1970, suom. 1973
WSOY 176s.
MIKSI?: Tämä löytyi omasta hyllystä ja itse rakastin Eemeliä pienenä.
LYHYESTI: Eemelin isä huutaa "EEMELI!" niin että koko Kissankulma raikaa. Paitsi, että tässä kirjassa Eeemeli tekee myös mahtavan urotyön.
FIILIS: Meillä ei ole ollut koskaan näin hauskaa minkään iltasatukirjan kanssa. Koko perhe alkoi vaivihkaa kokoontua yhdessä lukemaan tätä iltaisin ja välillä piti ihan väkisin malttaa lopettaa. Ja taisi myös joka ilta kikatuttaa. Tästä ei "koko perheen" -kirja enää parane!
Nämähän ei ole mitään maailman kiltimpiä tai suloisempia tarinoita. Eemeli vetää vahingossa kännit ja se kun Aatu melkein kuolee oli ihan kamalan pelottavaa. Kekseliäisyyden määrä on joka tapauksessa melkoinen ja puu-ukot lisääntyvät verstaassa. Tässä on jonkin verran uskovaista juttua, jotakin se voi häiritä. Uusi käännös olisi myös aivan mahtava juttu, monessa kohtaa huomaa suomennoksen olevan 40 vuotta vanha.
Haluisin lukea tämän heti uudelleen, mutta onneksi on kaksi muutakin osaa: Vaahteranmäen Eemeli ja Eemelin uudet metkut. Näitä ei taida olla juurikaan saatavilla, tosin kaikista kolmesta on otettu yhteispainos nimeltä Eemelin kootut metkut, ja siitä meneillään on 24.painos.
TÄHDET:
+ + + + +
PS. Seliseli, mutta alan pikku hiljaa ymmärtää mistä ruuhkavuodet -termi tulee. Ruuhkaa tuntuu riittävän ja vähän siihen liittyen: Bloggaan myös Lily:ssä työni puolesta torstaisin Oisko tulta?-plastalla, tervetuloa tutustumaan.
Tästä on helppoa olla kanssasi samaa mieltä. Ja mikä pätee Eemeliin, pätee melkein kaikkiin muihinkin Lindgrenin kirjoihin. On niin ihanaa, ettei hän kaunistellut (esim. Marikissa oli naapurin juoputtelua, tyttöjen nyrkkitappelua ja muuten samoin uskonnollisia sävyjä; Katto-Kassinen taas on moraaliltaan ihan kauhea ja silti Pikkuveli häntä rakastaa jne).
VastaaPoistaKukaan ei ole kirjoittanut niin hyviä lastenkirjoja kuin Lindgren. Koskaan. :)
noi Marikit on minulle ihan vieraita, mutta nyt viimeistään on pakko ottaa ne iltasatulistalle. Ja hauska huomio tuosta Katto-Kassisesta :D En halua lukea enää mitään muuta kuin Lindgreniä :D
PoistaMeilläkin on Eemelit luettu ja kovasti tykätty :) minä tykkään näiden kirjojen vanhasta kielestä, vaikka sanoja täytyykin lapsille vähän selitellä.
VastaaPoistatotta, että mä en välillä tienny itsekään mitä kaikki sanat tarkoittaa, mutta ajatus tuli kyllä selväkis. Onhan siinä oma viehätyksensä toki vanhassakin.
PoistaLindgren on kyllä ihan paras. Eemelit eivät minulle lapsena olleet ihan niin rakkaita kuin suurimmat suosikkini Marikki ja Ronja, mutta kyllä Eemeleitäkin kovasti luettiin. Ja pikkuveljen kanssa leikittiin Eemeliä ja Iidaa.
VastaaPoistaTuo Aatun melkein kuoleminen on jäänyt aivan erityisesti mieleen. Se oli kieltämättä toisaalta aivan kamalaa, mutta toisaalta oli aivan itkettävän ihanaa että Eemeli pelasti Aatun. Samoin sykähdyttävänä mieleen on jäänyt se, kun Eemeli järjestää pidot kaltoin kohdelluille vaivaistalon asukkaille. Lindgrenin lapsihahmoille on niin tyypillistä että he ovat hyväsydämisiä ja aina valmiita auttamaan muita vaikka eivät mitään enkelimäisiä mallilapsia olekaan.
Mun mies sanoi myös, että hän muistaa aina ja ikuisesti tuon Aatun verenmyrkytyksen. Ja niin taitaa muistaa tyttäremmekin... Mä tykkäsin ihan älyttömästi Ronjasta ja Veljeni Leijonamielestä, mutta mä oon ajatellut et ne on 6v:lle vielä liian hurjia, onkohan?
PoistaMeillä Ronja oli vielä liian hurja eskarilaiselle. Veljeni Leijonamieltä en ole myöskään uskaltanut lukea, mutta samaa teemaa "helpommin" pohtiva Mio, poikani Mio meni tosi hyvin.
Poistatoi Mio vois olla kiva. Pitäs tosiaan saada ikäsuositukset näihin satukirjoihin :D
PoistaAi että, oikein odotan innolla, että meillä päästäisiin Eemeliä lukemaan. Joskus jo kokeiltiin telkkarista, mutta ei vielä oikein poikanen lämmennyt:)
VastaaPoistakyllä se aika vielä koittaa :D
PoistaMä muuten muistan hyvin ne 70-luvun Eemeli-leffat, niitä oiskin hauska joskus katsella :)
Meilläkin Eemeli on suosittu, mutta DVD:nä :) Kirjoja emme ole vielä tytöille lukeneet. Minulla taitaa olla juuri tuo yhteisteos, jonka olen saanut lapsena.
VastaaPoistaOisko tulta? -palsta vaikuttaa hyvältä, ainakin tähän astisen perusteella :)
mä en oo tiennytkään et Eemeliä on Dvd:llä!? Mitä versioita? Mä en muista kun ne 70-luvun leffat...
Poistaja kiva, huomasinkin et olit käynyt kommentoimassa - tervetuloa uudelleen :D
Just niitä ihania vanhoja elokuvia on saatavilla dvd:näkin. Myös Marikkia jne. :)
PoistaKaroliina jo ehtikin vastaamaan :)
PoistaLöysimme meidän kirjastosta Eemelit, Marikit (jonka kanssa oli käydä köpelösti -hamahelmi nenään dvd:n herne-episodista matkittuna), Saariston lapset ja Melukylän lapset. Aika hauska huomata miten nopeasti tytötkin ihastuivat juuri noihin vanhoihin Eemeleihin. Kirjastossa nimittäin oli sellainen Eemeli dvd, jossa oli eri ääninäyttelijät (dubattu Suomeksi), tästä eivät tykänneet vanhemmat eivätkä tytöt :) Tuo Aatun melkein-kuolema aiheutti meilläkin "pientä" jännitystä!
Lily -palstan jutut päivittyvät Bloggerin lukuluetteloon :)
Katselin pääsiäisen tv-ohjelmatietoja ja huomasin, että yksi noista Eemeli-leffoista tulee huomenna perjantaina kakkoselta puolenpäivän maissa!
PoistaMinä rakastan kaikkia Lindgrenin kirjoja ja Eemelistäkin pidin hirveästi lapsena. Se ei ole jäänyt kuitenkaan aivan yhtä nostalgisen ihanana mieleen kuin suurimmat suosikkini Marikki tai Melukylän lapset, mutta mainio kirja joka tapauksessa! Meillä oli Stellan kanssa ehkä noin vuosi sitten lyhyt Eemeli-kausi, mutta tarinat olivat silloin vielä hieman pitkiä pienelle tytölle. Nyt voisi kokeilla uudelleen, kun Stella on sittemmin ihastunut hyvin tanakasti useisiin Lindgrenin kirjoihin ja satuihin.
VastaaPoistaMinua hämmentää se kirjojen vahva uskonnollisuus, vaikka se onkin sellaista pilke silmäkulmassa -meininkiä, mutta kirjojen kirjoittamis- ja tapahtumisaika huomioon ottaen uskonnon suuri osuus arjessa on tietenkin ihan ymmärrettävää. Eikä minulla ole tapana sensuroida kirjoja, joten sitten meidän lapsille oudoista jutuista vain jutellaan, jos ne heitä mietityttävät. En muista itse lapsena kiinnittäneeni huomiota Lindgrenin kirjojen uskonnollisuuteen, mutta vaikkei meidän perhe varsinaisesti uskonnollinen ollut, kuuluimme kuitenkin kirkkoon ja asiat olivat minulle ehkä jo pienenä ainakin nimiltä tuttuja.
Joo mä luulen ettei Ainoon ois uponnut yhtään aiemmin toi Eemeli. Mä tunnen huonosti noita Melukylänlapsia ja Marikkia, nyt on kyllä pakko tutustua! Ja onhan ne tosiaan aika pitkiä lukuja tossa Eemelissä. Meilläkin Aatu oli puolikuollut 3iltaa ja se oli vähän liikaa, tosin kerrottiin kyllä heti että kyllä se selviää :)
PoistaMinusta tuo uskonnollisuus taas on melkeinpä raikasta kun se on niin riisuttu pois kaikesta nykyään. Ja kuulostaa hyvältä et lasten kanssa voi jutella oudoista jutuista- kyllä minäkin joudun aika usein selittelemään että ihan kaikki ihmiset ei usko Jumalaan ja voi elää hyvinkin eri tavalla kuin me jne. En tiedä näkyisikö tossa sun kokemuksess amyös yhteiskunnan muutos, että meidän lapsuudessa se uskonnollisuuden näkyminen on ylipäätään ollut vielä luontevampaa, mene ja tiedä--
Me luettiin sellaisia kuvakirja-Eemeleitä, mutta nekin oli aika pitkiä (Stella on aika levoton lapsi ja on vasta nyt alkanut jaksaa kuunnella pidempiäkin satuja).
PoistaJoo, olen ihan varma, että uskonto tai siis kristinusko oli meidän lapsuudessa vielä paljon näkyvämmin esillä ja "luonnollinen" osa elämää ihan kaikilla tasoilla yhteiskunnassa. Se oli sellainen itsestäänselvyys - vähän kuin Lindgrenin kirjoissa - mutta nyt sellainen tuntuu jo vieraalta, kun Suomi on muuttunut, kansainvälistynyt ja maallistunut. On tullut niin paljon muita sävyjä. Myös noissa vanhoissa saduissa esim. H.C. Andersenilla on kristinusko vahvasti näkyvillä. Meillä luetaan niitä nyt intona, ja nekin herättävät keskustelua.
Nauratti muuten, kun päiväkodista kysyttiin, että osallistuuko meidän lapset pääsiäishartauteen, niin Stella kysyi multa, että "Äiti, pitääkö mun mennä sinne artturiin?" :D
mä onnistuin nyt vastaamaan ohi tästä ketjusta. mutta joka tapauksessa vastasin tuohon alle :)
Poistahee :D mä en oo varmaan ees nähnyt voita kuvakirja Eemeleitä. mut ei Ainokaan oo vielä kauheen pitkään jaksanut pitkiä juttuja, etenkään jos ei oo kuvia. tän Eemelin kuvitukset on muuten vähän mitä sattuu, jäi siitä mainitsematta.
VastaaPoistaja noissa vanhoissa saduissa on tosiaan noita opetuksia ja Raamattuviitteitä tosi paljon. Satujen ja tarinoidden kautta opettettu ja eletty varmaan monia juttuja.
tarkoittiko Stella alttaria? :D noi on kyllä hauskoja.
Ei kun hartautta. :D
PoistaEemeli on yksi parhaista Lindgreneistä! Kaikki Lindgrenit voi huoletta lukea. Aina ne kolahtavat. Ihanaa, että näitä klassikkoja on esillä!
VastaaPoistaMinä luin pienenä paljon Astrid Lindgrenin kirjoja, muun muassa Eemelit. Pidin paljon ja olen lukenut Lindgrenin kirjoja myös aikuisena, en kuitenkaan Eemeleitä, pitäisi lukea ne uudestaan.
VastaaPoistaMinä ihmettelin, että mistä uskonnollisuudesta täällä keskustellaan. Ei ole itselleni jäänyt mieleen, että Eemeli-kirjoissa olisi ollut jotain uskonnollista, vaikka taisi siellä kinkerit olla. Muistan, että lapsena lukukinkerit tuntuivat minusta ankarilta ja pelottavilta ja olin iloinen, ettei sellaisia enää nykyaikana ole.
Se, että Aatu oli kuolemansairas ei minusta jostain syystä ollut lapsena pelottavaa, vaikka olinkin herkkä lapsi ja ahdistuin helposti pelottavista asioista.
Muistan, että ihmettelin lapsena paljon vaivaistentaloa sekä sitä miksi Eemeli ei olisi saanut järjestää heille pitoja.
Harmi, että meni se tämän päivän Eemeli-elokuva ohi. Joulun aikoihin tuli yksi elokuva katsottua. Minusta elokuvat ovat onnistuneet hyvin ja niissä tavoitetaan kirjojen tunnelma.