Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)
Yhdysvallat 2010
Ilmestyy huhtikuussa 2012 Tammen keltaisessa kirjastossa, 400 sivua

GENRE: Tämä ei ole romaani, eikä se ole novellikokoelma, vaan jotain siltä väliltä. Luvut toimivat itsenäisesti ja yhdessä.

LYHYESTI: Tätä on mahdotonta tiivistää, mutta teoksessa esiintyy joukko ihmisiä menneen ja tulevan risteyskohdissa.

FIILIS: Kirja ei todellakaan päästä lukijaa helpolla. Voi olla, että englannin haastavuus vaikutti, mutta kyllä tässä riittää pureskeltavaa suomeksikin. Suomentaja Heikki Karjalainen saa panna parastaan.

“I'm always happy," Sasha said. "Sometimes I just forget.”

Ensimmäinen luku on parhaita koskaan lukemiani. Se kertoo varastamisongelmaisesta Sashasta, joka keskustelee terapeuttinsa kanssa. Luin kirjan alun kolme kertaa. Osittain siksi, että se oli niin hyvä, mutta myös siksi, että putosin niin kolahtaen kärryiltä. Kun putoamis-kiipeämis - kierteeseen tottui, kirjasta tuli nautinnollinen ja äärimmäisen kiinnostava.

Kirjassa mennään 70- luvun punk -San Fransiscosta 2020- luvun New Yorkiin. Eikä mitenkään lineaarisesti, sen voin vakuuttaa. On kokaiinihuuruinen levytuottaja Lou, josta tulee Bennien mentori. Benniestä tulee myös tuottaja, joka palkkaa Sashan sihteerikseen. Heidän tuntemansa ja kohtaamansa ihmiset kertovat kukin vuorollaan oman osansa tarinaa eri paikoista ja vuosista. Yksi luku on kokonaan Power Point- esityksen muodossa. Ei uskoisi, että se on yksi koskettavimpia koko kirjassa.

Egan ei kaihda vakavia ja rankkoja aiheita. Hän tavoittaa yllättävän keveyden vaikeissakin teemoissa lyömättä leikiksi. Toki ilmassa leijuu jonkinlainen sarkasmin tuoksu, miksi onkin mahdoton määritellä onko tämä sukupolvi- ja kasvamiskertomus vai ihan vaan kokeellinen tutkielma. Onnistunut se joka tapauksessa on. Kirja jättää taatusti lukijan pään pyörälle ja painaa hahmot mieleen. Kieli ja kerronta saavat vuorottain huokailemaan ihastuksesta, jännityksestä ja turhautumisesta. Rakenteessa on jotain samaa kuin Valtosen Vesiseinässä.

Rakastin Eganin The Keep -kirjaa (linkitän myöhemmin, löydät haulla). Se oli mahtava ja vaikka tämä on suomennettu ja voittanut palkintoja, niin pidin silti siitä enemmän. Ihmettelen miten erilaisia kirjat ovat!

MUUTA: Kirja voitti Pulizerin. Teos jakaa selvästi mielipiteitä ja ymmärrän kyllä miksi, niin erilainen se on. En malta odottaa, että muut bloggajat lukevat tämän!

“Happened as I listened: I felt pain. Not in my head, not in my arm, not in my leg; everywhere at once. I told myself there was no difference between being “inside” and being “outside,” that it all came down to X’s and O’s that could be acquired in any number of different ways, but the pain increased to a point where I thought I might collapse, and I limped away.”

TÄHDET:
+ + + +

(arvio tehty iPadillä ja tekstinkäsittely on nyt sit tämmöstä säätöä)

Jennifer Egan: The Keep

Jennifer Egan: The Keep
(Yhdysvallat 2006)
239 sivua.

LYHYESTI: Tarina sekoittaa taitavaan kerrontaan niin keski-aikaisen linnan jännitystä kuin vankila-arkea.

MIKSI? : Otin kirjan mukaani aivan sattumalta kun kirjaston hyllyyn oli koottu Amerikka -kirjallisuutta. Kaksi sivua luettuani olin varma, että olin tehnyt erityisen hyvän löydön. Täytyy toivoa, että muutkin tuosta teemavalikoimasta poimimani kirjat ovat samanlaisia helmiä.

FIILIS: Kirja on todella jännittävä sekoitus erilaisia elementtejä ja lukija yllättyy monta kertaa. Jossain kohtaa pelästyin, että kyseessä on jonkun sortin kummituslinnatarina, mutta tätä yliluonnollista jännitettä käytettään sopivasti ja taidolla. (En harrasta kauhu/kummituselementtejä kirjoissa enkä leffoissa). Kirjan juonta on vaikea tiivistää: Vankilassa kirjoitetaan kirjaa linnasta ja rikoksesta, voisi olla yksi kuvaus. Vähän rakastutaan. Nuoruuden kauheaksi kääntynyttä pilaa selvitetään.
Kirjan englanti on haastavaa ja lukeminen hidasta, mutta erittäin nautinnollista myös kielellisesti (suosittelen kirjaa vain kiitetettävän englannin lukutaidon omaaville). Googlailu osoitti, ettei suomennosta ole tehty tästä tai muista Eganin kirjoista, harmillista.  Kirja pysyy taitavasti kasassa, vaikka liikutaan ajassa ja asetelma on haasteellinen.

LUKUNÄYTE: s.16: "And after months and months of this faking, Danny started to believe in it again. All the normal things that had happened to him since the cave made crust over that day, and the crust got thicker and thicker until Danny almost forgot about what was underneath."

MUUTA: Kirja kysyy kysymyksiä syyllisyydestä ja anteeksiannosta. Yksi teema on yhteys toisiin ihmisiin. Välillä en ymmärtänyt kaikkea, tai jouduin lukemaan kolme kertaa samat rivit, mutta edes se ei haitannut lukukokemusta. Nauroin usein. Välillä lakkasin hengittämästä jännityksestä. Loppu on hieno. Mahtavaa!!
 

TÄHDET:
+ + + + (+)