Yhdysvallat 2011 (suom.2012)
Otava 599s.
MIKSI?: Monen arvostamani lukijan suosittelema, (Globalialistauksessa sijalla 15). Lisäksi kirjaa on verrattu rakastamaani Franzenin Vapaus - romaaniin.
LYHYESTI: "Larry rakasti Mitcheliä, joka rakasti Madeleinea, joka rakasti Leonard Bankheadia."
MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.
"Kuka sinä luulet olevasi?"
"Ihminen joka tietää omakohtaisesti, kuinka houkuttelevaa voi olla kuvitella, että pystyy pelastamaan jonkun rakastamalla."
FIILIS: Ääh, en tiedä mitä sanoa. Odotin lähes koko ajan (600 sivua!), että kirja vihdoin alkaisi. En voinut uskoa, että koko Marriage Plot rakentuu kolmiodraamaan Madeleinen ympärillä opintojen päätösvaiheessa.
Kummallisinta on ulkopuolisuuden kokemus, vaikka olen elänyt itse tuon kaiken. Kirjailija vaikuttaa kiusaavan lukijaa kaikenlaisilla (sinällään kiinnostavilla) kirjallisuus- ja teologiaviiteillä. Kieli on sujuvaa, mutta jotenkin tavanomaista ja jokin tässä kaikessa vaikuttaa teeskentelyltä.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta jatkoin aina innolla lukemista. Tässä on paljon taitavaa ja terävää. Todellisinta ja siksi parasta on henkilöiden päänsisäinen elämä, dialogit ja yksityiskohtien kuvaus. Lukija istuu monesti kuin näytelmän katsomossa.
Tahra Madeleinen mekossa (se voi olla mitä tahansa), äiti, joka on aina oikeassa, varhain menetetty mahdollisuus ja epätoivoinen rakkaus - kaikki on jo sanottu, mutta silti Eugenides onnistuu sanomaan sen uudelleen.
"Mutta kuten kuka tahansa rakastunut ihminen, Madeleine uskoi, että hänen oma suhteensa oli erilainen kuin kaikki muut suhteet ja immuuni tyypillisille ongelmille."
TOISAALLA:
Ihana kaimani mielestä tämä oli täydellinen kirja: Ilseläja Lumiomenan Katjalle samoin.
Myös Susa antoi täydet pisteet.
Morre on ollut ehkä eniten minun kanssani samoilla linjoilla ja jäi laillani kaipaamaan "samaa henkeä kuin niissä 1800-luvun romaaneissa" ja inhosi loppua.
TÄHDET:
+ + + (+)
Voi että. :) Minä melkein rakastuin tähän kirjaan. Tunnistan sen, että moni asia on sanottu aiemmin, mutta pidin tuosta näytelmällisyydestä, nasevuuden ja pitkän jaarittelun vuorottelusta.
VastaaPoistaMä muistelin et sä olit kanssa tämän lukenut, mutta sitten jostain syystä ei tullut nyt haettaessa sun juttu vastaan... täytyykin käydä katsomassa. Ja siis onhan tässä paljon taitavaa ja mieleenpainuvaa ja toimivaa, mutta jotenkin en kai löytänyt sitä tunnetta tästä.
Poistalisäsin sut tuohon listaan :)
PoistaMinäkään en varauksetta ihastunut. Luin aika pilkulleen vuosi sitten Eugenidesin MIddlesexin, johon taas rakastuin aivan päätä pahkaa. Sitä suosittelen ehdottoman lämpimästi, jos et vielä ole lukenut! Tämä Naimapuuhat jäi kyllä sen jalkoihin monellakin tapaa, vaikka onkin täyteläinen ja taidokas romaani. Hieman ehkä tosiaan ulkopuolinen olo oli lukiessa. Middlesexissä ei ollenkaan! Lue se, lue se! ;)
VastaaPoistaMä olen alkanut lukemaan Middlesexiä ainakin yhden kerran ja jostain syystä se jäi ihan alkumetreille - luultavasti vika ei ollut kirjassa. Aiheena se kiinnostaisi ja ehkäpä tartunkin siihen jossain kohtaa.
PoistaMinä pidin tästä paljon, mutta viime vuoden parhaita miettiessä totesin jälkimaun olevan kuitenkin laimeampi kuin muutamissa muissa laadukaimmista romaaneista. Todella ihana, miellyttävä ja hieno kirja, mutta ei ehkä kovin merkittävä. Eikä aina tarvitse ollakaan, mutta jostain syystä ehkä odotin sellaista.
VastaaPoistaVirgin Suicides oli erikoisempi, monella tapaa pienempi mutta suunnilleen yhtä viehättävä kirja. Middlesexiä en ole vielä lukenut. Sitä kyllä kehutaan paljon.