Yhdysvallat/Intia 2012 (suom.2012)
288s.WSOY
MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä blogiarvioiden innoittamana.
LYHYESTI: "Rikkaat riitelevät typeristä asioista. Mikseivät köyhät tekisi samoin?"
GENRE: Romaanimuotoon kirjoitettu tositarina.
FIILIS:
"Hän uskoi monien slummilaisten tapaan, ja itse asiassa monien ihmisten tapaan ympäri maailmaa, että hänen unelmansa olivat sopivasti kytköksissä hänen kykyihinsä."
Kirjan lukemisesta on ehtinyt kulua jo jonkin aikaa ja kirjakin on jo palautettu kirjastoon. Tarinan alku imi mukaansa uskomattomalla voimalla. Takakannen lupaus siitä, että totuus on tarua ihmeellisempää, toteutui. Haluttomuuteni kirjoittaa tästä johtuu silti vaikeudesta sanoittaa lukemisen aiheuttamaa tunteiden kirjoa.
Tapahtumapaikkana on yksi sadoista Mumbain slummeista. Ihmiset elävät ahtaasti, likaisesti ja köyhästi. Viereen nousee upeita uusia pilvenpiirtäjiä, tässä tapauksessa kansainvälinen lentokenttä. Asukkaat ansaitsevat elantonsa lajittelmalla rikkaiden jätteitä, niitä joihin pääsevät käsiksi.
Tämä ei ole mikään perinteinen "voi-niitä-köyhiä-rassuja" -uhrikertomus. Boon tarinan tehokkuus syntyy slummin asukkaiden rehellisestä kuvauksesta. Ihmiset ajavat aika surutta omaa etuaan. Hyväntekeväisyyskoulun ensimmäisestä päivästä tullaan ottamaan monta kuvaa lahjoittajia varten, mutta sen jälkeen koko koulua ei ole olemassakaan. Lapsia hakataan ja pahoinpidellään surutta. Sairaudet, korruptio, kateus ja sosiaaliset hierarkiat hallitsevat slummin elämää. Poispääsykeinoja ei juurikaan ole, mutta niistä voi silti haaveilla.
Innostuin kirjasta, mutta masennuin kaiken mahdottomuuteen: aina joku vetää välistä, elämällä ei juurikaan ole arvo ja jos jossain saadaan parannusta aikaan niin samaan aikaan toisaalla menee moninkertainen määrä asioista pieleen. Syistä ja seurauksista ei saa tolkkua. Boo onnistuu hienosti kertomaan miten monisäikeistä slummielämä oikeasti on.
Boo teki kirjaansa varten pitkään tutkimustyötä ja haastatteluja slummissa. Ilmeisesti hän sai tarinoihinsa luvan(?) - vaikka kirjan henkilöt eivät näyttäydy kovinkaan imartelevassa valossa. Vaikka kirjalla on todistusvoimaa ja ansioita, pysähdyn silti miettimään mihin sillä pyritään? Kirjan kokonaisuuden kannalta tarinat hajoavat ehkä liian laajalle.
Mutta silti, ehkä tulevaisuus on parempi:
"Sanottiin että amerikkalaiset ja eurooppalaiset tiesivät mitä tapahtuu kun avaa vesihanan tai painaa valokatkaisinta. Intiassa varmat päätelmät olivat harvassa, ja alituisen epätietoisuuden sanottiin muovanneen kokonaisen kansakunnan nopeaälyisiä ongelmanratkojia."
TOISAALLA: Susa sanoo kirjaa vaikuttavaksi ja olen ihan samaa mieltä. Kirjanurkkauksessa toivottiin, ettei kirja olisi oikeasti totta ja itsekin tavoitan tuon tunteen. Mari A. pohtii arviossaan enemmänkin auttamistyötä Intiassa.
TÄHDET:
+ + + (+)
Mulle ainakin tuli mieleen tästä(kin) kirjasta se, miten suuria solmuja jossain maassa, jossa on miljardi ihmistä, voi olla.
VastaaPoistaMeidän pienen maan väestön on melko vaikeaa ymmärtää sitä maailmaa. En oikein jaksa uskoa, että Aasian maat ja muutkaan, joissa korruptio on niin suuri asia (elinkeino suorastaan) voi tulla mitään järkevää, ennen kuin ihmiset muuttavat ajatusmaailmaansa.
Miksi tällainen kirja? No, musta juuri sen takia, että ihmiset näkisivät minkälainen paikka slummi on, mitkä asiat tekevät sieltä nousun melko mahdottomiksi. Ja myös sen takia, että ihmisyyttä voisi ymmärtää paremmin. Myös köyhät ovat iloisia ja surullisia ja heilläkin on arvokas elämä. Ehkä toiset ja kolmannet maat olisi helpompi nähdä, jos joskus voisi ajatella, että se toinenkin on ihminen, eikä vain joku kasvoton massa, jota autetaan puolihuolimattomasti nälkäpäivän keräyksessä ja taas aletaan kerätä mammonaa perheen kakkosautoon.
hyvin sanottu. Ja tuota mietin juuri tuota mahdottomuutta kun on miljardi ihmistä. jos yksi ongelma jotenkin ratkaistaan niin tuntuu, että tilalla on heti vaikka kuinka paljon lisää. Ja juuri tuota korruption levittäytymistä kaikkialle on jotenkin ihan mahdoton ymmärtää ja se tuntuu myös tosi lannistavalta.
PoistaMietin vaan, että toisaalta kirjasta tulee myös lopulta vähän semmoinen viesti, että ihan turhaa yrittää auttaa, koska joku vetää kuitenkin aina välistä, eikä sillä ole mitään väliä. Mutta se on kovin kyynistä tietysti. Joten laitan euroja nälkäpäiväkeräykseen ja säästän kakkosautoon...
mä olen pohtinut paljon tuota, miksi ne nälkäpäivä-rahat eivät toimi, vaikka niitä on kerätty niin monta vuosikymmentä jo...
PoistaKorruptio on asia, jota on tosi vaikea ymmärtää. Olen tästä keskustellut niin pitkään ja paljon, että on ihan jo "lempiaiheeni". Aika kyyninen sitä alkaa olla, kun seurailee eräänkin maan taistelua siinä Intian kupeessa pois köyhyydestä. Kun ihan jokainen politiikko ja kansan puolesta taistelija pettää, niin kyllä todellakin kyynisyys on oikea sana.
Mutta ehkä joskus jossain toisessa muodossa enemmän asiasta.
nii-i. tasan ei ole käyneet nämä maapallon hyvinnointivarat. ja juurikin tuo että päättäjät, virkamiehet ja yhteiskunnan ylempiosa on mukana korruptiossa tai oikeastaan päässyt asemaansa sitä kautta, niin se jotenkin todella tekee systeemistä ihan kestämättömän ja mahdottoman taistella vastaan. mutta helppohan sitä on tosiaan täältä käsin päivitellä. palataan vaan asiaan :)
Poista