Carita Forsgren: Perintö

Carita Forsgren: Perintö
Suomi 2012
Otava, 287 sivua

MIKSI?: Forsgren on yksi harvoista kirjailijoista, jonka koko tuotannon olen lukenut. ( Jänistanssin, Auringonkehrän ja Kolmen kuun kunigattaren (mini)arviot.

LYHYESTI: Jännityskirja perinnönjaosta.

FIILIS: Ihan ensin - pidin kirjasta ja luin sen nopeasti. Tarina pitää jännitteensä. Lukija miettii läpi kirjan sitä  mitä todella on tapahtunut.

Mutta. Kertomus avutuu vähitellen ja turhauduin hetkittäin odottamaan, että tapahtumat selviäisivät. Ehkä odotus olisi ollut helpompaa jos edes yhdestä kirjan henkilöstä olisi voinut tykätä. Okko on selvästi pakomatkalla ja kulkee ympäri eurooppaa. Välillä palataan siihen mitä oli aiemmin ja siirtymät toimivat hienosti.

Okon ja hänen siskonsa pari- ja perhesuhteet eivät ole mitenkään yksinkertaisia. Vanhemmat ovat käytännössä eronneet ja molemmilla on uudet kumppanit. Siinä kaiken välissä on globaalissa maailmantaloudessa menestyksestä taisteleva tehdas. Forsgren kirjoittaa taitavan runsaasti ihmissuhteista tapahtuneen tragedian keskellä - lukijalle jää pohdittavaksi  kunkin motiivit ja se, voiko keneneenkään luottaa?

Loppujen lopuksi kirjan henkilöhahmoissa löytyy kiinnostavaa monitahoisuutta, vaikka en heistä juuri pitänytkään - maailmankuvaltaan he olivat minulle liian tylyjä. Aiheiden runsaus kirjassa on myös hetkittäin uuvuttavaa. Lopun tapahtumat ovat traagiset, mutta lukija saa vastaukset itselleen.

Forsgren osoittaa jälleen taitonsa taitavana kertojana ja kirjailijana.

TOISAALLA:
Amman kanssa ollaan samoilla linjoilla kirjan ja kirjailijan suhteen. Amma tekee myös hauskan vertauksen Tarantinoon ja saippuaoopperoihin.
Kirjavinkeissä kehuttiin.
KSML:ssä on tykätty, mutta moititaan hitusen ahneudesta.

MUUTA: Huhut kertovat, että Forsgren olisi seuraavaksi kirjoittamassa historiallista romaania, jee!

MISTÄ: Arvostelukappale kustantajalta

TÄHDET:
+ + + (+)

Carita Forsgren: Jänistanssi

Carita Forsgren: Jänistanssi
Suomi 2011
270 sivua, Otava

MIKSI?: Olen pitänyt Forsgrenin historiallisista romaaneista, Kolmen kuun kuningatar ja Auringon kehrä. Niihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

GENRE: Trilleri

LYHYESTI: Kaikki jänikset eivät ole sitä miltä näyttävät.

FIILIS: Reiluuden nimissä on sanottava, että tämä ei ole minun genreni. Ahdistun helposti jännittyneestä ja pelottavasta tunnelmasta. Romaanin lukee kuitenkin nopeasti ja siihen eläytyy. Nämä ovat kaikki merkkejä ihan onnistuneesta jännitysromaanista.

Kirjassa kerrotaan nuorista aikuisista, heidän ihmissuhteistaan ja salaisuuksistaan. Itse juonesta en halua sanoa mitään, ettei tule paljastettua liikaa. Tihenevä tunnelma luodaan pienillä vinkeillä ja asiat etenevät huonoon suuntaan.

Vaikka kirjan luettavuus on taattua laatua, olin silti pettynyt. Minusta tämä on kovin tavallinen jännityskirja, samaa sarjaa monien psykologis-jännitys-genreen kuuluvien kanssa. Rusakot, niiden piirrokset ja animaatiostudio oli kiva lisä juoneen, mutta lopulta sitäkään ei viety kovin pitkälle. Kirjan ihmiset olivat minulle vähän liian kummallisia ajatuksiltaan ja elämältään. Enkä oikein uskonut tapahtumien kulkuun. Ehkä en vain halua kuvitella, että tuollaisia ihmisiä oikeasti olisi olemassa.

Joissain ikään kuin sivulauseissa esitetyissä ajatuksissa on hienoja helmiä, nämä ovat kirjan parasta antia. Kertojien vaihtelu toimi hyvin ja toki oli aivan pakko saada tietää miten juonen rakennus sujuu loppuun.

Suosittelen toimivana jännitysvälipalana.

TÄHDET:
+ + +

Carita Forsgren: Auringon kehrä

Carita Forsgren: Auringon kehrä
Suomi 2010
450 sivua, Otava

MIKSI?: Pidin paljon Kolmen kuun kuningattaresta. Minusta oli jotenkin epäilyttävää, että kirjailijalta ilmestyy toinen historiallinen romaani aivan eri paikasta ja aikakaudesta heti perään ja pelkäsin suurta pettymystä tämän kohdalla. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja se kannatti.

LYHYESTI: Historiaan sijoitettu fiktio pohjoisen näkijäperheen tyttärestä ja Kemetin kuninkaasta vie matkalle muinaisiin maisemiin.

FIILIS: Forsgrenin taito kirjoittaa vetävä tarina on kiistaton. Kahden eri kertojan tarina herää nopeasti eloon ja lukija kiintyy hahmoihin. Molemmilla riittää seikkailua ja vastoinkäymisiä ja lopulta tapahtuu epätodennäköinen kohtaaminen. Sillä onkin sitten merkittäviä seurauksia.

En tiedä paljoakaa historiasta, mutta joka tapauksessa kirjailijan tekemä taustatyö tekee vaikutuksen. Minun mahdotonta arvioida faktojen pitävyyttä, mutta kerronnassa ei montaakaan kohtaa pomppaa kummallisena. 2010-luvun ihmisenä on joka tapauksessa  mahdotonta asettautua vuosisadalle 1300eKr ja arvioida miten ihmiset ovat tunteneet ja ajatelleet silloin. Eikä tarvitsekaan - hyvä tarina on hyvä tarina. Tematiikassa on myös pohjimmiltaan paljon ajatonta. Uskonnollisuuden kuvaus on monesta kohtaa hyvinkin lähellä tätä päivää jos yhtään miettii tarkemmin, samoin esimerkiksi miesten ja naisten väliset suhteet, parisuhteen todellisuus, vallan tavoittelu ja itsensä kanssa pärjääminen. 

Silti kirjasta puuttuu jotain, joka on vaikeasti selitettävissä. Ehkä päähenkilöiden elämät lähtevät kuitenkin niin kaukaa toisistaan, että on lähes mahdoton tehtävä saattaa heidät lopulta yhteen? Hahmoina he myös jäävät jotenkin vajaiksi, lukija ei pysty ymmärtämään kaikkea muutosta, jota heissä tapahtuu aikuiseksi kasvamisen aikana.

En lue paljonkaan historiallisia romaaneja, mutta hyvistä tällaisista nautin kovasti. Egypti-meininki tuo väkisin mieleen Waltarin, en tiedä onko Forsgrenilla esikuvia sillä suunnalla. Forsgren säilyy ehdottomasti lukulistallani tulevaisuudessakin ja suosittelen häntä kaikille historiallisten romaanien ystäville. "Hyvä lukuromaani" on kai tässä kohtaa toimiva määritelmä.

TÄHDET:
+ + + +
(Tää alkaa käydä tylsäksi kun aina vaan 4-tähteä. Se on kuitenkin minun määritelmäni hyvälle kirjalle, joka ei saa ihan erityistä innostusta aikaan.)

kuninkaan vaimo

Carita Forsgren:

Kolmen kuun kuningatar

(Suomi 2009)

LYHYESTI:

Kaarina Maununtyttären

tarina hänen itsensä kertomana:

kuinka maalaistytöstä

tuli Ruotsin kuningatar

3kuukaudeksi 1500-luvulla

ERITYISTÄ: Innostuin tästä oman historiamme erityisestä naisesta. Kirjan rakenteesta, jossa Kaarina kertoo tarinaansa kirjailijalle, olisi voinut ottaa enemmänkin irti. 

TÄHDET:

+ + + +