Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea

Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
Japani 1950 (suom.1965)
149s. Tammi

MIKSI?: Kirja tuli luokseni Rakkaudesta kirjaan- haasteen kautta (Au Naturel-blogin Iisalta). Olen aiemmin lukenut suunnilleen samalta vuosikymmeneltä olevan japanilaisen Tanizakin Avaimen, joka jätti lähinnä hämmentyneen olon.

LYHYESTI: Teeseremoniaa ja vaikeaa rakkautta.

FIILIS: Tässä kirjassa päälimmäiseksi jää aivan omanlaisensa tunnelma. Se tuoksuu vastapoimituille teelehdille ja pysäyttää ihastelemaan satoja vuosia vanhoja perinteitä sekä "kippoja" (näille oli joku hieno nimitys). Kaikessa kuuluu surumielinen huokaus, rakkauden ja kuoleman läheisyys.

Ennen kuin kirjabloggari äityy ihan runolliseksi kerrotakoon, että juonena olevat ihmissuhteet ovat sekavammasta päästä mitä olen koskaan lukenut. (Oikeasti, mikä näitä japanilaisia oikein vaivaa? Poika nai kuolleen isänsä rakastajatarta ja ehkä tytärtäkin ja samaan aikaan isän toinen rakastaja yrittää naittaa poikaa eräälle toiselle jne.) Seuraaminen oli aluksi vaikeaa, vaikka lopulta pääsin ihmissuhteisiin mukaan.

Kirjassa on varmasti paljon mitä en ymmärrä: 50-luvun Japani ja sen tavat. Mitä ymmärrän on Kawabatan upeat lauseet. Hänellä on poikkeuksellinen kyky sanoittaa ikiaikaisia asioita (syyllisyys, kuolema, rakkaus) pysäyttävän tuoreesti niin, että 60-vuotta myöhemmin suomalainen kirjabloggari edelleen hämmästyy.

Katja arvio äskettäin Kawabatan ykkösteoksen Lumen maa ja kertoo kirjailijan "proosantavan runoutta ilman että kirjoittaa proosarunoa". Se kuvaa hyvin tätäkin kirjaa.

RAKASTUINKO?: En rakastunut, mutta nautin, sivistyin ja ihmetyin. Joskus se on jopa parempi. Olen tosi kiitollinen tästä tuttavuudesta.

MUUTA: Kun nyt ollaan tässä maantieteellisessä osiossa maapalloa - kerrotakoon, että japanilainen ehdoton suosikkini on Yoko Ogawan: The Housekeeper and the Professor, joka todella ihana kirja!

TÄHDET:
+ + + +

Posted using BlogPress from my iPad

Paul Auster: Sunset Park

Paul Auster: Sunset Park
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
Tammi 353s.
Keltainen kirjasto

MIKSI?: Auster kuuluu muutamien häneltä lukemiensa kirjojen perusteella suosikkeihini. Sattumuksia Brooklynissä ja Invisible
(Näkymätön) ovat hyviä kirjoja. Sunset Park sai yhden äänen Vuoden käännöskirja (Globalia) - listauksessa.

MISTÄ?: Kirjastosta

LYHYESTI: Perheeltään kadonnut 3-kymppinen Miles palaa takaisin New Yorkiin ja perheeseenkin.

FIILIS: Ensimmäiset 115 sivua olin aivan ihastuksissani. Miksi olen ollut taas  lukematta näin kauan Austeria? Intensiivisyys, viimeistellyn harkitut ilmaisut ja ihmissuhteiden tarkkanäköinen kuvaus ovat omaa luokkaansa.

Sitten tuli pitkä pätkä jotakin elokuva-analyysia ja päästiin baseballiin, taidepläjäyksiin ja PEN-buffiin. Flow katosi. Kesti kauan ennen kuin palasin lukemaan loppuun. Lisäksi se intensiivisyys, joka vetosi, alkoi jossain kohtaa uuvuttaa. Jokainen sivu on niin täysi; täynnä sanoja, täynnä ilmaisuja ja täynnä ajatuksia.

Päähenkilö on hieman alle 30-vuotias Miles, joka on lähtenyt kodistaan 7 vuotta aiemmin. Kirja sijoittuu vuoteen 2008, talousvaikeuksien värittämään Amerikkaan. Kerrotaan Milesista, hänen vanhemmistaan, liian nuoresta tyttöystävästään, ystävistä, talon valtauksesta, epäonnistuneista rakkauksista, jälleennäkemisestä. Ehkä tarina hajoaa liikaa, enkä ihan ymmärrä mihin pyritään? Miles jää etäiseksi, kaikki tuntuvat rakastavan häntä, mutta minulle ei selvinnyt miksi?

Kirja oli siis lopulta pettymys. Ehkä minä olin vain liian epäkultturelli lukemaan tätä? Ihmissuhteet kiinnostivat ja niissä Auster onkin parhaimmillaan.

TOISAALLA:
 Kirjavinkit "ei ehkä parasta Austeria, mutta suositeltavaa"
Saso - "ei parasta Austeria, mutta mies osaa kirjoitta!"
Opuscolo - " tuntuu haikealta että nykyhetkeni kirjan kanssa päättyy. Se oli hyvä ja onnellinen hetki"
Onko muilla, vinkatkaa!

TÄHDET:
+ + + (+)

Daniel Kehlmann: Maine

 Daniel Kehlmann: Maine
Saksa 2009 (suom.2011)
176 sivua

MIKSI?: Poimin epäileväisenä uutuushyllystä. Erittäin onnistunut kansi.

LYHYESTI: Jos yrität väittää, että romaanihenkilö on vähemmän olemassa kuin sinä, niin tämän luettuasi et ole enää ihan varma asiasta.

FIILIS: Tätä on odotettu. Kirjaa, joka on vaan mahtava. Kehlmann kysyy kirjassaan pohjimmaisia eksitenssifilosofisia kysymyksiä äärimmäisen taitavasti, yhtä aikaa vakavasti ja leikitellen. Ihastuin todella. Esillä on myös julkisen ja yksityisen veteenpiiretty viiva sekä julkisuuden kaipuu ja taakka. Mistä tietää, että tämä on todella minun elämäni? Jos katoan, niin keneksi muutun? Kenen tarinaa kerron? Kuka minä olen ja miksi?

Maine on eräänlainen novellikokoelma, jonka hahmot liittyvät toisiinsa arvaamattomalla tavalla. Mukana on myös kirjailija, jonka romaanihahmot keskustelevat kirjailijan kanssa taitavasti. Yritin valita suosikkiani novelleista, mutta pidin kaikista. Tarinat ovat silti keskenään kovin erillaisia. Ehkäpä paras on kuitenkin "Rosalie lähtee kuolemaan". Mutta voisin luetella myös muut 8 novellia. Miguel Auristos Blancos meni henkilönä ironian puolelle ja nauratti synkkyydestään huolimatta (muistutti kovasti Coelhoa). Monista henkilöistä olisin halunnut kuulla lisää ja jäin pohtimaan mitä sitten tapahtui. Todellisista ja keksityistä. "Keskustelupuheenvuoro" taas on kirjailijan kielellinen taidonnäyte (ja samalla myös suomentajan).

Vaikka Kehlmann kysyy syviä kysymyksiä, hänen tekstinsä ja tarinansa vievät mukanaan. Hahmot ovat kiinnostavia ja käänteet yllättäviä. Lukekaa tämä. Ehdottomasti. Ainakin jos kiinnostut identiteettin ja olemassaolon kysymyksistä taidokkaassa kaunokirjallisessa muodossa.

MUUTA: Kirjailijan kuva löytyy takakannelta: tuo saksalaisen kirjallisuuden supertähti katsoo silmiini vakavasti. Minua nauratti, kun kuva on jotenkin niin KIRJAILIJAN näköinen. Onkohan se edes hänen kuvansa? Kehlmannilta on suomennettu myös toinen romaani Maailman mittaajat. Lukupinon jatkeeksi päätyy sekin.

TOISAALLA:
Hanna
Pienen mökin emäntä
Umami-sivusto/Ville (täällä voit osallistua arvontaan ja voittaa kirjan itsellesi)
Kirjavinkit


TÄHDET:
+ + + + +

Junichiro Tanizaki: Avain

Junichiro Tanizaki: Avain
Japani 1956
141 sivua 
Tammi


LYHYESTI: Japanilaisen avioparin elämä menee erittäin kieroutuneeksi.


MIKSI: Lukupiirin tammikuun kirja.


FIILIS: Ohjaan kurkkaamaan tuolta lukupiiristä arviota ja keskustelua. Kirja herättää paljon ajatuksia: se on monella tapaa todella kiero ja julma, samalla myös hämmentävä ja sisältää eroottista jännitettä. Kaikki hahmot ovat varsin vastenmielisiä. Päiväkirjamuotoon kirjoitettuna salaisuuksiin tulee koukkua ja oli pakko selvittää miten avioparille lopulta käy. Kummallisinta ehkä on, että kirja on ilmestynyt 50-luvun Japanissa. Minun Japanin kirjallisuuden tai kulttuurinkaan tuntemukseni on aika olematonta ja tämä oli tutustumiseen varsin kummallinen aloitus. Mutta katso lisää lukupiiristä...

TÄHDET: 
+ + +

Alice Munro: Liian paljon onnea

Alice Munro: Liian paljon onnea
Kanada, 2009
365 sivua

MIKSI?: Ihastuin Munroon todella aikaisemmin tänä vuonna kun luin novellikokoelman Karkulainen. Halusin tämän uutuuden käsiini ehdottomasti.

LYHYESTI: Novelleissa liikutaan skandaalilehdistöaiheissa, mutta niin hienosti ihmisiin keskittyen, ettei kirjailijaa voi mitenkään syyttää "myyvien" aiheiden valinnasta.

FIILIS: Ensimmäisen novellin luin melko järkyttyneenä. Sen aihe oli kauhea, mutta silti vangitseva. Yöllä näin vielä kamalaa painajaista, joka mukaili novellin aihepiiriä. En taida muistaa, milloin kirja olisi aiheuttanut pahan unen. Jatkoin silti ahneesti ja aiheetkin hieman lempenivät.

Aiheet vaihtelevat kirjassa, mutta jokainen yksittäinen novelli luo hienon ja eheän kokonaisuuden. Tarinoiden nopeasti luotu jännite ja tapahtumat riittävät itsellään hienosti. Yksi suosikeistani, "Vapaat radikaalit", saa jopa jännityskertomuksen piirteitä. Munron taito ja kirjoittamisen hienous on kuitenkin toisaalla. Novelleiden ihmiset ovat tavallisia, keitä vaan, ja heille sattuu aivan tavallisia asioita. Heidän havainnointinsa, ristiriitansa ja ajatuksensa tulevat lukijan iholle. Näissä tarinoissa jokin hetki muuttaa koko elämän. Joskus se hetki menee päähenkilöltäkin ohitse. Kieli on riisuttu kaikesta ylimääräisestä, kuten myös kerronta.

Monet novelleista jäävät elämään mieleen. Toisista toki löytää jotain enemmän kuin toisista. Minä löydän joistain lauseistakin taikaa. Novellin päätöslauseena on aivan uskomattoman voimallista kirjoittaa: Minusta tuli aikuinen, ja vanha.

Kirjan niminovelli, Liian paljon onnea, poikkeaa jotenkin kaikista muista. Se on sijoitettu viimeiseksi ja sisälsi ensimmäisen Munro pettymykseni. En vain päässyt siihen enää mukaan, vaikka olin todella pitänyt kirjasta.

LAINAUS:

"Pitkän aikaa menneisyyden karistaa harteiltaan helposti ja jotenkin automaattisesti, kunnolla. Tapahtumat eivät katoa, ne vain muuttuvat merkityksettömiksi. Mutta sitten tulee käännekohta, jolloin kaikki se mikä on kertaalleen koettu ja tehty nousee pintaan tuoreena ja huomiota hakien, ja asioille pitäisi tehdä jotain, vaikka on selvä, ettei niille mitään mahda."

ERITYISTÄ: Munro täyttää alkavana vuonna 80 vuotta!?! Ihailen suuresti tällaisen terän säilymistä kirjoittamisessa. Munro kirjoittaa edelleen merkittävää tekstiä tarvitsematta menneitä meriittejä.

MUUTA: Munron, Lahirin ja muidenkin tänä vuonna lukemieni novellien myötä olen karistanut kaikki ennakkoluuloni novelleja kohtaan. Hyvä novellikokoelma voi olla aivan yhtä hyvä kuin romaani. Hyvän novellin kirjoittaminen on todella ihailtava taito.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Italo Calvino: Halkaistu Varakreivi

Italo Calvino: Halkaistu Varakreivi
Italia, 1952 (Suom. 1970)
115 sivua

MIKSI?: Luin joskus vuosia sitten Jos talviyönä matkamies ja se oli hieno. Sittemmin on pitänyt lukea muutakin

GENRE: Metafiktiivinen lyhytromaani

LYHYESTI: Aikuisten satu hyvästä ja pahasta.

FIILIS: Tämä lyhyt kirja on ensivaikutelmaltaan aivan hulvaton. Sotaan lähtenyt varakreivi palaa tykinkuulan jäljiltä kotiin puolikkaana. Hänestä on jäänyt jäljelle vain paha puolikas. Myöhemmin myös toinen puoli löytyy ja se on ärsyttävyyteen asti hyvä.

Calvino tukeutuu kansansatuihin, sekoittaen fantasiaa ja filosofiaa ajattomaan tarinaansa. Kirja naurauttaa, vaikka onkin osittain tosi karu. On pakko pysähtyä miettimään mitä pahuus on ja toisaalta mitä on olla hyvä. Jos nämä laittaa yhteen, kumpi voittaa vai ovatko molemmat läsnä?

Calvinoa lukee mielellään. Kerronta menee eteenpäin, yllättää, herättää pohtimaan ja viihdyttääkin. Silti kaipasin vielä jotain. Jollain tapaa Halkaistu varakreivi on jopa liian sadunomainen ja yksinkertaistava menettäen niin jotain mahdollisesta syvyydestä.

TÄHDET:
+ + + (+)

Alice Munro: Karkulainen

Alice Munro: Karkulainen
Kanada 2004
395 sivua

GENRE: Novelleja

MIKSI?: Olen kuullut kehuja. En muista keneltä. Aivan sattumalta otin tämän kirjaston hyllystä.

LYHYESTI: Omaa elämää ei pääse karkuun.

FIILIS: Kirjan kahdeksan novellia (joista 3 on sama päähenkilö) kertovat eri ikäisistä naisista, joiden elämä on muuttumassa tai muuttuu. Munro vaatii kärsivällisyyttä - täytyy heittäytyä ja luottaa siihen, että kirjailija kyllä palkitsee lukijansa. Monet novellit avautuvat vasta pikku hiljaa ja vaiheittain: salaisuudet paljastuvat, menneisyyden valinnat saavat uuden merkityksen.

Munrossa yhdistyy se, mikä on hyvää monessa hienossa kirjailijassa. Hän osaa pelata odotuksella, muutoksella ja valinnoilla. Näiden naisten elämään ja tunnelmaan pääsee hetkessä, mutta heistä myös luopuu, vaikkakin haikeasti. Lukijaa ei opeteta, vaikka aivan varmasti täytyy tuntea sympatiaa novellien henkilöitä kohtaa.  Niin kuin elämässä, kaikki ei aina selviä edes lopuksi.


Minun suosikkini oli mini-romaani kirjan sisällä, eli tuo kolmen novellin kokonaisuus. Harvoin novelleita lukevana on varmaan ymmärrettävää, että pitempi jakso puhutteli eniten.

Kirjan takakannessa sanotaan, että kirjan erinomaisuuttta ei voi pukea sanoihin, tai lainauksiin, se on luettava itse. Olen samaa mieltä.

MUUTA: Munro on julkaissut paljon, mutta on erityisesti novellisti. Nainen on syntynyt vuonna -31 ja kirjoittaa yhä. Aion ehdottomasti lukea lisää!

TÄHDET:
+ + + + (+)

satu-pekka juoksee

Jean Echenoz:
Pitkä juoksu
 (Ranska 2008)

LYHYESTI: Emil Zatopekin elämästä lyhyesti ja historian tapahtumiin sijoitettuna. Kylmä sota ulottui myös juoksioihin. Lukija tuntee olevansa mukana ihmeellisissä maailmanennätysjuoksuissa.


MUUTA: Mistä näitä juoksu-aiheisia kirjoja oikein tulee? Tämän lukee nopeasti. Kirjailija taitaa olla Ranskassa varsin tunnettu -  ehkäpä pitää kurkistaa tuotantoa muiltakin osin.

TÄHDET:
+ + + +

Kadonneet

Kim Echlin:
Kadonneet
(Kanada 2009)

LYHYESTI:
Kabodan kansanmurha,
Kanadalainen tyttö
ja ihana rakkaustarina

MUUTA: aloin lukemaan kirjaa raskaana kansanmurhakuvauksena ja päädyin ahmimaan sen hetkessä ihanan vetoavana rakkaustarinana, naivinakin - ja samalla päälimmäiseksi jää kysymys: "Jos joku kärsii vierellämme, teemme kaiken auttaaksemme. Jos kuulemme jonkun kuolevan nälkään 100km päässä, viemme hänlle ruokaa. Kuinka monta kilometriä tarvitaan siihen, että lakkaamme välittämästä ja toimimasta kauheuksien edessä?"

TÄHDET:
+ + + + +