Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Suomi 2012

Siltala 139s.

MIKSI?: Kohina on riittänyt herättämään kiinostuksen.

MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.

GENRE: Historiallista fiktiota, pienoisromaani. 

FIILIS: Kamala kirja. Ei käy kateeksi nälkävuosia. Ei käynyt kateeksi ketään henkilöitä tässä kirjassa. Mutta upeasti kirjoittaa tämä Ollikainen, rakentaa lauseista taideteoksia unohtamatta kuljetta tarinaa eteenpäin. Luin kuin jännityskertomusta, hengittämättä. En uskaltanut juurikaan kiintyä näihin loskalta näyttävää velliä syöviin ihmisraasuihin. En edes niihin, joilla meni paremmin. Olisin voinut lukea pidempäänkin.

TOISAALLA: Mari A. teki hienon postauksen Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi- kirjasta arvuutellen arvion kohdetta ja lainaten  blogeista. Voin sanoa, että luin tämän Nälkävuoden blogisavujen ansiosta. Niitä kannatti ehdottomasti uskoa. Näitä savuja seurailin: 

Ilselässä kaikki toiveet täyttyivät ja ylittyivät. (Ehdottomasti upeinta on myös arvion kuva.)

Morre antoi tähtiä 5/5 (!! Morre!!)

Kirsin kirjanurkassa:"Nautin Nälkävuodesta, vaikka tarina onkin kauhea.Ollikaisesta kuullaan vielä, kun vuoden parhaita esikoisia taas palkitaan"

Amma ihasteli kirjan lisäksi sen kantta.

Jori arvelee kirjan päätyvän mieleenpainuvimmaksi lukukokemuksesi tältä vuodelta.

Jossu sanoo, että "Kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno teos"

Jaana ei halunnut ahmia kirjaa, koska "silloin olisi jääänyt paljon huomaamatta."

TÄHDET:

+ + + +

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Yhdysvallat (suom. 2011)
331 sivua, Karisto

MIKSI?: Blogivinkeistä. Kts. alla.

LYHYESTI: Luotettava vaimo ja pullo arsenikkia kaupan päälle.


FIILIS: Näh. Olen keksint käyttää termiä kaunokirjallinen jännitys ja tämä menee samaan kategoriaan, tosin vielä historia -lisäliitteellä.

Tapahtumapaikkana on kylmä talvi vuoden 1908 Amerikassa, kylässä jossa on yksi rikas ja yksinäinen mies ikävällä menneisyydellä. Hänelle saapuu vaimo ja uuden alussa menneisyys on vihdoin kohdattava.

En halua spoilata juonta, joten tarinasta ei voi kertoa paljonkaan. Luin tämän miellelläni ja kirjan ansio on ehdottomasti sen erilaisuus. On vaikea sanoa, mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen, mutta jännite, kieli ja vetävä kerronta ovat varmasti syitä kirjan huikeaan menestykseen rapakon takana. Kirja ei vain raapaise syyllisyyden eri puolia vaan sukeltaa niihin. Syvällisiä oivalluksia on kätkettynä pitkin tarinan matkaa.

Kuitenkin -  juoni oli arvattava, vaikka halusin tulla yllätetyksi. En myöskään uskonut riittävästi henkilöihin ja heidän motiiveihinsa. Kirjassa oli liikaa seksiä, eikä se ollut juonellisesti perusteltua. Ehkä kirja kärsi lukuajankohdasta tämän muuton keskellä, mutta en ihastunut.


 TOISAALLA:
Vinkin poimin alunperin Insinöörin kirjahyllystä(5tähteä!) ja Satun luetuista. Sittemmin huomasin, että Mari A. liitti tämän vuoden parhaimmistoon.  Myös kulttuuri kukoistaa blogissa on kirjoitteu tästä. Anneli oli ehkä eniten kanssani samaa mieltä.

MUUTA: Joskus tulee hassuja kansisamaistuksia. Minusta John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011) on todella samanlainen kuin Luotettvan vaimon kansi. Tarkemmin katsottuna yhtälaisyys ei ole niin selkeä, mutta ohimennen nähtynä luulin jossain kohtaa, että kyseessä on sama kirja. Boynen kirjan kansi on muuten paljon hienompi.

TÄHDET:
+ + +

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
Pakistan/Englanti 2002 (suom.2011)
391 sivua, Gummerus

MIKSI?: Pidin todella paljon Poltetut varjot - romaanista, joka ei mielestäni saanut riittävästi ansaitsemaansa huomiota.  Tämän sain lahjaksi uunituoreeltaan painosta ja hotkaisin heti.

LYHYESTI: Kaikki lyhennelmät kuulostavat liian lattealta. (Tiedättehän: ystävyyttä, rakkautta, salaisuuksia.)

FIILIS: Tähän kirjaan on pakkautunut kaikki se, mitä kirjoissa rakastan:

1) Kirja kertoo aikakaudesta ja maasta, josta en oikeastaan tiedä mitään. Sydänystävät Karim ja Raheen kasvavat Pakistanissa, jonka lähihistoriasta ja -tulevaisuudesta löytyy sotaa ja levottomuuksia.  Nämä kaikki jättävät heihin jälkensä. Kirjailija onnistuu tuomaan lukijan vieraan maan kauneuden ja ristiriitojen keskelle niin, että hän tuntee olevansa kotonaan.

2) Kirja on vahva kasvutarina, joka ei päästä lukijaa aivan helpolla. Jo vauvoina Karim ja Raheen vaikuttavat ymmärtävänsä toisiaan. Kasvaessa mikään ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Vanhemmat eivät ole täydellisiä ja vielä vähemmän täydellisiä ovat he itse. Shamsie kirjoittaa kauniisti ja suoraan sanoittaen monia ajatuksia, jotka tunnistan. Lukijalle lahjoitetaan oivalluksen hetkiä ja tulin myös lohdutetuksi. Henkilöiden aitous ja moniulotteisuus tekevät tarinasta vangitsevan.

3) Kirjan kieli on poikkeuksellisen kaunista. Tässä teoksessa bonuksena on henkilöhahmojen rakkaus kieleen ja monet kielileikit. Suomentajalle erityiskehut!

Pidin tästä enemmän kuin Polteuista varjoista. Tarina oli intensiivisempi, keskittyneempi ja kauniimpi. Lähihistoria vie vahvasti tarinaa, mutta henkilöt ovat onnistuneesti keskeisempiä. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. Oli mukavaa jäädä pohtimaan, miksi jokin asia meni eri tavalla kuin olisin kuvitellut. Henkilöhahmoissa menin helposti sekasin, mikä oli kirjan häiritsevin piirre.

MUUTA: Kansi on todella kaunis!

TÄHDET:
+ + + + + 

Susan Fletcher: Noidan rippi

Susan Fletcher: Noidan rippi
Englanti 2010 (suom.2011)
400 sivua, LIKE

MIKSI?: Pidin Meriharakoista ja moni on pitänyt tästäkin.

LYHYESTI: Noita-, kirkko- ja verilöylyhistoriaa kauniisti tarinaksi kirjoittettuna.

FIILIS: Marjis julkaisi tästä tänään hyvän arvion. Suunnatkaa lukemaan se. Oma jälkitunnelmani kirjasta on vähän valju.

Vikoja löytyy luultavasti sekä kirjasta että lukijasta (tai sitten ajankohdasta, kuten marjis arvioi). Päähenkilö Corrag sanoo itse puhuvansa paljon ja niin hän todella tekee. En jaksanut kuunnella ihan kaikkea. Jossain kohtaa lumouduin, mikä olisi riittänyt minulle. Pastori Charlesin kirjeet olivat kiinnostavia. Kirja taisi lopulta olla hänen kasvutarinansa.

Alkuasetelma innosti, mutta mielestäni tarina ei ihan kantanut. Teemat ovat tärkeitä: erilaisuuden sietämistä, oman tarinan kertomista ja yksinäisyyden vaikutuksia. Fletcherin kirjat vaativat omistautumista, hänen hahmojensa maailmaan uppoutumista. En pystynyt tekemään sitä. Sivujen välillä pyyhin pukluja, nukahdin sohvalle, poimin mustikoita. Kului liian monta päivää kunnes taas ehdin jatkamaan. Silti Fletcher vie lukijaansa elävästi mukaansa maisemiin, tuoksuihin ja tunnelmiin. Pidin yrttien esittelyistä lukujen alussa. Niin piti mieskin, kuten koko kirjasta.

TOISAALLA: mm.
Leena Lumi (arviosta linkit moneen muuhun arvioon)
Lumiomena
Booksy

TÄHDET:
+ + +

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
Turkki 2009 (suom. 2011)
535 sivua, Gummerus

MIKSI?: Voitin Karoliinan poistoperjantaista tämän, mikä sattuikin sopivasti, koska tämä on myös lukupiirimme toukokuun kirja.

LYHYESTI: Yleis-uskonnollis-filosofinen rakkausromaani sekoittaa itää ja länttä.

FIILIS: "Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas." Luuk. 18:18->


Esimerkiksi tämä Raamatunkertomus tuli mieleen lukiessani tätä kirjaa. Suufilainen mystiikka ja "rakkauden säännöt" tulevat hyvin lähelle krisitillisiä mystikkoja ja luostariperinteen viisauksia. Kirjan uskonnolliset osuudet herättivät paljon ajatuksia erityisesti islamin ja kristinuskon yhtymäkohdista, vaikkakin hetkellisesti saatoin ärtyä coelhomaisen yleismaailmallisesta sinä-pystyt-kun-vain-ymmärrät- (uskonnon)filosofiasta ja sen liiallisesta alleviivauksesta. Shafakia kehutaan erityisesti idän ja islamin tarinoiden tuomisesta tähän päivään ja länsimaiseen kirjallisuuteen. Tästä hän suoriutuukin ansiokkaasti. Toisaalta lopputulos on myös elämäntaito-opasmainen: elä tässä ja nyt ja avaa sydämmesi rakkaudelle, askel kerrallaan, tiedättehän?

Oikeastaan tämä on eräänlainen rakkausromaani, joka tapahtuu kahdessa aikatasossa. Tarina kantoi ja kiinnosti - miten käy amerikkalaisen perheenäiti Ellan, joka rakastuu järjettömällä tavalla tuntemattomaan kirjailijaan? Toisaalta liikutaan 1200-luvun maisemissa, jossa saarnaaja Rumi kokee täydellisen muutoksen löytäessään kumpaninsa, dervissi Shamsin ja tämän opetuksen rakkaudesta.

Kertojat vaihtuvat kiinnostavasti  ja tuovat oman näkemyksensä Rumin ja Shamsin tarinaan. Ella ja kirjailija Aziz alkavat käydä tiivistä kirjeenvaihtoa. Rakkaus vie romaanin ihmisiä: rakkaus Jumalaan ja toiseen ihmiseen - kumpikin vaikuttaa ulkopuolisesta helposti täysin järjettömältä ja mahdottomalta selittää sanoin.

Ehkä näitä selityksiä olisin silti kaivannut. Länsimaisin ja jokseenkin rationaalisin silmin on mahdotonta ymmärtää kaikkia kirjan henkilöille tapahtuvia asioita. Vaikka tietynlainen rajojen rikkominen ja uskonollisuuden lakihenkisyydestä irrottautuminen on hienoa, surin silti rikkoutuneita ihmissuhteita ja yhteyden puutetta muiden kuin rakastuneiden välillä. En taida olla ihan valmis allekirjoittamaan kirjailijan sanomaa, vaikka toisenlainen näkökulma islamiin on ehdottoman tervetullut kirjallisuuteen. Ja kuitenkin viihdyin tämän parissa, ehdottomasti.

MUUTA: Kirjailijasta sanottua: "Elif Shafak (s. 1971) on Turkin suosituin, monesti palkittu naiskirjailija. Hän on valovoimainen kosmopoliitti sekä kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen PEN-järjestön aktiivi. Hänen tuotantoaan leimaa omaperäinen länsimaisten ja itämaisten tarinankertomisperinteiden yhdistäminen. Rakkauden aikakirja oli Turkin myydyin kirja vuonna 2009."

TOISAALLA:
Leena Lumen arvio
Elma Ilonan arvio
Mari A:n arvio 
Kirjavinkit
Susan Järjellä ja tunteella

TÄHDET:
+ + + (+)

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt
Englanti 2001 (Suom. 2010)
444 sivua, Schildts

GENRE: Sukuelämänkerta

MIKSI?: Päätin lukea tämän jo ennen siskoshaastetta, koska luin kehuvia arvioita ja aihe kiinnosti.

LYHYESTI: Perhe on paras ja pahin, etenkin jos puhutaan siskoista.

FIILIS: Tämä oli hieno kokemus, vaikkakin melkoinen luku-urakka. En tiennyt oikeastaan yhtään mitään Mitfordin siskoista etukäteen ja muutenkaan englantilainen aristokraattielämä ei ylitä kiinnostuskynnystäni luonnostaan.

Kirjassa edetään kronologisesti ja seurataan perheen elämää: ensi syntyy kaksi tyttöä ja sitten poika. Toista poikaa toivoessa syntyy sitten vielä neljä(!) tyttöä lisää. Erityislaatuisen tästä perheestä tekee historiallinen ajankohta, siskosten poikkeuksellinen lahjakkuus ja yläluokkaisen elämän antamat mahdollisuudet sekä suhteet tuon ajan poliittisiin johtajiin. Se, että perhe jakautuu aattellisesti niin vahvasti, korostaa tätä kaikkea raastavasti.

Mietin paljon sitä, miten näiden tyttöjen elämä poikkesi tavallisista nancyistä ja jessikoista sodanaikaisessa euroopassa. Kirja on loistava kuvaus siitä, miten ihminen toimii kun hänellä on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä valintaa siitä, kenen puolella seisoo. Lähtökohdat kaikilla siskoksilla oli periaatteessa samat. Kahden siskoksen leikistä, jossa toiselle puolelle huonetta ripustetaan Hitlerin kuva ja toiselle seinälle Stalinin,  tuleekin myöhemmin totista totta. Myös puitteet olivat erilaiset: vaikka toimeentulo oli selvästi tiukempaa noina vuosina, he kuitenkin osallistuivat mahtaviin juhliin ja matkustelivatkin.

Kirjassa tulee ilmi hienosti myös se, miten "historia" näyttää aivan toiselta tapahtuessaan. Jälkiviisaana on helppo selitellä, tuomita ja katsella uusin silmin. Esimerkiksi mikään ei voi enää puolustaa Hitleriä ja hänen tekojaan, mutta aivan taatusti hän on voinut olla hyvin hurmaava ja karismaattinen mies. Olen luullut olevani varsin hyvin perillä sodanaikaisesta historiasta, mutta kirja toi aivan toista näkökulmaa.

Lovell ilmeisesti odottaa lukijan tuntevan jonkin verran Mitfordien historiaa ja heistä onkin kirjoitettu mittavat määrät kirjallisuutta heidän omien kirjojensa ja elämänkertojensa lisäksi. He ovat myös esiintyneet julkisuudessa vuosikymmenien ajan Englannissa. Silti lukija pysyy aivan hyvin kärryillä ja tutustuu hyvin siskoksiin ja heidän perheensä ristiriitoihin.Kirja herätti kiinnostukseni Mitfordin tyttöjen omia kirjoja kohtaan. (Kirjastosta ei löytynyt juuri mitään - nämä kirjat taitavat olla varsin tuntemattomia Suomessa?)

MUUTA: Yhdysvalloissa kirja ilmestyi nimellä The Sisters.

ARVIOITA: Hienosti kirjasta on kirjoittanut ainakin LUMIOMENA ja KIRJASIEPPO

TÄHDET:
+ + + + (+)

Andrei Makine: Tuntemattoman miehen elämä

Andrei Makine: Tuntemattoman miehen elämä
Ranska 2009 (suom.2010)
242 sivua, WSOY

MIKSI?: Makine on ollut listalla jo pitkään. Tätä hehkutti erityisesti kirjanurkkauksen Zephyr.

LYHYESTI: Ranskalais-venäläinen kirjailija palaa Venäjälle ja päätyy muistelemaan menneitä.

FIILIS: Tässä kirjassa on kolme melkeinpä irrallista osaa. Ensimmäinen kertoo vanhemmasta kirjailijasta Sutovista, joka eroaa nuoresta rakastajastaan. Kerronta vie heti mukaansa: kirjailijan itsesääli hymyilyttää ja sai sympatiani. Tässä kai sukupolvien eroa ja nykyaikaa päästään kuvaamaan niin, että se aiheuttaa melko kontrastin kirjan viimeiselle luvulle.

Toisessa osassa Sutov palaa Venäjälle tapaamaan nuoruuden rakkauttaan. Tämä jäi ehkä kaikkein irrallisemmaksi. Kohtaamista ei synny. Kaupunki joka on kärsinyt niin paljon juhlii 300v. syntymäpäiviään, eikä mikään ole niin kuin ennen. Onko se hyvä vai huono?

Kolmas osa on ehdottomasti vaikuttavin. Siinä päästään vanhan, kuuro-mykäksi luullun miehen muistelmiin piiritetystä Leningradista ja sodan jälkeiseen aikaan. Makine onnistuu kirjoittaa niin, että lukija näkee kaduille jäätyneet ihmiset ja tuntee nälän, johon 125g leipäpala ei auta lainkaan.  Sodan ja järjestelmän järjettömyys tulee vastaan uudelleen ja uudelleen. Venäjän historia on jotenkin vaan niin masentava. Eikä näistäkään tapahtumista ole vielä kulunut kauaa. Sen tämä tarina aiheutti, että minun oli pakko etsiä tietoa ja lukea kaikkea mahdollista Leningradin piirityksestä.

Makine on taitava, vaikka kirajsta jää varsin hajanainen kuva. Kirjailija ilmeisesti arvostelee tätä aikaa kuluttamisesta ja ehkä myös unohtamisesta (aivan syystä). Sanoma ei silti kuulu kirkkaana. Jatkan kuitenkin tutustumista Makineen, hyllyssä odottaa jo Ranskalainen testamentti, kirjailijan menestykseen vienyt esikoinen.

MUUTA: Makine on oikeasti venäläinen ja asunut siellä 30v elämästään. Hän kuitenkin sai 1987 poliittisen turvapaikan Ranskasta. Kirjansa hän on julkaissut ranskaksi ja Ranskassa. Pitäisin silti kirjaa pikemminkin venäläisenä kuin ranskalaisena.

TÄHDET:
+ + + +

Mitä kokemuksia teillä muilla on Makinesta? Entä onko joku lukenut jotain Leningradin piirityksestä, mitä haluaisi suositella?

Carita Forsgren: Auringon kehrä

Carita Forsgren: Auringon kehrä
Suomi 2010
450 sivua, Otava

MIKSI?: Pidin paljon Kolmen kuun kuningattaresta. Minusta oli jotenkin epäilyttävää, että kirjailijalta ilmestyy toinen historiallinen romaani aivan eri paikasta ja aikakaudesta heti perään ja pelkäsin suurta pettymystä tämän kohdalla. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja se kannatti.

LYHYESTI: Historiaan sijoitettu fiktio pohjoisen näkijäperheen tyttärestä ja Kemetin kuninkaasta vie matkalle muinaisiin maisemiin.

FIILIS: Forsgrenin taito kirjoittaa vetävä tarina on kiistaton. Kahden eri kertojan tarina herää nopeasti eloon ja lukija kiintyy hahmoihin. Molemmilla riittää seikkailua ja vastoinkäymisiä ja lopulta tapahtuu epätodennäköinen kohtaaminen. Sillä onkin sitten merkittäviä seurauksia.

En tiedä paljoakaa historiasta, mutta joka tapauksessa kirjailijan tekemä taustatyö tekee vaikutuksen. Minun mahdotonta arvioida faktojen pitävyyttä, mutta kerronnassa ei montaakaan kohtaa pomppaa kummallisena. 2010-luvun ihmisenä on joka tapauksessa  mahdotonta asettautua vuosisadalle 1300eKr ja arvioida miten ihmiset ovat tunteneet ja ajatelleet silloin. Eikä tarvitsekaan - hyvä tarina on hyvä tarina. Tematiikassa on myös pohjimmiltaan paljon ajatonta. Uskonnollisuuden kuvaus on monesta kohtaa hyvinkin lähellä tätä päivää jos yhtään miettii tarkemmin, samoin esimerkiksi miesten ja naisten väliset suhteet, parisuhteen todellisuus, vallan tavoittelu ja itsensä kanssa pärjääminen. 

Silti kirjasta puuttuu jotain, joka on vaikeasti selitettävissä. Ehkä päähenkilöiden elämät lähtevät kuitenkin niin kaukaa toisistaan, että on lähes mahdoton tehtävä saattaa heidät lopulta yhteen? Hahmoina he myös jäävät jotenkin vajaiksi, lukija ei pysty ymmärtämään kaikkea muutosta, jota heissä tapahtuu aikuiseksi kasvamisen aikana.

En lue paljonkaan historiallisia romaaneja, mutta hyvistä tällaisista nautin kovasti. Egypti-meininki tuo väkisin mieleen Waltarin, en tiedä onko Forsgrenilla esikuvia sillä suunnalla. Forsgren säilyy ehdottomasti lukulistallani tulevaisuudessakin ja suosittelen häntä kaikille historiallisten romaanien ystäville. "Hyvä lukuromaani" on kai tässä kohtaa toimiva määritelmä.

TÄHDET:
+ + + +
(Tää alkaa käydä tylsäksi kun aina vaan 4-tähteä. Se on kuitenkin minun määritelmäni hyvälle kirjalle, joka ei saa ihan erityistä innostusta aikaan.)

Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä

Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä
Yhdysvallat 2007 (suom. 2008)
288 sivua, LIKE
Pulizer 2008

MIKSI?: Tämän voisi melkein laskea Satun lanseeraamaan "viimeinkin" haasteeseen, sillä minun on pitänyt lukea tämä jo pitkään.

LYHYESTI: Lukijalle tulee tutuksi Dominikaanisen tasavallan fuku-kirous ja sieltä kotoisin olevan nörtti-Oscarin perheen monet vaiheet myös Yhdysvalloissa.

FIILIS: Tämä on kummallinen kirja, josta ei ole ihan helppo kertoa. Toisaalta romaani kertoo surullisen tarinan Oscarista, joka ei sovi mihinkään: ei tuoliin (kun on niin lihava), ei kouluun (kun on vaan kiinnostunut sci-fistä ja roolipeleistä ja epätoivoisesti tytöistä) eikä oikein kanslaisuuksiinsa (ei pärjää amerikkalaisena, eikä dominikaanina.) Toisaalta tarina on Dominikaanisen tasavallan sorron historia, jota valotetaan Oscarin perheen vaiheiden kautta. Alaviitteiden kautta kerrotaan faktoja ja olennaisia tietoja.

Kirja naurattaa useaan kertaan ääneen ja tämä on kuitenkin varsin rankka teos. Fuku-kirous ei jätä perhettä rauhaan ja kohtuuttomat kohtalot toistuvat. Kertoja vie lukijaa eri näkökulmien ja vuosikymmenten läpi kaunistelematta. Dominikaanien historian lisäksi esille tulee Oscarin ja hänen siskonsa Lolan nuoruuskokemukset dominikaaneina Yhdysvalloissa, joissa on paljon yleismaailmallista kasvamisen kipua. Läpi käydään möys heidän juurensa.

Diaz käyttää suorasukaista kieltä, jota herkempi voi vierastaa. Monia espanijankielisiä sanoja on jätetty suomentamatta, mikä itseäni häiritsi hitusen kun en osaa yhtään espanijaa - toisaalta ymmärrän tehokeinon. Aika paljon kerronnassa on myös ironiaa kun puhutaan suoraan lukijalle. Juoneen sekoittuu hitunen maagisia piirteitä, mutta taidokkaasti. Tarina kokonaisuudessaan ei ole mitenkään mutkikas ja loppu oli hitusen pettymyskin: olisin kaivannut jotain iloista ja palkitsevaa. Mutta fuku on fuku.

ERITYISTÄ: Mikäli tarpeen, voit sivistää itseäsi kirjan lisäksi lukemalla Dominikaanien erittäin verisestä diktaattorista Rafael Trujillosta(itse en tiennyt mitään hänestä) . Pienenä yksityiskohtana oli hauska huomata, että Mario Vargas Llosa (nobel 2010) mainitaan tässä kirjassa muutamaan kertaan. 

TÄHDET:
+ + + +

Ketkä ovat lukeneet tämän? Tai Diazin esikoisen? Kertokaa kokemuksia ja linkittäkää kommentteihin jos blogistanne löytyy arviota.

David Ebershoff: 19th Wife

David Ebershoff: 19th Wife
Yhdysvallat 2008
598 sivua

MIKSI?: Pomin tämän suositeltavaa pöydältä lentokentällä.

LYHYESTI: Mormoonilahkon miehet ottavat lukemattomia vaimoja. Se ei mene ilman uskon kyseenalaistamista ja kapinaa, ei 1800-luvulla, eikä 2000-luvulla.

TARINA: Kirjassa on kaksi rinnakkaista tarinaa, jotka vuorottelevat. Toinen kertoo mormoonien syntyhistoriasta ja moniavioisuuden alkutaipaleesta. Tätä kautta tutustumme Ann Eliza Youngiin, josta tulee lopulta profeetan ex-vaimo ja polygamian lopettamisen esitaistelija.

Toinen  kertomus on ns. murhamysteeri nykypäivästä, jossa pienessä ja eristäytyneessä lahkossa ammutaan eräs johtohahmoista. Tätä tarinaa kertoo Jordan, lahkosta teininä ulosheitetty poika, joka lukee lehdestä äitinsä murhanneen isänsä. Sekä Jordanin äiti ja Ann Eliza ovat miehiensä 19. vaimoja. Jordan palaa, vaikkakin vastahakoisesti, lapsuutensa maisemiin ja vanhempiensa uskonnon salaisuuksiin.

FIILIS: Olin kaivannut tällaista kirjaa jo pitkään. Siis sellaista tarinaa, joka veisi mukaansa täysin, viihdyttäisi ja herättäisi ajattelemaan. Edes kirjan pituus ei häirinnyt, pikemminkin olisin halunnut sen kestävän pidempäänkin.

Jordanin tarina oli minusta paljon mielenkiintoisempi kuin Ann Elizan, mutta silti nämä kaksi kertomusta täydentivät ja tukevat hienosti toisiaan.  Lopulta kertomuksista löytyy myös runsaasti yhtymäkohtia. Tapahtumat järkyttävät - miten ymmärtää näitä ihmisiä? 

Kuinka ihmisen uskonnovapaus määritetään? Mikä on uskonnon ja huijauksen ero? Mitä ovat lapsen oikeudet? Kuinka monelle rakkauttaan voi jakaa, jos on kymmeniä vaimoja ja satoja lapsia? Kuinka pitää huolta näistä kaikista? Miten selvitä, jos kaikki perheenjäsenet ja ystävät ympäriltäsi hylkäävät sinut? Kuinka irrottautua hengellisestä väkivallasta joka ulottuu kaikille elämänalueille? Miksi miehet ovat kautta aikojen keksineet järjestelmiä, jotka sortavat naisia toinen toistaan järkyttävimmillä tavoilla? Miksi naiset suostuvat näihin?

Parasta kirjassa on varmasti näkökulmien laajuus. Siinä kuullaan mormoniprofeetan "tapetaan kaikki vääräuskoiset" -saarnaa ja saarnaa ex-mormoneille tarkoitetussa homo-kirkossa. Kirjassa mormonitutkija tarkastelee kriittisesti omaa uskontoaan ja sen historiaa ja kaikessa kärsinyt äiti haluaa palata takaisin sinne missä on turvassa eli lahkoonsa. Joskus tämmöinen "kaikilta kanteilta" - katsominen ärsyttää, mutta Ebershoff on saanut rakenteen pysymään oikein toimivana ja todentuntuisena.

Murhamysteerin ratkaisu on herkullinen, enkä todella keksinyt tai arvannut sitä. Pidin myös siitä, miten krijailija ei esitä mitään helppoja ratkaisuja eikä maalaa päähenkilöistään mitenkään yksioikoisen sankarillista kuvaa.

Kirja on jokseenkin dokumentin- tai osaltaan dekkarin makuinen. Se ei ole ns. kaunista kaunokirjallisuutta (kuten vaikkapa Elävältä haudatut). Kirjailija on lisännyt todelliseen historiaan omia aineksiaan, mutta silti lopputulos on uskollinen tapahtumille.

ERITYISTÄ: Mielettömät webbisivut:
http://www.ebershoff.com/ 
Täältä voi lukea mm. alkuperäisiä artikkeleita ja Ann Elizan kirjoittaman kirjan, jota muokkaamalla Ebershoff on luonut hänen tarinansa.

MUUTA: Tämä Ebershoffin 3. romaani. Hänen esikoisensa "Tanskalainen tyttö" (suomenettu 2000) nosti kirjailijan maailmanmaineeseen. Onko kukaan lukenut sitä?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Geraldine Brooks. Kirjan kansa

Geraldine Brooks: Kirjan kansa
Australia 2008
419 sivua

MIKSI: Leena Lumi valitsi tämän viime vuonna vuoden kirjaksi. Brooks on myös voittanut Pulizerin, ei tosin tästä kirjasta.

LYHYESTI: Lyhyesti? Hmm. Tässä kirjassa on kaikkea. Se kertoo vanhan ja arvokkaan juutalaisen kirjan Haggadan tarinan. Kerronnalla on liittymäkohtia historiaan, mutta se on kuitenkin fiktiivinen.

FIILIS: Kirjojen konservointiin erikoistunut Hanna pääsee tutkimaan Haggadaa: pienten löydösten avulla seurataan kirjan tarinaa aina 1400- luvulle asti. Samalla myös Hannan elämä mullistuu.

Kirjassa on toisaalta Da Vinci - koodi meininkiä, toisaalta suurta historiallista kertomusta ja rakkauttakin ja uskontoa ja vaikea suhde vanhempiin ja jossain määrin myös novellimaisuutta.  Kirjan tietyistä vaiheista poimitut historialuvut ovat kokonaan irrallisia, eikä niihin palata.Pidin myös siitä, että lukija tietää enemmän kuin päähenkilö.

Tämä on erittäin taidokas. Vaihtuvuudesta ja moninaisuudesta huolimatta kirja pysyy hienosti kasassa ja tarina vie mukanansa kauas historiaan ja toisaalta vahvasti tähän päivään, monikultuurisuuden ja -uskontoisuuden jännitteisiin. Brooks osaa yllättää hienosti, vaihdella paikkoja, viedä lukijan mukanaan ja olla ajankohtainen. Kirjan taustoitustyö on täytynyt olla valtava ja herättää ehdottomasti kunnioitusta.

Henkilöhahmot on mielestäni rakennettu hyvin. Pidin monista heistä, vaikka suretti ettei kaikissa tarinoissa voikkaan olla onnellista loppua. Toisaalta kirja ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Kyseessä on kuitenkin erittäin hieno romaani, jonka monet käänteet jää kulkemaan mukana.

Tästä tarinasta on jotenkin hankala kertoa kun siinä on niin paljon kaikkea, joten ehdottomasti suosittelen lukemaan sen itse. 

Kirja taustoittaa myös vähän 2. maailmansodan juutalaisvainokatastorifin juuria. Minua kiinnosti ja innosti erityisesti se, miten uskonnoista ja niiden harjoittajien yhteistyöstä puhuttiin. En ole vielä googlannut, mutta arvelisin, ettei kaikki ole olleet ihan tyytyväisiä kirjailijan valitsemaan loppuun haggadan alkuperästä. Minusta se oli loistava. Ja on kyllä käsittämättömän surullista, että vanhoja korvaamattoman arvokkaita kirjoja on poltettu taivaan tuuliin ilman mitään järkeä. Onneksi nykyään on sähkökirjat :)

MUUTA: Aion ehdottomasti lukea Brooksin muutkin kirjat.

TEKSTISTÄ POIMITTUA:
"Kristityt perustavat sotajoukot, muslimit pystyttävät rakennukset, juutalaiset hankkivat rahat."

TÄHDET:
+ + + + (+)

Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Kamila Shamsie: Poltetut varjot
Englanti/Pakistan 2009
461 sivua

MIKSI: Oletusarvollisesti pidän tälläisista kirjoista kaikkein eniten; sukutarina, johon liittyy historiaa, suuria tunteita ja tällä kertaa myös yhteiskunnallinen sanoma. Kirjaan tartuin muka sattumalta, mutta jälkeenpäin huomasin lukeneeni useampia suosituksia.

LYHYESTI: Kaksi perhettä, jonka jäsenet ovat maailmankansalaisia, etsivät kotia ja toisiaan. Heidän kanssaan matkataan Nagasakin pommista savuavien WTCn tornien raunioille ja ihmetellään maailman menoa.

FIILIS: Tämä on suuri kirja. Pelkäsin, että suuren määrän historiaa sijoittaminen yksiin kansiin ja perheeseen vaikuttaisi vähintäänkin teennäiseltä, mutta niin ei tapahdu. Kirja herättää myös paljon ajatuksia maailman poliittisesta ja uskonnollisesta tilasta. Amerikkalaisten pudottama atomipommi, Pakistanin itsenäistyminen, Intian ja Paikstanin ydinvarustelu, Afganistanin loppumattomat sodat, Yhdysvaltojen osuus näissä kaikissa, sota terroristeja vastaan... ja tämän kaiken keskellä kahden perheen tarinat sekoittuvat toisiinsa, eletään arkea, rakastutaan kiihkeästi, erotaan ja kuollaan.

Tämä kirja on ensimmäinen laatuaan, joka taidokkaasti uskaltautuu käsittelemään lähihistoriaa ja näyttämään sitä monesta eri näkökulmasta. Kirjan ihmiset syntyvät, kasvavat, vanhenevat ja muodostavat perheitä monessa eri maassa ja eri kultuurien vaikutuspiirissä. He tekevät sen ennakkoluulottomasti, niin kuin ei ole ollut tapana edeltävinä vuosikymmeninä. Tämä kodittomuus antaa myös uudenlaisen perspektiivin sotiin rajoista ja vapaudesta.

Luin kirjan nopeasti. Tapahtumat eivät vyöry, vaikkakin yllätävät. Hahmot ovat kiinnostavia, mutta toisaalta heihin ei silti tutustu kovinkaan hyvin. He ovat ristiriitaisia tavalla, jolla ihmiset usein ovat. Kaikkia haluaa ymmärtää ja sitten taas toisaalta huomaa menevänsä jonkun puolelle.

Miinus kirjalle tulee sen lopusta. Odotin jotain muuta. En pidä keskeneräisyydestä tällä tavoin ja onhan se myös myönnettävä: haluaisin ratkaisuja, haluan maailman joka on hyvä ja valmis. Ja haluan kirjailijan, joka antaisi sen minulle. Mutta kun sellaista ei ole kaupan niin ei sitä rehellisyyden nimissä voi myöskään kirjoittaa. Mutta silti.

TEKSTINÄYTE: s.105 (Tämä oli ihana!)

"Olen kuullut, että englantilaiset sanovat: ihmisen pitää antaa olla surunsa kanssa yksin. Mutta urdun kielessä ei sellaista sanontaa  ole. Urdun puhujat ymmärtävät vain ajatuksen, että keräännytään yhteen, ja kaikista tulee 'ghum-khaur'  - surunsyöjiä - jotka syövät kukin osansa ihmistä kohdanneesta surusta. Kumpaa sinä nyt haluat: puhunko minä englantia vai urdua?"

 TÄHDET:
+ + + + (+)

satu-pekka juoksee

Jean Echenoz:
Pitkä juoksu
 (Ranska 2008)

LYHYESTI: Emil Zatopekin elämästä lyhyesti ja historian tapahtumiin sijoitettuna. Kylmä sota ulottui myös juoksioihin. Lukija tuntee olevansa mukana ihmeellisissä maailmanennätysjuoksuissa.


MUUTA: Mistä näitä juoksu-aiheisia kirjoja oikein tulee? Tämän lukee nopeasti. Kirjailija taitaa olla Ranskassa varsin tunnettu -  ehkäpä pitää kurkistaa tuotantoa muiltakin osin.

TÄHDET:
+ + + +

kuninkaan vaimo

Carita Forsgren:

Kolmen kuun kuningatar

(Suomi 2009)

LYHYESTI:

Kaarina Maununtyttären

tarina hänen itsensä kertomana:

kuinka maalaistytöstä

tuli Ruotsin kuningatar

3kuukaudeksi 1500-luvulla

ERITYISTÄ: Innostuin tästä oman historiamme erityisestä naisesta. Kirjan rakenteesta, jossa Kaarina kertoo tarinaansa kirjailijalle, olisi voinut ottaa enemmänkin irti. 

TÄHDET:

+ + + +

kipua tuntematta

Andrew Miller:
Kivun mestari
(Engalnti 1997)

LYHYESTI:
kipua tuntemattoman miehen
tarina 1700-luvulta

 ERITYISTÄ: kirjan aihe ja juoni aivan loistava: kipua tuntematon mies päätyy friikkisirkuksen kautta lääkäriksi, mutta alkaakin sitten tuntea kipua muiden lailla. Petyin kuitenkin tarinan läpivientiin ja johtopäätöksiin, eikä kuvainnollisuuskaan oikein auennut.




TÄHDET:
+ + + (+)

Kadonneet

Kim Echlin:
Kadonneet
(Kanada 2009)

LYHYESTI:
Kabodan kansanmurha,
Kanadalainen tyttö
ja ihana rakkaustarina

MUUTA: aloin lukemaan kirjaa raskaana kansanmurhakuvauksena ja päädyin ahmimaan sen hetkessä ihanan vetoavana rakkaustarinana, naivinakin - ja samalla päälimmäiseksi jää kysymys: "Jos joku kärsii vierellämme, teemme kaiken auttaaksemme. Jos kuulemme jonkun kuolevan nälkään 100km päässä, viemme hänlle ruokaa. Kuinka monta kilometriä tarvitaan siihen, että lakkaamme välittämästä ja toimimasta kauheuksien edessä?"

TÄHDET:
+ + + + +

Sofi Oksanen: Puhdistus

Sofi Oksanen:
Puhdistus
vaikuttava suvun
naisten tarina
virosta, mutta että
KAIKKI ne palkinnot?
(suomi 2008)
++++

Ildefonso Falcones:
Meren katedraali
mahtava historiallinen
tarina 1300-luvun
Barcelonasta,
yhden perheen tarinasta
(espanja 2006)
+++++

Tatiana de Rosnay:
Avain
koskettava kertomus
ranskan juutalaislapsista
vainojen keskellä
(Ranska, 2008)
++++