Suomi 2012
Teos 402s.
LYHYESTI: "Elämä on epäluotettava paskiainen, se ei todella ole kuullutkaan oikeudenmukaisuudesta."
MIKSI? Kirja kutsui minua kirjaston uutuushyllystä.
FIILIS?: Tämän kirjan ensimmäinen luku on (näin sanon tuskin koskaan) täydellinen. Se kertoo hautajaisista ja siinä on kaikki sanottuna niin kuin itsekin sen sanoisin. Jos siis osaisin noin hyvin sanoa. Koko kirja on upea. Ihan loppussa väsyin tosin jo vähän, mutta oi onnea, että löysin ja luin tämän.
Minä en tunne näitä kirjallisuustermejä, mutta tässä on kirja kirjassa ja kirjailija, joka puhuu itsestään ja kirjoittamisesta. Tarina on ystävän itsemurha, johon sekoittuu historian painolasti, henkilöiden oma ja koko Euroopan. Se Suurromaani, jota päähenkilö kirjoittaa, kertoo masentuneesta psykiatrista nimeltä Mauri.
En osaa tehdä myöskään mitään syväanalyysiä tarinoiden lomittumisesta. Kirja kuitenkin hankasi aivosolujani oikeaan asentoon yhteyksiä miettiessäni. Päähenkilö on ihanan vihainen kaikelle ja kaikesta.
"Nykyään en enää ajattele niin paljon itseäni, nyt ajattelen myös muiden olevan huonoja, tyhmiä ja rumia. Kehitys on ihana asia."
Luulen, että tämä vaatii oiken mielentilan ja -laadun. Jos mietit paljon kuolemaa, maailmankaikkeuden epäoikeudenmukaisuutta ja oman elämän järjettömyyttä, niin sellaisiin fiiliksiin tämä ainakin sopii erinomaisesti. Joku ehkä sanoisi, että liikaa paatosta ja lapsellista kiukkua, mutta näin hienosti kirjoitettuna luen niistä milloin vain.
TOISAALLA:
Arja piti tätä oudon hykerryttävä
Lukuneuvoja piti tätä myös herkullisena!
Lukekaa muutkin tämä, lukekaa ihmeessä!
TÄHDET:
+ + + + (+)
Ihanan ihastunut kirjapostaus!
VastaaPoistaMä ihanasti ihastuinkin!!
PoistaKirjoitukseksi kyllä herätti mielenkiintoni kirjaa kohtaan! Tuo sitaatti kuulostaa juuri minulle sopivalta! Pitääkin pitää kirja mielessä, kun seuraavan kerran eksyn kirjastoon.
VastaaPoistaKiva!! Minulle tämä kolahti kovaa, ei ehkä kaikille kolahda, mutta sinulle voisi hyvinkin
PoistaOi, tämä kuulostaa tosiaan kiinnostavalta, kiitos!
VastaaPoistaHyvä hyvä! Tälle toivoisi blogisavuja.
PoistaKuulostaapa kiinnostavalta, vaikka nuo kuvaamasi fiilikset sopivatkin aika huonosti tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni :-)
VastaaPoistaTosiaan ihanan ihastunut postaus! On aina kiva lukea tällaisia aitoja hehkutuksia. :)
VastaaPoistaMinä luin aikanaan Niemen esikoisen, joka oli hyvä, mutta ei minulle järisyttävä. Nyt on mieleen jääneet kuitenkin Sadun ylistys Niemen jostakin teoksesta ja tämä rakkaudentunnustus. Kiinnostaa koko ajan enemmän, siis.
Jes, tämä on kohta minulla, kun kirjaston varausjono lyhenee kovaa vauhtia. Tekstisi oli ensimmäinen tästä kirjasta lukemani ja se toi paljon iloa. Luulen, että tämä on minun kirjani. Toivon niin. Katsotaan. ;)
VastaaPoistaLöysin itse tuon kirjan kirjastoautolta ihan sattumalta, se odottaa tuolla hyllyssä. Ihana postaus, sen kunniaksi taidan ihan heti miten ottaa luettavaksi. :)
VastaaPoistaAaa kuulostaa kirjalta, joka täytyy lukea!
VastaaPoista