Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
Otava 599s.
MIKSI?: Monen arvostamani lukijan suosittelema, (Globalialistauksessa sijalla 15). Lisäksi kirjaa on verrattu rakastamaani Franzenin Vapaus - romaaniin.
LYHYESTI: "Larry rakasti Mitcheliä, joka rakasti Madeleinea, joka rakasti Leonard Bankheadia."
MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.
"Kuka sinä luulet olevasi?"
"Ihminen joka tietää omakohtaisesti, kuinka houkuttelevaa voi olla kuvitella, että pystyy pelastamaan jonkun rakastamalla."
FIILIS: Ääh, en tiedä mitä sanoa. Odotin lähes koko ajan (600 sivua!), että kirja vihdoin alkaisi. En voinut uskoa, että koko Marriage Plot rakentuu kolmiodraamaan Madeleinen ympärillä opintojen päätösvaiheessa.
Kummallisinta on ulkopuolisuuden kokemus, vaikka olen elänyt itse tuon kaiken. Kirjailija vaikuttaa kiusaavan lukijaa kaikenlaisilla (sinällään kiinnostavilla) kirjallisuus- ja teologiaviiteillä. Kieli on sujuvaa, mutta jotenkin tavanomaista ja jokin tässä kaikessa vaikuttaa teeskentelyltä.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta jatkoin aina innolla lukemista. Tässä on paljon taitavaa ja terävää. Todellisinta ja siksi parasta on henkilöiden päänsisäinen elämä, dialogit ja yksityiskohtien kuvaus. Lukija istuu monesti kuin näytelmän katsomossa.
Tahra Madeleinen mekossa (se voi olla mitä tahansa), äiti, joka on aina oikeassa, varhain menetetty mahdollisuus ja epätoivoinen rakkaus - kaikki on jo sanottu, mutta silti Eugenides onnistuu sanomaan sen uudelleen.
"Mutta kuten kuka tahansa rakastunut ihminen, Madeleine uskoi, että hänen oma suhteensa oli erilainen kuin kaikki muut suhteet ja immuuni tyypillisille ongelmille."
TOISAALLA:
Ihana kaimani mielestä tämä oli täydellinen kirja: Ilseläja Lumiomenan Katjalle samoin.
Myös Susa antoi täydet pisteet.
Morre on ollut ehkä eniten minun kanssani samoilla linjoilla ja jäi laillani kaipaamaan "samaa henkeä kuin niissä 1800-luvun romaaneissa" ja inhosi loppua.
TÄHDET:
+ + + (+)
