Päivä 4: Pelon huone

Koskahan tulee taas copycat-kansikuvakilpailun aika, tässä on minun 30 sekunissa tehty versio :) (Hienoja kansia voi selata Amman blogista täältä.)

Vatsataudissa ja surkeana luin tuon Pelon huoneen loppuun. Se oli liian pelottava minulle, mutta ei sitä keskenkään voinut jättää.

Tässä taudissa keskittymiskyky ei riitä moneen sivuun kerrallaan. Olenkin aloittanut Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on, Juhani Ahon Papin tyttären sekä Henrik Andersenin Turvavyöhykeen. Viimeisin vei mennessään.

Karin Slaughter: Pelon huone
Ruotsi 2008
Tammi 496s.

LYHYESTI: Kolmelle nuorelle tapahtuu kammottavia asioita. Psykologinen jännäri kauhistuttaa ja pitää otteesaan, erityisesti kiinnostavien poliisihahmojen takia.

TOISAALLA: Susa suosittelee koko tuotantoa dekkareiden ystäville, kuten myös Leena Lumi.

DEKKARITÄHTIÄ:
+ + + (+)

Kristina Ohlsson: Varjelijat

Kristina Ohlsson: Varjelijat
WSOY 2013
Ruotsi 498s.

MIKSI?: Tämä näkyi näyttävästi hyllyissä ja katalogeissa joulumyynnissä. Blogikehuja on myös riittänyt.


LYHYESTI: Metsästä löytyy paloiteltu ruumis ja jäjet johtavat kauas menneisyyteen.

FIILIS: "Olen työskennellyt poliisina yli puolet elämästäni. Tämä tapaus lyö ehdottomasti karmeudessaan kaikki muut. Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua."

Suhteeni dekkareihin on edelleen varsin monitahoinen. Aina aluksi tunnustelen mahdanko uskaltaa lukea loppuun. Tämän kohdalla mahdollisuuksia pohdintaa ei tarvittu, sillä tarina kiinnostavine hahmoineen imaisi välittömästi mukaansa.

Kirjan keskiössä on vanha filmi, jossa kuvataan raaka murha. Onko pätkä aito? Kuka siinä esittää murhaajaa, kuka pitelee kameraa? Entä kuka on kuollut tyttö? Jokainen vihje ja johtolanka vie samaan henkilöön - lastenkirjailijaan, joka on istunut miehensä murhasta elinkautisen vankilassa ja lakannut puhumasta jo 30 vuotta sitten.

Kyseessä on kolmas Fredrika Bergman-jännäri, mutta se etten ole lukenut aikaisempia osia ei haitannut lainkaan. Murhatutkinta etenee kiinnostavasti. Monien poliisien oma henkilökohtainen elämä sekottuu tarinaan, mikä tekee kaikesta monimutkaisempaa. Lukija pääsee arvailemaan ratkaisua myös tulevaan sijoittuvien kuulustelupöytäkirjojen valossa.

Ihailen Ohlssoniin taitoa kuvata henkilöhahmojaan, jotka vaikuttavat erittäin aidoita. Jokaisella on omat pimeät puolensa ja salaisuutensa sekä pyrkimys parempaan. Tarina pysyy hienosti kasassa ja koukuttaa lukemaan "vielä yhden luvun" aina vaan uudestaan. Jatkoa odotellessa!

DEKKARITÄHDET:
+ + + + (+)

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Suomi 2013
Tammi 265s.

LYHYESTI: Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

GENRE: Nuorten aikuisten jännitys(?)

FIILIS: Sain kirjan mukaan tavattuani kirjailijan huhtikuussa. Kyseessä on avausosa trilogiaan, jonka päähenkilönä seikkailee lukiolaistyttö nimeltä Lumikki. Lumikki ei ole vampyyri eikä kirja edes sijoitu tulevaisuuteen, mutta ihan tavallinen tyttö tämä sankaritar ei ole.




Lumikki kuvaa itseään Stieg Larssonin Lisbethin ja Hercule Poirotin salaiseksi lapseksi. Hän on ulkopuolinen ikäistensä joukossa ja tulee vahingossa sekaantuneeksi rikokseen, joka ei hänelle lainkaan kuuluisi.Siitä alkavat tapahtumat vievät Lumikin moneen vaaraan, joista osa on varsin ennalta-arvattavia.

Kirja on laadukasta ja vetävää jännitystä. Lukija tutustuu myös Lumikin rankkaan menneisyyteen.  Tapahtumat ovat kauttaltaan raakoja ja kovia, se vähän yllätti. Kirja on kunnianhimoinen tarinaltaan ja mielestäni Silmukka onnistuu hyvin.  Lankoja jätetään myös auki.

Jään odottamaan seuraavaa osaa, toivottavasti Lumikille tapahtuisi jotain erityisen hyvää jossain kohdassa.

KANSI: Ihana hiplattava kansi ja upea punainen reunus sivuissa.

TOISAALLA:
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti -Jenni päätyi pohdiskelemaan kirjan puhekieltä
Kaiken voi lukea -Jori ei ollut ihan kohderyhmää


TÄHDET:
+ + + +

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Kati Hiekkapelto: Kolibri
Suomi 2013
Otava 381s.

MIKSI?: Kirsin Kirjanurkassa tämän sanottiin olevan kirja, jota hän on jo pitkään odottanut Leena Lehtolaiselta.

LYHYESTI: Anna Fekete on saapunut aikanaan Suomeen ja nyt hän aloittaa rikospoliisissa murhatutkintaa.

FIILIS: Harvoin dekkareita lukevana voisin sanoa odotusteni ylittyneen.Väitän tämän olevan kansainvälisen tason edustaja genressään.

Päähenkilö on kiinnostavan erilainen. Hänen sukunsa ja perheensä tausta on Serbian unkarilainen, eli pieni vähemmistökansa. Työparikseen hän saa epämiellyttävän ja rasistisen Eskon ja tutkittavakseen verisen murhan.

Vaikka tapahtumat noudattavat varsin perinteistä kaarta, Annan näkökulma kiinnostaa. Romaani on toimiva kokonaisuus, vaikka lukijalle jätetään vihjeitä siitä, että salaisuuksia jää paljastumatta.

Juonessa on ripaus tarpeetonta monimutkaisuutta, mutta se varmastikin kuuluu genreen. Vaikka tapahtumat olivat selkeän raakoja, niin kuvailu ei silti ollut liioitteltua. Hetkeksi sain kuitenkin hyvän syyn olla lenkkeilemättä (murhat tapahtuu lenkkipolulla) ja kirja tulikin ahmittua lukittujen ovien takana.

Hiekkapelto tekee tarkkaa ja osuvaa ihmiskuvausta. Yhteiskunnallinen viesti jää mielekkäästi  taustalle, vaikka tulee samalla kuulluksi. Taitava ja todella valmis dekkari, ennustan menestystä myös jatkolle!

TOISAALLA:
Ainakin Lukukausi- ja  Kuuttaren lukupäiväkirja -blogeissa tämä on jo luettu.

TÄHDET:
+ + + +

J.K. Johansson: Laura

J.K. Johansson: Laura
Suomi 2013
Tammi, 220s.

LYHYESTI: Rikossarjan aloitus, jossa Laura on kadonnut.

FIILIS: Nimimerkin takaa kirjoitettu jännityskirja, jonka takaa löytyy "ammattikirjoittajien työryhmä". Tämä joukko on onnistunut kirjoittamaan vetävää jännitysviihdettä rennolla otteella.

Palokaskeen tulee uusi erityisope, Miia. Hän on palannut kotiseudulleen, jossa historia alkaa välittömästi toistaa itseään.

Erityisesti pidin:
-  Miian hahmo ja tarina on nykytodellisuudessa kiinni. Samaistuin verkkotyötä tehneen arkeen.
-  Tapahtumat ovat raskaat, mutta kerronnassa säilyy kepeys eikä lukijan tarvitse ahdistua liiaksi.
-  Sopivasti huumoria.
-  Menneisyys yhdistyy luontevasti tähän päivään ja paljastuu vähitellen.

Jäin miettimään:
- Ystävät olivat vähän liian erityislaatuisia, enkä oikein ymmärtänyt mikä heitä yhdisti.
- Käsittämättömän mahtava seksi tuntemattoman kanssa on hitusen, öö, kliseistä. (Voi olla, että kliseet kuuluvat tällaiseen kirjallisuuteen? Tämä osastoa myös mielettömät sääret, joiden eteen ei tarvinut tehdä mitään samalla kun syö kaksi perhepitsaa iltapalaksi.)
- Vaikka kyseessä on sarja, niin olisin toivonut vähän selkeämpää lopetusta. Mutta onhan se toisaalta onnistunut loppu, kun seuraava osa on aivan pakko lukea.

Ahmin tämän hetkessä, lukeminen oli ilo!

MUUTA: Hitusen tuli mieleen Anne Leinosen ja Miina Supisen Rautasydän, vaikka ei tämä ihan yhtä hömppää ollutkaan.

TOISAALLA: Rakkaudesta kirjoihin Annika K. arveli, että tämä sopii myös niille, jotka eivät usein lue dekkareita. Olen samaa mieltä.
Kirjava Kukkokin tykkäsi.

TÄHDET:
+ + + +

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)

 (Julkaisen uudelleen syyskuussa 2011 kirjoittamani tekstin, kun tämä on nyt suomennettu ja näkyy myös kivasti blogeissa. Elämäntilanne näyttää edelleen siltä, että blogille jää paljon  vähemmän aikaa juuri nyt. Täällä kuitenkin ollaan, korvatulehduksen, työhaasteiden ja kirjapinojen keskellä, odottaen parempia aikoja.)

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards)
Englanti 2011(suom.2013)
476 sivua

MIKSI?: Luptonin Sister oli loistava ja halusin lukea myös hänen toisen romaaninsa.

LYHYESTI: Tulipalo jättää jälkeensä elämästä taistelevan perheen.

FIILIS: Tästä on nyt aivan pakko paljastaa hieman (mutta ei mitään mikä ei selviäisi ihan ensimmäisten sivujen aikana.)

Kaikki alkaa kun äiti Gracie on 8-vuotiaan poikansa yksityiskoulun urheilupäivässä ja  huomaa koulun olevan tulessa. Adam on hetkeä aikaisemmin lähtenyt hakemaan syntymäpäiväkakkuaan sisältä ja perheen 17-tytär on myös koulussa. Gracie syöksyy pelastamaan perhettään.

Lovely bones- konseptilla kirjoitettu kirja vie mukanaan hirvittävään onnettomuuteen. Kertoja tosin on edelleen hengissä, mutta makaa tajuttomana sairaalassa Kaikki ylisanat ovat tämän kirjan kohdalla oikeutettuja, siis sellaiset kuin sydäntäsärkevä, koskettava, liikuttava ja voimakas. Lupton onnistuu aivan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla kirjoittamaan "kaunokirjallista jännitystä". Tämä tosin keskittyy edellistä enemmän rikoksen ympärille, vaikka asetelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia menetyksen ja luopumisen teemojen käisttelyyn.

Perheen kohtalo on rajuimpia, joista olen lukenut. Menetys, syyllisyys ja rikos koskettavat niin järkyttävällä tavalla tavallista perhettä, että kirjailijan rohkeutta ja taitavuutta aiheen käsittelyssä on pakko arvostaa. Näin hurjien tapahtumien kertominen onnistuukin vain siten, että kertojaääni tulee todellisuuden reunamilta ikään kuin lohduttamaan lukijaa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta rikoksen selviämisen jännite säilyy loppuun asti. Tapahtumat osaavat yllättää ja koskettaa. Kertoja Gracie on äitinä ihanan realistinen ja luopumisen edessä uskottava. Kiinnyin häneen kovasti.

MUUTA: Miten ihmeessä Lupton savut eivät ole menneet eteenpäin blogistanissa? Nämä kirjat ovat todella loistavia jännitystarinoita, joista löytyy syvyyttä. Milloinhan näistä tulee suomennoksia? SUOSITTELEN.

TÄHDET:
+ + + + (+)

S.J. Watson: Kun suljen silmäni

S. J. Watson: Kun suljen silmäni
Englanti 2011 (Suom.2012)
Bazar 390s.

LYHYESTI: Jos muistaa vain yhden päivän, on vaikea rakentaa muistoja tai totuutta nykyisyydestä.

FIILIS: Romaanin alkuasetelma on loistava. Christine herää joka aamu muistamatta isoa osaa menneisyydestään, hämmästyneenä vierellään nukkuvasta aviomiehestä. Hän kärsii muistinmenetyksestä ja pystyy muodostamaan muistoja vain yhden päivän ajan. Lääkärin ja oman päiväkirjan avulla Christine alkaa selvittää menneisyyttään. Jännitys rakentuu rauhallisesti, mutta väistämättä, sillä jokin on pahasti pielessä. Keneen voi luottaa?

Watson vie tarinaa taitavasti ja lukijana sivut kääntyivät nopeasti. Jotain turhia selittelyjä tai alleviivausta kerronnasta löytyy, pieniä aukkojakin, mutta ihailtavan hienosti Watson pitää kasassa vaativan juonen. Ennalta en pystynyt arvaamaan paljoakaan.

On mielenkiintoista pohtia, millaista elämä olisi muistin nollautuessa aina nukkuessa. Ihmisen muisti ja sen pätkiminen on loputon loistavien kirjojen lähde, mutta tämä on tietysti pikemminkin jännäri. Suosikkini näistä lyhyen muistin kirjoista on The Housekeeper +The Professor, jota en olekaan muistanut hehkuttaa vähään aikaan.

Mietin, että Christinen välähdyksen omaisissa muistoissa ja kerronnassakin oli paljon samaa kuin Karoliina Timosen Aika mennyt palaa kirjassa. Oli hauska havaita tällainen yhteys. Mitä sanoo muut?

TOISAALLA: Bloggaajat ovat lukeneet kirjaa varsin paljon. Tätä on nimetty mm. vuoden parhaaksi thrilleksi. Susa antoi kirjalle pisteitä 5/5 ja hänen arviostaan voi klikkailla eteenpäin toisten blogeihin.

TÄHDET:
+ + + +

Camilla Läckberg: Majakanvartija

Camilla Läckberg: Majakanvartija
Ruotsi 2012 (suom.2011)
500s. Gummerus

MIKSI?: Läckbegin Merenneito oli oikein onnistunut dekkarikokemus. Kirjan loppu teki seuraavan osan lukemisesta välttämättömän. Kyllähän tätä odotettiinkin.

LYHYESTI: Arvoituksettomasta miehestä tulee poliisien arvoitus. Elävät ja kuolleet kulkevat majakanvartijan saarella.

FIILIS: Nautitaan ahmien! Annie on joutunut pakenemaan kotoaan poikansa kanssa, Matte taas on palannut lapsuutensa maisemiin. Erica ja Anna perheineen toipuvat onnettomuudesta. Poliisiaseman tuttu porukka joutuu taas ratkomaan murhaa.

Majakanvartijan saarella käydään nykyisyydessä kuin myös  1870 -luvulla. Takauman olisi voinut lukea omana erillisenä tarinanaan, mutta nyt se on laitettu rytmittämään kirjaa.

Läckeberillä on kirjassaan paljon henkilöitä ja tapahtumia. Hän osaa taitavasti pallotella kaikkea ilmassa. Itse ajattelen, että tällaiseen dekkariin pitääkin sotkea vähän ylimääräistä, jotta jännitys säilyy loppuun asti. Jostain syystä tätä lukiessani arvasin paljon tapahtumista etukäteen (kerta se on ensimmäinenkin), mutta se ei haitannut.

Teemana naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivälta on tärkeä, mutta kieltämättä aika yllätyksetön. Marginaaliin halusin välillä piirtää huutomerkkejä, niin hienosti Läckberg sanoo jonkun asian. Toisaalta dialogi on tasaista, mutta kuitenkin aika jouhevaa. Tuttujen hahmojen arkinen uskottavuus ja inhimillisyys on tämänkin kirjan vahvuus.

TOISAALLA:
Leena Lumi, Katja ja Norkku ovat ainakin jo käyneet kirjasta keskustelua. Yleinen fiilis heillä on ollut ollut hitusen "höh". Itse en ole ollenkaan näin kriittinen -  Läckeberg lunastaa lupauksensa tämän hetken dekkarisuosikkinani. Rachelle on kannen kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseessä on Läckebergin paras kirja.

TÄHDET:
+ + + +

PS. Voit osallistua tämän kirjan arvontaan blogin fb-sivulla.

Gillian Flynn: Gone Girl

Gillian Flynn: Gone Girl
Yhdysvallat 2012
432s.
Kindle on iPad

MIKSI?: Juuri julkastu kirja on saanut hurjasti nettikohinaa Amerikassa (ansaitusti).

LYHYESTI: Boy meets a girl and everything gets quite messed up after that.

GENRE: Erinomaisesti kirjoitettu psykologinen thrilleri.

FIILIS: Marriage can be a real killer.


Tämmöiset kirjat pitäisi kieltää. Ensinnäkin minulla on kertynyt hurjasti univelkaa, kun olen lukenut tätä useampana iltana yömyöhään. Toiseksi kaikki juonenkäänteet jättivät pään niin pyörälle, että mietin vieläkin Nickin ja Amyn tarinaa.

It's Nick, laid-back and calm, smart and fun and uncomplicated. Untortured, happy. Nice. Big penis.

Amy ja Nick tapaavat ja erilaisista taustoistaan huolimatta rakastuvat. Heillä on rahaa, hyvät työpaikat ja New York-elämä. Sitten tulee potkut ja muutto keskelle ei-mitään. Viidentenä hääpäivänä Amy katoaa ja Nick vaikuttaa syylliseltä murhaan. Juonesta  ei voi kertoa enempää. Voin luvata, että tulet yllättymään. Mikään ei ole sitä miltä näyttää.

"You'd literally lie, cheat, and steal - hell, kill- to convince people you are a good guy" Go once said.


Kirja on melkein pelottavan taitava (miten kukaan voi osata kirjoittaa tällaista?). Se pitää otteessaan, rakenne on hiottu upean tarkasti, kieli on kiinnostavan monipuolista, henkilöt sopivan kulmikkaita. Paksu kirja jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat riittävän erilaisia, niin että kiinnostus säilyy. Lukujen lopuissa on myös läpi romaanin todella taitavia lopetuksia. "And that was my fifth lie to the police."


Tämä on erityisesti tarina avioliitosta. Kirjailija onnistuu monessa kuvauksessa ja dialogissa olemaan niin aito ja osuva, että lukija löytää ihonsa kananlihalta. Jos olisin oikein kriittinen, voisin myöntää muutaman käänteen olleen minulle jo vähän liikaa. Silti en ottaisi mitään pois. Kirja ei  sisällä mitään raakuuksia, mutta jonkin verran suhteellisen rajuja seksiviitteitä. 

It was the end of my career, the end of hers, the end of my father, the end of my mom. The end of our marriage. The end of Amy.

ENNUSTUS: Tästä tulee uusi ISO-hitti. Jos ei nyt ihan uutta Larsonia, niin melkein kuitenkin.

KIRJAILIJA: Tämä on Gillian Flynnin 3. romaani. Häntä ei ole vielä suomennettu, mutta asiaan on varmasti tulossa pikaisesti muutos. Jään innolla odottamaan mikä kustantamo saa hänet listoilleen.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Carita Forsgren: Perintö

Carita Forsgren: Perintö
Suomi 2012
Otava, 287 sivua

MIKSI?: Forsgren on yksi harvoista kirjailijoista, jonka koko tuotannon olen lukenut. ( Jänistanssin, Auringonkehrän ja Kolmen kuun kunigattaren (mini)arviot.

LYHYESTI: Jännityskirja perinnönjaosta.

FIILIS: Ihan ensin - pidin kirjasta ja luin sen nopeasti. Tarina pitää jännitteensä. Lukija miettii läpi kirjan sitä  mitä todella on tapahtunut.

Mutta. Kertomus avutuu vähitellen ja turhauduin hetkittäin odottamaan, että tapahtumat selviäisivät. Ehkä odotus olisi ollut helpompaa jos edes yhdestä kirjan henkilöstä olisi voinut tykätä. Okko on selvästi pakomatkalla ja kulkee ympäri eurooppaa. Välillä palataan siihen mitä oli aiemmin ja siirtymät toimivat hienosti.

Okon ja hänen siskonsa pari- ja perhesuhteet eivät ole mitenkään yksinkertaisia. Vanhemmat ovat käytännössä eronneet ja molemmilla on uudet kumppanit. Siinä kaiken välissä on globaalissa maailmantaloudessa menestyksestä taisteleva tehdas. Forsgren kirjoittaa taitavan runsaasti ihmissuhteista tapahtuneen tragedian keskellä - lukijalle jää pohdittavaksi  kunkin motiivit ja se, voiko keneneenkään luottaa?

Loppujen lopuksi kirjan henkilöhahmoissa löytyy kiinnostavaa monitahoisuutta, vaikka en heistä juuri pitänytkään - maailmankuvaltaan he olivat minulle liian tylyjä. Aiheiden runsaus kirjassa on myös hetkittäin uuvuttavaa. Lopun tapahtumat ovat traagiset, mutta lukija saa vastaukset itselleen.

Forsgren osoittaa jälleen taitonsa taitavana kertojana ja kirjailijana.

TOISAALLA:
Amman kanssa ollaan samoilla linjoilla kirjan ja kirjailijan suhteen. Amma tekee myös hauskan vertauksen Tarantinoon ja saippuaoopperoihin.
Kirjavinkeissä kehuttiin.
KSML:ssä on tykätty, mutta moititaan hitusen ahneudesta.

MUUTA: Huhut kertovat, että Forsgren olisi seuraavaksi kirjoittamassa historiallista romaania, jee!

MISTÄ: Arvostelukappale kustantajalta

TÄHDET:
+ + + (+)

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
Norja 2010 (suom. 2012)
WSOY, 305 sivua
Aikamme kertojia

LYHYESTI: Autofiktiota tuhopoltoista ja identiteetistä

MISTÄ: Arvostelukappale

FIILIS: Tässä oli suorastaan jotain maagisen vetävää. En oikein tiennyt mitä odottaa ja se osoittautui loistavaksi lähtökohdaksi.

Gaute niminen kirjailija alkaa kirjoittaa kotikyllässään sattuneista tuhopoltoista samana vuonna kuin hän syntyi. Matkalla sivutaan sitä mitä olisi voinut olla ja mitä ehkä tapahtui. Samalla kirjilija kirjoittaa suhteesta omaan isäänsä ja tarinan siitä miten hänestä tuli lakimiehen sijaan kirjailija.

Romaani on erikoinen sekoitus thrilleriä ja jännitystä ja toisaalta taas autofiktiivistä ja pohdiskelevaa proosaa. Yhtä aikaa Gauten henkilökuvan kanssa piirty kuva pyromaanista, pojasta, joka oli niin toivottu. Ja niin kiltti. Taika tulee näiden kaikkien elementtien yhdistämisestä, kirjailijan oman tarinan kertomisesta sekä  rehellisen tarkkaavaisista ja rujoista ihmiskuvauksista.

Menneisyyden kokoaminen ei ole helppoa ja rakentuvat säikeet ovat moninaisia. Kirja jättää lukijalle tilaa oivaltaa ja löytää yhteyksiä, ehkä merkityksiäkin. Vanhemmat rakastavat lapsiaan, koko kylä kasvattaa ja yhdestä tulee yhtä, toisesta toista. Vastauksia jää jäljelle vain vähän, jos lainkaan.

TOISAALLA: Leena Lumi kertoo Norjan ykköskirjallisuuspalkinnon menneen oikeaan osoitteeseen ja olen täysin samaa mieltä (vaikka vertailukohtia ei olekaan).

MUUTA: Heivoll on vain 34-vuotias!
Tämä Aikamme kertojia -sarja on kyllä osoittautunut varsin luotettavaksi. Kolme seitsemästä, jotka olen lukenut, ovat olleet huippuja.

TÄHDET:
+  +  +  + (+)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)

Rosamund Lupton: Sisar (Sister)
Englanti 2010 (suom.2012)
Gummerus, 404 sivua

(Luin kirjan englanniksi, mutta uudelleen julkaisen tämän - suomennos ilmestyy viikolla 9. Ilselässä kirjoitettiin tästä jo täällä.)

MIKSI?: Tässä on nyt ollut tämä siskosteema ja sattumoisin Helsingin rautatieasemalla odottaessani junaa törmäsin tähän. Tämä oli Pocket shopin "henkilökunta suosittelee" - valinnoissa.

LYHYESTI: Sisko katoaa ja toinen sisko tekee kaikkensa selvittääkseen syyn miksi.

FIILIS: Seuraa varoitus: Kirja on ahmittava välittömästi aloittamisen jälkeen.

Beata kirjoittaa kirjettä rakkaalle siskolleen, jonka katoamisesta kaikki alkaa. Siskosten välillä on erityinen side, joka nyt meinaa katketa. Mitä on tapahtunut? Hitaasti lukijalle selviää mistä kaikesta tarina koostuu ja tulee myös uusia käänteitä. Kirjasta ei voi kertoa oikeastaan mitään paljastamatta liikaa, tämä täytyy kokea itse.

Romaanin genre on hankalasti määriteltävissä. En ole tainnut koskaan lukea dekkari/jännitystyyppistä kirjaa, joka olisi samaan aikaan näin kaunokirjallinen. Kerronnan sujuvuus ja tapahtumien ennalta-arvaamattomuus tekevät tarinasta erityisen. Kertojan tietty epäluotettavuus luo hyvän jännitteen ja kiinnostavan rakenteen kirjaan.

Tämä siis upposi hienosti lukijaan, joka ei tavallisesti lue dekkareita. Juuri sopivasti jännitystä, mutta ei kuitenkaan liikaa väkivaltaa tai ahdistusta. Lisäksi sisko-teema ja henkilöiden kuvaus oli hienoa. 

Tästä tuli mieleen moni muu lukemani kirja: Jodi Picoult parhaimmillaan ja myös esim. Karin Alvtegenin- romaanit. Silti Luptonilla on oma äänensä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Oikeastaan tämä sopii hyvin pohjoismaiseen psykologiseen jännityskirjallisuus-kategoriaan, naisten kirjoittamaan sellaiseen.

Englanti on helppoa ja lukeminen sujui vauhdikkaasti. Suosittelen poimimaan mukaan Pocket Shopista, jos sattuu kulkemaan siitä ohi.

MUUTA: Tämäkin on esikoinen ja myynyt aivan käsittämättömän määrän kopioita Englannissa. Kirjailijan netti-sivulle pääset tästä. Sieltä selvisi, että Luptonilta on juuri ilmestynyt  (tai ilmestymässä) toinen romaani, Afterwards.

JÄLKIKIRJOITUS:  Afterwards arviooni tästä. Ehkäpä saamme pian lukea myös sen suomennettuna. (En tiedä miksi, mutta kannesta ajattelisin kirjan olevan suunnattu nuorille?!)

TÄHDET:
+ + + + (+)

__________________
Minulla on ollut kaikenlaista tammikuussa. Kahdet läheisen hautajaiset, paljon töitä, sen sellaista. Nyt näyttää lukutahti pikku hiljaa palautuvan ja blogissakin se varmasti näkyy.

Camilla Läckberg: Merenneito

 

Camila Läckberg: Merenneito

Ruotsi (suom. 2011)

487 sivua. Gummerus

MIKSI?: Blogisuosituksista. Dekkareiden karttajana haluan aina silloin tällöin kokeilla kehuttua lajin edustajaa.

LYHYESTI: Pikkukylässä tapahtuu hurjia, eikä syyllistä meinaa löytyä.

FIILIS: Tämähän toimi! Unet ovat olleet viime kuukausina niin kallisarvoista valuuttaa, että edes kirjat eivät ole menneet niiden edelle, mutta Merenneidon kanssa oli pakko valvoa.

Kirja on osa sarjaa, joka kertoo poliisimiehestä ja tämän kirjailijavaimosta. En  ole lukenut edellisiä, mutta ihan hyvin pääsin silti kärryille. Aina välillä viitattiin joihinkin aikaisempien osien tapahtumiin, mutta se ei haitannut. Patrik ja Erica ovat lapsiperhearkea pyörittäessään uskottavia päähenkilöitä.

Läckberg osaa viedä ja järkyttää lukijaa hienosti olematta suoranaisen raaka, mutta erityisesti  kursivoidut osat kirjassa saivat minut voimaan pahoin. Parasta kirjassa on ihmissuhteet, se mitä kenenkin kerrotaan ajattelevan toisesta: mikä näkyy ja mikä kätketään. Myös juoni on rakennettu taitavasti niin, että kaikki paljastuu sopivan vähitellen. Rakenteessa on paljon onnistunutta.

Minulle kirjassa oli aika paljon henkilöitä ja tapahtumia, ehkä vähempikin olisi riittänyt? Kieli on tavanomaista ja nopeasti ohitettavaa, mutta tällaisessa kirjassa en vaadi enempää. Muistin silti, miksi en lue dekkareita - en vain osaa olla ahdistumatta. Varsinkin kun pahaa ja karmeaa tapahtuu lapsille. Loppu on ihan käsittämätön cliffhanger, onko muissakin Läckbergin kirjoissa tällaiset? Ei kai sitä voi kuin lukea seuraavankin osan.

MUUTA: Olin ihan järkyttynyt kun googlasin kirjailijan: hän näyttää juuri samalta kuin millaiseksi kuvittelin merenneidon! Kansi on tosi hienon karmiva.

TOISAALLA:

Leena Lumi

Katja

Norkku

Rachelle

TÄHDET:

+ + + +

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Yhdysvallat (suom. 2011)
331 sivua, Karisto

MIKSI?: Blogivinkeistä. Kts. alla.

LYHYESTI: Luotettava vaimo ja pullo arsenikkia kaupan päälle.


FIILIS: Näh. Olen keksint käyttää termiä kaunokirjallinen jännitys ja tämä menee samaan kategoriaan, tosin vielä historia -lisäliitteellä.

Tapahtumapaikkana on kylmä talvi vuoden 1908 Amerikassa, kylässä jossa on yksi rikas ja yksinäinen mies ikävällä menneisyydellä. Hänelle saapuu vaimo ja uuden alussa menneisyys on vihdoin kohdattava.

En halua spoilata juonta, joten tarinasta ei voi kertoa paljonkaan. Luin tämän miellelläni ja kirjan ansio on ehdottomasti sen erilaisuus. On vaikea sanoa, mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen, mutta jännite, kieli ja vetävä kerronta ovat varmasti syitä kirjan huikeaan menestykseen rapakon takana. Kirja ei vain raapaise syyllisyyden eri puolia vaan sukeltaa niihin. Syvällisiä oivalluksia on kätkettynä pitkin tarinan matkaa.

Kuitenkin -  juoni oli arvattava, vaikka halusin tulla yllätetyksi. En myöskään uskonut riittävästi henkilöihin ja heidän motiiveihinsa. Kirjassa oli liikaa seksiä, eikä se ollut juonellisesti perusteltua. Ehkä kirja kärsi lukuajankohdasta tämän muuton keskellä, mutta en ihastunut.


 TOISAALLA:
Vinkin poimin alunperin Insinöörin kirjahyllystä(5tähteä!) ja Satun luetuista. Sittemmin huomasin, että Mari A. liitti tämän vuoden parhaimmistoon.  Myös kulttuuri kukoistaa blogissa on kirjoitteu tästä. Anneli oli ehkä eniten kanssani samaa mieltä.

MUUTA: Joskus tulee hassuja kansisamaistuksia. Minusta John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011) on todella samanlainen kuin Luotettvan vaimon kansi. Tarkemmin katsottuna yhtälaisyys ei ole niin selkeä, mutta ohimennen nähtynä luulin jossain kohtaa, että kyseessä on sama kirja. Boynen kirjan kansi on muuten paljon hienompi.

TÄHDET:
+ + +

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Suomi 2011
221 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI: Miina Supiselta olen lukenut kaiken (siis ne kaikki kaksi) ja tykännyt. Tämä uusikin kiinnosti.

GENRE: Jännitys-romanttis-hömppäviihdettä.

LYHYESTI: Takakannesta löytyy hiottu tiivistys: "Rakkaus on sokea. Rikos avaa silmät."

FIILIS: Olen yrittänyt keksiä millä taikatempulla pystyy kirjoittamaan dekkarimaisen jännityskirjan niin, että lopputulos on hyväntuulinen, kepeä ja viihdyttävä? Päähenkilö on ainakin suloisesti pihalla ja myös muut henkilöt ovat sopivan yksinkertaisia kuten tyylilajiin kuuluu. Tasapainoilu sen välillä, että lukijan mielenkiinto pysyy ilman että tapahtumista tule liian rankkoja onnistuu kirjassa hienosti.

Salaisuuksia paljastuu ja epäsopiva romanssi syttyy kun pikkupaikkakunnalta löytyy ruumis. Päähenkilö Sari joutuu tapahtumiin mukaan. Kestää aikansa selvittää kuka on sekaantunut mihin ja miksi. Välillä tietysti kuvaillaan ja kosketellaan upeita miesvartaloita.

Kirja on kuin karkkipussi: siinä on eri makuja ja suun saa makeaksi, mutta tarkempaa sisältöanalyysia  ei ole mielekästä tehdä. Suosittelen raskaimissa vesissä viihtyvien lukijoiden välipalaksi tai sitten niille, jotka syövät vain rusinat pullasta.

MUUTA: Mieskin luki ja tiivisti että "sujuvaa hömppää".

TÄHDET:
+ + + +

William Golding: Kärpästen herra

William Golding: Kärpästen herra
Englanti 1954 (suom. 1960)
336 sivua, Otava.
Nobel 1983

MIKSI?: Päädyin tähän jotain kautta yrittäessäni etsiä kirjoja nostalgia-haasteeseen, mutta lukulistalla se on ollut kauan. Mahdottoman vaikeaa löytää kirjoja julkaisuvuoden mukaan! Tähän kirjaan liittyvät vuodet eivät kuitenkaan sovi minun nostalgiakseni.

LYHYESTI: Saareen jääneet pojat tappelevat ja kiusaavat toisiaan hengiltä. Kirjaimellisesti.

FIILIS: Yök.

Heinäkuuta ei ole enää loputtomiin jäljellä ja minulla on jo 4(!) kirjaa odottamassa arviota ja viideskin kohta. Yritän aina edetä järjestyksessä ja nyt en pysty tekemään mitään, ennen kuin saan sanottua jotain Kärpästen herrasta. Arvioiminen tuntui vaikealta jo viime viikolla ja nyt sitten viikonlopun Norjan tapahtumien jälkeen varsin mahdottomalta.

En ole lukenut tätä aiemmin, koska olen ollut varma etten pitäisi siitä. Olin oikeassa. Vaikka kuvaus ihmisluonteen todellisesta pahuudesta olisi kuinka hieno tahansa, niin minulle tämä oli liikaa. Haluan uskoa Rawlsin yhteiskuntasopimuksen kaltaiseen lopputulemaan, mikäli pitäisi ns. aloittaa alusta ja järjestäytyä. Ehkä kirjan aiheuttama kuvotuksen tunne kertoo jotain kirjan onnistumisesta, mutta minulle tämän kaunokirjalliset ansiot jäivät hämäriksi. Kerronta on osiltaan pitkästyttävää. Suomennoksen kieli on myös auttamattoman vanhentunut. Täytyi kuitenkin lukea loppuun kuinka pojille käy.

TOISAALLA: 
Sattumalta Lukuhetket arvio kirjan eilen, joten sieltä voitte lukea lisää.

MUUTA: Onpa synkkä Nobel-voittajan pääteos. Voit vastata kirjasta tehtyyn tietovisaan täällä. Itse sain kaikki oikein, hip hei!

TÄHDET:
+ + (+)

Mari Jungstedt: Muurien kätkössä

Mari Jungstedt: Muurien kätkössä
Ruotsi 2006 (suom.2010)
380 sivua, Otava

LYHYESTI: Dekkarisarjan 4. osa. Edellisten lukemisesta on jo aikaa.

FIILIS: Tämän lukemisesta on nyt jo vierähtänyt hetki. Eikä siitä suurta muistijälkeä jäänyt. Jungsteadt kirjoittaa ihan sujuvasti ja rakentaa erityisesti ihmissuhteista kiinnostavia. Tämä erityisesti innostaa lukemaan aina uuden osan sarjaa. Gotlanti tapahtumapaikkana on kiehtova.

Murhajuonessa ei ole mitään ihmeellistä. Välillä tuntui, että mukaan on otettu liian monta aihetta ja henkilöä yhdellä kertaa eikä kirjailija itsekään pysy ihan kärryillä.

Sarja on ihan peruslaadukasta jännitystä, eikä myöskään liian raakaa minun makuuni. Luen varmaankin myös 5. osan.  Sarja kannattaa lukea alusta alkaen. Kaikki kirjat ovat olleet tasaisia tasoltaan. Sopii hyvin kun pitää hotkaista jotakin nopeaa.

TÄHDET:
+ + +

Tyttöystävä ja Tahra: ruotsalaisia kirjoja

Karolina Ramqvist: Tyttöystävä
Ruotsi 2009 (suom. 2011)
280sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä (mikä tarkoittaa, ettei jännitystä juurikaan ole)

LYHYESTI:  Tyttöystävä odottaa lain toisella puolella työskentelevää miestä kotiin.

 MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä poimittua. Tämä oli saanut myös jonkun ruotsalaislehden myöntämän kirjallisuuspalkinnon.

FIILIS: Näkökulma on tämän kirjan tarina ja kantava voima. Karin istuu kotona ja odottaa. Ja sitä hän saakin tehdä, sillä hänen miehensä on paljon poissa. Ammattirikollisena toimiminen on ilemisen aikaa vievää puuhaa.

Kirja on kai tutkielma siitä, miksi kukaan nainen olisi ja eläisi ja jäisi tällaiseen suhteeseen. Onko kysymys rahasta? Vai vallasta suhteessa keneen? Kuka on uhri? Onko sellaisia? Tilanteeseen voi toisaalta varmasti samaistua kuka tahansa, jonka mies on paljon pois ja rahaa riittää. Rikollisuuden näkökulma tuo oman lisänsä, kun tietää että talot ja upeat tavarat on osetettu "verirahoilla".

Romaani alkaa hyvin ja Romqvist osaa kirjoittaa kiinnostavasti. Muutaman päivän ajalle sijoittuva tarina ei kuitenkaan kanna loppuun asti. Karin odottaa ja miettii elämäänsä, mutta siihen se sitten jääkin. Minä olisin kaivannut jotain muuta, vaikka sitten sitä jännitystä.

TOISAALLA: 
Rakkaudesta kirjoihin
Erjan lukupäiväkirja
Nenä kirjassa

TÄHDET:
+ + (+)

Katarina Wennstam: Tahra
Ruotsi 2007 (suom.2011)
431 sivua. Otava

MIKSI?: Taisin poimia vinkin Rakkaudesta kirjoihin blogista (linkki vie kirjan arvioon)

GENRE: Takakansi sanoo että trilleri, mutta ei tämä kovinkaan jännittävä ainakaan ollut.

LYHYESTI: kulissiperheen elämää.

FIILIS: Kirja käsittelee seksikauppaa ja seksinostoon liittyvää etiikkaa. Kuka on uhri, kysytään tässäkin kirjassa.

ÄÄh. Minulle nyt ei taida iskeä tämä psykologis- feministi-jännitys-genre. Tarina on yhteiskunnallinen, kirjialija kirjoittaa ihan vetävästi, moni muu on tykännyt ja kehunut, mutta minä en vaan innostunut. Luin kyllä, loppuun asti, myönnetään. Liikaa seksiä, liian ennalta-arvattavaa, liian itsestäänselvät hahmot.

Kirjan ansio on tietyt oivallukset ja henkilöiden äänellä lausutut totuudet seksin myynnin ja oston eri vaikutuksista. 14-vuotiaan Emman elämää kuvataan erittäin uskottavasti. Pidin  siitä, ettei kirjailija lähtenyt juurikaan harhailemaan, vaan pysyi hyvin tarinassa.

Inhosin kirjan henkilöitä, erityisesti Rebeccaa sekä Jonasta. Inhosin muitakin hahmoja. Ehkä eniten inhosin loppua, paitsi viimeistä sivua eli se onneksi palkitsi.

TÄHDET:
+ + +

YHTEISESTI:

Aika hassu sattuma sinällään, että minun käsiini kulkeutui kaksi vastasuomennettua ruotsalaisen naisen kirjoittamaa kirjaa, joissa oli hyvin paljon samaa. En ihan osaa edes sanoa, mitä se samankaltaisuus on, sen lisäksi, että molemmissa oli runsaasti seksiä ( ja sanokaa vaan vanhoilliseksi, mutta minusta se ei ole kovin hyvin perusteltua näissä kirjoissa ainakaan tässä mittakaavassa). 

Minä en halua lukea liian "kauheita" kirjoja. Nämä olisivat siis voineet olla minun kirjojani, sillä kummassakaan ei sinällään tapahdu mitään hirvittävää tai väkivaltaista. Mielestäni on erikoista, että kirjat on luokiteltu jännitykseen, sillä itse ymmärrän termillä jotain ihan muuta. Ramqvistin kirja on selkeästi kaunokirjallinen ja Wennstamin taas yhteiskunnallinen.

Joka tapauksessa kirjat olivat jokseenkin pettymys. Toisaalta luin molemmat ilman, että edes harkitsin keskenjättämistä. Taidan siirtyä lukemaan oman genreni kirjoja kun tämä tutustumismatkailu psykologiseen "jännitykseen" ei ole osoittanut menestyksekkääksi.

Molemmissa kansisssa on muuten käytetty valokuvaa. Se on varsin harvinaista, eikö? Mitä pidette tuosta Tyttöystävän kannesta?

PS. Olen kovasti kierrellyt blogejanne, vaikka en ole kommentoinut. Kivoja kirjoja ja juttuja monella! Minulla olisi paljon kirjoitettavaa, mutta aika hankalaa on löytää blogiaikaa juuri nyt. Vauva on silti edelleen ihana :)

Antti Tuomainen: Parantaja

Antti Tuomainen: Parantaja
Suomi 2010
223 sivua. Helsinki-kirjat

GENRE: Kaunokirjallisuuteen kallellaan olevaa jännitystä.

MIKSI?: Ihastuin aivan älyttömästi Tuomaisen Veljeni vartija - kirjaan (en pitänyt vielä silloin blogia, mutta lukupäiväkirjaani olen antanut sille huimat 5tähteä). Jostain syystä kesti näinkin kauan tarttua tähän uutuuteen.

FIILIS: Ensimmäinen vauvan syntymän jälkeen kokonaan luettu kirja! (Keskeneräisiä onkin sitten vaikka kuinka monta). Erikoista teoksessa on, että se sijoittuu tulevaisuuden Helsinkiin, joka on aivan tuhoutumispisteessä ilmastonmuutoksen nopean etenemisen myötä.  Tällaisessa maisemassa runoilija Tapani etsii kadonnutta toimittajavaimoaan.

Tarina on varsin yhteiskunnallinen, kantaaottava ja jokseenkin tavanomainen, mutta Tuomaista on todella nautinnollista lukea: kielen ja ilmaisujen käyttäjänä hän on aivan erinomainen. Dialogi ja ajatusten kuvaaminen elää hienosti kirjassa. Luimme miehen kanssa vuorotellen ääneen pätkiä (kun siis vuorotellen ensin varastelimme tätä toisiltamme luettavaksi). Tämän voi myös lukea rakkaustarinana. Maailmanlopun meininki tuo kirjaan rohkean perspektiivin.

Sitä ihmettelen, että tämä voitti vuoden Johtolanka palkinnon, joka myönnetään dekkarille. Lähinnä ihmettelyni kertoo omasta rajoitteisuudestani - en ikinä osaisi luokitella tätä dekkariksi, enkä oikeastaan edes rikos- tai jännityskirjallisuudeksi, vaikka onhan tässä nekin elementit olemassa. Samaa pohdintaa muistan tehneeni Veljeni vartijan kohdalla.

Ihmettelen myös, missä ovat Tuomaisen blogisavut? Aika vähän löysin arvioita... onko nämä kirjat menneet monelta ohi, vai olenko ainoa fanittaja? Olen perinteisesti pysynyt kaukana tämän genren kirjoista, joten muihin dekkareihin minun on tietysti hankala verrata.

Tämä on todella helsinkiläinen kirja. Jos tuntee kaupunkia, niin voi kulkea Tapanin kanssa todella elävästi mukana kaduilla. Kirjan lopulta olisin toivonut enemmän.  En ollut siis aivan yhtä ihastunut kuin Veljeni vartijaan, mutta Tuomaista aion fanittaa edelleen. Tuomaisen esikoinen Tappaja, toivoakseni onkin minulta edelleen lukematta.

TOISAALLA:
 Booksy
Kirsi Hietanen
 Kirjasieppo
 Rachelle
HS
KSML

TÄHDET:
+ + + +


PS. Vauvan kanssa menee tosi hyvin. Hän öö... nukkuu ja syö. Välillä pitää varmistaa, että hän on varmasti oikeasti olemassa. Kiitos vielä kovasti mukana elosta ja onnitteluista teille kaikille.

Carita Forsgren: Jänistanssi

Carita Forsgren: Jänistanssi
Suomi 2011
270 sivua, Otava

MIKSI?: Olen pitänyt Forsgrenin historiallisista romaaneista, Kolmen kuun kuningatar ja Auringon kehrä. Niihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

GENRE: Trilleri

LYHYESTI: Kaikki jänikset eivät ole sitä miltä näyttävät.

FIILIS: Reiluuden nimissä on sanottava, että tämä ei ole minun genreni. Ahdistun helposti jännittyneestä ja pelottavasta tunnelmasta. Romaanin lukee kuitenkin nopeasti ja siihen eläytyy. Nämä ovat kaikki merkkejä ihan onnistuneesta jännitysromaanista.

Kirjassa kerrotaan nuorista aikuisista, heidän ihmissuhteistaan ja salaisuuksistaan. Itse juonesta en halua sanoa mitään, ettei tule paljastettua liikaa. Tihenevä tunnelma luodaan pienillä vinkeillä ja asiat etenevät huonoon suuntaan.

Vaikka kirjan luettavuus on taattua laatua, olin silti pettynyt. Minusta tämä on kovin tavallinen jännityskirja, samaa sarjaa monien psykologis-jännitys-genreen kuuluvien kanssa. Rusakot, niiden piirrokset ja animaatiostudio oli kiva lisä juoneen, mutta lopulta sitäkään ei viety kovin pitkälle. Kirjan ihmiset olivat minulle vähän liian kummallisia ajatuksiltaan ja elämältään. Enkä oikein uskonut tapahtumien kulkuun. Ehkä en vain halua kuvitella, että tuollaisia ihmisiä oikeasti olisi olemassa.

Joissain ikään kuin sivulauseissa esitetyissä ajatuksissa on hienoja helmiä, nämä ovat kirjan parasta antia. Kertojien vaihtelu toimi hyvin ja toki oli aivan pakko saada tietää miten juonen rakennus sujuu loppuun.

Suosittelen toimivana jännitysvälipalana.

TÄHDET:
+ + +