Alice Munro: Karkulainen
Kanada 2004
395 sivua
GENRE: Novelleja
MIKSI?: Olen kuullut kehuja. En muista keneltä. Aivan sattumalta otin tämän kirjaston hyllystä.
LYHYESTI: Omaa elämää ei pääse karkuun.
FIILIS: Kirjan kahdeksan novellia (joista 3 on sama päähenkilö) kertovat eri ikäisistä naisista, joiden elämä on muuttumassa tai muuttuu. Munro vaatii kärsivällisyyttä - täytyy heittäytyä ja luottaa siihen, että kirjailija kyllä palkitsee lukijansa. Monet novellit avautuvat vasta pikku hiljaa ja vaiheittain: salaisuudet paljastuvat, menneisyyden valinnat saavat uuden merkityksen.
Munrossa yhdistyy se, mikä on hyvää monessa hienossa kirjailijassa. Hän osaa pelata odotuksella, muutoksella ja valinnoilla. Näiden naisten elämään ja tunnelmaan pääsee hetkessä, mutta heistä myös luopuu, vaikkakin haikeasti. Lukijaa ei opeteta, vaikka aivan varmasti täytyy tuntea sympatiaa novellien henkilöitä kohtaa. Niin kuin elämässä, kaikki ei aina selviä edes lopuksi.
Minun suosikkini oli mini-romaani kirjan sisällä, eli tuo kolmen novellin kokonaisuus. Harvoin novelleita lukevana on varmaan ymmärrettävää, että pitempi jakso puhutteli eniten.
Kirjan takakannessa sanotaan, että kirjan erinomaisuuttta ei voi pukea sanoihin, tai lainauksiin, se on luettava itse. Olen samaa mieltä.
MUUTA: Munro on julkaissut paljon, mutta on erityisesti novellisti. Nainen on syntynyt vuonna -31 ja kirjoittaa yhä. Aion ehdottomasti lukea lisää!
TÄHDET:
+ + + + (+)
Kamalia vaikeuksia tekstin julkaisussa, kuvakin jäi nyt sitten pois, ja tunnisteet. Mutta katotaan korjautuuko jossain kohtaa...
VastaaPoistaYritin joskus Italian aikoina lukea Munroa englanniksi, mutta en päässyt sisälle hänen teksteihinsä. Ehkä konteksti oli väärä. Nyt sinun arviosi sai minut harkitsemaan ostamaani kirjaan tarttumista uudemman kerran.
VastaaPoistaNopealla nettiselvityksellä tulin siihen tulokseen, etteivät ilmeisesti kaikki Munrot ole yhtä hyviä kuin tämä. Mikä kirja sinulla on? Mutta suosittelen kyllä, tämä ainakin oli hieno.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Munrolta kokoelmat Sanansaattaja ja Viha, ystävyys, rakkaus. Jälkimmäisestä pidin kovasti, ensimmäisestä en ihan yhtä paljon. Pitäisi kyllä lukea lisää Munroa, voisi vaikkapa lukea tämän seuraavaksi.
VastaaPoistaTykkään Munrosta tosi paljon! Hyvin tiivistät tuon hänen ja monen muun hyvän kirjailijan ominaisuuden. Munro on minulle Carol Shieldsin serkku ja sisko jotenkin. Heissä on samaa, muutakin kuin kanadalaisuus. Nyt on kirjahylly sekaisin kun remontti sotki kaiken, eli en voi käydä kovin yhtäkkiä tarkastamssa, mitkä Munrot minulla on hyllyssä, mutta lue lisää ihmeessä!
VastaaPoistaTaisi olla just toi Sanansaattaja, josta moni muukaan ei ollut tykännyt. Mutta suuressa tuotannossa on kuitenkin mistä valita. Ja Ilse: minä en ole oikeasti lukenut Shieldsiä ollenkaan. Joskus yritin, mutta siitä on kauan ja jostain syystä siitä ei tullut mitään.
VastaaPoistaMunro on minullakin vielä korkkaamatta, mutta lukulistalla kyllä. Omasta hyllystä löytyy juurikin tuo Sanansaattaja, jolla arveluttaa aloittaa, vaikka helpointa se tietysti käytännön syistä olisi. Katsotaan, katsotaan.
VastaaPoistaEkan Shieldsini luin juuri ja tykkäsin kovasti! Aluksi en oikein päässyt vauhtiin ja mukaan, mutta kyllä se sitten vei. On juuri sellaista ihanan arkista pohdintaa. Pientä ja kaunista. Luin teoksen Rakkauden tasavalta, ja hyllystäni löytyy vielä Ellei. Haluan myös lukea hänen palkitut teoksensa Kivipäiväkirjat ja Larryn juhlat, sekä tuoreehkon novellikokoelman. No, varmaan kaikki muutkin lopulta. :)
Karoliina: taisi olla juuri tuo Ellei jota yritin lukea kun jossain kohtaa kaikki luki sitä (vuosia sitten). Mutta tuosta Sanansaattajasta olen kuullut että siitä ei kannata Munroja aloittaa ja luulen että neuvo on hyvä.
VastaaPoistaItse taidan koitan tuota Rakkauden tasavaltaa.
Oma Munroni on Open Secrets. Täytyy ehdottomasti tarttua siihen, koska _rakastan_ Carol Shieldsiä.
VastaaPoistaAnni, jätin sulle blogiini pienen haasteen/tunnustuksen, joita täällä blogimaailmassa taas kiertää. Jos ehdit, ota kuvahaaste vastaan!
Rakkauden tasavalta!!!! <3 <3 <3
VastaaPoistaAina ajattelen että onnekas se, joka vasta saa aloittaa sen ja kokea sen ja kaikkea. Oi.