Lastenkirjasunnuntai #13 Peppi Pitkätossu

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
Ruotsi, 1945 (tämä käännös ja kuvitus 2010)
222 sivua

LYHYESTI: No kaikki tietää Pepin ja sen ettei hänelle mikään ole mahdotonta. Uutta on se, että tästä on tehty uusi suomennos (Kristiina Rikman) sekä uusi kuvitus (Lauren Child). 

LAPSEN KOMMENTTI: "Peppi on hauska kun se tekee kaikkea kummallista!"

FIILIS: 5v. lahjaksi saatu uusi Peppi on tuonut paljon iloa. Se on ollut ensimmäinen pitkä kirja, jonka olemme lukeneet yhdessä ja molemmat nauttineet aivan erityisesti. En muistanutkaan, että Peppi on näin filosofinen, viihdyttävä ja hauska. Monena iltana on käynyt niin, että minä olen halunnut jatkaa lukemista lapsen jo väsähdettyä :)

Kuvituksesta tulee mieleen suositut Samu ja Salla-kirjat, jotka ovatkin saman kuvittajan tekemät. Miinuksena se, että kuvia on aika vähän. Nämä kuvat ovat aivan uudenlaisia - itse tykkään uudesta Pepistä.

Myös suomennos on tehty uudelleen. En osaa verrata vanhaan, koska on niin pitkä aika siitä kun olen lukenut viimeeksi Peppiä. Olisin voinut puoltaa jopa vielä enemmän uudistusta, suomennokseen kun on jätetty kaikuja menneisyydestä. Joitain kohtia ja sanoja 5v. onkin mahdoton ymmärtää ja äitin täytyy vähän tulkita. Mutta ilmeisesti nykyistämistä on tapahtunut reilusti ja se on positiivista.

Pepin pystyvyys ja kekseliäisyys antaa potkua myös väsähtäneelle aikuiselle. Surulliset sävyt ovat myös läsnä, mikä antaa lisäulottuvuutta tarinaan. Suositellaan kovasti kaikille!

Italo Calvino: Halkaistu Varakreivi

Italo Calvino: Halkaistu Varakreivi
Italia, 1952 (Suom. 1970)
115 sivua

MIKSI?: Luin joskus vuosia sitten Jos talviyönä matkamies ja se oli hieno. Sittemmin on pitänyt lukea muutakin

GENRE: Metafiktiivinen lyhytromaani

LYHYESTI: Aikuisten satu hyvästä ja pahasta.

FIILIS: Tämä lyhyt kirja on ensivaikutelmaltaan aivan hulvaton. Sotaan lähtenyt varakreivi palaa tykinkuulan jäljiltä kotiin puolikkaana. Hänestä on jäänyt jäljelle vain paha puolikas. Myöhemmin myös toinen puoli löytyy ja se on ärsyttävyyteen asti hyvä.

Calvino tukeutuu kansansatuihin, sekoittaen fantasiaa ja filosofiaa ajattomaan tarinaansa. Kirja naurauttaa, vaikka onkin osittain tosi karu. On pakko pysähtyä miettimään mitä pahuus on ja toisaalta mitä on olla hyvä. Jos nämä laittaa yhteen, kumpi voittaa vai ovatko molemmat läsnä?

Calvinoa lukee mielellään. Kerronta menee eteenpäin, yllättää, herättää pohtimaan ja viihdyttääkin. Silti kaipasin vielä jotain. Jollain tapaa Halkaistu varakreivi on jopa liian sadunomainen ja yksinkertaistava menettäen niin jotain mahdollisesta syvyydestä.

TÄHDET:
+ + + (+)

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Miina Supinen: Apatosauruksen maa
Suomi, 2010
212 sivua

GENRE: Absurdi lyhytproosakokoelma. (Täh?)

LYHYESTI: Lyhyitä katsauksia elämään, joka on monesti tosi kummallista.

(Kerrottakoon, että keskittymiskykyni on ollut lähellä nollaa monestakin syystä. Nämä tarinat olivat niin lyhyitä, että näitä pystyin silti lukemaan. Tämän arvion tunnelmaan saattaa kuitenkin vaikuttaa se, etten päässyt kirjabloggaustapaamiseen. Harmittaa. Olin hauskan sijaan koko viikon työmatkalla kuulemassa, että työelämä on savolaistumassa.)

FIILIS: Pidin kirjasta. Se on hauska, siinä on ihanan kummallisia kertomuksia ja sattumuksia ja vähän vaikeamminkin avautuvia sivujuonteita. Olisin voinut lukea näitä vaikka kuinka paljon. Aion suositella tätä kokeilunhaluisille ja huumorintajuisille, etenkin lyhytpinnaisille lukijoille.

Silti olin vähän pettynyt. Innostuin Supisesta aivan äskettäin lukemani Liha tottelee kuria ansiosta, eikä tämä nyt sitten lainkaan yhtä paljon innostusta herättävä. Jos sanoisin oikein rumasti, niin sanoisin tämän muistuttavan jonkin sortin aforismikirjaa. Tarinat ovat niin lyhyitä, ettei ne jäävät nokkeluudestaan huolimatta irrallisiksi.

Mutta toisaalta montaa yksittäistä (ja kovin erilaista) kertomusta jää pohtimaan paljon myös jälkeenpäin. Jotenkin jäin kaipaamaan yhtenäistä teemaa tai sitten en vaan keksinyt sitä. Ainakin kirjailijan mielikuvitusta jäin ihailemaan suuresti. 

ERITYISTÄ:  Supisen blogista Sokeripalasta jäi kirjan julkaisun aikoihin mieleen tämä:
"Kirjakauppiastilaisuudessa Katajanokan kasinolla Apatoa pitchasi Jari Tervo, joka väitti aivan pokkana, että siinä on paljon suorasukaista seksiä. (toivottavasti kukaan ei nyt pety kauheasti.)" Kirjan luettuani uskaltaisin lyödä vetoa siitä, ettei Tervo ole lukenut kirjaa.

MUUTA: Ilse Juuri tälläisesta kirjoittaa kivasti tästä kirjasta, kurkkaa!

TÄHDET:
+ + + (+)

Alison Bechdel: Hautuukoti

Alison Bechdel: Hautuukoti. Tragikoominen perheeni.
Yhdysvallat, 2009
240 sivua

GENRE: Sarjakuvaelämänkerta.

LYHYESTI: Perheessä tiet joskus risteävät, mutta eivät kohtaa.

FIILIS: Tämä on aivan todella vaikuttava!

En ole tainnut koskaan lukea kokonaista kirjaa, joka on kirjoitettu sarjakuvamuotoon. Sarjakuvatuntemukseni on muutenkin varsin olematon. Olen rakastanut nuorena suuresti Calvin and Hobbes - sarjaa, josta omistan kaikki osat ja juhlapainokset. Sen lisäksi olen satunnaisesti innostunut joistakin hyvin suosituista lehdistä tunnetuista sarjiksista kuten Naisen kanssa, Viivi ja Wagner, Matt Groening piirtämät jutut ja vaikkapa Fingerpori.  Mutta näistäkin on aikaa.

Bechdel kirjoittaa ja piirtää itsestään ja isästään, toki myös muusta perheestään. Rakenne on yllättävä, semmoinen appelsiinin kuorimista muistuttava, kerros kerrokselta tulee ilmi jotain uutta. Ihailen suuresti kirjasta välittyvää rehellisyyttä, itseironiaa ja tarkkanäköisyyttä, joka kohdistuu kirjailijaan itseensä. Suuret teemat tässä ovat kuolema ja homoseksuaalisuus (erilaisuus?) joiden kautta kerrotaan perheen välisisitä suhteista.

Kirjassa viitataan loputtomasti eri kirjallisuuden klassikoihin. Ei silti tarvitse huolestua, jos ei ole lukenut (kaikkia) niitä. Kärryillä pysyy vaikka Joycen Odysseus on lukematta, mutta toki se voi tuoda jotain lisäarvoa. Vanhempien lukeneisuus ja pako kirjoihin tulee tutuksi myös tyttärelle, mutta silti kaikki tuntuvat katovan pikemminkin omaan maailmansa kuin pystyvän jakamaan kokemuksiaan. Tämä toteutuu myös kaiken muun yhteisen kohdalla. Kirjan kansi on kirjan yhdeltä sivulta. Siinä kerrotaan, miten perheessä kaikki loivat jotain, mutta erillään toisistaan, jääden yksin.

Kirja on surullinen. Yhteyden puute on pahinta. Myös talossa toimiva hautaustoimisto, kuoleman jatkuva läsnäolo ja isän äkillinen ja kysymyksiä herättävä kuolema laittavat tyttären pohtimaan monia hänen omaan identiteettiin liittyviä kysymyksiä.

Kuvat täydentävät hienosti kirjaa. Ne sopivat niin hienosti tekstiin, että kerronnan sujuvuus ja moniulotteisuus on vaikuttava.

MUUTA. Kirjan englanninkielinen nimi Fun Home on loistava. Muutenkin luulen, että tämä olisi parasta lukea alkuperäisellä kielellä, vaikkei suomennoksessa olekaan mitään vikaa. Bachdeliltä on ilmestynyt aiemmin esikoissarjakuvakirja nimeltä Lepakkoelämää.

VINKIT:  TÄmä suositus tuli Kirjanurkkauksesta ja hieno arvio löytyy myös ainakin Sallan blogista.

TÄHDET:
+ + + + +

Faija ja haamukirjoittaja

Jos etsit hauskaa viikonloppuleffaa perheen kanssa, niin suosittelen ruotsalaista FAIJAa. Meillä oli katsomossa 43-12 vuotiaita aika monta ja kaikkia tuntui naurattavan. Samalta ohjaajalta on myös onnistuneet Jalla Jalla ja Kopps. Tämmöisestä komedia-genressä tulee niin usein NIIN isoja huteja, että olen varmaankin laskenut rimaa - mutta joka tapauksessa tämä viihdytti. Aihealueina on ainakin miehekkyys ja kultuuriset erot. Vaikka jossain kohtaa mennään vähän överiksi on lopputulos kuitenkin liikuttava ja hauska.

Katsoimme jokunen päivä sitten myös Polanskin The Ghost Writerin. Se oli minusta liian hidas, juoni turhan epäselvä ja muutenkaan en oikein saanut siitä paljoa irti. Mies kuitenkin tykkäsi, mikä on outoa, koska vähätapahtumaiset leffat ovat yleensä kaukana hänen suosikeistaan. Joka tapauksessa 
Ewan McGregorin ja Pierce Brosnanin katselu ilahduttaa aina, joten ei tämäkään kaksituntinen ihan hukkaan mennyt. Hienon roolin tekee myös Sinkkuelämää Samantha (Kim Cattrall), joka ei vaikuta tuolta roolihahmoltaan. Loppu on vähintäänkin yllättävä.

Lupaan siirtyä kirjoihin ihan pian...

Lisää syksykirjoja

Unohdin kokonaan, että minulla on kesken myös kaksi iPhone kirjaa. Toinen on Jennifer Eganin A Visit from the Goon Squad - Pidin aivan todella paljon hänen The Keep - romaanistaan ja niin tykkäsi myös SATU, jonka arvioon pääset tästä. Satu oli lukenut minun suosituksestani (ainakin osiltaan) myös Steven Hallin Haitekstin ja tykännyt! Tuli hyvä mieli Satun arvioista :)












Toinen keskeneräinen kirja on Ayaan Hirsi Alin Infidel - elämänkerta. Se on todella vaikuttavaa, rehellistä ja koskettavaa kerrontaa. Ongelmani on, että rikoin tämän ostaessani iPhone kirjojen sääntöäni, eli että ne ei saisi olla liian pitkiä. Mutta ajallaan pääsen siinäkin loppuun. Toisaalta Hirsi Alin tarina on myös omalla tavallaan niin rankka, että siitä haluaakin pitää taukoa.






Unohdin myös kertoa, että luen vähän kerrallaan Kertomus jatkuu- blogista poimimaani suositusta, eli Merete Mazzarellan Tähtien väliset viivat : esseitä identiteetistä - kirjaa. 

Luetteko muut muuten kirjoja päällekäin? 

Itse luen välillä vain yhtä kerrallaan ja nyt taas on semmoinen aika, että meneillään on kaikenlaista rinnakkain. Mutta kyllä tässä vielä päästään kirja-arvioihinkin...

syksyn kirjaodotusta

Ajattelin vähän päivittää missä mennään tulevien kirjojen osalta ja mitä minulla on aikomuksena lukea lähiaikoina. Olen etsinyt vinkkejä ja kiinnostavia kirjoja toisista blogeista, eli kiitän monista hienoista arvioista! Kaipaamaan olen jäänyt syksyn suosittelulistoja juuri minulle sopivista loistavista kirjoista :)

Omia suosikkejani löytyy sivupalkista (tarkemmin sanottuna tämän vuoden parhaimmistoa) tai valitsemalla tunnisteista tähtiä 5. alaspäin tai ihan vaan suosikkikirjat.  Kirjoja voi myös etsiä tuolla yläpalkin kohdistetulla etsinällä.

Mutta juuri nyt luen:

Pirkko Saisio: Punainen erokirja
2000
Saisio on minun suosikkikirjailijoitani.

Italo Calvino: Halkaistu Varakreivi
1970
Tämä lyhyt kirja on ensivaikutelmaltaan aivan hulvaton.

Paula Havaste: Kaksi rakkautta
2000
Tästä en ole ihan varma tykkäänkö, mutta loppuun luen varmasti.



Varauksessa minulle on tulossa (ompas paljon kotimaista!) Sami Hilvon Viinakortti, Miina Supisen Apatosauruksen maa, Matti Larjavaaran Ketunmorsian sekä Ros Wynne-Jonesin Sade lankeaa. Lisäksi minulle on tulossa kaksi sarajakuvakirjaa; lapsettomuudesta kertova Maailma mustavalkoinen sekä Bechdelin Hautuukoti.

Yöpöydällä omaa vuoroaan odottaa Dan Rhodesin Kulta, Abraham Verghesen Cutting for Stone, Peter Cameronin Andorra ja Chang-rae Leen Ilmassa. Eli näillä mennään. Dekkariosastoa en nyt listannut tähän, niitäkin on yksi pino odottamassa, mutta siihen en ole nyt halunnut tarttua. Jotain yllätyksiäkin voi tulla, olen niin fiilislukija.

Ihania syksyn lukuhetkiä lukijoilleni!

Mitä sinä aiot ehdottomasti lukea syksyllä?