasta löytyy tuolta.

MUUTA: Pakko mainita, että luin myös (lähes kokonaan) Matias Riikosen Nelisiipisen lokin. Ne ovat nuoren miehen novelleja, jotka ovat ehdolla Helsingin sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi tänä vuonna. Niissä oli ripaus samaa kuin tässä, mutta en aio kirjoittaa Riikosen kirjasta. Novellit olivat minun makuuni tarpeettoman tylyjä, julmia ja varmaan myös haastavia. Nelisiipisestä lokista löytyy arvio esim. Jorilta ja Ammalta.

KANSI: Kannen kuva on makuni liian rivo, mutta toisaalta osuva. Kirjan nimi on napakymppi.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Gillian Flynn: Gone Girl

Gillian Flynn: Gone Girl
Yhdysvallat 2012
432s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Juuri julkastu kirja on saanut hurjasti nettikohinaa Amerikassa (ansaitusti).

LYHYESTI: Boy meets a girl and everything gets quite messed up after that.

GENRE: Erinomaisesti kirjoitettu psykologinen thrilleri.

FIILIS: Marriage can be a real killer.


Tämmöiset kirjat pitäisi kieltää. Ensinnäkin minulla on kertynyt hurjasti univelkaa, kun olen lukenut tätä useampana iltana yömyöhään. Toiseksi kaikki juonenkäänteet jättivät pään niin pyörälle, että mietin vieläkin Nickin ja Amyn tarinaa.

It's Nick, laid-back and calm, smart and fun and uncomplicated. Untortured, happy. Nice. Big penis.

Amy ja Nick tapaavat ja erilaisista taustoistaan huolimatta rakastuvat. Heillä on rahaa, hyvät työpaikat ja New York-elämä. Sitten tulee potkut ja muutto keskelle ei-mitään. Viidentenä hääpäivänä Amy katoaa ja Nick vaikuttaa syylliseltä murhaan. Juonesta  ei voi kertoa enempää. Voin luvata, että tulet yllättymään. Mikään ei ole sitä miltä näyttää.

"You'd literally lie, cheat, and steal - hell, kill- to convince people you are a good guy" Go once said.


Kirja on melkein pelottavan taitava (miten kukaan voi osata kirjoittaa tällaista?). Se pitää otteessaan, rakenne on hiottu upean tarkasti, kieli on kiinnostavan monipuolista, henkilöt sopivan kulmikkaita. Paksu kirja jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat riittävän erilaisia, niin että kiinnostus säilyy. Lukujen lopuissa on myös läpi romaanin todella taitavia lopetuksia. "And that was my fifth lie to the police."


Tämä on erityisesti tarina avioliitosta. Kirjailija onnistuu monessa kuvauksessa ja dialogissa olemaan niin aito ja osuva, että lukija löytää ihonsa kananlihalta. Jos olisin oikein kriittinen, voisin myöntää muutaman käänteen olleen minulle jo vähän liikaa. Silti en ottaisi mitään pois. Kirja ei  sisällä mitään raakuuksia, mutta jonkin verran suhteellisen rajuja seksiviitteitä. 

It was the end of my career, the end of hers, the end of my father, the end of my mom. The end of our marriage. The end of Amy.

ENNUSTUS: Tästä tulee uusi ISO-hitti. Jos ei nyt ihan uutta Larsonia, niin melkein kuitenkin.

KIRJAILIJA: Tämä on Gillian Flynnin 3. romaani. Häntä ei ole vielä suomennettu, mutta asiaan on varmasti tulossa pikaisesti muutos. Jään innolla odottamaan mikä kustantamo saa hänet listoilleen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä
Suomi 2011
Avain, 256s.

MIKSI?: Mä en tiedä miksi mä ajattelin, että tämä ei ole minun kirjani. Mutta kun se törrötti uutuushyllyssä kirjastossa, otin mukaani.

LYHYESTI: Viiltävän tarkasti ja hienosti kirjoitetut novellit aiheuttivat melkein fyysistä kipua lukijassa. Hyvällä tavalla.

FIILIS: Mä siis olin aivan puulla päähän lyöty siitä miten hieno kirja tämä on. Silfverberg kirjoittaa asioista, joita moni ajattelee, mutta kukaan ei tunnusta eikä ainakaan sano ääneen. Silti hänen ei tarvitse saarnata, vaan tarinan kertominen riittää.

"Hän haluaisi vain kaksi elämää, kaksi rinnakkaista elämänsä juonta, joista toisessa olisi lapsi, toisessa vain hän, ei lasta, ei ketään muuta. Autio planeetta vain hänen kävellä, täydellinen hiljaisuus."


Kymmenen novellia ovat keskenään erilaisia. Eripuraiset ja surevat veljekset keksivät oravalle nimeksi Raija. Pienen pojan pyynnössä kuvastuu aikuisen kaipuu anteeksiantoon. Raskaana oleva nainen päätyy nukahtamaan emakkohäkkiin. Miehen ääneksi vaihdettaessa huomasin jotain vaikeutta sujuvuudessa. Loppua kohden intensiivisyys lukemisesta katosi. Silti tämä on ehdottoman laadukasta luettavaa alusta loppuun. Muutamat henkeäsalpaavat novellit kirjan alussa jäivät erityisesti mieleen.


Kirjan nimi pakottaa ajattelemaan eläinnäkökulmaa, vaikka se ei olekaan  kaikissa novelleissa läsnä. Takakannen karmiva kysymys jää seuraamaan lukijaa sivujen kääntyessä: "Mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä? Mikä muu kuin tavarat, velvollisuudet ja valheet?" 


TOISAALLA: Liisan mielestä novellit jäivät vaisummaksi kuin  esseekokoelma Luonto Pakastimessa. Katjasta tässä on sekä tasapaksuutta että epätasaisuutta. Luettua blogin Sanna sanoo jokaisen novellin olleen tavallaan hyvä. Arjalle novelleista jäi välähdyksiä mieleen kaihertamaan. Karoliina oli lukenut vain(?) Emakkohäkkinovellin ja itkenyt (kohta 3). (Minulla on omituinen tunne, että tykkään koko ajan kirjoista, joista muut eivät ole niinkään tykänneet.)

TÄHDET:
+ + + + (+)

Craig Thompson: Habibi

Craig Thompson: Habibi
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
LIKE, 665s.

MIKSI?: Sarjakuvat ovat minulle kovin vieraita, mutta tämä kiinnosti erityisesti teemojensa vuoksi.

LYHYESTI: Kahden lapsiorjan epätyypillinen rakkaustarina.

FIILIS: Habibi on todella näyttävä kirja. Kun sen saa käsiinsä, on vaan että wau. Ulkoasusta ja painosta tulee mieleen vanhojen aikoijen perheraamattu, mutta tämä on vähän kauniinpi (eikä haise ummehtuneelle). Jopa tämmöinen sähkökirjojen puolustaja on tämän kohdalla valmis unohtamaan kaikki puheensa, Habibi on yksinkertaisesta upea.

Onneksi sisältöön ei tarvitse pettyä. Kummallinen rakkaustarina Dodolan ja Zamin välillä vie mukanaan mitä ihmeellisempiin käänteisiin. Lukutaidottomien vanhempien tytär myydään rahapulassa huomattavasti vanhemmalle, mutta oppineelle miehelle vaimoksi. Siellä hän oppii lukemaan, kirjoittamaan ja rakastamaan tarinoitta. Tarinat ovat myös se, joiden avulla tyttö pystyy selviytymään järkyttävistä käänteistä läpi elämänsä.

Zam on myös orpo ja tulee tavallaan Dodolan adoptoimaksi - Dodola on yhtä aikaa äiti, sisko ja saavuttamaton rakkaus. Nämä kaksi asuttavat laivaa keskellä autiomaata ja heidän suhteensa vaikuttaa ainoalta pysyvältä asialta maailmassa, jossa ei ole helppa selvitä ja vaaroja on kaikkialla. Käänteitä ja toimintaa ei tästä järkäleestä puutu. Minä ahmin näiden kahden kohtaloa ja sydämeni pelkäsi, itki ja iloitsi heidän kanssaan.

Erityistä kirjassa on Raamatun monet tarinat, jotka on esitetty Islamin ja siis koraanin mukaisesti. Eroja löytyy muitakin kuin se, pitikö Abrahamin uhrata Iisak vai Ismael.

(Nämä eivät muuten ole peräkkäin kirjassa, eli oikaisin vähän mutkia)

Thompsonin tyylissä pidin valtavasti siitä, että hän kertoo tarinoita, eikä yritä opettaa. Hän kysyy enemmän kuin vastaa. Vaikuttaa, ettei Thopson kumartele mihinkään suuntaan. En ymmärrä piirtämisestä tai sarjakuvasta paljoakaan, mutta kirjan kuvissa riittää paljon hienoa katseltavaa. Kirja on tavattoman runsas tarinoineen, sivuineen ja ajatelmineen. En silti osaa moittia sitä liioittelusta, sillä minä olisin voinut lukea vaikka lisääkin.

Teemoja toki on paljon: naisen asema, ihmiskauppa, globaali maailmantalous, rikkaus ja köyhyys, ympäristökysymykset, lännen suhde islamiin, uskonot, ihmiset moraaliset valinnat jne. Nämä yhteiskunnalliset aiheet ovat kuitenkin enemmän taustalla, osana päähenkilöiden elämää.

Minulle tämä sopi myös siksi, että Dodola on voimakas nainen, joka ei joten surkeimmillaankaan kokonaan alistu tai vaivu epätoivoon. Läpi kirjan kulkee toivon ja taistelun vire. Enempää paljastamatta minusta loppu on onnellinen ja kirjan kokonaissanoma hieno.

Kirjassa on viisautta:

Huumoria (koraanin mukaan Nooan vaimo ei päässyt mukaan arkkiin):

Aika paljon naiseuteen ja seksualisuuteen (aika rajujakin) liittyviä kuvia ja teemoja:

Todella kauniita kuvia:

MUUTA: Nyt on kirjan kilohinta ja laatu kohdallaan, tätä näyttää saavan n.25€ hintaan nettikirjakaupoista. Like- kustannus on tehnyt upea työn tämän suomentamisessa ja julkaisussa!

TOISAALLA: Kirjavinkit

TÄHDET: 

+ + + +( +)

Samasta kirjasta kirjoitan myös palstallamme Lily:ssä

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
Norja 2010 (suom. 2012)
WSOY, 305 sivua
Aikamme kertojia

LYHYESTI: Autofiktiota tuhopoltoista ja identiteetistä

MISTÄ: Arvostelukappale

FIILIS: Tässä oli suorastaan jotain maagisen vetävää. En oikein tiennyt mitä odottaa ja se osoittautui loistavaksi lähtökohdaksi.

Gaute niminen kirjailija alkaa kirjoittaa kotikyllässään sattuneista tuhopoltoista samana vuonna kuin hän syntyi. Matkalla sivutaan sitä mitä olisi voinut olla ja mitä ehkä tapahtui. Samalla kirjilija kirjoittaa suhteesta omaan isäänsä ja tarinan siitä miten hänestä tuli lakimiehen sijaan kirjailija.

Romaani on erikoinen sekoitus thrilleriä ja jännitystä ja toisaalta taas autofiktiivistä ja pohdiskelevaa proosaa. Yhtä aikaa Gauten henkilökuvan kanssa piirty kuva pyromaanista, pojasta, joka oli niin toivottu. Ja niin kiltti. Taika tulee näiden kaikkien elementtien yhdistämisestä, kirjailijan oman tarinan kertomisesta sekä  rehellisen tarkkaavaisista ja rujoista ihmiskuvauksista.

Menneisyyden kokoaminen ei ole helppoa ja rakentuvat säikeet ovat moninaisia. Kirja jättää lukijalle tilaa oivaltaa ja löytää yhteyksiä, ehkä merkityksiäkin. Vanhemmat rakastavat lapsiaan, koko kylä kasvattaa ja yhdestä tulee yhtä, toisesta toista. Vastauksia jää jäljelle vain vähän, jos lainkaan.

TOISAALLA: Leena Lumi kertoo Norjan ykköskirjallisuuspalkinnon menneen oikeaan osoitteeseen ja olen täysin samaa mieltä (vaikka vertailukohtia ei olekaan).

MUUTA: Heivoll on vain 34-vuotias!
Tämä Aikamme kertojia -sarja on kyllä osoittautunut varsin luotettavaksi. Kolme seitsemästä, jotka olen lukenut, ovat olleet huippuja.

TÄHDET:
+  +  +  + (+)

Melissa Bank: Nyt nappaa! (Girls Guide to Hunting and Fishing)

Melissa Bank: Nyt nappaa! (Girl's Guide to Hunting and Fishing)
Yhdysvallat 2000 (suom.2006) 
Otava, 430s.
Kindle-edition 

LYHYESTI: "It scares me how fast I go from disliking to loving him, and I wonder if it's this way to for everyone."

GENRE: Älykästä ihmissuhdekomediaa - toisiinsa liittyviä novelleja.

FIILIS: Millainen helmi minulta onkaan jäänyt lukematta!? Tämä oli juuri sitä mitä kaipasin eli sopivan älykästä ja hauskaa ihmissuhdetarkastelua. Jane elämästä seurataan lähinnä perhe- ja miessuhteita. Sivutaan tosin myös työuraa ja sanoisinkin tämän olevan ihan must-read kaikille kustannustoimittamisesta kiinnostuneilla.

Kirja sisältää yhden luvun, jossa päähenkilö on eri ja se jääkin kaikkein irrallisemmaksi kirjassa. Novellimuoto ei tee kirjasta yhtenäistä muutenkaan, mutta se ei haitannut. Banks kirjoittaa lyhyitä ja tarkkoja lauseita ja lukuja, mikä tuo kirjaan ihastuttavan rytmin.

Pidin paljon Janen ja häntä paljon vanhemman Archien suhteen kuvauksesta. Ei tässä mihinkään syvälliseen analyysiin päästä, mutta osuvaa teksti silti on. Jane on sopivan jumissa elämänsä kanssa ja hänen ajatuksensa ja kohtaamisensa ovat raikasta seurattavaa. Hän on myös kielillesesti kovin lahjakas, minkä toivon välittyneen suomennokseen yhtä hienosti kuin tähän alkuperäiseen. Monesti ajattelin, että olen  itse ollut mukana aivan vastaavassa dialogissa, mutta nämä olivat vielä hauskempia.

Niminovellissa Jane ostaa salaa How to Meet and Marry Mr.Right - kirjan. Tämän luettuaan pääsemme seuraamaan Janen päänsisäistä keskustelua kirjan kirjoittajien kanssa. Vieläkin naurattaa.

Etsiessäni muita arvioita huomasin, että kirjan yhteydessä näyttää olevan tarpeellista mainita ettei ole mikään chick-lit- lukija, mutta silti TÄMÄ kirja on aivan loistava. No, siinähän se tuli sanotuksi. Minä kyllä nimittäisin tätä kaunokirjallisuudeksi, mutta jostain tuo chick-lit - leima on tarttunut tämän mukaan? Tuleeko se siitä, että on hauska?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Oletteko muut lukeneet Banksiä? Minun on ollut viime aikoina vähän hankalaa innostua mistään kirjasta, mutta tämä toi lohdutusta tuohon tunteeseen. Suosittelen!!

EDIT: Minulta meni tämän kirjan suomennokset sekaisin - luulin ensin, että kirjan nimi oli Täydellinen juttu.  Suomalaiset kannet ovat kirjalle näin samannäköiset, enkä tehnyt nimen suhteen suurempaa tutkimusta. Taidan lähteä lainaamaan Täydellisen jutun :)

Banksilla osallistun Jewish-American Experience- kategoriaan  So American - haasteessa (alakategoria Pennsylvania).

Tea Obreht: Tiikerin vaimo

Tea Obreht: Tiikerin vaimo
Yhdysvallat/ Serbia 2011 (suom.2012)
359s., WSOY

MIKSI?: Olin ostanut kirjan äänikirjana englanniksi, koska kiinnostuin siitä kovin. Minä ja äänikirjat emme vain toimi, enkä saa koskaan kuunnelluksi niitä. Joten odotin kovasti suomennosta.

LYHYESTI: Poikkeuksellisen omalaatuinen romaani, joka vie kansantarinoihin ja lähihistorian sotaan.

FIILIS: Minulla kesti kirjan lukemisessa varsin pitkään. Kerronta pakottaa hidastamaan ja kutsuu matkalle mielikuvituksen ja tarinoiden maailmaan. Pelkäsin takakannen "unenomainen" määritelmää, koska usein se tarkoittaa minua ärsyttävää epämääräistä haahuilua. Päädyin kuitenkin viihtymään ja nauttimaan kuolemattoman miehen tapaamisesta ja tiikerin vaimon kiehtovasta arvoituksellisuudesta.

Kehyskertomuksessa Natalialle tärkeä isoisä kuolee. Muistoissa palataan jonnekin Jugoslavian hajoamisen aikoihin, sotaan ja sen keskellä kasvamiseen. Samalla vuorottelevat myyttiset kertomukset sekä mennyt ja nykyhetki. Kirjassa on varmasti paljon symboleita ja kuvia, joita en edes ymmärtänyt. Historian tai paikkojen faktisuus oli yhtä lailla minulle yhdentekevää.

Isoisän ja tyttärentyttären suhde on erityinen. Siihen kuuluu viidakkokirja, tiikerit ja siinä on myös säröjä. Kirjan muitakaan hahmoja tai tapahtumia ei ole siloiteltu, mutta väkivallastakin Obrech kirjoittaa mässäilemättä, toteamalla. Jotenkin hän osaa sijoittaa itsensä ja lukijan yhdeksi läsnäolijoista, sinne mistä ei voi osoitella "että kun nuokin on tommoisia".

Eniten pidin kuoleman pohdinnasta ja tutkimisesta, minkä kirjailija tekeekin ikäänsä paljon kypsemmän oloisesti. Ehkä tuossa äänessä kuuluu sodan vaikutuksen piirissä kasvaminen. Kirjailijan ikä (26v. kirjan ilmestyessä) jaksaa hämmentää. Kirja on Orange-palkintonsa ansainnut.

TÄHDET:
+ + + + (+)


- Posted using BlogPress from my iPhone

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)
Englanti 2010 (suom.2012)
Gummerus, 404 sivua

(Luin kirjan englanniksi, mutta uudelleen julkaisen tämän - suomennos ilmestyy viikolla 9. Ilselässä kirjoitettiin tästä jo täällä.)

MIKSI?: Tässä on nyt ollut tämä siskosteema ja sattumoisin Helsingin rautatieasemalla odottaessani junaa törmäsin tähän. Tämä oli Pocket shopin "henkilökunta suosittelee" - valinnoissa.

LYHYESTI: Sisko katoaa ja toinen sisko tekee kaikkensa selvittääkseen syyn miksi.

FIILIS: Seuraa varoitus: Kirja on ahmittava välittömästi aloittamisen jälkeen.

Beata kirjoittaa kirjettä rakkaalle siskolleen, jonka katoamisesta kaikki alkaa. Siskosten välillä on erityinen side, joka nyt meinaa katketa. Mitä on tapahtunut? Hitaasti lukijalle selviää mistä kaikesta tarina koostuu ja tulee myös uusia käänteitä. Kirjasta ei voi kertoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa, tämä täytyy kokea itse.

Romaanin genre on hankalasti määriteltävissä. En ole tainnut koskaan lukea dekkari/jännitystyyppistä kirjaa, joka olisi samaan aikaan näin kaunokirjallinen. Kerronnan sujuvuus ja tapahtumien ennalta-arvaamattomuus tekevät tarinasta erityisen. Kertojan tietty epäluotettavuus luo hyvän jännitteen ja kiinnostavan rakenteen kirjaan.

Tämä siis upposi hienosti lukijaan, joka ei tavallisesti lue dekkareita. Juuri sopivasti jännitystä, mutta ei kuitenkaan liikaa väkivaltaa tai ahdistusta. Lisäksi sisko-teema ja henkilöiden kuvaus oli hienoa. 

Tästä tuli mieleen moni muu lukemani kirja: Jodi Picoult parhaimmillaan ja myös esim. Karin Alvtegenin- romaanit. Silti Luptonilla on oma äänensä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Oikeastaan tämä sopii hyvin pohjoismaiseen psykologiseen jännityskirjallisuus-kategoriaan, naisten kirjoittamaan sellaiseen.

Englanti on helppoa ja lukeminen sujui vauhdikkaasti. Suosittelen poimimaan mukaan Pocket Shopista, jos sattuu kulkemaan siitä ohi.

MUUTA: Tämäkin on esikoinen ja myynyt aivan käsittämättömän määrän kopioita Englannissa. Kirjailijan netti-sivulle pääset tästä. Sieltä selvisi, että Luptonilta on juuri ilmestynyt  (tai ilmestymässä) toinen romaani, Afterwards.

JÄLKIKIRJOITUS:  Afterwards arviooni tästä. Ehkäpä saamme pian lukea myös sen suomennettuna. (En tiedä miksi, mutta kannesta ajattelisin kirjan olevan suunnattu nuorille?!)

TÄHDET:
+ + + + (+)

__________________
Minulla on ollut kaikenlaista tammikuussa. Kahdet läheisen hautajaiset, paljon töitä, sen sellaista. Nyt näyttää lukutahti pikku hiljaa palautuvan ja blogissakin se varmasti näkyy.

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
380 sivua. Tammi
Kindle edition

MIKSI?: Miten ihmeessä tämä oli mennyt minulta ohi? Löytyy jo suomeksikin. Puolisalainen mieltymykseni Nälkäpeli-trilogiaan sai kilpailijan.

GENRE: Nuoriso-scifiä(?), mutta en alkaisi lokeroimaan.

LYHYESTI: Täydellisessä yhteiskunnassa alkaa kyllästyttää.

FIILIS: Mahtavaa! Huomaan, että vaikka arvostan eniten kirjoissa kieltä ja tarinaa, en myöskään voi vastustaa hienosti rakennettua ajatusleikkiä. Aikuuisuuden kynnyksellä olevan Cassian elämä Yhteiskunnassa (Society) on laskettu todennäköisyyksien ja tutkimusten mukaisesti täydelliseksi. Kaikkien asukkaiden ruoka-annoksien kalori- ja vitamiinimäärä on optimaalinen, 17-vuotiaana heille annetaan yhteensopiva aviopuoliso ja 80-vuotiaana vuorossa on "hyvä kuolema". Informaation ylikuorimituskin on ratkaistu; on mm. 100 laulua, 100 runoa ja 100 historiallista tapahtumaa, jotka on säästetty kertomaan menneisyydestä. (Yhteiskunnan asukkaat eivät luo uutta.)

Kirja leikkii melkeinpä julman osuvasti vapaan tahdon ongelmalla. Yhteiskunnassa asukkaille pyritään antamaan juuri sen verran valinnanvaraa, että illuusio valinnasta säilyisi ja ihmiset pysyisivät tyytyväisenä. Miksi haluta pois täydellisesti suunnitellusta elämästä? Jos teet jotain kaavasta poikkeavaa, sillekin on laskettu todennäköisyys jo valmiiksi. Ihmisten analyyttisten luonnekuvausten perusteella voi ainakin näennäisesti perustella kaiken, myös vastustuksen. Uniakin monitoroidaan. Loppujen lopuksi kontrolli on kaikenkattavaa ja ahdistavaa. Onko pakotietä? Onko kuitenkin turvallisempaa pysyä hyvässä ja ennaltaarvattavassa elämässä?

Tarina ei sinällään yllätä, vaikka Condie kuljetti tarinaa monesti eri suuntaan kuin olisin kuvitellut. On kaksi poikaa, on kapina. Kuten sanottu, kirjan yhteiskuntarankennelma innosti enemmän kuin juoni, mutta kyllä tarinakin kantaa. Cassien taistelu alkaa isoisältä saadusta runosta. Sanat ovat olemassa hänelle, eikä niitä voi ottaa pois, niissä on valtaa.

Kirjan ahmaisee nopeasti, siinä on imua. Suosittelen joululahjaksi teineille ja miksei vanhemmillekin. Loistava kepeäksi välipalaksi. Nälkäpeliin verrattuna kirja on paljon kiltimpi. Meidän perheessä tästä on myös saatu lukuisia keskusteluja aikaan - kuinka paljon meillä loppujen lopuksi on vapautta valita?

MUUTA: Hieno kansi, eikö? Ihanaa, ettei sitä ole alettu muuttamaan alkuperäisestä. Seuraava osa Crossed, ilmestyy Yhdysvalloissa ensi tiistaina ja olen ennakkotilannut sen latautumaan Kindleeni silloin.

TOISALLA:
 HS
KSML 
Katinkan kirjasto
Vinttikammarissa
kirjakissan luetut

TÄHDET:
+ + + + (+ )

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
364 sivua, Bazar

MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä. Aihe ja rinnastukset Vonnegutiin kiinnostivat.

GENRE: Kustantajan sivuilla luokitteluna scifiin ja fantasiaan. Tämän ei toivottavasti karkoita ketään (itse olisin välttänyt tätä, jos kirjaa olisi markkinoitu minulle noilla määritelmillä.) Englanniksi on olemassa termi apocalyptic fiction.

LYHYESTI: Junior tietää, että maailma loppuu pian.

FIILIS: Minulla kesti hetki päästä tähän mukaan, mutta sitten olinkin jo aivan myyty.

Juniorin tarina alkaa kohdusta ja aivan elämänsä alusta hän jo tietää, että maailma loppuu 36 vuoden ja 168 päivän kuluttua. Onko millään siis mitään väliä? Currie näyttää hienosti, miten elämän sattumanvaraisuus ja toisaalta valintamme ohjaavat meitä. Maailmanloppu tuo näkökulman, joka muuttaa väistämättä perspektiiviä asioihin.

Lapsena Junior on varsin synkkä. Suhde Rodney-veljeen,  vanhempiin tai luokkatovereihin on yliälykkäälle maailmanlopun ennustajalle hankala (vaikka ei kertoisi kenellekkään). Pidin ehkä eniten siitä, ettei kirjassa ole yhtään sankaria. Juniorin synkkyyteen taipuvainen äiti, työhön pakeneva isä, baseballsankari veli, tyttöystävä Amy, sekä Junior itse - he ovat usein raivostuttavankin todentuntuisia riippuvuuksineen ja arkisine ongelmineen.

En halua kertoa liikaa umpikujista ja valinnoista joihin Junior päätyy etsiessään tarkoitusta. Lupaan, että naurat, suret ja toivot. Kirjailijan ratkaisut yllättävät, rakenne on kiinnostava ja toimiva. RAKASTIN tämän kirjan sanomaa ja loppua.

Jokainen meistä tietysti kohtaa ajallaan maailmanloppunsa. Vaikka kirjan carpe diem  -ajatus ei ole uusi, kaipaamme kaikki muistutusta siitä aika ajoin. Ainakin jos se tulee näin hienossa kirjassa.

MUUTA: En löytännyt tätä yhdestäkäään blogista? Voiko pitää paikkansa?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka
Suomi 2011
237 sivua, Tammi

MIKSI?: Että tietäisin. Ja vähän uteliaisuudestakin. Blogisavujen johdattelemana.

LYHYESTI: Yhden parin (pitkä) tie äidiksi ja isäksi.

FIILIS: Tällaisia omaelämänkerrallisia päiväkirjakirjoja on melkeinpä mahdoton arvioida. Ainakaan näin onnistuneita ja koskettavia. On tärkeää, että näitä kirjoitetaan. Että tämä on kirjoitettu. Hotkaisin kirjan eilen. Itkin, nauroin ja kauhistelin.

Kirjan rehellisyys saa kiitolliselle mielelle. Pihlajaniemi jakaa omat tunteensa ja koko adoptioprosessin kaunistelematta ja silti kauniisti. Monesti en voinut uskoa: onko joku voinut oikeasti sanoa noin tyhmästi? Ystävät ja läheiset möläyttelee jatkuvasti sammakoita?! Ja heti perään pelästyin - mitähän sanoin tuttavalleni kun kuulin adoptiosta ensi kerran? Kuinkahan monta kertaa olen kysynyt tyhmiä, satuttanut? Kirja haastaa paitsi omat ajatukset adoptiosta niin myös vanhemmuudesta. Kaikki lapsen odotukseen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset ovat jollain tapaa läsnä jokaisen äidin (ja isän) arjessa. Biologisten lasten kanssa niitä ei vaan joudu selittelemään viranomaisille tai kirjoittamaan lomakkeille.

Kirja pysyy tiukasti adoptioaiheessa. Siitä mikä tie kuljettiin ennen tätä matkaa mainitaan vain sivulauseessa. Odotuksen pitkittyessä lukijakin vähän turhautuu kirjailijan mukana: mitään ei tapahdu!! Joko seuraavalla sivulla vihdoin?

(Ja vaikka se ei ole ollenkaan sama, niin minäkin olen kirjoittanut kirjeitä lapselleni, sille jota en vielä tuntenut ja jota niin kovasti odotin. Joka oli jo läsnä. Minunkin odotukseni kesti yli viisi vuotta. Se sanoinkuvaamaton ilo ja kiitollisuus on sitten ehkä eniten sama, minun lapseni! Minun oma lapseni! Se asuu meillä, se on vihdoin täällä!)

Niisk!

MUUTA: Kirja perustuu osiltaan blogiteksteihin. Blogissa eletäänkin nyt uutta odotusta. Kirjasta tuli mieleen Ihmeet tapahtuvat muille lapsettomuuspäiväkirja. Muita aiheeseen liittyviä kirjoja tunnisteilla adoptio ja lapsettomuus.

TOISAALLA: mm.
Ilse
Susa
Maria

TÄHTIÄ:
+ + + + (+)
(Vetäisin turpaan, jos joku antaisi tähtiä minun elämälleni. Tämän kirjalliset ansiot ovat kuitenkin niin ilmeiset, että kirja on tähtensä ansainnut.)