Suomi 2013
Teos 302s.
MIKSI?: Kirja alkoi näkyä blogeissa ja löytyi sattumalta sivukirjaston uutuushyllystä.
LYHYESTI: Mummot jyrää!
GENRE: Vanhus chick-littiä
FIILIS: Aivan mainio idea romaanille! Päähenkilönä on 94- Siiri ja muut ikätoverinsa. He löytävät itsensä Ehtoolehdon palvelutalosta, jossa tapahtuu koko ajan kummallisia: vanhuksia lääkitään sairaiksi, tileiltä laskutetaan outoja summia ja sotavetraaneja raiskataan suihkussa.
Kummallisuuksissa on kirjan vahvuus ja ongelma. Parhaimmillaan Lindgren kuvaa oivaltavasti miltä nykytodellisuus näyttää näistä yli 90 vuotiasta. Nämä mummot eivät ole mitään nyhveröitä, eikä heillä ole mitään menetettävää. He vitsailevat, rakastuvat, höpsöttävät, kulkevat hautajaisista toisiin, nauttivat pienistä asioista, juovat viiniä ja pitävät puoliaan. Tämä kaikki, vaikka muut pitävät heitä jo aika höperöinä.
Synkintä onkin se, millaisen kuvan saa ympärärillä olevista ihmisistä. Lapsilla tai lapsenlapsilla ei ole aikaa tai ymmärrystä, hoitajat eivät puhu suomea tai heillä ei ole aikaa, kukaan ei kuuntele, eikä keneltäkään saa apua. Ainut inhimillinen hahmo on moottoripyöräjengin Mika.
Aluksi minua nauratti raikas kertojaääni, mutta sitten aloin tulla surulliseksi. Ovatkohan asiat oikeastikin näin hullusti? Housut alas 14€, housut ylös 17€, siinä alkaa isompikin eläke kulua nopeasti.
Tarina ei ihan pysy koossa, mikä on ehkä tarkoituskin, mutta itse jäin kaipaamaan selkeämpää kaarta. Vaikeiden ja raskaiden teemojen tuominen kepeään kerrontaan on myös iso haaste, sillä sävy muuttuu mielestäni kirjan edetessä.
Joka tapauksessa aihe valinta on aivan napakymppi ja kirja tutustumisen arvoinen. Tässä on myös paljon hienoa kuvausta Helsingistä. Tuli lukiessa isoäitejäni kovasti ikävä!
TÄHDET:
+ + + +
Hei, samana päivänä kirjoitimme tästä. Minä rakastuin :)
VastaaPoistaPitääkin käydä katsomassa!
PoistaAjattelin ensin ettei tämä ole varmasti yhtään (!) minun kirjani, mutta tähän tuntuvat kaikki niin kovasti ihastuvan, niin ehkä minunkin on annettava kirjalle mahdollisuus... :)
VastaaPoistaJoo, en minäkään oikein uskonut olevani kohderyhmää, mutta raikas tämä on!
PoistaPakkohan tämä on lukea, kun rakastaa dekkareita, mummoja ja stadia.
VastaaPoistaMonta osumaa :D
PoistaVanhus -chick litiä! Kuulostaa hyvältä.
VastaaPoista:D
PoistaTunnelma muuttui tosiaan kirjan edetessä, mutta se oli vain hyvä: muuten tarina olisi ehkä jäänyt liian kevyeksi. Vanhustenhoidon hinnat ovat ihan järjettömiä! Kyllä huomaa, että näistä "nimellisistä korvauksista" päättävät ne, joilla rahaa riittää.
VastaaPoistaOn kyllä melkoisen kummallinen tämä järjestelmä ja me ihmiset jotka jotenkin tuemme sitä ja silti on jotenkin hankala keksiä että miten muuten tämä menisi. Kirjassahan ei sitä sanottu, mutta on se kyllä ihan mahdollista dementoitua ilman vahvaa lääkitystä...
PoistaHih, minäkin tartuin kiinni tuohon vanhus -chick littiin :) Itse kuulun kirjaan rakastuneiden joukkoon. Ihan mainio teos, näitä lisää!
VastaaPoistaHauska että sinäkin tykkäsit!
PoistaVielä yksi, jolla kiinnittyi huomio termiin "vanhus chick-lit". En pidä chicklitistä joten teen tietoisen päätöksen olla huomioimatta sitä, mutta kaunokirjallinen otto nykyiseen vanhustenhoitoon saa minutkin lisäämään tämän luettavien listalle. Kiitän ja kumarran!
VastaaPoistaNo se ehkä vaan viittasi tuohon kepeyteen ja naiskertojaan :) Suosittelen tutustumaan!
PoistaMua myös hämmensi toi tarinan hajanaisuus, oli ihan vaikeuksia päättää, että mitähän lajia tämä romaani edusti. Tämä esittämäsi Coq-au-vin lit on kyllä aika lähellä totuutta.
VastaaPoistaSama juttu, tätä samaa on havaittavissa chick-litissä joskus.
PoistaMinäkin ihastuin tuohon "vanhus -chick lit" -määritelmään :) Tämä kuulostaa hauskalta kirjalta. Lindgrenin kynänjälki on minulle tuttua vain Suomen Kuvalehden kolumneista, mutta niitä oli aina mukava lukea.
VastaaPoistaOkei, multa on mennyt ohi että hän kirjoittaa SK:hon. Tämä on hauskan erilainen!
PoistaMyöhäinen kommentti siihen, ettei kirjassa ole muita sympaattisia kuin nahkatakkienkelimies: on toki!
PoistaOn pikkulapset siellä täällä, muistoissa, mielikuvissa ja julkisissa kulkuneuvoissa. Ratikassa Siiri haluaisi "rentoutua ja nauttia kauniista rakennuksista tai lasten äänistä", ja toisella matkalla hän sitten pääsee nauttimaan kelpo pikkutytön äänestä, kun tyttö heittäytyy juttelemaan pultsarin kanssa. Kun äiti kiskoo tytön Arkadiankadulla ulos, puliukko vilkuttaa ja tyttö hymyilee leveästi hampaatonta hymyä. "Tytön haalarin heijastimet hohtivat kirkkaasti."
Ja Lindgrenin nyt löytäneille tiedoksi, että hän kirjoittaa Helsingin Sanomien jonkin päivän johonkin palaseen erinomaisia kolumneja.
Mummo chick-litiä, voi mikä ihana määritelmä! :D Mummelit kun ovat viihdekentälle astuneet mm. sarjakuvan ja rapmummo Eilan muodossa, täytyy tähänkin tutustua, että pysyy menossa mukana. Omia tekohampaita odotellessa! ;)
VastaaPoistaKuulostaa kivalta, täytyy liittää kesän lukulistalle tämä!
VastaaPoista