Norja 2010 (suom. 2012)
WSOY, 305 sivua
Aikamme kertojia
LYHYESTI: Autofiktiota tuhopoltoista ja identiteetistä
MISTÄ: Arvostelukappale
FIILIS: Tässä oli suorastaan jotain maagisen vetävää. En oikein tiennyt mitä odottaa ja se osoittautui loistavaksi lähtökohdaksi.
Gaute niminen kirjailija alkaa kirjoittaa kotikyllässään sattuneista tuhopoltoista samana vuonna kuin hän syntyi. Matkalla sivutaan sitä mitä olisi voinut olla ja mitä ehkä tapahtui. Samalla kirjilija kirjoittaa suhteesta omaan isäänsä ja tarinan siitä miten hänestä tuli lakimiehen sijaan kirjailija.
Romaani on erikoinen sekoitus thrilleriä ja jännitystä ja toisaalta taas autofiktiivistä ja pohdiskelevaa proosaa. Yhtä aikaa Gauten henkilökuvan kanssa piirty kuva pyromaanista, pojasta, joka oli niin toivottu. Ja niin kiltti. Taika tulee näiden kaikkien elementtien yhdistämisestä, kirjailijan oman tarinan kertomisesta sekä rehellisen tarkkaavaisista ja rujoista ihmiskuvauksista.
Menneisyyden kokoaminen ei ole helppoa ja rakentuvat säikeet ovat moninaisia. Kirja jättää lukijalle tilaa oivaltaa ja löytää yhteyksiä, ehkä merkityksiäkin. Vanhemmat rakastavat lapsiaan, koko kylä kasvattaa ja yhdestä tulee yhtä, toisesta toista. Vastauksia jää jäljelle vain vähän, jos lainkaan.
TOISAALLA: Leena Lumi kertoo Norjan ykköskirjallisuuspalkinnon menneen oikeaan osoitteeseen ja olen täysin samaa mieltä (vaikka vertailukohtia ei olekaan).
MUUTA: Heivoll on vain 34-vuotias!
Tämä Aikamme kertojia -sarja on kyllä osoittautunut varsin luotettavaksi. Kolme seitsemästä, jotka olen lukenut, ovat olleet huippuja.
TÄHDET:
+ + + + (+)
Olet niin oikeassa: Tämän kirjan taika on osiensa summa!
VastaaPoistaJa: Minäkään en osannut odottaa mitään, joten olin hyvin, hyvin positiivisesti hämmästynyt.
(Mitä sää nyt.. Mehän ollaan kuin vanha pariskunta: Kun muut eivät ole minua ymmärtäneet, sinä olet seisonut rinnallani;-)Tässä siis vastaus sun kommenttiin mun blogissa.)
Koska Gaute on vasta 34 -vuotias, saatamme sen Nobelinkin hänellä vielä nähdä...Ken elää, hän näkee.
Mä sanoinkin Leena et sä ehkä ymmärsit paremmin tota kirjaa, mutta ollaan vaan vanha pariskunta, sopii oikein hyvin :)
PoistaJa jään kyllä kiinnostuksella seuraamaan tätä nuorta miestä
PoistaKuten Leenalle eilen kommentoin, olen ollut varovaisen kiinnostunut tästä jo aiemmin. Nyt Leenan ja sinun blogiarviot vahvistivat sen, että luettavahan tämä on. Pian. :)
VastaaPoistaMinäkin kommentoin eilen Leenalle, että tämä täytyy lukea. Aikamme kertojia -sarja on tosiaan laadukas, mutta tähän mennessä lukemani/aloittamani ko. sarjan kirjat ovat kaikki olleet todella synkkiä (vrt. Keltainen kirjasto ja Otavan kirjasto, joissa on myös valoisia tarinoita ja kohtaloita) - paitsi Leo Afrikkalainen, joka oli jännittävä historiallinen romaani, mutta ei kovin tummasävyinen.
VastaaPoistaNe on todiasn synkkiä olleet sisällöltään mutta myös kansiltaan todi tummia.
PoistaEi meinaa tää kommentointi toimia - ja typoja riittää.
PoistaOnpas vangitseva kansi... yhdessä juttusi kanssa alkaa kyllä houkuttaa. :-)
VastaaPoistaMä en oikein tii mitä
Poistaajatella tosta kannesta mut onneks sisältö toimii :)
PoistaTämä vaikuttaa todella kiinnostavalta! Booksyn tavoin minäkin pidän kovasti kannesta.
VastaaPoistaKiva! Tää sanoo et sun blogger profiili ei oo julkinen?
PoistaOma "blogini" on pelkkä yksityinen lukupäiväkirja, sellainen jota ennen pidin vihkossa ja nyt netissä kun se on käytännöllisempää mm. tilastoinnin kannalta. Tekstit ovat kaikkea muuta kuin korkeatasoisia ja sisältävät usein spoilereita, niinpä olen päätynyt tähän ratkaisuun. Myönnän myös olevani (vainoharhaisen) epäluuloinen internetin ja yksityisyyden suhteen.
PoistaMinä luin tämän eilen loppuun ja sain arvion kirjoitettua äsken. Olisin halunnut sanoa vielä niin paljon enemmänkin, mutta jutusta tuli muutenkin pitkä. Mahtava kirja.
VastaaPoistaMitä Aikamme kertojia -kirjoja olet lukenut, jos jaksat listata? Minä en ole juurikaan lukenut eikä yhtään tosi hyvää. :/
Siis ennen tätä.. Ja muutenkin piti sanoa, etten ainakaan muista. Voi olla, etten tosiaan vain muista.
VastaaPoista