William Golding: Kärpästen herra

William Golding: Kärpästen herra
Englanti 1954 (suom. 1960)
336 sivua, Otava.
Nobel 1983

MIKSI?: Päädyin tähän jotain kautta yrittäessäni etsiä kirjoja nostalgia-haasteeseen, mutta lukulistalla se on ollut kauan. Mahdottoman vaikeaa löytää kirjoja julkaisuvuoden mukaan! Tähän kirjaan liittyvät vuodet eivät kuitenkaan sovi minun nostalgiakseni.

LYHYESTI: Saareen jääneet pojat tappelevat ja kiusaavat toisiaan hengiltä. Kirjaimellisesti.

FIILIS: Yök.

Heinäkuuta ei ole enää loputtomiin jäljellä ja minulla on jo 4(!) kirjaa odottamassa arviota ja viideskin kohta. Yritän aina edetä järjestyksessä ja nyt en pysty tekemään mitään, ennen kuin saan sanottua jotain Kärpästen herrasta. Arvioiminen tuntui vaikealta jo viime viikolla ja nyt sitten viikonlopun Norjan tapahtumien jälkeen varsin mahdottomalta.

En ole lukenut tätä aiemmin, koska olen ollut varma etten pitäisi siitä. Olin oikeassa. Vaikka kuvaus ihmisluonteen todellisesta pahuudesta olisi kuinka hieno tahansa, niin minulle tämä oli liikaa. Haluan uskoa Rawlsin yhteiskuntasopimuksen kaltaiseen lopputulemaan, mikäli pitäisi ns. aloittaa alusta ja järjestäytyä. Ehkä kirjan aiheuttama kuvotuksen tunne kertoo jotain kirjan onnistumisesta, mutta minulle tämän kaunokirjalliset ansiot jäivät hämäriksi. Kerronta on osiltaan pitkästyttävää. Suomennoksen kieli on myös auttamattoman vanhentunut. Täytyi kuitenkin lukea loppuun kuinka pojille käy.

TOISAALLA: 
Sattumalta Lukuhetket arvio kirjan eilen, joten sieltä voitte lukea lisää.

MUUTA: Onpa synkkä Nobel-voittajan pääteos. Voit vastata kirjasta tehtyyn tietovisaan täällä. Itse sain kaikki oikein, hip hei!

TÄHDET:
+ + (+)

nobelista

Vuoden 2010 kirjallisuuden nobelin saa Mario Vargas Llosa - On muuten hassu sattuma että yritin lukea hänen kirjaansa Tuhma tyttö alkusyksystä, mutta se jäi kesken. Kirjassa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta jotenkin väsähdin sen kanssa kun jotain muuta tuli tilalle. Nyt tietysti kaduttaa =D

Nobelistilta riittää suomennoksia 11 kirjan verran, joten valinnanvaraa ei ainakaan puutu jos haluaa tähän Perulaiseen tutustua. Häntä tituleerataan maanosansa merkittävämmäksi kirjailijaksi ja yhdeksi "vaikutusvaltaisimmista latinalaisen Amerikan intelektuelleista".

Ootteko muut lukeneet?

Doris

Oli viikon tauko kun olin poissa koneelta! :O semmoista ei usein tapahdu ja harmi, että tuli nyt ihan tähän blogin starttaukseen, mutta ehtiihän tätä päivitellä.

Fanitan INAhdus blogia ja  olen ollut samaa veneessä hänen kanssaan: olen enemmän Booker -lukija kuin Nobel-voittajien kahlaaja. Mutta nyt löytyi vaihteksi yksi Nobelisti, joka upposi kivasti. (Tsekkailin viime vuosikymmenien voittajalistaa,  eikä suosikkeja ole juurikaan muita kuin Saramago, vaikka joitain muitakin tullut luettua).

Doris Lessing: Viides Lapsi (Englanti, 1988)

LYHYESTI: kaksi ihmistä tapaa toisensa, rakastuu ja toteuttaa unelmansa suuresta kodista ja perheestä. Kaikki sujuu hyvin kunnes viides lapsi muuttaa kaiken ja hajoittaa perheen.

KESKEISTÄ: Onko haaveemme toteutuessaan se mitä todella halusimme? Kirja kuljettaa lukijan hienosti perheen tarinan läpi. Viiden lapsen sairaus ei selviä (häiritsevää), mutta kovin erillainen hän on kuin muut, jopa vaarallinen. Voiko yksi lapsi pilata koko perheen elämän? Voiko "erillaisen" eristää tai päästä hänestä eroon?

ERITYSTÄ: En voi sietää kirjoja ilman kappalejakoja, puhumattakaan lukujen puuttumisesta. Tässä kirjassa edes rivi ei aina vaihdu, vaikka vuodet vierii kovaa vauhtia. Siitä syystä tämä täytyikin lukea kerralla kokonaan. Sivuja on vain n.160.

TÄHDET: 

+ + + +