2. Julia Donaldson ja Axel Scheffler: Värejä. Mäkelä 2012. Kirja koostuu aukeamista, joilla on kuva ja yksi väri. Tehokkaan yksinkertaista.
3. Värejä ja muotoja. Tammi 2010. Koske ja kokeile- sarja on ollut todellinen hitti. Meille on tullut pakottava tarve ostaa kaikki osat.
4. Leena Junnila: Kot! Sanoo Kana. WSOY. Ihanan värikkään ja vauhdikkaat kuvat. Tekstit koostuu lähinnä eläinten äänistä. Eikun määkimään.
5. Vauva sanoo kukkuu! Karisto 2011. Tässä vauvat löytyvät piiloista. Käännös ei ole laadukas (on se palikoiden takana?) ja kuvatkin ovat kovin amerikkalaishenkisiä, mutta 1-vuotiaani tykkää silti kovasti.
Bonuksena eräs kirjaongelma koskien tätä ikäryhmää. Tammen Loruttele sylitellen (2011) on aivan ihana sekä kuviltaan, että idealtaan. Mutta. Miten käy kun yrittää lukea ja leikkiä uutta lorua lapsen kanssa? Äiti ei pysty niin moneen yhtä aikaa ja lapsi kyllästyy. Pitäisi opetella lorut ulkoa ja sitten alkaa leikkimään? Kamalan monimutkaista.
(Blogger heittelee näitä kuvia miten sattuu...)
Tuo vilkutuskirja vaikuttaa hauskalta! Meidän kaksivuotiaskin saattaisi vielä innostua kyseisestä kirjasta. :)
VastaaPoistajoo, toi on jotenkin loputon hupi :D
PoistaNuo koske ja kokeile kirjat on niin pop meilläkin :D
VastaaPoistaniinpä, toimii aina :D
PoistaNoita Tammen lorusylittelykirjoja on monta, toiset on aika kökköjä, mutta muutamat tosi hyviä. Lorutkin oppii ulkoa kun tarpeeksi monta (eli noin tsiljoona) kertaa lukee. Meillä oli pitkään vain yksi kirja (juurikin yksi Tammen syli-kirjoista) ja lorut ehti iskostua selkärankaan. Nyt kirja on melkein loppuun kaluttu ja luettu, mutta selvästi Hilda tunnistaa kuvat ja lorut. Muut - nyt jo kirjastoon palautuneet - top 3 kirjat meillä oli Hauvan iltapuuhat (siinä voi peitellä hauvan peitolla ja vikalla sivulla vilkuttaa ja sanoa hauvalle hyvät yöt) sekä Pupu lähti retkelle (Vau-kirjojen koskettelukirja, jossa mukavan paksut sivut). Oma lapsuuden suosikkini oli Pikku toukka paksulainen ja musta on ihanaa, että siitä on nykyään iso paksusivuinen painos. Sellainenkin painos on, jossa toukka on sorminukkena, mutta mua harmittaa, että siitä puuttuu tarina.
VastaaPoistakiitos Reetta vinkeistä! On se totta, että minäkin opin Ainon kanssa monet loprut ulkoa, nyt taidan olla laiskistunut tai liian vanha... mutta täytyy tosiaan etsiskellä noita mainitsemiasi ja parhaat tämmöiset kannattaa tietty ostaa kotiin kun niillä on niin paljon käyttöä. Ja katsotaan nyt milloin raaskitaan palauttaa vilkutukset kirjastoon ;)
PoistaIhanaa, että kirjablogeissa esitellään tällaisiakin kirjoja! :-D Meillä suosittuja olivat kaikki mahdolliset läppäkirjat, mutta niiden kanssa piti vaan hyväksyä, etteivät ne kestäneet pitkään ehjinä.
VastaaPoistaItselläni on ihana muisto siitä, kun tyttäreni oli vielä ihan vauva (ehkä 3kk) ja istui sylissä ja kuunteli kiltisti koko "Kuka lohduttaisi Nyytiä" -kirjan. Ei vielä osannut edes rikkoa kirjaa <3
(Olen muuten eri Reeta, kuin edellinen ;-) )