Carita Forsgren: Perintö
Suomi 2012
Otava, 287 sivua
MIKSI?: Forsgren on yksi harvoista kirjailijoista, jonka koko tuotannon olen lukenut. ( Jänistanssin, Auringonkehrän ja Kolmen kuun kunigattaren (mini)arviot.
LYHYESTI: Jännityskirja perinnönjaosta.
FIILIS: Ihan ensin - pidin kirjasta ja luin sen nopeasti. Tarina pitää jännitteensä. Lukija miettii läpi kirjan sitä mitä todella on tapahtunut.
Mutta. Kertomus avutuu vähitellen ja turhauduin hetkittäin odottamaan, että tapahtumat selviäisivät. Ehkä odotus olisi ollut helpompaa jos edes yhdestä kirjan henkilöstä olisi voinut tykätä. Okko on selvästi pakomatkalla ja kulkee ympäri eurooppaa. Välillä palataan siihen mitä oli aiemmin ja siirtymät toimivat hienosti.
Okon ja hänen siskonsa pari- ja perhesuhteet eivät ole mitenkään yksinkertaisia. Vanhemmat ovat käytännössä eronneet ja molemmilla on uudet kumppanit. Siinä kaiken välissä on globaalissa maailmantaloudessa menestyksestä taisteleva tehdas. Forsgren kirjoittaa taitavan runsaasti ihmissuhteista tapahtuneen tragedian keskellä - lukijalle jää pohdittavaksi kunkin motiivit ja se, voiko keneneenkään luottaa?
Loppujen lopuksi kirjan henkilöhahmoissa löytyy kiinnostavaa monitahoisuutta, vaikka en heistä juuri pitänytkään - maailmankuvaltaan he olivat minulle liian tylyjä. Aiheiden runsaus kirjassa on myös hetkittäin uuvuttavaa. Lopun tapahtumat ovat traagiset, mutta lukija saa vastaukset itselleen.
Forsgren osoittaa jälleen taitonsa taitavana kertojana ja kirjailijana.
TOISAALLA:
Amman kanssa ollaan samoilla linjoilla kirjan ja kirjailijan suhteen. Amma tekee myös hauskan vertauksen Tarantinoon ja saippuaoopperoihin.
Kirjavinkeissä kehuttiin.
KSML:ssä on tykätty, mutta moititaan hitusen ahneudesta.
MUUTA: Huhut kertovat, että Forsgren olisi seuraavaksi kirjoittamassa historiallista romaania, jee!
MISTÄ: Arvostelukappale kustantajalta
TÄHDET:
+ + + (+)
Juu, nyt kun mainitsit, niin alku tuntui vähän hitaalta. Mutta sitten kun tapahtumat alkoivat kunnolla keriytyä auki, niin viihdyin mainiosti.
VastaaPoistaSekin on totta, että henkilöt ovat melko karuja, tosin Titi oli aika sympaattinen.
no meinasin liätä tuon, että Titi oli ainut joka oli jotenkin sympaattinen,mutta jääköön se nyt sitten tänne kommentteihin.
PoistaEn tiedä ajatteliko alun olevan hidas, mutta kun jää monta sellaista cliffhangeria, niin vaatii paljon taitavuutta pitää lukija kärsivällisenä. Ihan hyvin Forsgren siinä onnistuu kuitenkin.