Astrid Lindgren: Eläköön Eemeli

Astrid Lindgren: Eläköön Eemeli
1970, suom. 1973
WSOY 176s.

MIKSI?: Tämä löytyi omasta hyllystä ja itse rakastin Eemeliä pienenä.

LYHYESTI: Eemelin isä huutaa "EEMELI!" niin että koko Kissankulma raikaa. Paitsi, että tässä kirjassa Eeemeli tekee myös mahtavan urotyön.

FIILIS: Meillä ei ole ollut koskaan näin hauskaa minkään iltasatukirjan kanssa. Koko perhe alkoi vaivihkaa kokoontua yhdessä lukemaan tätä iltaisin ja välillä piti ihan väkisin malttaa lopettaa. Ja taisi myös joka ilta kikatuttaa. Tästä ei "koko perheen" -kirja enää parane!

Nämähän ei ole mitään maailman kiltimpiä tai suloisempia tarinoita. Eemeli vetää vahingossa kännit ja se kun Aatu melkein kuolee oli ihan kamalan pelottavaa. Kekseliäisyyden määrä on joka tapauksessa melkoinen ja puu-ukot lisääntyvät verstaassa. Tässä on jonkin verran uskovaista juttua, jotakin se voi häiritä. Uusi käännös olisi myös aivan mahtava juttu, monessa kohtaa huomaa suomennoksen olevan 40 vuotta vanha.

Haluisin lukea tämän heti uudelleen, mutta onneksi on kaksi muutakin osaa: Vaahteranmäen Eemeli ja Eemelin uudet metkut. Näitä ei taida olla juurikaan saatavilla, tosin kaikista kolmesta on otettu yhteispainos nimeltä Eemelin kootut metkut, ja siitä meneillään on  24.painos.

TÄHDET:
+ + + + +

PS. Seliseli, mutta alan pikku hiljaa ymmärtää mistä ruuhkavuodet -termi tulee. Ruuhkaa tuntuu riittävän ja vähän siihen liittyen: Bloggaan myös Lily:ssä työni puolesta torstaisin Oisko tulta?-plastalla, tervetuloa tutustumaan.

Lastenkirjasunnuntai #13 Peppi Pitkätossu

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
Ruotsi, 1945 (tämä käännös ja kuvitus 2010)
222 sivua

LYHYESTI: No kaikki tietää Pepin ja sen ettei hänelle mikään ole mahdotonta. Uutta on se, että tästä on tehty uusi suomennos (Kristiina Rikman) sekä uusi kuvitus (Lauren Child). 

LAPSEN KOMMENTTI: "Peppi on hauska kun se tekee kaikkea kummallista!"

FIILIS: 5v. lahjaksi saatu uusi Peppi on tuonut paljon iloa. Se on ollut ensimmäinen pitkä kirja, jonka olemme lukeneet yhdessä ja molemmat nauttineet aivan erityisesti. En muistanutkaan, että Peppi on näin filosofinen, viihdyttävä ja hauska. Monena iltana on käynyt niin, että minä olen halunnut jatkaa lukemista lapsen jo väsähdettyä :)

Kuvituksesta tulee mieleen suositut Samu ja Salla-kirjat, jotka ovatkin saman kuvittajan tekemät. Miinuksena se, että kuvia on aika vähän. Nämä kuvat ovat aivan uudenlaisia - itse tykkään uudesta Pepistä.

Myös suomennos on tehty uudelleen. En osaa verrata vanhaan, koska on niin pitkä aika siitä kun olen lukenut viimeeksi Peppiä. Olisin voinut puoltaa jopa vielä enemmän uudistusta, suomennokseen kun on jätetty kaikuja menneisyydestä. Joitain kohtia ja sanoja 5v. onkin mahdoton ymmärtää ja äitin täytyy vähän tulkita. Mutta ilmeisesti nykyistämistä on tapahtunut reilusti ja se on positiivista.

Pepin pystyvyys ja kekseliäisyys antaa potkua myös väsähtäneelle aikuiselle. Surulliset sävyt ovat myös läsnä, mikä antaa lisäulottuvuutta tarinaan. Suositellaan kovasti kaikille!