31. heinäkuuta 2010
David Ebershoff: 19th Wife
David Ebershoff: 19th Wife
Yhdysvallat 2008
598 sivua
MIKSI?: Pomin tämän suositeltavaa pöydältä lentokentällä.
LYHYESTI: Mormoonilahkon miehet ottavat lukemattomia vaimoja. Se ei mene ilman uskon kyseenalaistamista ja kapinaa, ei 1800-luvulla, eikä 2000-luvulla.
TARINA: Kirjassa on kaksi rinnakkaista tarinaa, jotka vuorottelevat. Toinen kertoo mormoonien syntyhistoriasta ja moniavioisuuden alkutaipaleesta. Tätä kautta tutustumme Ann Eliza Youngiin, josta tulee lopulta profeetan ex-vaimo ja polygamian lopettamisen esitaistelija.
Toinen kertomus on ns. murhamysteeri nykypäivästä, jossa pienessä ja eristäytyneessä lahkossa ammutaan eräs johtohahmoista. Tätä tarinaa kertoo Jordan, lahkosta teininä ulosheitetty poika, joka lukee lehdestä äitinsä murhanneen isänsä. Sekä Jordanin äiti ja Ann Eliza ovat miehiensä 19. vaimoja. Jordan palaa, vaikkakin vastahakoisesti, lapsuutensa maisemiin ja vanhempiensa uskonnon salaisuuksiin.
FIILIS: Olin kaivannut tällaista kirjaa jo pitkään. Siis sellaista tarinaa, joka veisi mukaansa täysin, viihdyttäisi ja herättäisi ajattelemaan. Edes kirjan pituus ei häirinnyt, pikemminkin olisin halunnut sen kestävän pidempäänkin.
Jordanin tarina oli minusta paljon mielenkiintoisempi kuin Ann Elizan, mutta silti nämä kaksi kertomusta täydentivät ja tukevat hienosti toisiaan. Lopulta kertomuksista löytyy myös runsaasti yhtymäkohtia. Tapahtumat järkyttävät - miten ymmärtää näitä ihmisiä?
Kuinka ihmisen uskonnovapaus määritetään? Mikä on uskonnon ja huijauksen ero? Mitä ovat lapsen oikeudet? Kuinka monelle rakkauttaan voi jakaa, jos on kymmeniä vaimoja ja satoja lapsia? Kuinka pitää huolta näistä kaikista? Miten selvitä, jos kaikki perheenjäsenet ja ystävät ympäriltäsi hylkäävät sinut? Kuinka irrottautua hengellisestä väkivallasta joka ulottuu kaikille elämänalueille? Miksi miehet ovat kautta aikojen keksineet järjestelmiä, jotka sortavat naisia toinen toistaan järkyttävimmillä tavoilla? Miksi naiset suostuvat näihin?
Parasta kirjassa on varmasti näkökulmien laajuus. Siinä kuullaan mormoniprofeetan "tapetaan kaikki vääräuskoiset" -saarnaa ja saarnaa ex-mormoneille tarkoitetussa homo-kirkossa. Kirjassa mormonitutkija tarkastelee kriittisesti omaa uskontoaan ja sen historiaa ja kaikessa kärsinyt äiti haluaa palata takaisin sinne missä on turvassa eli lahkoonsa. Joskus tämmöinen "kaikilta kanteilta" - katsominen ärsyttää, mutta Ebershoff on saanut rakenteen pysymään oikein toimivana ja todentuntuisena.
Murhamysteerin ratkaisu on herkullinen, enkä todella keksinyt tai arvannut sitä. Pidin myös siitä, miten krijailija ei esitä mitään helppoja ratkaisuja eikä maalaa päähenkilöistään mitenkään yksioikoisen sankarillista kuvaa.
Kirja on jokseenkin dokumentin- tai osaltaan dekkarin makuinen. Se ei ole ns. kaunista kaunokirjallisuutta (kuten vaikkapa Elävältä haudatut). Kirjailija on lisännyt todelliseen historiaan omia aineksiaan, mutta silti lopputulos on uskollinen tapahtumille.
ERITYISTÄ: Mielettömät webbisivut:
http://www.ebershoff.com/
Täältä voi lukea mm. alkuperäisiä artikkeleita ja Ann Elizan kirjoittaman kirjan, jota muokkaamalla Ebershoff on luonut hänen tarinansa.
MUUTA: Tämä Ebershoffin 3. romaani. Hänen esikoisensa "Tanskalainen tyttö" (suomenettu 2000) nosti kirjailijan maailmanmaineeseen. Onko kukaan lukenut sitä?
TÄHDET:
+ + + + (+)
Tunnisteet:
4.5 tähteä,
David Ebershoff,
historia,
kaunokirjallisuus,
moniavioisuus,
mormoonit,
uskonto,
Yhdysvallat
28. heinäkuuta 2010
huh huh
Lämpötila oli jossain kohtaa 40c, mutta tuossa "vain" 38. Kaikki on varmaan ihan kyllästyneitä jauhamaan tästä, mutta onhan tämä nyt jo aivan mahdotonta. Aivotkin sulaa.
Luen kirjaa "19th Wife" ja se on vienyt minulta jokaisen ylimääräisen minuutin. Arvostelua seuraa n. 250 sivun päästä. Ennakkotietona sanottakoon, että kirja kertoo mormonilahkosta, jossa miehet saavat ottaa loputtoman määrän vaimoja itselleen. Siinä on sekaisin historiaa, jännitystä, ihmisoikeuksia ja uskontoa. Huh, mikä aihe, mutta mä tykkään! Lasissa on muuten yksi viilentävä punaviinikokeilu, eli jäitä, viiniä ja omenanmakuista kivennäisvettä. Ei yhtään hullumpaa, suosittelen.
Leivän ja mustikkapiirakan leipominen on käynyt tänään urheilusta. HUH.
Ja kaiken keskellä (lopuksi?) ihana auringonlasku. Olimme uimassa ja näimme auringon putoavan järven taa. Kaunista, oikein kaunista.
Luen kirjaa "19th Wife" ja se on vienyt minulta jokaisen ylimääräisen minuutin. Arvostelua seuraa n. 250 sivun päästä. Ennakkotietona sanottakoon, että kirja kertoo mormonilahkosta, jossa miehet saavat ottaa loputtoman määrän vaimoja itselleen. Siinä on sekaisin historiaa, jännitystä, ihmisoikeuksia ja uskontoa. Huh, mikä aihe, mutta mä tykkään! Lasissa on muuten yksi viilentävä punaviinikokeilu, eli jäitä, viiniä ja omenanmakuista kivennäisvettä. Ei yhtään hullumpaa, suosittelen.
Leivän ja mustikkapiirakan leipominen on käynyt tänään urheilusta. HUH.
Ja kaiken keskellä (lopuksi?) ihana auringonlasku. Olimme uimassa ja näimme auringon putoavan järven taa. Kaunista, oikein kaunista.
26. heinäkuuta 2010
Puputietoutta
Mitä tiedän pupu(i)sta (2 viikon omistamisen jälkeen):
1) Pupu on supersöpö.
2) Pupu on varsin helppo kotieläin - tämä versio on ainakin sisäsiisti ja kulkee nyt vapaana 24/7 ilman ongelmia. (No, meillä on ollut yksi pupukatastrofi kun tuo oli jostain syystä mennyt riehumaan meidän futon-sänkyyn, mutta eikö se ole aika vähän ongelmia ekalle 2viikolle?)
3) Pupu on aluksi tosi säikky ja vaatii hurjasti kärsivällisyyttä, että se alkaa yhtään luottaa sinuun. Edistystä tapahtuu kuitenkin joka päivä.
4) Meidän Lila vaikuttaa tosi Luomu-pupulta. Hänen herkkujaan on kurkku, porkkana ja voikukanlehdet. Ja tuoresalaatti ja ruoho. Pupukarkit eivät sitä kiinnosta. Myös sähköjohdot ja huonekalut ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.
5) Pupu papanoi aivan uskomattoman määrän papanoita päivässä. Onneksi tuo siis osaa käyttää omaa vessaa. Puput ovat luonnostaan tosi siistejä.
6) Puput tykkäävät koloista. Kaikenlaisista koloista mihin vaan uskaltavat ja keksivät itsensä tunkea.Ne mahtuvat myös erittäin pienistä koloista.
7) Pupu ei luonnostaan tykkää kovin silittelystä ja sylittelystä, mutta siihen voi opettaa.
8) Pupu vaikuttaa 5-vuotiaalle ihan sopivalta lemmikiltä. Toisaalta pupun säikkyys ja lapsen äkkinäiset liikkeet ja äänet aiheuttavat hetkittäin ongelmia. Toisaalta lapsella näyttäisi olevan luontainen kyky ja innostus opetella toimimista eläimen kanssa.
9) Liukkailla lattioilla pupu liukastelee ja törmäilee. Yritän haalia mattoja...
10) Hauskinta on pupun "iloloikat", eli kun pupu esittää jättihyppyjä ja temppuja ollessaan iloisella päällä. Tämä pupu on tullut jäädäkseen :)
25. heinäkuuta 2010
Sound of Music
Maria von Trapp: Laulava Trappin perhe
Itävalta, 1949
380 sivua
LYHYESTI: Sound of Music.
TARINA: Nunna päätyy vaimoksi perheeseen, jossa on 7 lasta. Miehensä kanssa he saavat vielä 3 lasta. Tämä 12-henkinen perhe musisoi yhdessä ja yltää maailmanmenestykseen.
FIILIS: Kirjalliset ansiot eivät ole erityiset korkeat. Monet minusta kiinnostavat kysymykset oli myös sivuutettu tai kuitattu tuon ajan ehkä tyypillisellä kaunistelulla. Mutta tarina on ihan viihdyttävä, suloinen ja omaelämänkerrallinen. Musikaali varmasti kuitenkin parempi - laulamista kuin on kivempi kuunnella kuin lukea sitä.
TÄHDET:
+ + +
Itävalta, 1949
380 sivua
LYHYESTI: Sound of Music.
TARINA: Nunna päätyy vaimoksi perheeseen, jossa on 7 lasta. Miehensä kanssa he saavat vielä 3 lasta. Tämä 12-henkinen perhe musisoi yhdessä ja yltää maailmanmenestykseen.
FIILIS: Kirjalliset ansiot eivät ole erityiset korkeat. Monet minusta kiinnostavat kysymykset oli myös sivuutettu tai kuitattu tuon ajan ehkä tyypillisellä kaunistelulla. Mutta tarina on ihan viihdyttävä, suloinen ja omaelämänkerrallinen. Musikaali varmasti kuitenkin parempi - laulamista kuin on kivempi kuunnella kuin lukea sitä.
TÄHDET:
+ + +
Tunnisteet:
3 tähteä,
elämänkerrat,
Itävalta,
Maria von Trapp
23. heinäkuuta 2010
Marian Keyes: The Brightest Star in the Sky
Marian Keyes: The Brightest Star in the Sky
Irlanti 2009
613 sivua
MIKSI?: Olen lukenut kaikki Keyesin romaanit. Hän on minun hömppä-ykköseni (aika harvoin luen chick-littiä).
LYHYESTI: Erään talon asukkaiden elämät sotkeutuvat toisiinsa monin eri tavoin.
FIILIS: Jännitti vähän, että voiko Keyes enää osata kirjoittaa vetävästi. Alku olikin vähän hankala ja säikähdin jo, ettei tästä tule mitään. Mutta vauhtiin päästyään tarina toimi ihan hyvin.
Nimetön kertoja tarkkailee elämää 66päivää Star Streetillä. Talossa asuu monenlaista väkeä ja 3 kuukaudessa ehditään rakastua ja erota ja selvittää monta salaisuutta. Hahmot ovat ihan hauskoja ja joitain yllätyksiä tulee. Vakavampiakin aiheita on käsitelty, mutta selkeästi varovaisemmin, mikä on minusta ihan positiivista. Hömpän pitää pitää lukija hyvällä mielellä.
Loppu on niin satumainen, että alkoi jo naurattaa. Mutta se olkoon hömpälle sallittua. Sanoisin, että Keyesin parhaat vuodet saattavat olla ohi, mutta ihan hauskasti hän edelleen kirjoittaa.
LAINAUS: Pakko laittaa tämä tänne kun oli niin hauska:
"But what will I do without you?" "Try a Younger woman" she said. He was aghast. "I don't want a younger woman. I want you."
"A girl in her twenties." She carried on as if he hadn't spoken. "They usually can't tell the difference between challenging and fucked up." She should know. She'd wasted her twenties unable to tell the difference."
MUUTA: Tämä oli paljon parempi kuin "Hurmaava mies", mutta suosittelisin silti aloittaamaan Keyesin lukemisen "Naura, Claire, naura" (Watermelon) kirjasta.
ERITYISTÄ: Jos luet englanniksi, voit oppia kaikenlaisia slangi-sanoja irlanniksi :)
TÄHDET:
+ + + (+)
Irlanti 2009
613 sivua
MIKSI?: Olen lukenut kaikki Keyesin romaanit. Hän on minun hömppä-ykköseni (aika harvoin luen chick-littiä).
LYHYESTI: Erään talon asukkaiden elämät sotkeutuvat toisiinsa monin eri tavoin.
FIILIS: Jännitti vähän, että voiko Keyes enää osata kirjoittaa vetävästi. Alku olikin vähän hankala ja säikähdin jo, ettei tästä tule mitään. Mutta vauhtiin päästyään tarina toimi ihan hyvin.
Nimetön kertoja tarkkailee elämää 66päivää Star Streetillä. Talossa asuu monenlaista väkeä ja 3 kuukaudessa ehditään rakastua ja erota ja selvittää monta salaisuutta. Hahmot ovat ihan hauskoja ja joitain yllätyksiä tulee. Vakavampiakin aiheita on käsitelty, mutta selkeästi varovaisemmin, mikä on minusta ihan positiivista. Hömpän pitää pitää lukija hyvällä mielellä.
Loppu on niin satumainen, että alkoi jo naurattaa. Mutta se olkoon hömpälle sallittua. Sanoisin, että Keyesin parhaat vuodet saattavat olla ohi, mutta ihan hauskasti hän edelleen kirjoittaa.
LAINAUS: Pakko laittaa tämä tänne kun oli niin hauska:
"But what will I do without you?" "Try a Younger woman" she said. He was aghast. "I don't want a younger woman. I want you."
"A girl in her twenties." She carried on as if he hadn't spoken. "They usually can't tell the difference between challenging and fucked up." She should know. She'd wasted her twenties unable to tell the difference."
MUUTA: Tämä oli paljon parempi kuin "Hurmaava mies", mutta suosittelisin silti aloittaamaan Keyesin lukemisen "Naura, Claire, naura" (Watermelon) kirjasta.
ERITYISTÄ: Jos luet englanniksi, voit oppia kaikenlaisia slangi-sanoja irlanniksi :)
TÄHDET:
+ + + (+)
22. heinäkuuta 2010
P!nk
En ymmärrä paljoakaan musiikista, mutta olen aina pitänyt kaikkein eniten vahvoista naisartisteista, semmoisista vähän vihaisista. P!nk on kulkenut lenkeilläni mukana ja innoittanut moneen loppukiriin. Eilen pääsin ihailemaan hänen erittäin fyysistä showtaan Helsingissä. Jossain kohtaa häiritsi semmoinen striptease-esityksen rajamailla kulkeminen, mutta muuten tunnelma oli mahtava ja erinäiset "tehosteet" oikein näyttäviä (kuten yleisön päällä pyöriminen valjaissa). Musiikki veti mukaansa, P!inkin laulu häikäisi ja kokonaisuus oli varsin huikaiseva.
Saatan silti olla vähän liian vanha kuuntelemaan P!inkiä.
Pidän sanoista, musiikissakin. P!nkin levyillä sanat jäävät kuitenkin hitusen kaiken energisyyden taakse. Kaikessa naiviudessaan esimerkiksi tämä Ave Maria on kuitenkin hieno myös sanoiltaan.
(YouTube videoon tästä)
Saatan silti olla vähän liian vanha kuuntelemaan P!inkiä.
Pidän sanoista, musiikissakin. P!nkin levyillä sanat jäävät kuitenkin hitusen kaiken energisyyden taakse. Kaikessa naiviudessaan esimerkiksi tämä Ave Maria on kuitenkin hieno myös sanoiltaan.
(YouTube videoon tästä)
Where does everybody go when they go
They go so fast I don't think they know
We hate so fast
And we love too slow
London I think we got a problem
Ave Mary A
Where did you go
Where did you go
How did you know to get out of a world gone mad
Help me let go
Of the chaos around me
The devil that hounds me
I need you to tell me
Child be still
Child be still
Broken hearts all around the spot
I can't help thinking that we lost the plot
Suicide bomber and a student shot
Tokyo I think we got a problem
But for that they have gotta pill
If that don't kill you then the side effects will
If we don't kill each other then the side effects will
Cape Town I think we got a problem
(pätkittynä)
They go so fast I don't think they know
We hate so fast
And we love too slow
London I think we got a problem
Ave Mary A
Where did you go
Where did you go
How did you know to get out of a world gone mad
Help me let go
Of the chaos around me
The devil that hounds me
I need you to tell me
Child be still
Child be still
Broken hearts all around the spot
I can't help thinking that we lost the plot
Suicide bomber and a student shot
Tokyo I think we got a problem
But for that they have gotta pill
If that don't kill you then the side effects will
If we don't kill each other then the side effects will
Cape Town I think we got a problem
(pätkittynä)
20. heinäkuuta 2010
Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Pakistan / Englanti 2008
389 sivua, LIKE
MIKSI?: Leena Lumen suosituksesta.
LYHYESTI: Afganistanin tuhon ja sodan keskellä jotkut selviytyvät, mutta ilman arpia ei kukaan.
TARINASTA: Afganistanin moninainen historia ja uskonnollinen tilanne - erityisesti lähihistorian monimutkaiset konfliktit, saavat äänen kun Afganistanissa asuvan englantilaisen Marcuksen vieraaksi tulee Lara Venäjältä ja David Yhdysvalloista. Heitä kaikkia yhdistää "elävältä haudatut"; mielettömään tappamiseen, loputtomaan väkivaltaan ja tuhoamisen turhuuteen kuolleet läheiset. Mukaan tulee vielä Casa, äärimmäisen hämmentynyt itsemurhapommittajaksi kasvatettu nuori mies, sekä sodan terrorismia vastaan oikeutetuksi tietävä jenkkiagentti James. Kun kehenkään ei voi luottaa, kaikki rakkaat ovat jo kuolleet, kenenkään henki ei maksa mitään ja omat sekä isien synnit ovat liian raskaita - on silti aikaa irrottaa muutama kattoon naulattu kirja, rakentaa kanotti ja pestä seinä, josta paljastuu kauniit Taleban-hallinnon aikana piiloitetut maalaukset.
"Kuinka hän voisi laskea kaikki menetykset? Omat menetyksensä? Tämän maan menetykset?"
FIILIS: Aslam kirjoittaa hengästyttävästi ja runollisesti pahimmat asiat ja silti kaikesta jää kaunis vaikutelma. Afganistanin kaikkialle ulottuva tuho ja silmitön väkivalta saa ihon kananlihalle ja silti löytyy heitä, jotka selviytyvät jotenkin. Kirja on kirjoitettu suomalaisittain vieraasti polveillen, tavalla jossa tapahtumat, näkökulmat ja aikatasot hyppäävät ja vaihtuvat varoittamatta. Tämä ei tällä kertaa häirinnyt minua lainkaan.
Nautin tarinassa siitä, miten kaikki tuli yhteen; kaikki kirjan hahmot, heidän kuolleet ja kadonneet läheisensä ja heidän ristiriitojen, mutta myös sovinnon mahdottomuus. Iloitsin myös sen kuvauksesta, miten kuolleet elivät elävien rinnalla, kokonaan vierellä, läsnäolevina. Heihin tutustui aivan kuin eläviin.
Eniten pidin silti Casan kuvauksesta. Hän on jyrkkä, aivopesty, fundamentalisti ja kuitenkin aivan poikanen vielä. Se ristiriita, jossa häntä kuvataan on todella yleismaailmallisesti tuttu kaikessa uskonnollisessa itsenäistymisessä ja aikuseksi kasvamisessa, mutta siitä harvoin saa lukea näin raastavan piinaavasti ja totuudenmukaisesti.
Islam kuvataan minusta varsin yksipuolisen jyrkäksi kirjassa, jonka missio on tuoda asioiden monet puolet esille. Onneksi mukana on kuitenkin Dunia. Hän haluaa opettaa lapsille kaikkea sitä, mistä Casa ei ole koskaan kuullutkaan. Hyvin ei silti käy kenellekään.
Tämä kirja ei voi olla vaikuttamatta sinuun.
"Hukkuvatko yöperhoset tyyniin vesiin kirkkaina öinä? Niin tapahtuu varmasti joskus. Ne luulevat tyynellä pinnalla kelluvaa kalvonohutta peilikuvaa kuuksi, sillä ne ovat kuin kaksi samassa pajassa lyötyä kolikkoa."
MUUTA: Kansi on tosi kaunis! Suomennos olisi kai voinut olla parempikin. Monet ovat verranneet tätä Hosseinin kirjoihin, minusta tämä on ihan eri. (Leijapojasta pidin muuten aivan erityisesti.)
ERITYISTÄ: Kerrotaan, että Aslam sulkeutui huoneeseensa seitsemäksi kuukaudeksi kirjoittamaan kirjaa, eikä tavannut ketään tuona aikana.
TÄHDET:
+ + + + (+)
Pakistan / Englanti 2008
389 sivua, LIKE
MIKSI?: Leena Lumen suosituksesta.
LYHYESTI: Afganistanin tuhon ja sodan keskellä jotkut selviytyvät, mutta ilman arpia ei kukaan.
TARINASTA: Afganistanin moninainen historia ja uskonnollinen tilanne - erityisesti lähihistorian monimutkaiset konfliktit, saavat äänen kun Afganistanissa asuvan englantilaisen Marcuksen vieraaksi tulee Lara Venäjältä ja David Yhdysvalloista. Heitä kaikkia yhdistää "elävältä haudatut"; mielettömään tappamiseen, loputtomaan väkivaltaan ja tuhoamisen turhuuteen kuolleet läheiset. Mukaan tulee vielä Casa, äärimmäisen hämmentynyt itsemurhapommittajaksi kasvatettu nuori mies, sekä sodan terrorismia vastaan oikeutetuksi tietävä jenkkiagentti James. Kun kehenkään ei voi luottaa, kaikki rakkaat ovat jo kuolleet, kenenkään henki ei maksa mitään ja omat sekä isien synnit ovat liian raskaita - on silti aikaa irrottaa muutama kattoon naulattu kirja, rakentaa kanotti ja pestä seinä, josta paljastuu kauniit Taleban-hallinnon aikana piiloitetut maalaukset.
"Kuinka hän voisi laskea kaikki menetykset? Omat menetyksensä? Tämän maan menetykset?"
FIILIS: Aslam kirjoittaa hengästyttävästi ja runollisesti pahimmat asiat ja silti kaikesta jää kaunis vaikutelma. Afganistanin kaikkialle ulottuva tuho ja silmitön väkivalta saa ihon kananlihalle ja silti löytyy heitä, jotka selviytyvät jotenkin. Kirja on kirjoitettu suomalaisittain vieraasti polveillen, tavalla jossa tapahtumat, näkökulmat ja aikatasot hyppäävät ja vaihtuvat varoittamatta. Tämä ei tällä kertaa häirinnyt minua lainkaan.
Nautin tarinassa siitä, miten kaikki tuli yhteen; kaikki kirjan hahmot, heidän kuolleet ja kadonneet läheisensä ja heidän ristiriitojen, mutta myös sovinnon mahdottomuus. Iloitsin myös sen kuvauksesta, miten kuolleet elivät elävien rinnalla, kokonaan vierellä, läsnäolevina. Heihin tutustui aivan kuin eläviin.
Eniten pidin silti Casan kuvauksesta. Hän on jyrkkä, aivopesty, fundamentalisti ja kuitenkin aivan poikanen vielä. Se ristiriita, jossa häntä kuvataan on todella yleismaailmallisesti tuttu kaikessa uskonnollisessa itsenäistymisessä ja aikuseksi kasvamisessa, mutta siitä harvoin saa lukea näin raastavan piinaavasti ja totuudenmukaisesti.
Islam kuvataan minusta varsin yksipuolisen jyrkäksi kirjassa, jonka missio on tuoda asioiden monet puolet esille. Onneksi mukana on kuitenkin Dunia. Hän haluaa opettaa lapsille kaikkea sitä, mistä Casa ei ole koskaan kuullutkaan. Hyvin ei silti käy kenellekään.
Tämä kirja ei voi olla vaikuttamatta sinuun.
"Hukkuvatko yöperhoset tyyniin vesiin kirkkaina öinä? Niin tapahtuu varmasti joskus. Ne luulevat tyynellä pinnalla kelluvaa kalvonohutta peilikuvaa kuuksi, sillä ne ovat kuin kaksi samassa pajassa lyötyä kolikkoa."
MUUTA: Kansi on tosi kaunis! Suomennos olisi kai voinut olla parempikin. Monet ovat verranneet tätä Hosseinin kirjoihin, minusta tämä on ihan eri. (Leijapojasta pidin muuten aivan erityisesti.)
ERITYISTÄ: Kerrotaan, että Aslam sulkeutui huoneeseensa seitsemäksi kuukaudeksi kirjoittamaan kirjaa, eikä tavannut ketään tuona aikana.
TÄHDET:
+ + + + (+)
Tunnisteet:
4.5 tähteä,
Afganistan,
kaunokirjallisuus,
Like,
Nadeem Aslam,
Pakistan,
sota
19. heinäkuuta 2010
Kenellä on aikaa lukea?
Mistä puhutaan kun puhutaan siitä, etti ole aikaa lukea? Törmäsin blogikirjoitukseen (linkki lopussa), joka voisi olla minun kirjoittamani. On ärsyttävää kun ihmiset tulevat sanomaan, että "Minulla ei ainakaan ole aikaa lukea" tai kyselevät että "Miten ihmeessä sinulla voi olla aikaa lukea noin paljon?"
Jos tarkoitus on sanoa, että "voi kun minäkin ehtisin lukea noin paljon", niin se on ihan ok. Mutta suurimmaksi osaksi kuulen ihmettelyn, kyselyn ja tavastelun lähinnä syylistävänä: Ihan niin kuin oikeat aikuiset olisivat niin mahdottoman kiireisiä kaikkien OIKEIDEN asioiden tekemisen kanssa, että kirjoja ei vaan voi ehtiä avaamaan. Itse taas en katso esimerkiksi televisiota. Se on yksi VALINTA, jonka teen, koska HALUAN lukea.
Tässä linkki blogikirjoitukseen, jossa ilmaistiin miettimäni asiat varsin kärkkäästi, mutta niin kuin olen itsekin miettinyt: I Will Dare.
18. heinäkuuta 2010
Tiina Lymi: Susi sisällä
Tiina Lymi: Susi sisällä
Suomi 2010
223 sivua
MIKSI?: Tiina Lymi kiinnosti kirjoittajana.
LYHYESTI: Avioliittokriisi asteikon jyrkimmästä päästä.
FIILIS: Vesan ja Tuulan avioliitto on täydellinen, mutta eipäs sitten ollutkaan. Juoni on suunnilleen sama kuin Levottomat 3:ssa tai sitä se minusta muistutti, tosin komedialla höystettynä.
Aikuisuus katoaa jonnekin, mikään ei tunnu miltään, eikä kukaan kirjan henkilöistä tunnu kauheasti tietävän kuka on ja mitä haluaa. Sauvakävely pelastaa monelta, mutta aivan kaikkeen sekään ei auta. Eli ihan perusmeininkiä 30+ pienten lasten vanhemmille ja aviopareille.
Ääh. Paikoittain teksti ja dialogi on oikein toimivaa, mutta suureksi osaksi kuitenkin ennalta arvattava ja yli-tragikoomista. En myöskään kestänyt lukea siitä kun lapset jäi koko ajan jalkoihin tämän avioparin välienselvittelyissä.
Kirja ehti jo palautua takaisin kirjastoon, joten harmittaa kun en saa lainausta tähän. Helmiä tekstistä löytyi useita.
MUUTA: Pyörii Tampereen teatterissa näytelmänä. Luulen, että toimii näyttämöllä paljon paremmin.
TOISAALLA:
Kirjavinkkien arvio on super-kehuva.
Rakkaudesta kirjoihin- blogissa Rachelle suosittelee myös!
Juuri tällaista - blogissakin on tämä luettu.
TÄHDET:
+ + +
Suomi 2010
223 sivua
MIKSI?: Tiina Lymi kiinnosti kirjoittajana.
LYHYESTI: Avioliittokriisi asteikon jyrkimmästä päästä.
FIILIS: Vesan ja Tuulan avioliitto on täydellinen, mutta eipäs sitten ollutkaan. Juoni on suunnilleen sama kuin Levottomat 3:ssa tai sitä se minusta muistutti, tosin komedialla höystettynä.
Aikuisuus katoaa jonnekin, mikään ei tunnu miltään, eikä kukaan kirjan henkilöistä tunnu kauheasti tietävän kuka on ja mitä haluaa. Sauvakävely pelastaa monelta, mutta aivan kaikkeen sekään ei auta. Eli ihan perusmeininkiä 30+ pienten lasten vanhemmille ja aviopareille.
Ääh. Paikoittain teksti ja dialogi on oikein toimivaa, mutta suureksi osaksi kuitenkin ennalta arvattava ja yli-tragikoomista. En myöskään kestänyt lukea siitä kun lapset jäi koko ajan jalkoihin tämän avioparin välienselvittelyissä.
Kirja ehti jo palautua takaisin kirjastoon, joten harmittaa kun en saa lainausta tähän. Helmiä tekstistä löytyi useita.
MUUTA: Pyörii Tampereen teatterissa näytelmänä. Luulen, että toimii näyttämöllä paljon paremmin.
TOISAALLA:
Kirjavinkkien arvio on super-kehuva.
Rakkaudesta kirjoihin- blogissa Rachelle suosittelee myös!
Juuri tällaista - blogissakin on tämä luettu.
TÄHDET:
+ + +
Tunnisteet:
3 tähteä,
Helsinki-kirjat,
kaunokirjallisuus,
näytelmät,
Suomi,
Tiina Lymi,
vaikea avioliitto
17. heinäkuuta 2010
pupuposeeraus
Tänään meidän pupu suostui ekaa kertaa poseeraamaan kameralle. Hän näyttää kyllä kuvassa pienemmältä kuin on... (pitää ilmeisesti itsekin mennä kuvattavaksi säkkituoliin, jos se pienentää noin kivasti :))
Meillä käydään myös keskustelua siitä kumpi lukee ensin Hesaria. Että ihan hyvin tää kotiutuminen ja tutustuminen on lähtenyt käyntiin.
Meillä käydään myös keskustelua siitä kumpi lukee ensin Hesaria. Että ihan hyvin tää kotiutuminen ja tutustuminen on lähtenyt käyntiin.
16. heinäkuuta 2010
Douglas Kennedy: Leaving the World
Douglas Kennedy: Leaving the World
Yhdysvallat 2009
584 sivua
MIKSI: Lankesin lentokentällä pokkarin kannen hehkuttaviin arvioihin.
LYHYESTI: Jane lupaa olla menemättä naimisiin ja olla hankkimatta lapsia. Ja päätyy kuitenkin tekemään niin ja huonostihan se menee.
GENRE: Miehen kirjoittamaa chik-littiä.
FIILIS: Turhautuminen. Tämä on niitä huonoja kirjoja, joita en kuitenkaan tullut jättäneeksi kesken. Kerronnassa on jotain mikä vetää, mutta samalla turhauttaa ihan loputtomiin.
Pahinta kirjassa on se tunne, että kirjailija on halunnut saada KAIKEN ja sitten vielä vähän lisää mahtumaan tähän yhteen teokseen. Päähenkilölle tapahtuu vaikka mitä ja sitten on keksitty paikkoja ja yhteyksiä ja ihmisiä joiden kanssa voi käydä läpi kaiken tietämyksensä kirjallisuudesta ja elokuvista jne.
Mutta siis itse tarina on varsin traaginen. Jane on semmoinen oman tiensä kulkija jonka suhde vanhempiin on katastrofaalinen ja elämässä ihmissuhteetkaan ei mene ihan putkeen. Ja sitten kaikki tuppaa vielä kuolemaan ja nyyh nyyh. Ihan lopussa tuli vielä joku ihan ihme salapoliisitarina, joka sai mut lopullisesti "over the edge".
No, ainakin tämän jälkeen osaa taas arvostaa enemmän hyviä kirjoja...
MUUTA: Tää Kennedy on kirjoittanut semmoisia kirjoja ku "The Pursuit of Happiness" ja "A Special relationship", jotka on olleet ilmeisesti hurjia menestyksiä.
TÄHDET:
+ +
Yhdysvallat 2009
584 sivua
MIKSI: Lankesin lentokentällä pokkarin kannen hehkuttaviin arvioihin.
LYHYESTI: Jane lupaa olla menemättä naimisiin ja olla hankkimatta lapsia. Ja päätyy kuitenkin tekemään niin ja huonostihan se menee.
GENRE: Miehen kirjoittamaa chik-littiä.
FIILIS: Turhautuminen. Tämä on niitä huonoja kirjoja, joita en kuitenkaan tullut jättäneeksi kesken. Kerronnassa on jotain mikä vetää, mutta samalla turhauttaa ihan loputtomiin.
Pahinta kirjassa on se tunne, että kirjailija on halunnut saada KAIKEN ja sitten vielä vähän lisää mahtumaan tähän yhteen teokseen. Päähenkilölle tapahtuu vaikka mitä ja sitten on keksitty paikkoja ja yhteyksiä ja ihmisiä joiden kanssa voi käydä läpi kaiken tietämyksensä kirjallisuudesta ja elokuvista jne.
Mutta siis itse tarina on varsin traaginen. Jane on semmoinen oman tiensä kulkija jonka suhde vanhempiin on katastrofaalinen ja elämässä ihmissuhteetkaan ei mene ihan putkeen. Ja sitten kaikki tuppaa vielä kuolemaan ja nyyh nyyh. Ihan lopussa tuli vielä joku ihan ihme salapoliisitarina, joka sai mut lopullisesti "over the edge".
No, ainakin tämän jälkeen osaa taas arvostaa enemmän hyviä kirjoja...
MUUTA: Tää Kennedy on kirjoittanut semmoisia kirjoja ku "The Pursuit of Happiness" ja "A Special relationship", jotka on olleet ilmeisesti hurjia menestyksiä.
TÄHDET:
+ +
Tunnisteet:
2 tähteä,
chick lit,
Douglas Kennedy,
kaunokirjallisuus,
Yhdysvallat
15. heinäkuuta 2010
Paul Auster: Invisible
Paul Auster: Invisible
Yhdysvallat 2009
MIKSI: Tykkään Austerista. Sattumuksia Brooklynissä (esimerkiksi) on oikein hauska. Ja The Smoke on loistava elokuva.
GENRE: Meta-fiktiota, jossa "faktaa" ja fiktiota on vaikea erottaa.
LYHYESTI: Nuoren runoilija pojan valinnat ja sattumukset ohjaavat koko elämän tietyyn suuntaan.
FIILIS: 20-vuotias Adam tahtoo runoilijaksi ja tapaa yliopistobileissä kiinnostavan ranskalaispariskunnan. Seuraa kolmiodraama ja murha, mutta näissä ei ole mitään tavanomaista. Myöhemmin seuraa muistelmia näistä nuoruusvuosista.
Kirja on todella taitava. Siinä on monta kertojaa, kaikki yhtä aikaa totta ja valhetta - eikä se silti ole sekava. Se miten lukija ja kertoja etäännytetään päähenkilöstä kirjan kuluessa on briljantti. Kirja on myös eräänlainen trilleri, vaikka siihen genreen tätä olisi mahdotonta sekoittaa. Hmm. Tarinassa on paljon käänteitä ja yllätyksiä, joten juonesta en halua kertoa paljoakaan.
Itse viehätyn siitä tunnelmasta jonka Auster luo. Se on varsin tumma ja synkkä ja totuudenmukainen olematta kuitenkaan ahdistava. Kirjassa esitellään ihmisluonnon eri puolia ja etsitään vastauksia syyllisyyden ja totuuden kysymyksiin. Vastauksia on vähän ja jokainen löytää oman tiensä. Jokaisen tarina on erillainen. Toisen kertomana tai ajan myötä elämämme muokkauttuu yhä enemmän.
Loppu oli tavallaan tyydyttävä, mutta en silti pitänyt siitä suuresti. Minua alkaa myös nukuttaa useimmat Vietnam- ja politiikkaviittaukset, mutta ei niitä onneksi ollut loputtoman paljoa.On vähän vaikea ymmärtää kirjan nimeä, mutta ajatus lienee, että jos on liian lähellä kohdettaan se tulee näkymättömäksi - tuota jään vielä miettimään. Tykkään kannesta, mutta minusta se ei liity millään tavoin kirjaan?!?
ERITYISTÄ: Austerin suosikki tapahtumapaikka New York ei ole kovinkaan suuressa roolissa tässä teoksessa, joka tapahtuu osittain Pariisissa(!)
MUUTA: Auster on naimisissa Siri Hustvedtin kanssa. The Times jopa arvio, että tämä Austerin paras romaani(?) on syntynyt vaimonsa menestyksen innoittamana... Ja mun mies tykkäsi tästä myös kovasti.
TÄHDET:
+ + + +
Mitäs muut miettii Austerista? Mitä suosikkeja teillä on? Uusi kirjakin on vissiin tulossa/ilmestynyt tänä vuonna?
Yhdysvallat 2009
MIKSI: Tykkään Austerista. Sattumuksia Brooklynissä (esimerkiksi) on oikein hauska. Ja The Smoke on loistava elokuva.
GENRE: Meta-fiktiota, jossa "faktaa" ja fiktiota on vaikea erottaa.
LYHYESTI: Nuoren runoilija pojan valinnat ja sattumukset ohjaavat koko elämän tietyyn suuntaan.
FIILIS: 20-vuotias Adam tahtoo runoilijaksi ja tapaa yliopistobileissä kiinnostavan ranskalaispariskunnan. Seuraa kolmiodraama ja murha, mutta näissä ei ole mitään tavanomaista. Myöhemmin seuraa muistelmia näistä nuoruusvuosista.
Kirja on todella taitava. Siinä on monta kertojaa, kaikki yhtä aikaa totta ja valhetta - eikä se silti ole sekava. Se miten lukija ja kertoja etäännytetään päähenkilöstä kirjan kuluessa on briljantti. Kirja on myös eräänlainen trilleri, vaikka siihen genreen tätä olisi mahdotonta sekoittaa. Hmm. Tarinassa on paljon käänteitä ja yllätyksiä, joten juonesta en halua kertoa paljoakaan.
Itse viehätyn siitä tunnelmasta jonka Auster luo. Se on varsin tumma ja synkkä ja totuudenmukainen olematta kuitenkaan ahdistava. Kirjassa esitellään ihmisluonnon eri puolia ja etsitään vastauksia syyllisyyden ja totuuden kysymyksiin. Vastauksia on vähän ja jokainen löytää oman tiensä. Jokaisen tarina on erillainen. Toisen kertomana tai ajan myötä elämämme muokkauttuu yhä enemmän.
Loppu oli tavallaan tyydyttävä, mutta en silti pitänyt siitä suuresti. Minua alkaa myös nukuttaa useimmat Vietnam- ja politiikkaviittaukset, mutta ei niitä onneksi ollut loputtoman paljoa.On vähän vaikea ymmärtää kirjan nimeä, mutta ajatus lienee, että jos on liian lähellä kohdettaan se tulee näkymättömäksi - tuota jään vielä miettimään. Tykkään kannesta, mutta minusta se ei liity millään tavoin kirjaan?!?
ERITYISTÄ: Austerin suosikki tapahtumapaikka New York ei ole kovinkaan suuressa roolissa tässä teoksessa, joka tapahtuu osittain Pariisissa(!)
MUUTA: Auster on naimisissa Siri Hustvedtin kanssa. The Times jopa arvio, että tämä Austerin paras romaani(?) on syntynyt vaimonsa menestyksen innoittamana... Ja mun mies tykkäsi tästä myös kovasti.
TÄHDET:
+ + + +
Mitäs muut miettii Austerista? Mitä suosikkeja teillä on? Uusi kirjakin on vissiin tulossa/ilmestynyt tänä vuonna?
Tunnisteet:
4 tähteä,
kaunokirjallisuus,
meta-fiktio,
Paul Auster,
Yhdysvallat
14. heinäkuuta 2010
odotuttaa
En meinaa päästä arvostelujen alkuun - "kesäkirjojeni" enemmistö ei ole ollut kovinkaan kummoinen. Useamman kirjan jälkeen on ollut vähän semmoinen "tulipa luettua tämäkin" -fiilis. Austeria voin suositella, sekä Elävältä haudattuja. Aion kyllä kirjoittaa jotakin näistä kaikista, jotta pääsen normaaliin rytmiin arvostelujen kanssa. Keskenjääneitäkin on muutamia läjässä...
Arvosteluja odottaa:
Tiina Lymi: Susi sisällä
Douglas Kennedy: Leaving the World
Paul Auster: Invisible
Maria Von Trapp: Laulava Trappin perhe
Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Joanne Harris: Sinisilmä
Arvosteluja odottaa:
Tiina Lymi: Susi sisällä
Douglas Kennedy: Leaving the World
Paul Auster: Invisible
Maria Von Trapp: Laulava Trappin perhe
Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Joanne Harris: Sinisilmä
12. heinäkuuta 2010
Retkahdus
Olen ehkä joskus maininnut, että menin aikanani totaaliseen kirjaostokieltoon. Lakko on kestänyt tosi hyvin ja minusta on tullut kirjaston tyytyväinen suurkuluttaja. Yhden myönnytyksen olen tehnyt Kindle-kirjalatausten kohdalla (ja joskus ostan kirpparikirjoja sillä periaatteella, että vien ne takaisin kierrätykseen heti luettuani).
Mutta nyt, viimeinen reissuni tälle kesälle, eli Englantiin suuntautunut työmatkani viime viikolla aiheutti totaalisen retkahduksen. Minua ei saisi päästää sinne!Kirjat ovat siellä A)halpoja B) niitä on kaikkialla C) sieltä saa kirjoja, joita täältä joutuu etsimään. En voinut vastustaa. Ehkäpä näitä aikanaan arvonnassa blogissani, että pääsen niistä eroonkin :)
SYNTISALDO:
Abraham Verfhese: Cutting for stone
Ian McEwan: On Chasel Beach
David Ebershoff: 19th wife
Sarah Walters: Little Stranger
Geraldine Brooks: March
Harlan Coben: Play Dead
Barbara Trapido: The Traveling Hornplayer
Marian Keys: The Brightest Star in the Sky
Penne Vincenzi: The Dilemma
Charlaine Harris: Dead until Dark
ja toiselta reissulta (nyt jo luetut):
Paul Auster: Invisble
Douglas Kennedy: Leaving the World
Virallisesti ilmoitan myös, että olen takaisin kotona 6VIIKON reissaamisen jälkeen. Ja palaan arkeen myös blogin suhteen. Kesä ja helteet voivat tosin pitää poissa koneelta hitusen, mutta pitempiä taukoja ei enää ole luvassa. Aika monta kirjaa odottaa arviota blogiin, mutta eipähän lopu aiheet ihan heti kesken.
Meille on muuttanut uusi perheenjäsen: Lila-pupu (kuva on yli kuukauden vanha jo). Tänä aamuna saatiin uusi tulokas vihdoin houkuteltua ulos häkistään (3.päivä meillä) ja varsin touhukas ja utelias tuo on, mutta aika säikky vielä. Elämme jännittäviä aikoja.
Mutta nyt, viimeinen reissuni tälle kesälle, eli Englantiin suuntautunut työmatkani viime viikolla aiheutti totaalisen retkahduksen. Minua ei saisi päästää sinne!Kirjat ovat siellä A)halpoja B) niitä on kaikkialla C) sieltä saa kirjoja, joita täältä joutuu etsimään. En voinut vastustaa. Ehkäpä näitä aikanaan arvonnassa blogissani, että pääsen niistä eroonkin :)
SYNTISALDO:
Abraham Verfhese: Cutting for stone
Ian McEwan: On Chasel Beach
David Ebershoff: 19th wife
Sarah Walters: Little Stranger
Geraldine Brooks: March
Harlan Coben: Play Dead
Barbara Trapido: The Traveling Hornplayer
Marian Keys: The Brightest Star in the Sky
Penne Vincenzi: The Dilemma
Charlaine Harris: Dead until Dark
ja toiselta reissulta (nyt jo luetut):
Paul Auster: Invisble
Douglas Kennedy: Leaving the World
Virallisesti ilmoitan myös, että olen takaisin kotona 6VIIKON reissaamisen jälkeen. Ja palaan arkeen myös blogin suhteen. Kesä ja helteet voivat tosin pitää poissa koneelta hitusen, mutta pitempiä taukoja ei enää ole luvassa. Aika monta kirjaa odottaa arviota blogiin, mutta eipähän lopu aiheet ihan heti kesken.
Meille on muuttanut uusi perheenjäsen: Lila-pupu (kuva on yli kuukauden vanha jo). Tänä aamuna saatiin uusi tulokas vihdoin houkuteltua ulos häkistään (3.päivä meillä) ja varsin touhukas ja utelias tuo on, mutta aika säikky vielä. Elämme jännittäviä aikoja.
2. heinäkuuta 2010
Tommy Tabermann 1947-2010
Jälkeenpäin
Haavet kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.
Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.
Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.
Tommy Tabermann
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)