Ruotsi 2012 (suom.2011)
500s. Gummerus
MIKSI?: Läckbegin Merenneito oli oikein onnistunut dekkarikokemus. Kirjan loppu teki seuraavan osan lukemisesta välttämättömän. Kyllähän tätä odotettiinkin.
LYHYESTI: Arvoituksettomasta miehestä tulee poliisien arvoitus. Elävät ja kuolleet kulkevat majakanvartijan saarella.
FIILIS: Nautitaan ahmien! Annie on joutunut pakenemaan kotoaan poikansa kanssa, Matte taas on palannut lapsuutensa maisemiin. Erica ja Anna perheineen toipuvat onnettomuudesta. Poliisiaseman tuttu porukka joutuu taas ratkomaan murhaa.
Majakanvartijan saarella käydään nykyisyydessä kuin myös 1870 -luvulla. Takauman olisi voinut lukea omana erillisenä tarinanaan, mutta nyt se on laitettu rytmittämään kirjaa.
Läckeberillä on kirjassaan paljon henkilöitä ja tapahtumia. Hän osaa taitavasti pallotella kaikkea ilmassa. Itse ajattelen, että tällaiseen dekkariin pitääkin sotkea vähän ylimääräistä, jotta jännitys säilyy loppuun asti. Jostain syystä tätä lukiessani arvasin paljon tapahtumista etukäteen (kerta se on ensimmäinenkin), mutta se ei haitannut.
Teemana naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivälta on tärkeä, mutta kieltämättä aika yllätyksetön. Marginaaliin halusin välillä piirtää huutomerkkejä, niin hienosti Läckberg sanoo jonkun asian. Toisaalta dialogi on tasaista, mutta kuitenkin aika jouhevaa. Tuttujen hahmojen arkinen uskottavuus ja inhimillisyys on tämänkin kirjan vahvuus.
TOISAALLA:
Leena Lumi, Katja ja Norkku ovat ainakin jo käyneet kirjasta keskustelua. Yleinen fiilis heillä on ollut ollut hitusen "höh". Itse en ole ollenkaan näin kriittinen - Läckeberg lunastaa lupauksensa tämän hetken dekkarisuosikkinani. Rachelle on kannen kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseessä on Läckebergin paras kirja.
TÄHDET:
+ + + +
PS. Voit osallistua tämän kirjan arvontaan blogin fb-sivulla.
Höh! :) Minä olin tosiaan jossain määrin kriittinen tätä kohtaan, mutta niin olin Merenneitoakin. Molemmissa minua häiritsi se, että tapahtumista tiesi liikaa etukäteen ja kummassakin kirjassa oli minun makuuni liikaa kaikkea muuta. Itse kehyskertomus on molemmissa lukemissani Läckbergin kirjoissa sen verran hyvä, että aion lukea Läckbergiä jatkossakin.
VastaaPoistano höh. minulle tämä käy kelpo dekkarista, enkä jaksa kritisoida. sitä paitsi kirjailijalla on niin pelottavan lumoavat silmät, etten taitaisi edes uskaltaa ;)
PoistaMinulla höh-fiilikseen vaikutti aika vahvasti se, että pidin Merenneidosta aivan hurjasti. Majakanvartija on ihan hyvä dekkari, se vain ei ole yhtä hyvä kuin Merenneito tai Larssonin Uhrilahja...
VastaaPoistaen ole lukenut Larsoneita lainkaan , pitäisiköhän?
PoistaMinäkin olin vähän höh. En kirjoittanut kirjasta mitään, mutta se johtui osittain siitä, että kirjalla oli lyhyt laina-aika ja siitä oli varauksia, joten vein sen sukkelasti takaisin kirjastoon. Mutta jos kirja olisi ollut huippuhyvä, niin olisin kyllä kirjoittanut arvion vaikka miten kiireisellä aikataululla.
VastaaPoistaLäckberg kyllä osaa kirjoittaa ja punoa jännittävän juonen, mutta en silti syttynyt kirjalle täysillä. Henkilöitä ja muuta tarinan kannalta ylimääräistä tavaraa oli liikaa, kuten Katja mainitseekin. Samaan on kiinnitetty huomioita monissa aiemmissa arvioissa.
Olen lukenut aika monta Läckbergiä tämän vuoden aikana ja kenties olen vähän kyllästynyt. Mutta eihän Majakanvartija yltänyt Merenneidon tasolle, jonka loppu oli todella jännittävä ja loi kovia odotuksia tälle kirjalle. Saattaa olla, että odotukset olivat liian korkealla ja siksikin petyin.
juu, mä huomaan, että mä olen lähes kokonaan unohtanut koko Merenneidon. tai siis se oli hyvä, sen muistan. Ja että loppu päättyi tosi jännittävästi, vähän liiankin. No, en ole tainnut lukea tänä vuonna yhtään dekkaria ennen tätä, joten helposti voin sanoa tämän olleen tämän vuoden paras :)
Poista;-) siis nyt täysin samaa mieltä Annin kanssa. Camillan silmät jo kertovat, mikä hän on naisiaan!
VastaaPoistaTosin en hullaantunut tähän yhtä lujaa kuin Merenenitoon, mutta erityisen taitava oli Camillan kertomus 'muukalaisista' joukossamme, sillä kun altaa kertoa tuollaista voi helposti langeta sudenkuoppaan eli liioitteluun, joka tekee asiasta hiukan absurdin. Tässä siitä ei ollut tietoakaan.
Minä muuten en arvannut loppuratkaisua...vaikka olisi pitänyt, sillä kaikki merkit olivat olemassa.
juu, kirjailijan katseen pelossa täällä ulkomaillakin bloggaillaan ;)
Poistaen minäkään hullaantunut, mutta taikaa ja taitavaa sujuvuutta oli tässäkin riittämiin.
Ja hyvä että sait yllättyä, minä en oikeasti koskaan arvaa loppuja, joten yllätyin aika paljon kun olinkin arvannut koko homman :D
Kiva, että sinäkin tykästyit! :) Äititeeman takia tämä tuli aivan iholle ja onhan Camilla toki aika tytsy kirjoittamaan. Loppuratkaisu oli melkoinen...
VastaaPoistaJuu, kyllä tämmöisiä dekkareita kelpaa lukea!
PoistaPakkohan se on tuokin lukea, vaikka muiden kokemukset kirjasta olisivatkin höh-tyyliä. Läckbergin kirjat ovat sarjana ihan koukuttavia ja viihdyttäviä. Se kyllä täytyy todeta, että vaikka itsekään en yleensä koskaan arvaa etukäteen jännärityylisten kirjojen/elokuvien juonenkäänteitä, on Läckbergin kirjoja lukiessa jo monesti näin käynyt.
VastaaPoistap.s. kirjailijan nimihän on siis Läckberg, ei Läckeberg :)